Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Margaret MacMillanin haastattelu tämän päivän Hesarissa:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1463801288445

MacMillanin kirjasta The uses and abuses of history voi lukea otteita Amazonista:

https://www.amazon.co.uk/Abuses-History ... f_=asap_bc
Eiköhän historian osalta ole kysymys samasta kuin nykyhetkenkin käsittämisessä ja esittämisessä. Eli osin asiat rehellisesti nähdään ja käsitetään eri tavoin. Sitten ovat tietoiset poliittiset pyrkimykset, joissa voi olla sekaisin asiallista ja asiatonta. Mutta kukahan on se ylin tuomari, joka aina tuomitsee esitykset oikein- tai väärinkäytöksi? Pyrkineekö prof. MacMillan tuohon tehtävään?

Menneisyyteen meillä tosin on perspektiiviä ja siitä historiatieteen ansiosta enemmän tutkittua tietoa, joten pystymme arvioimaan sitä objektiivisemmin. Mutta ymmärrystämme hämärtää ajatusten ja olosuhteiden muuttuminen ajan mittaan. Asioita mm. arvotettiin ennen eri tavalla kuin nyt. Nykyäänkin on vastaavia eroja eri kulttuurien kesken. Arvostelut inhimillisten ilmiöiden oikeeellisuuksista ja vääryyksistä perustuvat siis paljolti kulttuuri- ja olosuhde-eroihin.
Etkö lukenut? Vai etkö ymmärtänyt lukemaasi?

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Margaret MacMillanin haastattelu tämän päivän Hesarissa:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1463801288445

MacMillanin kirjasta The uses and abuses of history voi lukea otteita Amazonista:

https://www.amazon.co.uk/Abuses-History ... f_=asap_bc
Eiköhän historian osalta ole kysymys samasta kuin nykyhetkenkin käsittämisessä ja esittämisessä. Eli osin asiat rehellisesti nähdään ja käsitetään eri tavoin. Sitten ovat tietoiset poliittiset pyrkimykset, joissa voi olla sekaisin asiallista ja asiatonta. Mutta kukahan on se ylin tuomari, joka aina tuomitsee esitykset oikein- tai väärinkäytöksi? Pyrkineekö prof. MacMillan tuohon tehtävään?

Menneisyyteen meillä tosin on perspektiiviä ja siitä historiatieteen ansiosta enemmän tutkittua tietoa, joten pystymme arvioimaan sitä objektiivisemmin. Mutta ymmärrystämme hämärtää ajatusten ja olosuhteiden muuttuminen ajan mittaan. Asioita mm. arvotettiin ennen eri tavalla kuin nyt. Nykyäänkin on vastaavia eroja eri kulttuurien kesken. Arvostelut inhimillisten ilmiöiden oikeeellisuuksista ja vääryyksistä perustuvat siis paljolti kulttuuri- ja olosuhde-eroihin.
Etkö lukenut? Vai etkö ymmärtänyt lukemaasi?
En ole vielä lukenut.
Mutta voi olla aina niinkin, että kirjailija ei ymmärrä kirjoittamaansa. Professorinkaan aivot eivät toimi tietokonemaisen virheettömästi, ja sittenkin voivat alkuoletukset olla väärät, jolloin tuloskin on.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Etkö lukenut? Vai etkö ymmärtänyt lukemaasi?
En ole vielä lukenut.
Mutta voi olla aina niinkin, että kirjailija ei ymmärrä kirjoittamaansa. Professorinkaan aivot eivät toimi tietokonemaisen virheettömästi, ja sittenkin voivat alkuoletukset olla väärät, jolloin tuloskin on.
Eli olet ennakkoluuloinen, ennen kuin olet edes lukenut?

Jotta keskustelussa olisi jotain mieltä, on sanottava konkreettisesti, mikä on omasta mielestä väärä tosiasia tai tulkinta ja millä perusteella.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Etkö lukenut? Vai etkö ymmärtänyt lukemaasi?
En ole vielä lukenut.
Mutta voi olla aina niinkin, että kirjailija ei ymmärrä kirjoittamaansa. Professorinkaan aivot eivät toimi tietokonemaisen virheettömästi, ja sittenkin voivat alkuoletukset olla väärät, jolloin tuloskin on.
Eli olet ennakkoluuloinen, ennen kuin olet edes lukenut?

