Kansallissosialismin valtaannousun ajoilta

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

Emma-Liisa
Viestit: 4877
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Kansallissosialismin valtaannousun ajoilta

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 25.08.16 08:47

Tänään Hesarissa oli haastateltu Frank McDonoughia, joka on kirjoittanut kirjan Gestaposta:

Niitä tuli paljon, ja usein motiivina oli henkilökohtainen kauna. Ilmoituksia tehtiin työpaikan ikävästä pomosta tai epämiellyttävästä aviopuolisosta.

Joissain osavaltioissa 37 prosenttia ilmiannoista perustui ratkaisemattomiin riitoihin.

Jos henkilö sopi ”tavallisen saksalaisen” muottiin, eli oli vaaleahiuksinen keskiluokkainen hetero, tuloksena oli usein vapautus.

Juutalaisten, seksuaalivähemmistöjen edustajien ja kommunistien kohdalla ilmoitus johti usein vankeuteen ja jopa kidutukseen ja kuolemaan.

McDonough viittaa Helsingin keskustan ruokaravintolassa ympärilleen.

”Jos sinä ja minä olisimme istuneet vastaavassa pubissa natsi-Saksassa ja haukkuneet Hitleriä, olisimme yliopistokoulutuksemme takia luultavasti selvinneet rangaistuksetta.”

Tämä johtuu siitä, että natsihallinto halusi koulutetun keskiluokan tuen – asiakirjojen mukaan Gestapon sortotoimet kohdistettiin lähes yksinomaan vähemmistöryhmiin. Keskiluokkaa säästettiin.


http://www.hs.fi/kulttuuri/a1472011616912

Onneksi McDonough käyttää sanoja "usein" ja "luultavasti", sillä seuraavassa osittain pari erilaista esimerkkiä:

Hans ja Sophie Schollin isä sai muutaman kuukauden vankeustuomion puheistaan omassa ruokapöydässään - hän oli mm. ennustanut että Saksa häviää sodan. Ilmiantajana oli lasten ystävä (motiivista ei ole tietoa, saattoi olla ideologista intoa). Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut lasten yliopistostipendeihin eikä saanut näitä automaattisesti epäillyiksi Valkoisen Ruusun myöhemmin levittämistä lentolehtisistä.

Tapio Onnela
Viestit: 4601
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Kansallissosialismin valtaannousun ajoilta

ViestiKirjoittaja Tapio Onnela » 25.08.16 09:51

Emma-Liisa kirjoitti: Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut lasten yliopistostipendeihin eikä saanut näitä automaattisesti epäillyiksi Valkoisen Ruusun myöhemmin levittämistä lentolehtisistä.

Näistä lentolehtisistä:
"Valkoinen ruusu -vastarintaryhmä toimi Saksassa vuosina 1942–1943 julkaisemalla ja levittämällä yhteensä kuusi lentolehtistä Hitlerin hallintoa vastaan. Lentolehtiset julkaistiin Agricolan julkaisusarjassa nyt ensimmäistä kertaa suomeksi käännettyinä."

Emma-Liisa
Viestit: 4877
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Kansallissosialismin valtaannousun ajoilta

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 19.03.17 12:54

Sain kirjastosta viimein Frank McDonoughin teoksen Gestapo. Natsi-Saksan poliittisen poliisin historia (Atena 2016). Kirjoittajan haastattelusta on ollut edellä puhe.

McDonough selostaa ensin aiempaa tutkimusta.

Reinhard Mannin Protest und Kontrolle im Dritten Reich, joka perustui satunnaisotantaan Düsseldorffin Gestapon asiakirjoista, "osoitti, ettei Gestapolla ollut koskaan riittävästi henkilöstöä, jotta se olisi voinut vakoilla kaikkia kansalaisia. Gestapo oli hyvin pieni, aliresurssoitu ja ylityöllistetty organisaatio, ja sen aktiivisessa palveluksessa olleiden alle 15 000 työntekijän oli valvottava kaikkia 66 miljoonan saksalaisen poliittisia rikoksia. Gestapon poliisit eivät olleet julmia ja järkähtämättömän ideologisia natseja, kuten oli luultu, vaan ammattietsiviä, jotka olivat tulleet polisiin palvelukseen vuosia ennen kuin Hitler nousi valtaan. Gestapon tekemä tutkinta käynnistyi yleensä suurelta yleisöltä tulleesta vinkistä.”

