historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Valkoinen terrori 1918

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:[ Pyrin ymmärtämään, miksi ihmiset ovat toimineet ja toimivat niin kuin toimivat.
Miksihän se ymmärrys ei ulotu Linderiin vaan pyrit keksimään tälle negatiivisia motiiveja ja arvostelemaan jopa hänen kirjoitustyyliään, kun kyseessä on harvinaisen rohkeuden osoitus?

Jukka Kemppinen kirjoittaa tänään laillisuuden haaksirikosta:

http://kemppinen.blogspot.fi/2015/08/kuolleet.html
Linderiä on tässä jo ennalta ymmärretty, joten on nähdäkseni tasapainottamisen tarvetta. Sen verran jo ymmärsin minäkin, että hän näyttää kärsineen joistakin henkisistä vaikeuksista. Niistä kertoo ainakin ilmeinen pakomatka tarpeettoman kauas ja sitten itsetuho.
Kaikelle on aina riittävät syynsä, niin myös teloittajien toiminnalle, koskapa se tapahtuu. Syitä voi sitten pitää oikeina tai väärinä. Täytyy myöntää, että mitään altruismia en helposti tunnusta löytyvän, kyllä aina taustalla on ihmisen henkilökohtaiset tarpeet ja olosuhteet. Siksipä nimenomaan tässä sankarina esiintyvä osapuoli saa vain pidättyvän huomioni. Hänen paheksujansa - vainoojansa, jos niin halutaan - olivat ilmeisesti viattomia propagandan ja vihansa uhreja, joten heitä en pysty tuomitsemaan. Kumpikin osapuoli toimi niin kuin heistä tuntui oikealta - tai itselle edulliselta.

Ominaispainoltaan tuo kirje oli ansiokas ja ajastaan edellä, esikuvaksi kelpaava. Toteutusta vain olen täällä kritisoinut. Ja on huomattava, että monilla muilla ei ollut vastaavaan esiintymiseen ja asenteeseen yhtä hyvää tietoa käytettävissään eikä yhtä vahvaa selkänojaa varallisuudessaan. Heidän piti pysytellä täällä valkoisen propagandan ja vallan piirissä ja siksi katsoa eteensä.

Kemppisenkään ei kannattaisi ihmetellä "haaksirikkoja". Täysin vastaavassa tilanteessa mekin toimisimme samoin kuin vuonna 1918. Joku linderkin ilmaantuisi. Kun pidäkkeet sattuvat höllenemään, patoutuneet intohimot ja sairalloisuudet pääsevät joillakin tahoilla valloilleen. Ihminen ei perimmältään ole muuttunut vuosisadassa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Valkoinen terrori 1918

historioija kirjoitti: Täytyy myöntää, että mitään altruismia en helposti tunnusta löytyvän, kyllä aina taustalla on ihmisen henkilökohtaiset tarpeet ja olosuhteet. Siksipä nimenomaan tässä sankarina esiintyvä osapuoli saa vain pidättyvän huomioni. Hänen paheksujansa - vainoojansa, jos niin halutaan - olivat ilmeisesti viattomia propagandan ja vihansa uhreja, joten heitä en pysty tuomitsemaan.
Pidätkö myös natseja viattomina uhreina? Ja juutalaisten piilottajat toimivat vain henkilökohtaisista tarpeistaan?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Valkoinen terrori 1918

nylander kirjoitti: Niin, "psykologisesti viisasta" omaa nahkaansa ajatellen olisi varmaan ollut ulvoa sutena susien joukossa; niinhän teki Suomen tuolloinen humanistinen kulttuuriväkikin jokseenkin sataprosenttisesti, Eino Leinosta lähtien. Hyvin kuvaava esimerkki oli maalaisliiton (keskustapuolueen, Suomen keskustan) pyhimyspatriarkka Santeri Alkio, joka maailmansodan alkuvuosina kerta toisensa jälkeen päiväkirjassaan jyrisi raamatullisen tulisesti väkivaltaa ja sotaa vastaan "saatanallisena teurastuksena" (esim. pvk 16.8.1914). Vappuna 1918, kun elämän ja historian dramatiikka oli pyyhkäissyt omakohtaisen läheltä, olikin jo toinen ääni kellossa: "Minulla on kivääri mukanani. Sain sen aamulla Helsingin [valkoisen kaartin] esikunnasta, Vincester No. 317118. - - Tahdon opetella sitä käyttämään. - -Ikuisen rauhan aate on tällä kertaa liian kaukainen unelma. Parhain keino sen takaamiseksi Suomelle vastaisuudessakin on - kivääri!"