Jotta keskustelussa olisi jotain mieltä, on sanottava konkreettisesti, mikä on omasta mielestä väärä tosiasia tai tulkinta ja millä perusteella.
Tulet liioitelleeksi, sillä pohdin asiaa vain yleisesti ja lisäksi kysyin lukeneilta, että "Pyrkineekö prof. MacMillan tuohon [ylituomarin] tehtävään?"
Emme saa tässäkään vain takertua auktoriteetin (tässä tapauksessa prof. MacMillanin) sanaan, vaan on hyvä jo "suoralta kädeltä" omata omiakin näkemyksiä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:
En ole vielä lukenut.
Mutta voi olla aina niinkin, että kirjailija ei ymmärrä kirjoittamaansa. Professorinkaan aivot eivät toimi tietokonemaisen virheettömästi, ja sittenkin voivat alkuoletukset olla väärät, jolloin tuloskin on.
Eli olet ennakkoluuloinen, ennen kuin olet edes lukenut?

Jotta keskustelussa olisi jotain mieltä, on sanottava konkreettisesti, mikä on omasta mielestä väärä tosiasia tai tulkinta ja millä perusteella.
Tulet liioitelleeksi, sillä pohdin asiaa vain yleisesti ja lisäksi kysyin lukeneilta, että "Pyrkineekö prof. MacMillan tuohon [ylituomarin] tehtävään?"
Emme saa tässäkään vain takertua auktoriteetin (tässä tapauksessa prof. MacMillanin) sanaan, vaan on hyvä jo "suoralta kädeltä" omata omiakin näkemyksiä.
"Yleinen pohtiminen" on sama kuin pohtisi, pettävätkö kaikki naiset/miehet. Siitä ei ole mitään hyötyä. Historiassa kyse on aina tietyistä henkilöistä, esim. a) Anne Boleyn oli todella uskoton b) AB ei ollut uskoton mutta Henrik VIII uskoi niin c) Henrik ei uskonut että AB oli uskoton mutta hänellä oli muita syitä päästä eroon vaimostaan ja syitä joiden vuoksi hän valitsi teloituksen eikä avioliiton mitätöinnin. Varmaa vastausta ei tietenkään saada, mutta todennäköisyys riittää.

Ellery Queen opettaa, että tulkinnan täytyy selittää kaikki tosiasiat. Historiantutkimuksessa tähän ei koskaan päästä, mutta tulkintaa, joka selittää eniten, on pidettävä parhaana. Siis siihen mennessä, kun esitetään parempi.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Eli olet ennakkoluuloinen, ennen kuin olet edes lukenut?

Jotta keskustelussa olisi jotain mieltä, on sanottava konkreettisesti, mikä on omasta mielestä väärä tosiasia tai tulkinta ja millä perusteella.
Tulet liioitelleeksi, sillä pohdin asiaa vain yleisesti ja lisäksi kysyin lukeneilta, että "Pyrkineekö prof. MacMillan tuohon [ylituomarin] tehtävään?"
Emme saa tässäkään vain takertua auktoriteetin (tässä tapauksessa prof. MacMillanin) sanaan, vaan on hyvä jo "suoralta kädeltä" omata omiakin näkemyksiä.
"Yleinen pohtiminen" on sama kuin pohtisi, pettävätkö kaikki naiset/miehet. Siitä ei ole mitään hyötyä. Historiassa kyse on aina tietyistä henkilöistä, esim. a) Anne Boleyn oli todella uskoton b) AB ei ollut uskoton mutta Henrik VIII uskoi niin c) Henrik ei uskonut että AB oli uskoton mutta hänellä oli muita syitä päästä eroon vaimostaan ja syitä joiden vuoksi hän valitsi teloituksen eikä avioliiton mitätöinnin. Varmaa vastausta ei tietenkään saada, mutta todennäköisyys riittää.