”Mann ei kuitenkaan päätellyt, että Gestapo olisi ollut tehoton terrorin harjoittamisen väline. Päinvastoin: hän päätteli, että se kohdisti rajalliset voimavaransa ryhmiin, jotka se oli määritellyt ’kansallisen yhteisön’ ulkopuolisiksi, ennen kaikkea niihin, jotka pyrkivät aktiivisesti lietsomaan tyytymättömyyttä väestön parissa. Mannin tutkimukseen liittyi kuitenkin joitakin oleellisia ongelmia, kuten se, että hän keskittyi ’tavallisten saksalaisten’ välisiin yksityisiin konflikteihin eikä tarkastellut analyysissään lähemmin keskeisiä oppositio-ryhmiä, ennen kaikkea kommunisteja, juutalaisia, vierastyöläisiä ja laajalti määriteltyjä ’yhteiskunnan ulkopuolisten’ ryhmää.”

Robert Gellatelyn The Gestapo and the German society, joka perustui satunnaisotanta Würzburgin Gesatapon, keskittyi juutalaisia ja vierastyöläisiä koskeviin tapauksiin. 57 %:ssa tapauksista ilmianto ratkaisevan tärkeä. Gestapo oli "alimiehitetty, reaktiivinen organisaatio, joka jätti suuren ’tavallisten’ saksalaisten enemmistön rauhaan" ja ”kansalaisten tuki auttoi Gestapoa sen toiminnassa”

”Mann ja Gellately kumosivat kiistattomasti yleisen käsityksen Gestaposta osana kaikkivoipaa poliisivaltiota, joka alistaa pelon vallassa olevat kansalaiset tahtoonsa. Tästä uudesta näkökulmasta tarkasteltuna Gestapo ei ollut mikään todellinen vaara niille kansalaisille, jotka noudattivat lakia.”

Eric Johnsonin The Nazi terror (1999), joka perustui satunnaisotantaan Kölnin tuomioistuimen asiakirjoja sekä rajalliseen määrään Reininmaan Krefeldtin Gestapo-aineistoja, sekä henkiinjääneiden haastatteluihin ja tilastojojen hyödyntämiseen, ”korjasi ja täsmensi varsin vaikuttavalla tavalla yleistä suuntausta nähdä Gestapo hyvin samankaltaisena kuin modernit, ylityöllistetyt poliisivoimat” ja "vahvisti sen että Gestapo oli pieni organisaatio, joka oli riippuvainen yhteistyöstä. Hän osoitti, että ’hyviä’ Saksan kansalaisia Gestapo kohteli hellävaroen. Useimmat saksalaiset eivät pelänneet Gestapoa lainkaan. Yhdessä tärkeässä asiassa Johnson oli Gellatelyn kanssa eri mieltä: hänen mukaansa Gestapon poliisit olivat paljon proaktiivisempia ja julmempia.”

”Tutkinta käynnistyi yleensä tavallisten kansalaisten ilmiannosta. Gestapo ei vain tehnyt kuten halusi, vaan pyysi myös tavallisia kansalaisia puuttumaan toisinajattelevien toimintaan. Gestapo ei kuitenkaan voinut tietää, että monen sen saaman vinkin taustalla oli henkilökohtaisia motiiveja.

Toisin kuin yleensä luullaan, Gestapo ei pidättänyt ihmisiä noin vain viedäkseen heidät keskitysleirien portaille. Useimmat jutut raukesivat, syytettä ei nostettu tai annettu rangaistus oli yllättävän lievä.”

”Gestapon poliisit pyrkivät varmistamaan, että rangaistuksesta oli päätetty ennen kuin alkuvaiheen 21 vuorokauden määräaika turvasäilössä pitämiselle umpeutui. Vain Ges-tapon vakaviksi katsomiksi tapauksissa juttu eteni komentoketjussa ylemmäs syyttäjälle, joka teki lopullisen ratkaisun.”

”Kovin kohtelu koski niitä, joita Gestapo piti keskeisinä poliittisina, uskonnollisina ja rodullisina vastustajina. Tutkintavankeudesta vapautuminen tutkinnan valmistuttua oli tavanomaista, ei mikään poikkeus. Osoitan kirjassa myös, että vaikka Gestapo usein esitetään organisaatioksi, joka toimi lain tuolla puolen, se noudatti itse asiassa hyvin tiukkoja oikeudellisia normeja.