Mutta Hjalmar Linderin, Suomen rikkaimman miehen, eetos ja kansalaisrohkeus oli toista maata. Juuri siksi hänet yhäkin muistetaan - ja mahdollisesti vastedeskin, olipa välissä sitten montakin vuosisataa ja Pohjantähteä.
Linderiin saattoi vaikuttaa se, että hän oli "punaisen ajan" Ruotsissa, joten hänen ei ollut tarvinnut kokea samaa pelkoa kuin aikalaisillaan. Ja tietysti rikkaus antoi vapauden lähteä maasta,

Eino Leino ja Santeri Alkio taas ovat esimerkkejä siitä, miten kansan ihailu voi johtaa rajuun pettymykseen.

Sinänsä "valkoista terrroria" ei ole vaikea "ymmärtää", kun näkee miten helposti syntyy kiihotus koko ryhmää kohtaan vaikkapa raiskauksen takia.

Mutta asiaan liittyi tiettyjä ko. yhteiskunnan olosuhteita: "paremman väen" kannalta koko maailmanjärjestys oli järkkynyt, kun työmiehet rupesivat heitä komentelemaan.
Kjell Westön Missä kuljimme kerran on hyvä kuvaus siitä, miten eräät yläluokan nuorukaiset kokivat vankeuden niin nöyryyttävänä (vaikka heillä itse asiassa oli varsin hyvät olot), että se oli kostettava. Ja ne jotka olivat toista mieltä eivät uskaltaneet vastustaa,

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Valkoinen terrori 1918

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Täytyy myöntää, että mitään altruismia en helposti tunnusta löytyvän, kyllä aina taustalla on ihmisen henkilökohtaiset tarpeet ja olosuhteet. Siksipä nimenomaan tässä sankarina esiintyvä osapuoli saa vain pidättyvän huomioni. Hänen paheksujansa - vainoojansa, jos niin halutaan - olivat ilmeisesti viattomia propagandan ja vihansa uhreja, joten heitä en pysty tuomitsemaan.
Pidätkö myös natseja viattomina uhreina? Ja juutalaisten piilottajat toimivat vain henkilökohtaisista tarpeistaan?
Kyllä kaikki ihmiset minun käsitykseni mukaan toimivat tietyssä mielessä viattomasti. Ne "riittävät syyt". Myös esimerkiksi tunteiden, velvollisuudentunnon ja moraalin noudattamisen tarve kuuluvat "henkilökohtaisiin tarpeisiin". Mitkä voimat tahansa natseja ja juutalaisten suojelijoita ajoivat, ne olivat heille todellisuutta eli tarpeita. Jos joku järkeili, että "olen hyvä ihminen, siksi minun täytyy auttaa vainottuja juutalaisia", se kuului hänen tarpeisiinsa, pakotti häntä toimimaan. Minusta tämä' ei ole liian pitkälle ajateltua.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Valkoinen terrori 1918

Nimimerkki "historioijan" "kaiken sovittavalla" ymmärtämiselläkin on vuosien mittaan osoittautunut olevan vissit rajat. Se ei hetikään aina herää, jos kyseeessä ovat vaikkapa ne, jotka 1930-luvun lopun Suomessa olivat havaitsevinaan antisemitismiä (muutama kesä sitten oli puhe eräistä juoksukilpailuista), tai sitten ne, jotka ainakin osaksi asettavat kyseenalaiseksi väitteen, että "sorto oli todellista" jne. (esimerkkejä riittäisi pitkälti).

