Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja nylander » 07.02.16 13:10

Ajattelin avata oman ketjun Aapo Roseliuksen, Marko Tikan ja Oula Silvennoisen uudelle tutkimukselle Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet.(WSOY 2016), koska se tullee herättämään keskustelua. Viittasin tosin kirjaan jo eräässä vanhassa ketjussa aihepiirin liittyvän juonteen osalta, mutta mielekäämmältä tuntuisi, etteivät uudet kommentit hukkuisi tuohon ikäloppuun ketjuun.

Kirjaa ei vielä ole saatavana muualta kuin verkkokaupoista, eikä sitä juuri kukaan liene ehtinyt saada käsiinsä saati lukea. Siitä huolimatta kirjaan on jo ennätetty eräillä nettipalstoilla ottamaan voimakkastikin kantaa. Johtosävelenä yleisökommenteissa tuntuisi aivan odotuksenmukaisesti kaikuvan mielipide, ettei tällaista kirjaa tarvita, "koska kaikki on jo tutkittu", sekä toisaalta ansioituneen tutkijakolmikon järjettömiltä tuntuvin perustein tapahtuva vähättely ja suoranainen mustaaminen.

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/11950 ... toria.html

jsn
Viestit: 2047
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja jsn » 07.02.16 15:34

Median kirjoitusten ja verkossa julkaistujen näytteiden perusteella teos ei näytä sisältävän mitään suuria paljastuksia tai "kätkettyjä ruumiskasoja". Kuten tekijätkin tuntuvat korostavan, kyse on pikemminkin näkökulmasta. On totta että fasismin olemassaoloa on Suomessa välillä haluttu vähätellä - mutta salattua ja vaiettua se ei ole koskaan ollut. Kirjoittajien mustaamiseen ei tietenkään ole toistaiseksi mitään aihetta. Lukematta kirjaa voisin silti edelleen väittää, että Suomi oli 1930-luvulla paljon muutakin kuin vain kaikkialla elämöiviä mustapaitoja. Yhtä väärin olisi sanoa tämän päivän Suomen olevan fasistien vallassa, huolimatta siitä että palstatilaa saavat jopa kaikenlaiset Odinin soturit.

yucca
Viestit: 101
Liittynyt: 01.12.12 19:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja yucca » 08.02.16 23:57

Tulee mieleen, oletko itsekään lukenut kirjaa. Ja jos leimataan joitakin arvosteluja, olisi kohtuullista esittää viitetiedot tai linkkejä.

Lehtijutun perusteella ei pitäisi tuomita koiraakaan, mutta juttu vaikuttaa vahvasti siltä, että kirjoittajat ovat julkisuushakuisia ja pyrkivät lisäksi vaikuttamaan nykypäivän politiikkaan. Siitä ei synny kovin hyvää lähtökohtaa objektiiviselle tutkimukselle. Liekö tutkimuksella ongelmanasetteluakaan? Miksi esittää ongelma, kun voi lähteä suoraan ratkaisusta ja keskittyä valikoimaan ja tulkitsemaan tosiasioita ja argumentteja sen mukaisiksi?

Kun kirjoittajat (kyseisen lehtijutun mukaan) leimaavat IKL:n, AKS:n ja (ehkä vähän varauksellisesti) suojeluskunnatkin fasistisiksi, onkin kaikki jo oikeastaan sanottu. He haluavat määritellä ”fasismin” niin väljästi, että sen rajat voidaan vetää ihan miten halutaan. Tälle jännän duaalinen ilmiö on se, miten 1930-luvulla leimattiin kommunisteiksi tarvittaessa kaikki, jotka vastustivat leimaajien näkemyksiä.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja nylander » 09.02.16 08:50

yucca kirjoitti:Tulee mieleen, oletko itsekään lukenut kirjaa.
Koska tämä aivan ilmeisesti on tarkoitettu minulle, vastaan:

Ei, en ole lukenut siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kirjaa viestieni kirjoittamisaikaan ole ollut edes saatavana. Luulin, että olisin tuonut tämän selvästi ilmi viesteissäni.
yucca kirjoitti:Ja jos leimataan joitakin arvosteluja, olisi kohtuullista esittää viitetiedot tai linkkejä
Tarkoitetaankohan tässä nyt "arvostelujen leimaamisella" sitä kritiikkiä, jota kohdistin nettipalstoilla alkaneeseen, äärimmäisen poliittisesti motivoituneeseen mölinään, sellaiseen joka meikäläisissä oloissa aina alkaa, kun ilmestyy tutkimus tai muu kirja, joka koskettelee "araksi" koettuja aiheita: "Tekijät taitavatkin olla stalinisteja, jotka ovat kirjoittaneet uuden Pirkkalan monisteen. Olisivat vain tutkineet, kuinka monta miljardia Stalin murhasi" jne. jne. -Ei, en todellakaan katsonut aiheelliseksi esittää näitä vastaan "viitetietoja ja linkkejä".