Gestapon poliisien autonomisuus johti usein hyvin erilaisiin, omalaatuisiinkin päätöksiin. Tässä kirjassa käsitellyissä tapauksissa on usein osoitettu yllättävää ankaruutta tai armeliaisuutta. Joissakin tapauksissa, joista olisi pitänyt antaa kuolemantuomio, koko juttu olisi rauennut ennen ilman syytteitä, kun taas toisissa, hyvin vähäpätöisiltä tuntuvissa tapauksissa seuraamukset ovatkin varsin ankarat. Kaikki jutut on tutkittu saksalaiseen tapaan perusteellisesti. Gestapon poliisit eivät tämän perusteella ole stereotyyppisen pahoja ihmisiä, vaan hyvin kirjava joukko ihmisiä, joita ei voi lokeroida ’tavallisiksi’. Sodan loppuvaiheessa Gestapo alkoi kohdella ’valtakunnan vihollisia’ paljon julmemmin, ja ’tehostettuja kuulustelu-tekniikkoja’ käytettiin laajemmin.”

Kommentti: Gestapo todella kohteli ihmisiä eri tavalla sen mukaan, kuuluiko hän "meihin" ja "niihin". Jos 30-luvulla tehtiin ilmianto vaikkapa poliittisista lausunnoista, mutta epäilty saattoi haalia todistajia osoittajia että oli uskollinen kansalainen, tuomiota ei tullut.

Sota-aikana ja varsinkin Stalingradin tappion jälkeen kontrolli kiristyi: humalapäissäkin esitetyt vitsit saattoivat olla kohtalokkaaksi.

Ongelma on "tavallinen"-sanan käyttö, mistä on jo aiemmin puhuttu. Sitä käyttämällä tavallaan hyväksytään natsien käsitykset siitä, ketkä eivät kuuluneet "tavallisiin ihmisiin". Puhumattakaan, että vaikka itse ei olisi ollut kommunisti, juutalainen, mielisairas, kehitysvammainen jne, niin lähipiirissä saattoi sellaisia ihmisiä olla.

Emma-Liisa
Viestit: 4877
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Kansallissosialismin valtaannousun ajoilta

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 19.03.17 13:04

McDonoughin mukaan kommunistit kaikkein järjestelmällisimmin vainottu poliittinen ryhmä: ”Vannoutuneina kommunisteina sinnittelevien oli vaikea välttyä ilmiannolta Gestapolle. Vuosina 1933-1945 useimmat kommunistiaktiivit olivat poliittisen vakaumuksensa vuoksi jossakin vaiheessa joko natsien keskitysleirillä tai vankilan sellissä. Usein he joutuivat kärsimään kidutusta, hakkaamista ja psykologista pelottelua.”

1933 pidätettiin 60 000 kommunistia ja tapettiin 2 000

Tammikuussa 1933 KPD:llä 360 000 jäsentä, joiden keski-ikä oli 30 vuotta, ja asuinpaikka suuressa teollisuuskaupungissa. Tyypillinen jäsen ammattitaidoton tai vähän koulutettu nuori mies joka eli suuren teollisuuskaupungin tiiviissä työväenluokan yhteisössä (Berliini, Stuttgart, Hampuri, Köln, Düsseldorff, München-Gladbach)

Marraskuussa 1932 KPD sai keskeisillä teollisuusalueilla 37,7 % äänistä. Kommunisteilla oli puolisotilaallinen osasto Punainen rintamataistelijaliitto ja yhteys Vallankumouksellinen ammattiliitto-oppositioon.

KPD oli jyrkästi vastakkain SPD:n kanssa, koska jälkimmäinen oli tukahduttanut Freikorpsien ja armeijan kanssa spartakistikapinan 1919.

22.2.1933 SA:n jäsenet poliisin apuvoimiksi – tarkoituksena kommunistien nujertaminen. Muutamassa viikossa 7-kertaisesti poliisiin verrattuna
Seurasi terrorin aalto: kommunistit vietiin ”villeille keskitysleirille”, joissa piestiin, kidutettiin ja usein tapettiin.

McDonoughin mielestä oli jälkikäteen ajatellen huono ajatus: ”johti hillittömään natsiterroriin, jonka kurissa pitäminen osoittautui hankalaksi” (tarkoittanee että koska terrori ei ollut "johdettua", se oli natsien itsensä kannalta ongelma ja johti lopulta SA:n nujertamiseen; toisaalta väkivalta oli siinä mielessä tuloksellista, että poliittiset vastustajat nujerrettiin ja pelko levisi joten Hitler sai diktatuurivaltuudet valtiopäivillä).