Jokaisella meistähän on oma yhteiskunnallisiin kokemuksiin ym. juontuva asennekasaumamme. Mutta muuten olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tällaisten keskstelujen anti jää aivan olemattoman laihaksi, jos sitä ei oikein koskaan tukevoita väitteitään viittauksilla tutkimus-tai muuhun historiakirjallisuuteen.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Valkoinen terrori 1918

Emma-Liisa kirjoitti:Kjell Westön Missä kuljimme kerran on hyvä kuvaus siitä, miten eräät yläluokan nuorukaiset kokivat vankeuden niin nöyryyttävänä (vaikka heillä itse asiassa oli varsin hyvät olot), että se oli kostettav
Olenkin silloin tällöin ajatellut, että Kjell Westö on nimenomaan Cedi Lilliehjelmin hahmoon onnistunut kirjailijan intuitiolla tiivistämään koko sen valtaisan loukkaantumisen, raivon ja niitä seuranneen kostoreaktion, jonka vuosisataisen nöyrtymisen tilansa hylänneen "alhaison" nousu laukaisi. Romaani on romaani, mutta tapahtumakuvaus muistuttaa suuresti ruotsinkielisen läntisen Uudenmaan (Hjalmar Linderin valtakunnan!) ns. puhdistustoimia keväällä 1918. - Tässä mielessä valkoinen terrori tuntuu olleen paljon muutakin kuin viime aikoina kovin korostettua "rationaalista varmistustoimintaa".

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Valkoinen terrori 1918

nylander kirjoitti:Nimimerkki "historioijan" "kaiken sovittavalla" ymmärtämiselläkin on vuosien mittaan osoittautunut olevan vissit rajat. Se ei hetikään aina herää, jos kyseeessä ovat vaikkapa ne, jotka 1930-luvun lopun Suomessa olivat havaitsevinaan antisemitismiä (muutama kesä sitten oli puhe eräistä juoksukilpailuista), tai sitten ne, jotka ainakin osaksi asettavat kyseenalaiseksi väitteen, että "sorto oli todellista" jne. (esimerkkejä riittäisi pitkälti).

Jokaisella meistähän on oma yhteiskunnallisiin kokemuksiin ym. juontuva asennekasaumamme. Mutta muuten olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tällaisten keskstelujen anti jää aivan olemattoman laihaksi, jos sitä ei oikein koskaan tukevoita väitteitään viittauksilla tutkimus-tai muuhun historiakirjallisuuteen.
En nyt enää muista noita vaiheita, mutta joka tapauksessa on hyvä, jos ihminen vuosien mittaan kehittyy asioita ymmärtävämmäksi - siis ei niinkään ihmisiä ymmärtäväisemmäksi. Tällainen ymmärtäminenhän ei ole myötämielisyyttä, vaan tapahtuneen mahdollisimman perimmäisten syiden ja taustan käsittämistä. Mistä itse asiassa on kysymys?

Ikävä kyllä ihmistutkimus, siis lähinnä psykologinen on yhä lapsenkengissään. Vakava tutkimus ei rohkene tarttua esimerkiksi ihmisen vapaan tahdon ongelmaan, johon itse asiassa olen edellä viittaillut. Eli joutuvatko ihmiset ehkä toimimaan täsmälleen niin kuin "kohtalo" on sanellut, vaikka ainakin näennäisesti olemme kukin itse vastuussa teoistamme. Lieneehän aihe hankalasti tutkittavakin, ja tulokset riippunevat katsantokannasta eli mikä luetaan vapaaseen tahtoon ja mikä ei.
Joudutaan siis turvautumaan omaehtoiseen ajatteluun ja tarkkailuun, eivätkä mitkään tutkimuksetkaan edusta absoluuttista totuutta varsinkaan ihmiselämän perusasioista, joita siis on vaikea selvittääkin.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Valkoinen terrori 1918

historioija kirjoitti: Kemppisenkään ei kannattaisi ihmetellä "haaksirikkoja". Täysin vastaavassa tilanteessa mekin toimisimme samoin kuin vuonna 1918. Joku linderkin ilmaantuisi. Kun pidäkkeet sattuvat höllenemään, patoutuneet intohimot ja sairalloisuudet pääsevät joillakin tahoilla valloilleen. Ihminen ei perimmältään ole muuttunut vuosisadassa.
Kemppisen kohdalla kyse on ennen kaikkea lakimiehen ammatillinen itsekritiikki, jossa tarkastellaan, miten tuo haaksirikko yhä vaikuttaa nykypäivään.

Luonnollisesti ihmisen ei kannata etukäteen ylpeillä, ettei käy kuin Pietarin. Mutta ei kannata myöskään etukäteen antautua, kuten sinä suosittelet.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Valkoinen terrori 1918

historioija kirjoitti: Ikävä kyllä ihmistutkimus, siis lähinnä psykologinen on yhä lapsenkengissään. Vakava tutkimus ei rohkene tarttua esimerkiksi ihmisen vapaan tahdon ongelmaan, johon itse asiassa olen edellä viittaillut. Eli joutuvatko ihmiset ehkä toimimaan täsmälleen niin kuin "kohtalo" on sanellut, vaikka ainakin näennäisesti olemme kukin itse vastuussa teoistamme. Lieneehän aihe hankalasti tutkittavakin, ja tulokset riippunevat katsantokannasta eli mikä luetaan vapaaseen tahtoon ja mikä ei.
Joudutaan siis turvautumaan omaehtoiseen ajatteluun ja tarkkailuun, eivätkä mitkään tutkimuksetkaan edusta absoluuttista totuutta varsinkaan ihmiselämän perusasioista, joita siis on vaikea selvittääkin.
Millä perusteella oletat, että ihminen pystyy "omaehtoiseen ajatteluun ja tarkkailuun"? Eikö ihmisen em. premisseillä nimenomaan ole mahdotonta olla olematta itsepetoksen vallassa?

Meillä on aika paljon aineistoa ihmisiltä, jotka ovat kokeneet äärimmäisiä oloja kuten Solzhenitsyn ja Primo Levi.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 12.08.15 16:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Valkoinen terrori 1918

historioija kirjoitti: Jos joku järkeili, että "olen hyvä ihminen, siksi minun täytyy auttaa vainottuja juutalaisia", se kuului hänen tarpeisiinsa, pakotti häntä toimimaan.
Väinö Linnan kanta Pohjantähdessä on nimenomaan päinvastainen. Räätäli Halme kuvittelee olevansa hyvä ihminen, kunnes keskustelu Hellbergin kanssa herättää huomaamaan, että hänen hyvät aikeensa ovat johtaneet (myös) pahaan, hän näkee tekojen seurausten johtavan tekoihin jne (mitä esim. kirkkoherra ei koskaan tee).

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Valkoinen terrori 1918

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Ikävä kyllä ihmistutkimus, siis lähinnä psykologinen on yhä lapsenkengissään. Vakava tutkimus ei rohkene tarttua esimerkiksi ihmisen vapaan tahdon ongelmaan, johon itse asiassa olen edellä viittaillut. Eli joutuvatko ihmiset ehkä toimimaan täsmälleen niin kuin "kohtalo" on sanellut, vaikka ainakin näennäisesti olemme kukin itse vastuussa teoistamme. Lieneehän aihe hankalasti tutkittavakin, ja tulokset riippunevat katsantokannasta eli mikä luetaan vapaaseen tahtoon ja mikä ei.
Joudutaan siis turvautumaan omaehtoiseen ajatteluun ja tarkkailuun, eivätkä mitkään tutkimuksetkaan edusta absoluuttista totuutta varsinkaan ihmiselämän perusasioista, joita siis on vaikea selvittääkin.
Millä perusteella oletat, että ihminen pystyy "omaehtoiseen ajatteluun ja tarkkailuun"? Eikö ihmisen em. premisseillä nimenomaan ole mahdotonta olla olematta itsepetoksen vallassa?

Meillä on aika paljon aineistoa ihmisiltä, jotka ovat kokeeneet äärimmäisiä oloja kuten Solzhenitsyn ja Primo Levi.
Kuten sanottu, ihmiselämän todellinen luonne on ilmeisesti hyvin vaikea selvittää. Ehkä on parempikin, että sitä ei liikaa yritä, menisi pää pyörälle. Minä tyydyn nyt historiassa tähän lähtökohtaan, että kaikki on selitettävissä, mutta kaikkea ei silti kannata hyväksyä, muuten joudutaan käytännössä kestämättömään tilanteeseen.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Valkoinen terrori 1918

historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Täytyy myöntää, että mitään altruismia en helposti tunnusta löytyvän, kyllä aina taustalla on ihmisen henkilökohtaiset tarpeet ja olosuhteet. Siksipä nimenomaan tässä sankarina esiintyvä osapuoli saa vain pidättyvän huomioni. Hänen paheksujansa - vainoojansa, jos niin halutaan - olivat ilmeisesti viattomia propagandan ja vihansa uhreja, joten heitä en pysty tuomitsemaan.
Pidätkö myös natseja viattomina uhreina? Ja juutalaisten piilottajat toimivat vain henkilökohtaisista tarpeistaan?
Kyllä kaikki ihmiset minun käsitykseni mukaan toimivat tietyssä mielessä viattomasti. Ne "riittävät syyt". Myös esimerkiksi tunteiden, velvollisuudentunnon ja moraalin noudattamisen tarve kuuluvat "henkilökohtaisiin tarpeisiin". Mitkä voimat tahansa natseja ja juutalaisten suojelijoita ajoivat, ne olivat heille todellisuutta eli tarpeita. Jos joku järkeili, että "olen hyvä ihminen, siksi minun täytyy auttaa vainottuja juutalaisia", se kuului hänen tarpeisiinsa, pakotti häntä toimimaan. Minusta tämä' ei ole liian pitkälle ajateltua.
Martin Luther Kingiä kuvaavassa elokuvan Selma pommi räjähtää kirkossa, ja neljä mustaa pikkutyttöä saa surmansa. He siis eivät olleet viattomia vaan viattomia olivat mielestäsi ne, jotka rasismin ylläpitämiseksi murhasivat jopa lapsia?

Toki joillakin ihmisillä on sellaisiakin motiiveja kuin "olen hyvä ihminen" tai Lyndonin B. Johnsonin tapauksessa halu jäädä historiaan positiivisessa valossa, mutta mitäs vikaa niissä on, jos tulos on hyvä.

Esim. Martin Luther Kingin persoonaa ja toimintaa tällaisilla syillä ei kuitenkaan voi selittää.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Valkoinen terrori 1918

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Kyllä kaikki ihmiset minun käsitykseni mukaan toimivat tietyssä mielessä viattomasti. Ne "riittävät syyt". Myös esimerkiksi tunteiden, velvollisuudentunnon ja moraalin noudattamisen tarve kuuluvat "henkilökohtaisiin tarpeisiin". Mitkä voimat tahansa natseja ja juutalaisten suojelijoita ajoivat, ne olivat heille todellisuutta eli tarpeita. Jos joku järkeili, että "olen hyvä ihminen, siksi minun täytyy auttaa vainottuja juutalaisia", se kuului hänen tarpeisiinsa, pakotti häntä toimimaan. Minusta tämä' ei ole liian pitkälle ajateltua.
Martin Luther Kingiä kuvaavassa elokuvan Selma pommi räjähtää kirkossa, ja neljä mustaa pikkutyttöä saa surmansa. He siis eivät olleet viattomia vaan viattomia olivat mielestäsi ne, jotka rasismin ylläpitämiseksi murhasivat jopa lapsia?

Toki joillakin ihmisillä on sellaisiakin motiiveja kuin "olen hyvä ihminen" tai Lyndonin B. Johnsonin tapauksessa halu jäädä historiaan positiivisessa valossa, mutta mitäs vikaa niissä on, jos tulos on hyvä.

Esim. Martin Luther Kingin persoonaa ja toimintaa tällaisilla syillä ei kuitenkaan voi selittää.
Kirjoitin jo pitkähkön ja huolellisen selityksen, mutta arvelin sitten olevan parempi, etten ryhdy sekoittamaan ihmisten ajatuksia melko pitkälle johtaneilla pohdinnoillani. Riittänee maanläheisempi ja yleisluontoisempi katsaus ongelmapiiriin:
http://opinnot.internetix.fi/fi/materia ... =gjgF.exMw

Eli motiiviemmekaan omaperäisyys ei ole selviö. Mutta en siis ryhdy varovaisuussyistä tämän enempää sovelluttamaan näitä olettamuksia tai mahdollisuuksia historiaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Valkoinen terrori 1918

historioija kirjoitti: Kirjoitin jo pitkähkön ja huolellisen selityksen, mutta arvelin sitten olevan parempi, etten ryhdy sekoittamaan ihmisten ajatuksia melko pitkälle johtaneilla pohdinnoillani. Riittänee maanläheisempi ja yleisluontoisempi katsaus ongelmapiiriin:
http://opinnot.internetix.fi/fi/materia ... =gjgF.exMw
Alkeellista. Eikös suhteellisuusteoria muuttanut tämän(kin) asia?

Asian ydin on kuitenkin, mitä käsityksesi tarkoittaisi käytännössä. Jos ihminen on vakuuttunut, että ei voi valita, niin miksi hän yrittäisi tehdä oikein? "Jos mun tekee mieli lyödä muijaa, niin mä lyön, kun mä kerran olen sellainen kuin olen ja muijan lyöminen on mun mielestä kivaa."

Ja mitä tehtäisiin murhaajille ja raiskaajille, kun he eivät olisi vastuussa teoistaan? Kun heitä ei voitaisi tuomita mutta he kuitenkin olisivat vaaraksi muille, niin ilmeisesti heidät pantaisiin sairaalaan. Eli tuomarien sijasta valta annettaisiin lääkäreille. Mutta entä jos joku ei haluaisi "parantua", pakotettaisiinko hänet siihen?

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Valkoinen terrori 1918

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Kirjoitin jo pitkähkön ja huolellisen selityksen, mutta arvelin sitten olevan parempi, etten ryhdy sekoittamaan ihmisten ajatuksia melko pitkälle johtaneilla pohdinnoillani. Riittänee maanläheisempi ja yleisluontoisempi katsaus ongelmapiiriin:
http://opinnot.internetix.fi/fi/materia ... =gjgF.exMw
Alkeellista. Eikös suhteellisuusteoria muuttanut tämän(kin) asia?

Asian ydin on kuitenkin, mitä käsityksesi tarkoittaisi käytännössä. Jos ihminen on vakuuttunut, että ei voi valita, niin miksi hän yrittäisi tehdä oikein? "Jos mun tekee mieli lyödä muijaa, niin mä lyön, kun mä kerran olen sellainen kuin olen ja muijan lyöminen on mun mielestä kivaa."

Ja mitä tehtäisiin murhaajille ja raiskaajille, kun he eivät olisi vastuussa teoistaan? Kun heitä ei voitaisi tuomita mutta he kuitenkin olisivat vaaraksi muille, niin ilmeisesti heidät pantaisiin sairaalaan. Eli tuomarien sijasta valta annettaisiin lääkäreille. Mutta entä jos joku ei haluaisi "parantua", pakotettaisiinko hänet siihen?
Miten suhteellisuusteoria muutti sen?

Mahdolliset seuraukset eivät vaikuta itse asiaan. Tiedehän pyrkii todenmukaiseen käsitykseen asioista, tiedon mahdolliset seuraukset ovat sitten eri asia, koko yhteiskunnan ja maailman huoli. Oikeudenmukaisuushan tässä voittaisi.

Noinhan se kai menisi. Kaikenlaiset rangaistukset kävisivät moraalisesti kestämättömiksi. Tosin ne eivät ole patenttilääke nykyisinkään. Olisi kiinnitettävä vakavaa huomiota epäsuotavan käyttäytymisen riskien kitkemiseen yksilöistä jo ennen syntymää. Samaten olisi vedottava ihmisten järkeen ja tunteisiin. On "aivopestävä" ihmiset pysymään vapaaehtoisesti sen rajoissa, mitä pidetään oikeana. - Kaikki nämä myönteiset keinot ohjaisivat yksilöiden käyttäytymistä ja ainakin rajoittaisivat "muijan" lyömistäkin, ehkä yhtä paljon kuin ikävien seurausten pelko nykyään.

JK. Tosin ikäviä seuraamuksia ehkä joudutaan käyttämään opetustarkoituksessa, samaan tapaan kuin nykyään eläimille. Niistä vain puuttuisi häpeän ja paheksunnan elementti eli ne siis olisivat puhtaasti opetustilaisuuksia, rikkomusten yhdistämistä mielessä ikäviin kokemuksiin, jolloin edellisiä vaistomaisesti kavahdetaan. Kysymys on siis ehdollistamisesta.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”