Ellery Queen opettaa, että tulkinnan täytyy selittää kaikki tosiasiat. Historiantutkimuksessa tähän ei koskaan päästä, mutta tulkintaa, joka selittää eniten, on pidettävä parhaana. Siis siihen mennessä, kun esitetään parempi.
Mutta kun tämä foorumi ei mielestäni ole tutkimusta vaan lähinnä yleistä sinne tänne vellovaa keskustelua ja mielipiteiden vaihtamista. Mutta tästäkinhän voi olla erilaisia mielipiteitä. Mikseivät tutkijat omissa ketjuissaan voisi myös kehitellä omia tutkimuksiaan, jos kohta muillakin täytyy olla oikeus sekaantua ja ehkä sotkea, sillä tutkimustahan voi harjoittaa muillakin yhteydenpitotavoilla.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

historioija kirjoitti: Mutta kun tämä foorumi ei mielestäni ole tutkimusta vaan lähinnä yleistä sinne tänne vellovaa keskustelua ja mielipiteiden vaihtamista.
Jos tarkoitat tajunnanvirtaa, niin sen paikka on päiväkirja tai, jos luulee sen kiinnostavan muitakin, kaunokirjallinen teos.

Jotta historiaa koskevassa keskustelussa olisi jotain mieltä, sen pitää perustua konkretiaan.

Ja päämäärä ei tosiaan ole varma tulkinta (jota ei voi olla), vaan todennäköinen tulkinta, joka perustuu todisteisiin ja joka voi muuttua.

Se, että ihminen ei voi koskaan saavuttaa totuutta, ei tarkoita, ettei maailmassa olisi valheita. Tai että kaikki tulkinnat olisivat samanarvoisia.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Mutta kun tämä foorumi ei mielestäni ole tutkimusta vaan lähinnä yleistä sinne tänne vellovaa keskustelua ja mielipiteiden vaihtamista.
Jos tarkoitat tajunnanvirtaa, niin sen paikka on päiväkirja tai, jos luulee sen kiinnostavan muitakin, kaunokirjallinen teos.

Jotta historiaa koskevassa keskustelussa olisi jotain mieltä, sen pitää perustua konkretiaan.

Ja päämäärä ei tosiaan ole varma tulkinta (jota ei voi olla), vaan todennäköinen tulkinta, joka perustuu todisteisiin ja joka voi muuttua.

Se, että ihminen ei voi koskaan saavuttaa totuutta, ei tarkoita, ettei maailmassa olisi valheita. Tai että kaikki tulkinnat olisivat samanarvoisia.
Ei sitten auta muu kuin arvottaa näitä puheenvuoroja. Tosin kullakin on omat perusteensa.


Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Saapui kirjastosta konferensissa puhuneen Margaret Millarin aiemmin julkaisema teos The use and abuse of history.

Millar toteaa, että jos historiaa käytetään huolellisesti, se voi tarjota meille vaihtoehtoja, auttaa meitä muotoilemaan kysymyksiä joita meidän on tarpeen kysyä nykyisyydeltä ja varoittaa meitä siitä mikä voi mennä vikaan.

Esimerkkinä on Irak, lähtökohtana T. E. Lawrencen 20-luvun kritiikki Englannin politiikkaa kohtaan: "Englannin kansa on johdettu Mesopotamiassa ansaan josta sen on vaikea paeta arvokkaasti ja kunnialla. Heidät on huijattu pidättämättä jatkuvasti informaatiota. Raportit Bagdadista ovat myöhästyneitä, vilpillisiä ja epätäydellisiä. Asiat ovat paljon huonommin kuin on kerrottu, hallintomme on verisempi kuin ja tehottomampi kuin yleisö tietää. - - Me emme ole tänään kaukana katastrofista. Epäonniset joukkomme, intialaiset ja brittiläiset, valvovat vaikeissa ilmasto- ja varusteoloissa valtavaa aluetta, maksaen joka päivä ihmishenkiä Bagdadin siviilihallinnon tahallisesti väärästä politiikasta, mutta vastuu ei ole tässä tapauksessa armeijan, joka on toiminut vain siviiliviranomaisten pyynnöstä."

Sitten McMillan napauttaa, että kun USA:n ja Englannin hallitukset suunnittelivat Irakiin nopeaa invaasiota ja sen jälkeen luottavasti lyhyttä miehitystä, heidän olisi ollut hyvä tutkia aiempaa miehitystä. Silloin britit olivat olettaneet, että se olisi helppo, paikalliset toivottaisivat heidät tervetulleiksi tai ainakin pysyisivät rauhallisina ja että he löytäisivät palvelevaisen arabin hallitsemaan heidän puolestaan. Sen lisäksi Irak maksaisi itse kulut viemällä vehnää ja ehkä öljyä, jota ei ollut vielä tutkittu. Nämä illuusiot kestivät vuoden. Kesällä 1920 brittijoukot joutuivat ahtaalle, kun ne yrittivät kukistaa kapinat eri puolilla maata. Vaikka britit uskoivat löytäneensä sopivan hallitsijan Faisalissa, tästä ei koskaan tullut palvelevaista. Irak säilyi rauhattomana osana brittien etupiiriä 50-luvulle asti.

Tämän sijasta (USA:n ja Englannin) koalitio valitsi vertauskohdaksi väärät miehitykset eli Saksan ja Japanin toisen maailmansodan jälkeen tai pikemmin politiikan tekijät tekivät niistä vääriä johtopäätöksiä. Presidentti Bush sanoi luottavasti helmikuussa 2003: "Monet uskoivat aikoinaan, että Japanin ja Saksan kulttuurit olivat kyvyttömiä pitämään yllä demokraattisia arvoja. No, he olivat väärässä. Jotkut sanovat samaa tänään Irakista. He erehtyvät."
Mutta nuo kaksi aiempaa miehitystä toimivat vain koska liittoutuneet tekivät kokonaisvaltaiset suunnitelmat ennen voittoaan, niillä oli tuhansia sotilaita maassa ja ne toimivat vihollisen kanssa, joka oli myöntänyt tappionsa.

Jos ne jotka tekivät ratkaisevat päätökset 2002 olisivat tahtoneet tietää, miten irakilaiset suhtautuisivat vieraan vallan invaasioon ja miehitykseen, he olisivat voineet saada joitakin opettavaisia ideoita ja varoituksia Britannian kokemuksista siellä tai muista miehityksistä, kuten Japanissa ja Saksassa toisen maailmansodan jälkeen. Kun me yritämme saada järkeä tilanteesta (ja meillä saattaa enemmän informaatiota kuin voimme omaksua) ja tehdä päätöksen, me käytämme analogioita yrittääksemme erottaa mallin ja selvittääksemme, mikä on tärkeää ja mikä ei. Jos Saddam oli Bushin ja Blairin mielestä kuin Hitler, silloin tämä johtaa ehdotukseen, miten toimia hänen suhteensa.

Myöhemmin Millar sanoo, että hänen mielestään analogia ei pätenyt: 30-luvulla Hitler johti yhtä maapallon suurvalloista, hän ei ollut heikko eikä pidäteltävissä (ilmeisesti tarkoittaa: muuten kuin sodalla), toisin kuin Saddam. Eron osoitti selvästi se, että Saddam voitettiin nopeasti 1991 ja 2003, Hitlerin voittaminen vei vuosia. Myös väite että Saddam oli liitossa Osaman kanssa oli absurdi jokaiselle joka tunsi historiaa.

Millarin mielestä me voimme oppia historiasta, mutta petämme itseämme, jos otamme menneisyydestä valikoiden todisteita oikeuttaaksemme sen, mitä olemme jo päättäneet tehdä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Loppuosaluvun Johtopäätöksiä Millar lopettaa Susan Jacobyn kertomuksella, miten hän kuuli kahden miehen keskustelevan 11.9.2001: "Tämä on aivan kuin Peal Harbor." "Mikä on Pearl Harbor?" "Se oli kun vietnamilaiset pudottivat pommeja satamaan ja siitä alkoi Vietnamin sota."

Millar kysyy, onko sillä merkitystä, että kaikki oli väärin, ja vastaa että on: kansalaisille, jotka eivät osaa panna nykyisyyttä kontekstiin ja joilla on liian vähän tietoa menneisyydestä, voidaan helposti syöttää tarinoita niiden toimesta, jotka väittävät tuntevansa historian ja sen opetukset.

Historia kutsutaan apuun vahvistamaan ryhmän solidaarisuutta, usein yksilön kustannuksella, oikeuttaman muiden väärin kohtelua ja vahvistamaan tiettyjä argumentteja ja toimintatapoja. Tieto menneisyydestä auttaa meitä haastamaan dogmaattiset lausunnot ja laajat yleistykset. Se auttaa meitä kaikkia ajattelemaan selvästi.

Jos nuo kaksi miestä olisivat tunteneet Pearl Harborin, he olisivat ymmärtäneet, että hyökkäys kaksoistorneja vastaan ei ollut sama kuin Japanin hyökkäys USA:ta vastaan 1941. Jälkimmäinen oli sota kahden valtion välillä, edellinen oli terroriteko. Tämä ero puolestaan olisi neuvonut, että taktiikka ja strategia olisi ollut erilainen kuin ennen. Vaikka monet, mukaan lukien Bushin hallinto, puhuivat sodasta terroria vastaan, analogia oli harhaanjohtava. Sotia käydään vihollisia vastaan, ei aatteita vastaan; sodilla selvät päämäärät - yleensä vihollisen pakottaminen antautumaan - mutta sodalla terroria vastaan ei ollut mitään selvää loppua. Eikä WTC ollut mitenkään samanlainen kuin Vietnam. Siellä USA vei sodan vihollisen maahan, ja sillä oli selvä vihollinen Pohjois-Vietnamissa ja sen eteläisissä liittolaisissa.

11.9. jälkeen, kun amerikkalaiset olivat shokissa, vihaisia ja järkyttyneitä, oli keskeistä että he ja heidän johtajansa osaisivat ajatella selvästi. Kuka, ensinnäkin, oli vihollinen? Tässä historia oli avuksi, sillä se valotti ei vain Al Quidaa ja sen päämääriä, vaan myös syitä miksi se oli vihainen lännelle. Historia muistutti myös amerikkalaisia, miten heidän maallaan oli tapana käyttäytyä maailmassa ja kohdata sen uhat. Nämä muistutukset Bushin hallinto suureksi osaksi jätti huomiotta kun se valmistautui sotaan ensin Afghanistanissa ja sitten Irakissa.

Vuotta myöhemmin histoioitsija Paul Schroedes kirjoitti artikkelin "What has changed seínce 9/11? Not much, and not for better", jossa hän kehotti amerikkalaisia panemaan tapahtumat laajempaan historialliseen ja globaaliin perspektiiviin. Kyllä, hyökkäys oli ollut kauhea, mutta se ei ollut tehnyt pitkäaikaista vahinkoa USA:lle. Totta, terrorismin uhka pysyi vakavana, mutta se ei ollut yhtä suuri kuin mistä muut valtiot olivat kärsineet nykyisyydessä ja menneisyydessä. Kuitenkin Bushin hallinto käytti 11.9:ää hyväkseen vaatiessaan USA:lle oikeutta päättää mihin hyökätä kun se tahtoi neuvottelematta liitolaisten kanssa tai ottamatta huomioon sellaisia maailmanlaajuisia organisaatioita kuin YK. Schroeredin mielestä on vaikea käsittää ja mahdotonta liioitella, miten uusi, laaja, vaarallinen ja kumouksellinen maailman järjestykselle ja rauhalle Bushin oppi on. Se rikkoo kahta kansainvälisen järjestyksen peruskiveä: (nykyisin) valtioiden itsenäisyyden periaatetta, juridista tasa-arvoisuutta, sekä vastakkaista periaatetta, itsenäisten valtioiden tarvetta muodostaa ja liittyä organisaatioihin ajaakseen yhteisiä päämääriä ja noudattaakseen tunnustettuja normeja ja sääntöjä, erityisesti etsiessään rauhaa ja turvallisuutta. Vielä enemmän, USA hylkäsi oman historiansa muiden kanssa työskentelystä maailman järjestyksen ylläpitämiseksi ja Irakin invaasiossa ja miehityksessä pitkän historiansa imperialismin vastustuksessa. Vielä pahempaa, kuten Abú Ghraib ja Guantanaamo osoittivat, se heikensi ja kompromentoi oman syvän kunnioituksensa "rule of lawia" kohtaan.

Millar muistuttaa myös engalantilaisen kirjailijan L. P. Priestleyn lauseesta: "Menneisyys on pimeä maa; siellä toimitaan toisin." Kun tietää, että klassinen kiinalainen sivilisaatio arvosti oppineita enemmän kuin sotilaita tai että antiikin Rooman perhe oli erilainen kuin ydinperhe moderneissa länsimaissa, ymmärtää että on erilaisia arvoja ja tapoja organisoida yhteiskunta. Tämä ei tarkoita, että kaikki arvot relatiivisia, vaan pikemmin että meidän pitää olla valmiita tutkimaan omiamme eikä vain pitämään itsestään selvästi parhaina.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Millar lainaa Kennedyn ja Johsonin puolustusministeriä Robert McNamaraa, joka muistelmsisaan In Retrospect käsitteli Vietnamin sotaa: "Me katsoimme Etelä-Vietnamin kansaa ja johtajia oman kokemuksemme termien kautta. Me näimme heidän janoavan vapautta ja demokratiaa ja olevan valmiita taistelemaan niiden puolesta." Yhdysvallat epäonnistui yhtä paljon arvioidessaan Pohjois-Vietnamin päättäväisyyttä. Kerta kerran jälkeen se otaksui, että se voisi kohottaa tuskan jota se aiheutti Pohjois-Vietamille sellaiselle tasolle, että sen johtajat tekisivät haitta-hyöty-analyysin ja päättäisivät, että oli aika heittää pyyhe kehään. Kuitenkin kyseessä olivat ihmiset, jotka olivat taistelleet seitsemän vuotta ranskalaisia vastaan. McNamara kirjoitti: "Meidän väärät arviomme niin ystävistä kun vihollisista heijastivat syvää tietämättömyyttä alueen kansan historiasta, kulttuurista ja politiikasta ja heidän johtajiensa persoonallisuuksista ja tavoista."

Millarin mielestä Bushin hallinto ei omaksunut näitä opetuksia. Vanhempi neuvonantaja sanoi halveksivasti lehtimies Ron Suskindille 2002, että tämä uskoi todellisuuden tutkimiseen. "Se ei ole tapa joka enää pätee maailmassa. Me olemme nyt imperiumi, ja kun me toimimme, me luomme oman todellisuutemme. Ja kun te tutkitte todellisuutta - järkevästi, kuten tulette tekemään - me toimimme taas, luoden uusia todellisuuksia, joita voitte myös tutkia, ja näin asiat tullaan selvittämään. Me olemme historian tekijöitä...ja teille, kaikille teistä, jää sen tutkiminen mitä me teemme." (kursiivi minun)

Millar toteaa, että jos Valkoinen talo olisi tutkinut todellisuutta vähän enemmän, presidentti Bush ei olisi käyttänyt sanaa "ristiretki" kaksi päivää 11.9. jälkeen tarkoittaessaan, miten aikoi toimia terroristien suhteen. Muslimeilla, jopa maltillisilla, on tapana reagoida vaistomaisesti, kun heitä muistutetaan lännen aiemmista hyökkäyksistä. Jos todellisuudelle olisi pantu jotain painoa, USA ja Britannia eivät olisi olleet niin hämmästyneitä, kun irakilaiset eivät pitäneet heitä tervetulleina eivätkä arvostaneet sitä, että ulkomaat kontrolloivat heidän öljyään.

Englannin pääministeri Tony Blair tapasi marraskuussa 2002, neljä kuukautta ennen hyökkäystä Irakiin riippumattomia brittiläisiä asiantuntijoita, jotka kaikki sanoivat suunnilleen samaa: "Irak on hyvin monimutkainen yhteiskunta, siellä on valtavasti yhteisöjen välistä kaunaa, älkääkä kuvitelko, että olisitte tervetullut." Blair ei ollut kiinnostunut analyysista vaan keskittyi sen sijaan Saddamiin: "Mutta mies on ainutlaatuisen paha, eikö olekin?" Asiantuntijat yrittivät selittää, että Saddamin 30-vuotinen valtakausi oli jauhanut Irakin kansalaisyhteiskunnan siihen pisteeseen, ettei ollut olemassa mitään riippumatonta organisoitua voimaa, joka voisi toimia koalition liittolaisena. Blair ei ollut kiinnostunut. Ulkoministeriökään ei osoittanut mitään kiinnostusta ottaa huomioon eksperttien tietoja ja asiantuntemusta.

Britannian puolustusministeriön raportissa 2008 arvosteltiin ankarasti tapaa, jolla brittisotilaita valmistettiin taistelemaan Irakissa. Heiltä puuttui informaatio kontekstissa jossa he operoisivat ja epätietoisuus siitä miten irakilaiset reagoisivat invaasioon. Asevoimat epäonnistuivat tekemään eron Irakin, Balkanin ja Pohjois-Irlannin välillä, kahdessa jälkimmäisessä brittijoukot olivat saaneet äskeiset kokemuksensa. Toisin sanoen,
Irakin historiaan ei ollut tutustuttu.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 22:57

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti:Toisin sanoen, Irakin historiaan ei ollut tutustuttu.
Tiedoksesi, että lordi Chilcotin pitkään kestänyt tutkinta tapahtumista, jotka johtivat Iso-Britannian hyökkäykseen Irakiin julkaistaan ensi keskiviikkona.

Blairin epäillään johdattaneen parlamenttia harhaan, mutta odotetaan raportin olevan syyttämättä Blairia harhaanjohtamisesta. Se voisi johtaa Blairin syytteeseen. Harhaan johtaminen liittyy Blairin tapaamiseen Bushin kanssa. Tapaamisessa Blair lupasi olla täysillä mukana hyökkäyksessä Irakiin, mutta hän sanoi parlamentissa myöhemmin, ettei mitään ole sovittu.

The Guardianin kirjoituksen mukaan Chlocotin raportin tarkoitus on palauttaa luottamus Britannian poliittiseen päätöksentekoon.

Top lawyer’s warning as Iraq inquiry report looms
https://www.theguardian.com/uk-news/201 ... ippe-sands

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Kylmän sodan kohdalla Millar lainaa brittiläistä sotilashistorioitsija Michael Howardia: "NL nähtiin USA:ssa kosmisena pahan voimana, jonka politiikka ja aikeet saatettiin ennustaa yksinkertaisesti kertomaalla marxilainen dogma NL:n sotilaallisella kyvyllä." Tosiasiassa monet NL:n päämäärät olivat perinteisiä venäläisiä tavoitteita, jotka johtuivat maantieteestä ja historiasta. Venäjällä ei ole mitään luonnollisia rajoja ja se on kärsinyt monista invaasioista; sen hallitukset ovat aina etsineet puskurivyöhykkeitä suojellakseen Venäjän ydinalueita. Kun Stalin tarttui tilaisuuteen siirtyä Itä-Eurooppaan toisen maailmansodan lopussa, hänen motiivinsa oli yhtä paljon turvallisuuden halu kuin ideologia ja Venäjän kansallinen ylpeys (vaikka hän olikin gruusialainen). Sodan aikana hän loi uusia sotilaallisia kunnianosoituksia, ei Marxin ja Leninin kunniaksi vaan suurien tsaarinaikaisten kenraalien ja amiraalien. Eräänä iltana sodan aikana hän illallisilla lähimpien miestensä kanssa levitti pöydälle kartan ja onnellisena osoitti kaikkia tsaarinaikaisia rajoja jotka hän oli saavuttanut uudelleen.

Amerikkalaiset strategistit otaksuivat myös, että Kreml oli valmis täysimittaisen sodan uhkapeliin saavuttaakseen päämääränsä. Tosiasiassa NL:n valtavat menetykset molemmissa maailmansodissa ja valtava jälleenrakennus vuoden 1945 jälkeen tekivät yhtä todennäköiseksi, että NL:n johto tekisi paljon välttääkseen sodan. Tiedämme että näin usein olikin. Kun Hrushstshov pani ydinohjukset Kuubaan 1962, osa hänen motiiveistaan oli antaa USA:n tuntea, miltä tuntui elää suoran hyökkäyksen ja maan hävityksen pelossa, minkä neukut hyvin tunsivat. Ja kun hän poisti ohjukset, syynä oli se ettei hän halunnut elää toista, vielä tuhoavampaa sotaa kuin ne kaksi, joista hän oli selvinnyt.

Kommunistit käsittivät lännen yhtä väärin, vaikka heillä oli paljon paremmat mahdollisuudet saada informaatiota. Neukut uskoivat että länsimaat yrittäisivät tuhota heidät, koska eivätkö ne olleet toimineet juuri kun ne olivat lähettäneet Venäjälle joukkoja sisällissodan aikana? Tosiasiassa länsimaiden interventio, vaikka sitä äänekkäästi tuki mm. Churchill, oli puolisydäminen: ensimmäisen maailmansodan lopussa Englannissa ja Ranskassa oli vähän halua sotilaallisiin seikkailuihin. Marxilaiset silmälaput olivat voimakkaita, ja mitä neukut oppivat lännestä ja sen historiasta vain vahvisti heidän ennakkoasenteitaan. Jopa nuoret neukut jotka opiskelivat diplomaateiksi saivat lukea vain länsimaiden kommunistilehtiä. Kapitalismi jatkoi työläisten sortoa, ja ennen pitkää Britanniassa ja USA:ssa tapahtuisi vallankumous. Puhe demokratiasta, yleisestä mielipiteestä tai "rule of law'sta" oli vain puhetta. Kun presidentti Carter puhui ihmisoikeuksista, neukut pitivät sitä vain sekaantumisena heidän sisäisiin asioihinsa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

nylander kirjoitti: Olen toistaiseksi ehtinyt vain silmäillä kirjastosta varamaani Yuval Noah Hararin paksua kirjaa Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Harari ottaa teoksessaan esille mm. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen (1776) ylväät sanat:
Pidämme itsestään selvinä totuuksina, että kaikki ihmiset on luotu tasavertaisiksi, että heidän Luojansa on antanut heille luovuttamattomia oikeuksia, kuten elämän,vapauden ja pyrkimyksen onneen.
Harari "dekonstruoi" julistuksen tähän tapaan:
Tieteellisen biologian mukaan ihmisiä ei ole "luotu" He ovat kehittyneet ihmisiksi. Eivätkä he todellakaan ole kehittyneet "tasavertaisiksi". Tasavertaisuuden idea on erottamattomasti sidoksissa luomistapahtumaan. Amerikkalaiset saivat tasavertaisuuden idean kristinuskosta, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on Jumalan luoma sielu ja kaikki sielut ovat Jumalan edessä tasa-arvoisia. Mutta jos emme usko Jumalasta, luomisesta ja sieluista kertoviin kristillisiin myytteihin, mitä silloin tarkoittaa, että kaikki ihmiset ovat "tasavertaisia". Evoluutio perustuu erilaisuudelle eikä tasavertaisuudelle.
(Jne.)

Harari johtuu siis seuraavaan päätelmään:
On helppo hyväksyä Hammurabin laki myytiksi, mutta emme halua kuulla, että myös ihmisoikeudet ovat myyytti.
Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa tuotiin käsittääkseni ensi kertaa laajassa mitassa julki ajatus "ihmisten luonnollisista oikeuksista". Siihen aatehistoriallisesti kaiketi perustuvat myös muut ihmisten "oikeuksien" julistukset (Ranskan suuri vallankumous 1789; YK 1948). Hararin ajatuksenjuoksun mukaan Jeffersonin ynnä muiden julistuksilla luotiin "kuvitteellinen järjestys", koska "biologiassa ei ole oikeuksia".
Olet vasta nyt lukenut Hararin kirjan, joka todellakin oli omaperäinen. Valitettavasti kirja täytyy tänään palauttaa kirjastoon.

Yksi Hararin kiinnostavimmista tulkinnoista on, mitä kaikkea hän sisällyttää "kuvitteelliseen todellisuuteen": uskonto, raha, osakeyhtiö, ihmisoikeudet, valtio, kansallisuusaate, kommunismi, fasismi.
Kuvitteellinen todellisuus ei ole valhetta. Valhetta on se, jos sanon, että joen lähellä on leijona, kun oikein hyvin tiedän, ettei siellä ole leijonaa. - -

Toisin kuin valheeseen, kuvitteelliseen todellisuuteen uskovat kaikki, ja niin kauan kuin tämä yhteinen usko säilyy, kuvitteellinen todellisuus käyttää valtaa maailmassa.

Kyky luoda kuvitteellinen todellisuus sanoilla antoi suurelle joukolle toisilleen vieraita ihmisiä mahdollisuuden tehdä tehokkaasti yhteistyötä. Se sai kuitenkin aikaan myös jotain muuta. Koska ihmisten suurimittainen yhteistyö perustuu myytteihin, tapaa, jolla ihmiset tekevät yhteistyötä, voidaan muuttaa muuttamalla myyttejä - kertomalla eri tarinoita. Oikeissa olosuhteissa myytit voivat muuttua nopeastikin. Vuonna 1789 Ranskan väestö lakkasi melkein yhdessä yössä uskomasta myyttiin kuninkaan jumalallisesta oikeudesta ja alkoi uskoa myyttiin kansansuvereniteetistä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”