27.2.1933 valtiopäivätalon paloi ja samana yönä pidätettiin 10 000 kommunistia. Ylipäänsä 1933 80 % turvasäilöön oteuista kommunisteja.

KPD:tä ei virallisesti kielletty, mutta se ei voinut kampanjoida avoimesti maaliskuun 5. päivän 1933 vaaleissa. Kaksi päivää ennen vaaleja SPD:n johtaja Ernst Thälman otettiin turvasaäilöön. Silti KPD sai 12,3 % äänistä ja 81 edustajaa, mutta heidän ei sallittu ottaa paikkojaan vastaan.

KPD kiellettiin virallisesti 14.7.1933

Kommunistit keskittyivät lentolehtisten tekoon, mutta vastaanottajat veivät ne Gestapolle. Tiedottajat soluttautuivat vastarintaryhmiin. Tuloksena oli dramaattinen heikennys 6 kuukaudessa.

2.2.1934 Gestapo murhasi politbyroon jäsenen John Schehrin selliinsä, vapaana johdosta vain Franz Dahlem.

NL myönsi kommunisteille turvapaikkoja - mutta vain tunnetuimmille. NL:oon pakeni johtavista kommunisteista 68 – siellä tapettiin 48. Kaikkiaan 70 % maanpaossa olleista saksalaisista kommunisteista tapettiin.

Pieni joukko kommunisteja palasi Natsi-Saksaan – seurauksena oli hallinnollista häirintää ja Gestapon tarkkailua.

Lokakuuhun 1935 mennessä 422 KPD:n keskeisistä (1933) hahmoista 219 vangittu, 125 maanpaossa, 24 tapettu, 42 eronnut puolueesta, 12 edelleen vapaina. Arvio: 1935 maanalaisessa toiminnassa edelleen mukana 10 % alkuperäisistä jäsenistä

Vuonna 1936 pidätettiin 11 678 kommunistia, 1937 8 068, 1938 3 800.

”1930-luvun lopulle tultaessa suurin osa työväenluokasta oli vastentahtoisesti hyväksynyt natsihallinnon ’karuna tosiasiana’”

”Monissa tapauksissa Gestapon oli vaikea tehdä ero toisinajattelun ja todellisen kommunisminvastaisuuden välillä.”

”Toisen maailmansodan puhkeamista seurasi saksalaisen isänmaallisuuden elpyminen, myös joidenkin sellaisten kohdalla, jotka olivat aiemmin vastustaneet natsihallintoa. Isänmaallisuuden nousu näkyi myös työväenluokkaisissa yhteisöissä, jotka olivat aiemmin kyenneet vastustamaan kansallissosialismin vetovoimaa.”

”Kommunistien vastarinta elpyi vasta, kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941.”

”Kommunistien ja valtavina laumoina Saksaan virtaavien ulkomaalaisten työläisten välinen yhteistyö oli sota-aikaan Gestapolle valtava ongelma. Ulkomaalaisia työläisiä käytettiin aseteollisuudessa orjatyövoimana.”

”Gestapo ei onnistunut kitkemään kommunismia työväenluokkaisilta alueilta, mutta vannoutuneet kommunistit kävivät selvästi taistelua, jossa he olivat yhä selvemmin häviöllä. Kaikki edellä mainitut Gestapon jutut, jotka koskivat väitettyjä kommunisteja, tutkittiin huolella. Kuultavaksi tuotiin lukuisia todistajia. Kukin tapaus käsiteltiin ammattimaisen huolellisesti ja tehokkaasti. Lopuksi esitettiin yksityiskohtainen arvio kunkin yksilön vaaral-lisuudesta ’kansalliselle yhtenäisyydelle’. Tiukin kohtalo oli varattu tunnetuille KPD-aktivisteille, etenkin niille, joilla oli aiempia ’poliittisia’ tuomiota. Nämä yksilöt joutuivat turvasäilöön heti jos vaikutti vähänkin siltä, että he edelleenkin kannattivat kommunistista aatetta. Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa Gestapon tutkinnan käynnistänyt ilmianto tuli työväenluokan tai alemman keskiluokan kansalaiselta.”