**
Itse kirjaa minulla oli eilen tilaisuus selata lähes kirjaimellisesti punaisen sekunnin verran. Ensivaikutelma oli, että riveiltä hyppivät silmille tutuntuntuiset nimet, ne erilaisten sirpalefraktioiden johtohahmot, joita Henrik Ekberg perusteellisesti esitteli 90-luvun alussa tutkimuksessaan Führerns trogna följeslagare. Nähtäväksi siis jää ovatko Roselius, Tikka & Silvennoinen siis missään olennaisessa kohdin kyenneet muuttamaan Ekbergin luomaa vallitsevaa tutkimuskuvaa, vai kävikö tälläkin kerralla niin, että erilaiset ennakkotieto- ja lehdistöpuffit todella olivat suuresti yliampuvia.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja nylander » 09.02.16 09:04

(Poistin tuplapostituksen. Äskettäisen "päivityksen" jälkeen järjestelmä ei mielestäni toimi vaan esim. viestin muokkaaminen ei tahdo onnistua muuta kuin monen yrityksen jälkeen.)

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja Albert Ravila » 09.02.16 10:03

Kannattaa rauhassa odottaa Sampo Ahdon Sotilasaikauslehdessä aikanaan ilmestyvää "kirja-arviota" tästä teoksesta. Sitten tiedämme, onko se lukemisen arvoinen.

jsn
Viestit: 2047
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja jsn » 10.02.16 07:29

Tuore kirja "Suomalaiset fasistit" näkyy olevan Google-kirjat-palvelussa ilmaisessa esikatselussa ja myös ostettavissa sähköisenä kirjana.

https://books.google.fi/books?id=0995Cw ... it&f=false

Ellei suora linkki toimi, niin löytynee google books-haulla kirjan otsikolla.

Emma-Liisa
Viestit: 4895
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 10.02.16 11:27

jsn kirjoitti:Tuore kirja "Suomalaiset fasistit" näkyy olevan Google-kirjat-palvelussa ilmaisessa esikatselussa ja myös ostettavissa sähköisenä kirjana.

https://books.google.fi/books?id=0995Cw ... it&f=false
Kiinnostava alku. Tosin kommunismin nimittämisen "kärpäseksi" jättää huomiotta, että se mitä Suomessa pelättiin, oli "punaisten paluu" itärajan takaa, jos otollinen tilaisuus tulisi joskus tulevaisuudessa.

Kirjoittajilla on kuitenkin aivan liian idealistinen käsitys valistuksesta ja rationalismista, sillä myös nuo aatteet johtivat väkivaltaan. Historioitsija A. J. P. Taylor toteaa kirjassaan Europe: grandeur and decline:
The revolutions of 1948 dispelled the Utopian dream of the eighteen-century rationalists. These had supposed that mankind would attain universal happiness if traditional beliefs were abandoned and traditional authorities overthrown. The experiences after 1789 did not destroy this idea. Social concord accompanied the rule of the bourgeoisie, and the true international order order was established with the Empire of Napoleon; it could be plausibly be argued that achievement fell short of the ideal only because success was incomplete. Had the tricolour really 'toured the world', universal happiness could have expected to follow. In 1848 no bounds were drawn against revolutionary victory: no European country, except Belgium, escaped, and the established system lost its traditional authority for ever. The outcome was conflict, not concord. The June Days announced class war; the record of the German, Italian and Hungarian revolutions announced war between nations. Peaceful agreement and government by consent are possible only on the ideas common to all parties; and these ideas must spring from habit and from history. Once reason is introduced, every man, every class, every nation becomes a law unto itself; and the only right which reason understands is the right of the stronger. Reason formulates universal principles and is therefore intolerant; there can be only one rational society, one rational national nation, ultimately one rational man. Decision between rival reasons can be made only by force. (kursivointi minun)
Huvittava yksityiskohta "Euroopan" näkeminen niin, että vain Belgia vältti "hullun vuoden". Kuten Matti Klinge on osoittanut, Suomi saatiin kaitsettua lojaaliksi (Maamme-laulussa isänmaallisuus kytkettiin maisemaan). En muista mitä Skandinaviassa tapahtui vai tapahtuiko mitään.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja nylander » 10.02.16 14:49

Kirjoitin aiheesta eilen näin:
Itse kirjaa minulla oli eilen tilaisuus selata lähes kirjaimellisesti punaisen sekunnin verran. Ensivaikutelma oli, että riveiltä hyppivät silmille tutuntuntuiset nimet, ne erilaisten sirpalefraktioiden johtohahmot, joita Henrik Ekberg perusteellisesti esitteli 90-luvun alussa tutkimuksessaan Führerns trogna följeslagare. Nähtäväksi siis jää ovatko Roselius, Tikka & Silvennoinen siis missään olennaisessa kohdin kyenneet muuttamaan Ekbergin luomaa vallitsevaa tutkimuskuvaa, vai kävikö tälläkin kerralla niin, että erilaiset ennakkotieto- ja lehdistöpuffit todella olivat suuresti yliampuvia
Olin väärillä jäljillä. Se puolestaan johtui perehtymättömyydestä, hahmotuksen puutteesta. Nyt, hieman enemmän kirjaa silmäilleenä, kyseessä näyttää olevan oman käsitykseni mukaan hyvin merkittävä teos koko suomalaisen historiankirjoituksen taustaa vasten nähtynä. Tämä merkittävyys tultaneen laajoissakin piireissä kiivaaseen sävyyn kiistämään.

Ei Roseliuksen, Tikan & Silvennoisen tarkoituksena oman tulkintani mukaan ollut minkään "suuren ruumiin" eli sensaatiomaisten faktatietojen vetäminen päivänvaloon. Näin siksi, ettei sellaisia ainakaan tällä tietämällä ole olemassakaan. Esimerkki: kirjoittajat tyytyvät vain toteamaan muutamat harvat tiedossa olevat tosiasiat jatkosodan aikaisesta natsijärjestöstä Suomen Valtakunnan Liitosta, vaikkapa sen että järjestöön kuului muiden muassa huomattavia suomalaisen kulttuurielämän merkkihahmoja kuten kuvanveistäjät Wäinö Aaltonen ja Jussi Mäntynen. Samat tosiasiat totesi jo 90-luvun alussa Henrik Ekberg kirjassaan Führerns trogna följeslagare. Ei ole Roseliuksen & Co vika, että järjestön perustaja, silmätautiopin professori Mauno Vannas tuhosi liikkeen arkiston, kun jatkosota kääntyi lopulleen.

Kirjan merkitys on toisaalla: uuden kokonaistulkinnan luominen aiheesta "suomalainen fasismi". Aihepiirin tähänastista tutkimuskuvaa he luonnehtivat seuraavasti:
Vähättelyn kulttuurissa fasismin tutkimuksen kansainvälinen kehitys erityisesti 1990-luvulta lähtien [vrt. "uuspatrioottinen" käänne Suomessa!] on jäänyt Suomessa huomiotta. Suomalaista tutkimusta on vahvasti muokannut sodan jälkeen luotu keskustelukulttuuri, jossa fasismi on leimattu ulkomaiseksi tuontitavaraksi ja siksi vaikutukseltaan vähäiseksi. Jos Suomessa tämän tulkinnan mukaan edes oli ollut oikeita fasisteja,he olivat muutamaan kansallisosialistijärjestöön kokoontuneita kuumapäitä, joita ei tarvinnut ottaa vakavasti yhteiskunnallisena tekijänä eikä tutkimusaiheena. Sanomattakin piti olla selvää, että fasismista ei suomalaisten isänmaanystävien laajan joukon yhteydessä kannattanut edes keskustella.
Edellä hahmoteltu kuva onkin todella hyvin tuttu suomalaista historiakirjallisutta seuranneille. Miksi asiat on sitten haluttu esittää näin? Roselius, Tikka ja Silvennoinen puhuvat suomalaisen historiankirjoituksen valikoivasta vaikenemisesta. Lähemmän tarkastelun kohteeksi tulee mm. Rintamamiesliiton (alk. Vapaussodan Rintamamiesten Liiton) rooli:
[Mauno] Jokipiin mukaan Rintamamiesliitto kyllä suhtautui SS-vapaaehtoisliikkeeseen "myönteisesti, mutta tämä yhdistys ei ollut poliittinen".

Vähättely hipoi vilpillisyyttä
--
[Mikko] Uolan tapa olla hiljaa oli päättää Rintamamiesliiton historian esitteleminen liiton lakkauttamiseen lokakuussa 1944.
Kirjoittajien mukaan
Vapaussodan Rintamamiesten Liitto on vasta tässä kirjassa, yli 70 vuotta lakkauttamisensa jälkeen, asetettu ensimmäisen kerran todellisiin historiallisiin yhteyksiinsä.
Ja he päätyvät seuraavankaltaiseen johtopäätökseen:
On vaikea väittää,että syksyllä 1944 tehty päätös lakkauttaa Rintamamiesliitto fasistisena olisi perustunut väärän arvioon liiton luonteesta.
Roseliuksen, Tikan & Silvennoisen kritiikki ei kohdistu pelkästään vanhemman polven historioitsijoihin. Äärioikeistolaisiin tutkimusaiheisiin mieltyneen Jussi Niinistön, nykyisen ministerin, he esittävät tämän kirjoitusten perusteella historiallisen lapualaisterrorin suoranaisena ihailijana, kuten lehdistössä ja moniaalla verkossa on jo mainittu.

Emma-Liisa
Viestit: 4895
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 10.02.16 16:20

Tapio Tamminen esittää kirjassaan Kansankodin pimeämpi puoli, mistä ruotsalaisella kansankoti-ideologia polveutui.
Ruotsalaisen integratiivisen nationalismin isänä on pidetty valtiotieteen professori Rudolf Kjelléniä joka katsoi saaneensa ”nationalismin idean veressään”. Kjellén oli myös kansanedustaja ja kansainvälisesti tunnettu geopoliitikko, jonka ajattelu oli saanut ratkaisevat sytykkeet aikansa sosiaalidarvinismista. Hän toi Ruostsin poliittiselle näyttämölle kansankoti-ideologian. Kjellén oli myös keskeisiä vaikutteita ”nuoroikeiston” liikkeessä vuosisadan alussa.

Kjellénin mielestä valtio oli elävänä organismina verrannollinen luonnon lajeihin. Biologisen luonteensa vuoksi se oli evolutionäärisen prosessin tuote samalla tavoin kuin muutkin organismit. Psykologit tutkivat ihmistä organismina, eläintieteilijät eläintä, valtiotieteilijöiden oli tutkittava vastaavalla tavalla valtiota. Kjellén arvosteli erityisesti liberaalia näkemystä valtiosta oikeusorganisaationa. Hänen mielestään valtion virkamiesten tehtävänä ei ollut valvoa tyhjien oikeusperiaatteiden noudattamista, vaan valtion orgaanisen kehityksen tieteellinen ohjaus. Tähän uuden valtiotieteen piti keskittyä.

Organismina tai ”persoonana” valtio oli tärkeämpi kuin yksilöt. Sen perimmäisenä tarkoituksena oli elämänvietin toteuttaminen. Tätä se toteutti amoraalisen luonnonvoiman tavoin. Siksi sellaisia moraalisia käsitteitä kuin hyvää ja pahaa ei pitänyt sotkea valtion tarkoitukselliseen toimintaan. Kaikki valtiot pyrkivät levittäytymään luonnollisille rajoilleen ja muodostamaan niille ominaisen organistisen ympäristön. Oli selvää, että tällaiset geopoliittiset ajatukset herättivät vastakaikua nousevassa natsiliikkeessä Saksassa.

Vaikka Kjellén oli konservatiivipoliitikko, hän näki myös sosialismissa piiteitä, jotka sopivat lähes saumattomasti hänen näkemyksiinsä. Tasa-arvoisuuden lisääminen vahvisti kansallista yhtenäisyyttä ja nationalismia. Samoin yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden suosiminen yksilöllisyyden kustannuksella sopivat Kjellénin ajatuksiin. Hänen mielestään ruotsalaisen kansakokonaisuuden pahin vihollinen olikin individualistinen liberalismi. Sosiaalidemokraattien tavoin hän kannatti valtion ohjaamia sosiaalipoliittisia uudistuksia, aktiivista väestöpolitiikkaa ja valtion johtavaa roolia talouselämässä. Tässä yhteydessä hän korosti erityisesti Pohjois-Ruoysin luonnonvaroja, jotka piti ottaa valtion haltuun.

Toisaalta marxilaisessa sosialismissa oli piirteitä, joita Kjellén ehdottomasti vastusti, kuten kansalliselle yhtenäisyydelle vaarallista luokkataistelua ja internationalismia. Hän rupesikin kehittelemään eräänlaista keskitien oppia. Kjellén käytti 1910 ensimmäistä kertaa sellaista käsitettä kuin kansallissosialismi, jolla hän ennakoi natsien vähän myöhemmin tunnetuksi tekemää termiä. Tällä hän tarkoitti aikansa saksalaisten konservatiivien tavoin kansalliseen yhtenäisyyteen pyrkivää sosialismia, joka sanoutui irti luokkataistelusta.

Kaksi vuotta myöhemmin Kjellén otti työkalupakkiinsa kansallissosialismin rinnalle toisen uuden käsitteen – kansankodin. Ruotsista saattoi kehittyä ”ainoastaan sen omien traditioiden pohjalta onnellinen kansankoti, joka on sen tarkoitus”. Näin Kjellén politisoi kansankodin käsitteen, joka oli ilmaantunut julkiseen kielenkäyttöön göteborgilaisessa sanomalehdessä 1896. Lehdessä kerrottiin kansankodista, jossa köyhätkin pystyivät pientä maksua vastaan nauttimaan kahvia, lukemaan kirjoja, sanomalehtiö, kuuntelemaan luentoja ja joskus myös musiikkia. Tukholmassa tällaisia kansankoteja oli tuolloin jo useita. Kjellénin käsissä termi yhdistyi kansallissosialismin kautta ideologiaan, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli muodostaa Ruotsista yhtenäinen kansankokonaisuus.
- --
(Selostus Per Albin Hanssonin puheesta eduskunnassa 18.1.1928.) Hanssonin kansankoti –ideologian taustalla kaikuivat vahvat vaikutteet Rudolf KJelléniltä.

Kansankodin brändissä yhdistyivät vetovoimaisen poliittisen merkkituotteen parhaat puolet: se vetosi perustunteisiin kuten turvallisuuteen ja hyvinvointiin, poliittisena symbolina se oli konkreettinen ja populistinen, samalla se valoi uskoa tulevaisuuteen. Marxin tavoittamattomalta vaikuttanut kommunistisen yhteiskunnan utopia oli vaihtunut konkreettiseksi utopiaksi luokattomasta yhteiskunnasta, kansan hyvinvointivaltiosta. - -

Sosialidemokrattinen kansankoti jatkoi Kjellénin integratiivisen nationalismin perintöä.
Kirjassa kerrotaan myös Gunnar ja Alva Myrdalin innostuksesta eugeniikkaan.

jsn
Viestit: 2047
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja jsn » 11.02.16 09:00

Kimmo Rentolan arvostelu teoksesta Helsingin Sanomissa:

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a14550801 ... rticlepage

Suomalaisen kommunismin historiaan kenties yhtenä parhaiten perehtyneistä tunnettu arvostelija toteaa tekijöiden "vähättelevän kommunismin uhkaa". Uutta ei hänenkään mukaansa kirjassa löydy paljon, vaikka tuo esiin sen kuinka näitä liikkeitä on joskus sievistelty.

Rentola tuo esiin tekijöiden teesin siitä, että fasismi olisi Suomessa ollut "sotasukupolven" tuote, kuten muuallakin Euroopassa. Toisaalta mm. Saksan SA:sta tekemässään tutkimuksessa (Geschichte der SA. München 2003) saksalainen Peter Longerich on korostanut sitä, että pääosa 1930-luvun alun ruskeapaidoista ei ikänsä puolesta ehtinyt ensimmäiseen maailmansotaan. Ehkä Suomessa voisi enemmän puhua aatteellisista lainoista kuin todellisesta sotasukupolvesta? Vuosi 1918 ei sentään ollut mikään vuosikausia kestänyt ja mieliä myllertävä juoksuhautakokemus vaan sota oli sittenkin aika nopeasti ohi. Valkoisten riveissä taistelleista ei ehtinyt muovautua samanlaista "Frontsoldatia" kuin muualla. Halua tähän sittemmin varmasti oli.

Emma-Liisa
Viestit: 4895
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 11.02.16 10:09

jsn kirjoitti: Rentola tuo esiin tekijöiden teesin siitä, että fasismi olisi Suomessa ollut "sotasukupolven" tuote, kuten muuallakin Euroopassa. Toisaalta mm. Saksan SA:sta tekemässään tutkimuksessa (Geschichte der SA. München 2003) saksalainen Peter Longerich on korostanut sitä, että pääosa 1930-luvun alun ruskeapaidoista ei ikänsä puolesta ehtinyt ensimmäiseen maailmansotaan. Ehkä Suomessa voisi enemmän puhua aatteellisista lainoista kuin todellisesta sotasukupolvesta? Vuosi 1918 ei sentään ollut mikään vuosikausia kestänyt ja mieliä myllertävä juoksuhautakokemus vaan sota oli sittenkin aika nopeasti ohi. Valkoisten riveissä taistelleista ei ehtinyt muovautua samanlaista "Frontsoldatia" kuin muualla. Halua tähän sittemmin varmasti oli.
Matti Virtanen perustaa kirjansa Fennomaanien perilliset Mannheimin teoriaan, että "poliittiset sukusyntyvät 16-18-vuotiaina koetuista avainkokemuksista, vaikka he ovat liian nuoria niihin varsinaisesti osallistumaan. Myöhemmät kokemukset sitten joko vahvistavat tai kumoavat tämän ydinkokemuksen. Esim. AKS:n vuonna 1897-1901 syntyneistä johtajista vain Urho Kekkonen ja R. G. Kallia olivat olleet rintamamiehiä, Niilo Kärki, Martti Haavio, Vilho Helanen, Elias Simojoki, Yrjö Vuorjoki eivät. Perustajat olivat vanhempia.

Aktivistit, jotka organisoivat jääkärien lähettämisen Saksaan olivat jääkäripolvea kymmenkunta vuotta vanhempia, 1880-luvulla syntyneitä, routavuosien ja suurlakon radikaaleja. "Aktivistit ja jääkärit muodostivat sisällissodan valkoisen rintamamiespolven vanhemman ytimen ja sodan jälkeen myös sen radikaaleimman osan."

Kyseessä ovat siis miehet, jotka olivat jo ennen sotaa käyttäneet "laittomia" keinoja, koska eivät hyväksyneet venäläistä esivaltaa.

Tapio Onnela
Viestit: 4662
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 11.02.16 10:46

jsn kirjoitti:Suomalaisen kommunismin historiaan kenties yhtenä parhaiten perehtyneistä tunnettu arvostelija toteaa tekijöiden "vähättelevän kommunismin uhkaa". Uutta ei hänenkään mukaansa kirjassa löydy paljon, vaikka tuo esiin sen kuinka näitä liikkeitä on joskus sievistelty.
Kiinnitin samaan kohtaan huomiota
Tekijät vähättelevät kommunismin uhkaa tuon ajan Suomessa. Ei kommunistien vainoaminen sentään ollut ihan kärpäsen ampumista tykillä. Kannatus oli suuri, vaiennettunakin, itäraja lähellä ja sen takana lisää.
ja sitten tähän "sievistelyyn":
Tämä kirja kaventaa sievistelyn alaa. Käy älyllisesti vaikeammaksi sanoa muilutusten olleen ”juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä”. Tekijät nimeävät tämän lausujaksi tutkija Jussi Niinistön ja jättävät lukijan vastuulle päätellä, että mies on nyttemmin ministeri.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja nylander » 11.02.16 11:14

Tikan, Silvennoisen & Roseliuksen kirjasta on pääteltävissä, että vaikka vuoden 1918 sota oli kestoltaan lyhyt, ratkaisevaa olikin valkoisten ydinjoukon kokemuksen syvyys ja intensiivisyys. Kirjoittajien mukaan kansalaissotaan liittyneet ja seuranneet puhdistukset, siis ns. valkoinen terrori, olivat keskeinen kokemus maailmansotien välisen ajan valkoisten radikaalien myöhemmälle ajattelulle ja toiminnalle. Tässä kirjoittajat viittaavat Mika Siiroseen (Valkoiset. Vapaussodan perintö, 2012), joka "on päässyt ensimmäisenä historiantutkijana todennäköisesti lähimmäs totuutta pohtiessaan valkoisen terrorin merkitystä valkoisia yhdistävänä tekijänä". Kirjoittajatrio jatkaa:
Punikkien jahtaajina, kuulustelijoina, vartijoina ja teloittajina puhdistuksiin osallistuyi tuhansia valkoisia. Noin kymmenentuhannen aseettoman punaisen tappaminen ja 90 000:n passittaminen vankileireille olisi tuskin onnistunut aivan vähäisellä määrällä suojeluskuntalaisia.Puhdistukset olivat valtaisa prosessi, joka läpäisi kaikki kunnat Suomessa1918 - siis nekin,joissa sotaa ei käyty. Niiden kautta koko Suomen väestö jaettiin tapettavviin, epäluotettaviin ja niihin, jotka vaikenivat.

Suojeluskuntien valtaamilla alueilla keväällä 1918 harjoitetut puhdistukset synnyttovät valkoisten keskuuteen oman piirinsä, suomalaisen cosa nostran, yhteisen vaikenemisen liiton. Puhdistuksiin keskeisesti osallistuneet tunsivat toisensa ja tiesivät toistensa teot, mutta organisaatioista, vastuusta ja teoista vaiettiin siksi, että tämä toiminta oli ollut lopulta omankädenoikeutta ja voittajan laittomuutta.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Roselius, Tikka ja Silvennoinen: "Suomalaiset fasistit"

Viesti Kirjoittaja nylander » 11.02.16 11:43

Tapio Onnela kirjoitti:
jsn kirjoitti:Suomalaisen kommunismin historiaan kenties yhtenä parhaiten perehtyneistä tunnettu arvostelija toteaa tekijöiden "vähättelevän kommunismin uhkaa". Uutta ei hänenkään mukaansa kirjassa löydy paljon, vaikka tuo esiin sen kuinka näitä liikkeitä on joskus sievistelty.
Kiinnitin samaan kohtaan huomiota
Tekijät vähättelevät kommunismin uhkaa tuon ajan Suomessa. Ei kommunistien vainoaminen sentään ollut ihan kärpäsen ampumista tykillä. Kannatus oli suuri, vaiennettunakin, itäraja lähellä ja sen takana lisää.
Rentola ei kuitenkaan ole ainakaan omien huomioideni mukaan esittänyt, että kommunismin uhka olisi ollut primäärinen selittävä tekijä "isänmaallisen kansan" nousulle 1929 - 1930 terroritekoineen kaikkineen.

Asiasta on alan parhaiden tutkijoiden keskuudessa eriäviä käsityksiä.

Juuri äskettäin lainasin kommunistien ja ns. pulaliikkeiden suhdetta tutkinutta sekä EK:n päällikön elämäkerran kirjoittanutta Matti Lackmania:
Pelkoon eivät tehonneet valtiovallan pyrkimykset panna kommunismi lainsäädännöllä ja muilla laillisilla keinoilla kuriin. Äärioikeiston nousun taustalla olikin selvästi muuta kuin kommunismin uhka.
Suomalaisen sotienvälisen ajan kommunismin varsinaisen spesialistin Tauno Saarelan jättiläisniteestä Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923 -1930 (2008) ei liioin löydy tukea sille, että "liikkumaton liikuttaja" olisi puheena olevissa tapahtumissa ollut kommunistikumouksen uhka. "Nouseva tähti" Mirko Harjula tosin on jossakin yhteydessä huomauttanut, että hänen mielestään Saarela vähättelee tulloisen kommunistisen toiminnan maanpetoksellista luonnetta.

Juha Siltala totesi kuulussa väitöstutkimuksessaan jo yli 30 vuotta sitten, että "[ä]killisesti leimahtanut taistelu kommunismia vastaan ei selity niinkään kommunismin voimistumisella tai ulkoisella vaaralla, vaikka 'valkoinen Suomi' näkikin 'isänmaansa joutuneen idän personoidun saatanan tallattavaksi ja raiskattavaksi'."

Vastaa Viestiin