Ex-Gestapo-pomon Hans Giseviuksen mukaan monet työväenluokan jäsenet olivat yhä halukkaampia tekemään yhteistyötä Gestapon kanssa.

”1930-luvun loppuun mennessä paine mukautua keskeiseen kansallissosialistiseen käsitteeseen, yhtenäiseen ’kansan yhteisöön’ (Volksgemeinschaft) oli läpäissyt myös työväenluokan. Uusissa olosuhteissa ’kansanvihollisen’ ilmiantaminen oli isänmaallinen velvollisuus. Aiemmin yksityisiksi katsotut alueet kuten työpaikat, oluthallit ja huoltoasemat eivät enää olleetkaan poliittisen väliintulon ulkopuolella. Varomaton kommentti missä tahansa näissä paikoissa saattoi johtaa – ja usein johtikin – Gestapon tutkintaan.”

Työrintaman johtaja Robert Ley totesi: ”Saksassa yksityiselämä on vain niillä, jotka ovat unessa”. Tämä "piti paikkansa kommunistien osalta".

Emma-Liisa
Viestit: 4877
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Kansallissosialismin valtaannousun ajoilta

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 19.03.17 13:30

Jokaisen jutun aluksi oli nimitettävä valtion määräämä asianajaja ja tutkintatuomari. Gestapon tärkein tehtävä oli kerätä ja turvata todisteet, kuulla todistajia, pitää yksityiskohtaisesti kirjaa kaikista kuulusteluista ja tutkia kaikki yksityiskohdat huolella.

”Ajatus Gestapon poliiseista, jotka pidättivät ihmisiä, kuulustelivat heitä julmasti ja lähetti-vät heidät sen jälkeen keskitysleireihin, on myytti. Jokaista juttua käsiteltiin perusteellisesti ennen kuin minkäänlaista päätöstä rangaistuksesta tehtiin. Useimmat pidätetyistä päätyivät perinteisen oikeusjärjestelmän piiriin, ja heitä vastaan nostettiin syyte, jota tuomioistuimet vasta käsittelivät. Keskitysleiriin lähettäminen oli aina vasta viimeinen keino, etenkin jos kyseessä oli tavallinen Saksan kansalainen, jolla ei ollut yhteyksiä tiettyihin opposition koh-deryhmiin. Monet pidätetyistä vapautettiin ilman syytettä.”

Kesällä 1935 keskitysleireissä noin 4 000 vankia. 1.9.1939 kuudessa keskeisessä keskitysleirissä (Dachau, Sachsenhausen, Buchenwald, Mauthausen, Flossenbürg, Ravensbrück) 21 400 vankia. Vankiloissa oli 120 000 vankia.

”Vankiloissa rangaistustaan kärsivien poliittisten vankien oli vapauduttuaan usein vaikea päästä Gestapon kynsistä. Vankilanjohtajat, jotka olivat enimmäkseen vanhan koulukunnan konservatiivisia byrokraatteja, laativat raportin kaikista vapautuvista poliittista ja uskonnollisista toisinajattelijoista. Tieto kulki vääjäämättä Gestapolle. Joissakin tapauksissa vanki saatettiin vapauttaa, jos vankilanjohtaja laati hyvin myönteisen raportin, mutta Gestapo ottikin hänet vankilan porteilla takaisin turvasäilöön.”

”Gestapolla oli vakiintunut tapa tutkia kaikki jutut. Yleensä juttu käynnistyi jonkun kansalaisen ilmiannosta, joka tuli joko postitse, puhelimitse tai käymällä henkilökohtaisesti Gestapon toimipaikassa. Joskus harvemmin tutkinta saattoi käynnistyä tarkkailusta, Gesta-pon ilmiantajien vihjeistä tai natsipuolueen paikallisten korttelivahtien lähettämästä tiedosta.

Gestapon menettelytapa oli tutkia kaikki kansalaisten tekemät ilmiannot, vaikuttivatpa ne kuinka miten merkityksellisiltä tahansa.”

Tutkinnanjohtaja keräsi jutusta tietoa, organisoi pidättämisen ja hoiti kuulustelut. Syytetty voitiin pidättää sen jälkeen kun väliaikainen pidätysmääräys oli annettu, sen nojalla voitiin pitää kiinniotettuna 10 päivää ennen kuin syytteet oli nostettava. Ennen turvasäilöä koskevaa määräystä oli nostettava syyte: kuulusteluissa annettu lausunto meni osastopäällikön tutkittavaksi ja edelleen syyttäjän vahvistus. Usein tieto meni myös Gestapon Berliinin päämajaan turvasäilömääräyksiä käsittelevälle osastolle.

Keskeistä oli kuulustelu: kysymykset ja vastaukset. Syytetty yritettiin saada tunnustamaan. Hänelle esitettiin usein kirjallisia todisteita kuten kirjeitä ja päiväkirjoja. Useimmiten jutun tärkein tietolähde kuulustelupöytäkirja

Gestapolla oli ”Hierarkkinen ja hyvin tarkkaan harkittu byrokraattinen etenemisjärjestys”, ei siis mielivaltaisia valtuuksia.

Kidutusta käytettiin vain ”yhteiskunnan ulkopuolisille” ja merkittäville poliittisille vangeille (esim. "Punaisen orkesterin" Mildred Harnack).

Tämä vastaa Valkoisen ruusun jäsenten juttua, joka perustui normaaliin poliisityöhön ja todellisiin todisteisiin. Niiden esittäminen kuulusteltaville johti tunnustuksiin. Kuulustelujen alkuvaiheessa Sophie Scholl oli pystynyt vakuuttamaan kuulustelijansa.

Emma-Liisa
Viestit: 4877
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Kansallissosialismin valtaannousun ajoilta

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 20.03.17 16:49

Aion vielä jatkaa referaattia, mutta tässä vaiheessa pohdiskelen NL:n ja Natsi-Saksan eroja, jotka koskivat "poliittisia rikoksia": 1) Gestapo pyrki löytämään todisteiden pohjalta todellisen syyllisen, NL:ssa suuri(n) osa pakotettiin tekemään tekaistuja tunnustuksia 2) Gestapo vapautti suurimman osan pidätettyjä, NL:ssa tämä oli harvinaista 3) ennen sotaa Gestapo suhtautui "liberaalimmin" hallituksen vastaisiin satunnaisiin mielipiteisiin, NL:ssa vitsikin saattoi olla vaarallinen 4) Gestapo pyrki ottamaan selvää ilmiantajien mahdollisista henk.koht. motiiveista, NL ei 5) pidätettyjen puolustaminen ei tiennyt Saksassa henk.koht. vaaraa, NL.ssa tiesi 6) Saksassa koko perhettä ei rangaistu (muuttui vasta 20.7.1944 jälkeen), NL:ssa näin tehtiin

Nähdäkseni taustalla oli erilainen yhteiskunnallinen tilanne. Natseilla oli jo alkuaan laajempi aktiivinen kannatus (noin kolmannes äänistä) ), kun taas bolsevikit saivat (ainoissa vapaissa) perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa vain neljänneksen äänistä. Natseilla oli myös enemmän passiivista kannatusta (demokratiaa vastustavat konservatiivit, ylipäänsä antikommunistit), kun taas bolsevikit sysäsivät syrjään alkuperäiset liittolaisensa vasemmisto-SR:t. Vaikka natsit mullistivat yhteiskunnan aatteellisesti, he eivät puuttuneet omistusoikeuteen (paitsi juutalaisten kohdalla) ja heillä oli valmis teollisuus, kun sen sijaan bolsevikkien toimista useat aiemmat ryhmät menettivät elinkeinonsa ja he mullistivat maatalouden ja rakennuttivat teollisuuden. Kun NL:n maataloudessa tai teollisuudessa tuli ongelmia, ei voitu myöntää, että syynä oli järjestelmän toimimattomuus vaan syynä oli aina "sabotaasi", mutta Gestapolla ei ollut tällaista ongelmaa.

Natsit olivat vallassa vain 12 vuotta, minkä takia he joutuivat käyttämään hyväkseen "vanhoja" asiantuntijoita, jotka Stalin saattoi poistaa kun uusia ja uskollisia oli koulutettu tilalle. Saksassa "puhdistus" armeijassa tehtiin vasta heinäkuun 20. päivän 1944 pommiattentaatin jälkeen. Tätä ennen vanhat suku- ja ystävyysverkostot olivat toiminnassa, mikä selittää sen, etteivät ilmiantajat pystyneet niihin tunkeutumaan (kommunistien kohdalla oli toisin, mutta he olivatkin päävastustajina erikoistarkkailussa jo alusta asti).


Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija