Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään
Kuva
Kuva: Sykes–Picot-sopimus oli Britannian ja Ranskan vuonna 1916 solmima salainen etupiirisopimus.
Ei ole sattuma, että että Lähi-idässä levittäytyvä Isis on propagandassaan viitannut ristiretkiin ja Sykes-Picot -sopimukseen, tai että Ukrainan konfliktin osapuolet syyttelevät toisiaan fasisteiksi ja natseiksi toisen maailmansodan malliin. Toisaalla taas nykyisestä pakolaiskriisistä käyty keskustelu näyttää tapahtuvan tyhjiössä, jossa vaille huomiota jäävät menneisyyden kokemukset ja nykytilanteeseen johtaneet tapahtumat.

Näitä viime aikojen uutisaiheita yhdistää se, että ne kaikki liittyvät olennaisesti historian käyttöön – joko sen hyväksikäyttöön, vääristelyyn tai sivuuttamiseen.

Elämme kasvavassa määrin historiatonta aikaa, jossa ihmisten tietoisuus ja ymmärrys siitä mistä ja miten olemme tulleet siihen missä tänään olemme, on paremminkin vähenemässä kuin kasvamassa.

Kun historialla ei ole keskustelussa omaa ääntä, lisää sen tuntemattomuus mahdollisuuksia joutua historian vangiksi ja siten myös konfliktien lietsomiseen väärinkäyttävien poliittisten pyrkimysten välikappaleiksi. Tietämättömyys ruokkii väärinkäsityksiä ja pitää yllä historiallisia myyttejä, jotka voivat olla harhaanjohtavia ja vaarallisia.

Historiatietoisuutta tarvitaan torjumaan historiattomuutta. Erityisesti nykypäivän nopea mediaympäristö painottaa pinnallista ja omia ennakkokäsityksiä vastaavaa tietoa. Esimerkiksi pakolaiskriisi asettuu kuitenkin aivan erilaiseen valoon, jos tuntee väestöliikkeiden ja pakolaisuuden historiaa sekä Arabikevään tapahtumia.

Sama pätee konfliktinratkaisuun. Kuten Syyrian konflikti osoittaa, taustalla on aina monimutkaisia liittolaisuuksia ja vastakkainasetteluita, jotka juontuvat kaukaa historiasta.
Historian tulkintojen merkitys korostuu vaikeiden ja poliittisesti kiistanalaisten tapahtumien käsittelyssä. Vuoden 1918 sisällissota jätti syvät haavat suomalaiseen yhteiskuntaan, joita sodan muisteleminen vielä pitkään ylläpiti. Historioitsijat eivät aina puolin ja toisin näiden haavojen lääkitsemistä edistäneet, usein suorastaan päinvastoin.

Kaunokirjallisuudessa Väinö Linna ja historiankirjoituksessa Jaakko Paavolainen kasvattivat ymmärrystä ja sovintoa ja sitä, että näitäkin tapahtumia on voitu jo pitkään tarkastella ilman että sisällissotaan liittyviä tulkintoja ja kannanottoja voi enää millään mielekkäällä tavalla liittää tämän ajan suomalaisia koskettaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tai osapuolijakoihin.

Tätä ovat edesauttaneet myös julkisesti tuetut tutkimusprojektit, joiden tarkoituksena on ollut mahdollisimman tarkkaan selvittää kummankin osapuolen toimintaa konfliktissa.

Julkinen historiankirjoitus ei kuitenkaan aina pyri puolueettomuuteen vaan päinvastoin ajamaan jotain valtion kannalta edullisena pidettyä käsitystä. Tavallista myös on, että kansallisen kertomuksen kannalta ongelmallisista seikoista pyritään vaikenemaan.

Avoimen ja asiallisen keskustelun puute toimii oivana kasvupohjana epäluuloille ja konflikteille. Erityisen turmiollista on, kun lainsäädännöllä yritetään määritellä historiallisia totuuksia.
Historioitsijoiden osuus konfliktien ehkäisyssä ja ratkaisussa ei rajoitu pelkästään tutkimukseen. Historioitsijat voivat lisäksi pyrkiä osallistumaan historiantulkinnoista käytyyn keskusteluun ja osoittamaan ilmeisiä vääristelyjä ja virhetulkintoja. Konkreettisimmillaan historiantutkijat voisivat myös muun muassa edesauttaa rauhanvälitysprosesseja tuomalla asiantuntijuuttaan niiden käyttöön.

Historiantutkimusta hyödynnetään parhaiten silloin kun se asettuu vuoropuheluun niin valtiollisten toimijoiden, yhteiskunnallisten vaikuttajien kuin suuren yleisön kanssa. Tähän tarpeeseen vastaamaan perustettiin Helsingissä kesällä 2015 Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry (HIRS), joka pyrkii muun muassa edistämään tietoa ja asiallista keskustelua historiasta sekä sen käyttöä rauhanvälityksessä.

Yhdistyksen herättämä kiinnostus kertoo siitä, että historiatietoisuuden tärkeys on havaittu muuallakin. HIRS järjestää 19.–20. toukokuuta Helsingin yliopistolla kansainvälisen konferenssin, jossa on tarkoitus muun muassa pohtia kansainvälisen Historioitsijat ilman rajoja -verkoston perustamista.

Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään. Asiallisen keskustelun myötä sen voi kääntää voimavaraksi, joka palvelee niin rauhanvälitystä kuin yhteiskunnan avoimuutta.

Erkki Tuomioja
Puheenjohtaja

Emma Hakala
Hallituksen sihteeri
Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry

Kirjoitus julkaistiin Turun Sanomissa 1.3.2016
* Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

* Historioitsijat ilman rajoja: Historian käyttö ja väärinkäyttö konflikteissa -konferenssi järjestetään Helsingissä 19.-20.5.2016
Historians without Borders: The Use and Abuse of History in Conflicts

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Erkki Tuomioja kirjoitti:--- Esimerkiksi pakolaiskriisi asettuu kuitenkin aivan erilaiseen valoon, jos tuntee väestöliikkeiden ja pakolaisuuden historiaa sekä Arabikevään tapahtumia.
Sama pätee konfliktinratkaisuun. Kuten Syyrian konflikti osoittaa, taustalla on aina monimutkaisia liittolaisuuksia ja vastakkainasetteluita, jotka juontuvat kaukaa historiasta.---
Mitähän tuokin tarkoittaa? Kaikenhan historiassa kokevat yksittäiset ihmiset (ja muut elolliset olennot). Pitäisikö meidän kunkin nyt siis ajatella, että historian valossa tässä ei ole mitään erikoista, näin on tapahtunut usein ennenkin? Että hyvä on, menee miten menee, aina menee kuten ennenkin?
Ja että Syyrian tilanne on luonnollista seurausta liittolaisuuksista ja vastakkainasetteluista, ei siinäkään mitään.

Eli tarkoitetaanko tuossa, että kaiken tietäminen rauhoittaa ja auttaa sopeutumaan? Itse asioihinhan historiatuntemus ei vaikuta, ellei menneestä oteta oppia koetettaessa selviytyä paremmin kuin nuo tuolla historiassa. Vai pitäisikö sen auttaa tyytymään tapahtumiin ja hyväksymään ne? Sitä valoa luulen tosiaan tuossa tarkoitettavan.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

historioija kirjoitti:
Eli tarkoitetaanko tuossa, että kaiken tietäminen rauhoittaa ja auttaa sopeutumaan? Itse asioihinhan historiatuntemus ei vaikuta, ellei menneestä oteta oppia koetettaessa selviytyä paremmin kuin nuo tuolla historiassa. Vai pitäisikö sen auttaa tyytymään tapahtumiin ja hyväksymään ne? Sitä valoa luulen tosiaan tuossa tarkoitettavan.
Noinhan näyttäisi olevan, Erkki Tuomioja 3.3.2016 otsikolla: Historiapolitiikkaa Suomessa ja Virossa:

"Aika parantaa historiallisia haavoja ja Suomella on ollut tähän enemmän aikaa kuin Virolla."
Tarkoitettaneen Stalinin jo Moskovan rauhassa 3.1940 piirtämää Suomen nykyistä itärajaa ja Karjalan menetystä, josta Putin hiljattain totesi sen olleen Tarton rauhan rajanvetovirheen korjaamista. Ehkäpä tarkoitetaan myöskin yya-ajan aikaista Suomen painostamista ja pyrkimystä vaikuttaa sisäisiinkin asioihin?

"Suomalaisten ja Suomen on helppo ymmärtää niitä valintoja, joita Viro on halunnut kansainvälisen asemansa suhteen tehdä ja http://tuomioja.org/?mainAction=showPage&id=1 vastavuoroisesti mekin voisimme odottaa virolaisilta suurempaa ymmärrystä omalle oikeudellemme arvioida mikä on meille ja meidän mielestämme laajemminkin Itämeren vakaudelle ja turvallisuudelle parhaaksi."
Olisiko kysessä henkilökohtainen poliittinen kannanotto?
Venäjällä on Suomenlahden pohjukassa pienehkö rantakaista Pietari Suuren voittomaan molemmin puolin ja ww2:n voittomaa Kaliningrad Itämeren rannalla ja Itämeren muista rantavaltioista Ruotsi ja Suomi ovat liittoutumattomia ja muut rantavaltiot Naton jäsenmaita. Mikä historiallinen oikeus Venäjällä on vaatia konfliktitilanteessa pääsyä Tanskan salmista vaikkapa ydinaseita sinne laukaisten Pohjanmerelle ja ylipäätään Itämeren herruutta?

"Vierastan Viron presidentti Toomas Hendrik Ilveksen 2011 Viron Vapaussodan muistomerkillä Tallinnassa toteamaa:
Tänäänkin kuulemme vaatimuksia, joiden mukaan meidän pitäisi jättää historia historioitsijoille ja että poliitikot älkööt puuttuko historiaan.
Minä olen eri mieltä. Vain poliitikot ja valtion johtajat saavat antaa valtion nimissä arvioita."

Kumpikohan on oikeassa vai molemmat, Tuomioja vaiko Ilves?
Historioitsijoilla ei liene oikeutta antaa valtion nimissä arvioita poliittisten tekojen oikeutuksesta ja toisaalta esim. Kremlin johto edustaa määrätynlaista historiapoliittista kantaa, "menneisyyteen kaadettua politiikkaa"?

Veikko Palvo

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

historioija kirjoitti:
Tapio Onnela kirjoitti:--- Esimerkiksi pakolaiskriisi asettuu kuitenkin aivan erilaiseen valoon, jos tuntee väestöliikkeiden ja pakolaisuuden historiaa sekä Arabikevään tapahtumia.
Sama pätee konfliktinratkaisuun. Kuten Syyrian konflikti osoittaa, taustalla on aina monimutkaisia liittolaisuuksia ja vastakkainasetteluita, jotka juontuvat kaukaa historiasta.---
Mitähän tuokin tarkoittaa? Kaikenhan historiassa kokevat yksittäiset ihmiset (ja muut elolliset olennot). Pitäisikö meidän kunkin nyt siis ajatella, että historian valossa tässä ei ole mitään erikoista, näin on tapahtunut usein ennenkin? Että hyvä on, menee miten menee, aina menee kuten ennenkin?
Ja että Syyrian tilanne on luonnollista seurausta liittolaisuuksista ja vastakkainasetteluista, ei siinäkään mitään.

Eli tarkoitetaanko tuossa, että kaiken tietäminen rauhoittaa ja auttaa sopeutumaan? Itse asioihinhan historiatuntemus ei vaikuta, ellei menneestä oteta oppia koetettaessa selviytyä paremmin kuin nuo tuolla historiassa. Vai pitäisikö sen auttaa tyytymään tapahtumiin ja hyväksymään ne? Sitä valoa luulen tosiaan tuossa tarkoitettavan.
Ei tarkoita, vaan sitä, että ongelmien ratkaisemisessa auttaa jos ymmärtää ongelmien syitä paremmin.

Juha Veltti
Viestit: 1
Liittynyt: 07.03.16 00:35

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Minusta historioitsijoiden aktiivisisempi osanotto yhteiskunnalliseen keskusteluun on toivottavaa - samoin historiatietoisuuden kasvattaminen.

Se on kiinnostava miten Lähi-idän ja Afrikan maiden, joissa on väkivaltaisuutta, sotia ja köyhyyttä, ongelmia usein selitetään eurooppalaisen kolonialismin historialla sadan vuoden taakse menevillä historiallisilla tapahtumilla, mutta samaan aikaan tuntuisi älyttömältä selittää esim. Suomen tämänhetkistä alamäkeä Venäjän vallan ajasta johtuvaksi.

Historian tapahtumilla voi olla pitkiä johdannaisvaikutuksia, mutta on myös vaarana yliarvioida jonkin tietyn historiallisen episodin tai ajanjakson vaikutusta. Mutta ehkä helppoja/vääriä yleistyksiä korjaamaan ryhmittymä on perustettukin.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Eiköhän Tuomiojan kanta tule ilmi tästä Suomenlinnan sotavankileirin 90-vuotismuistotilaisuudessa 2008 pidetystä puheesta:

http://tuomioja.org/puheet/2008/09/puhe ... isuudessa/

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti:Eiköhän Tuomiojan kanta tule ilmi tästä Suomenlinnan sotavankileirin 90-vuotismuistotilaisuudessa 2008 pidetystä puheesta:

http://tuomioja.org/puheet/2008/09/puhe ... isuudessa/
"Joudumme tarkastelemaan nyt myös omaa historiaamme yleisinhimillisten ja velvoittavien kriteereiden valossa."

Tosin se tarkastelukaan ei ole eksaktia tiedettä - paitsi juhlapuheissa. Kriteerithän vaihtelevat ajan mittaan eli ovat suhteellisia. Sen lisäksi ne vielä voivat olla erilaisia eri ihmisryhmillä ja eri puolilla maailmaa. Ne eivät siis ole yleisinhimillisiä vaan sopimuksenvaraisia tai käytännön tilanteissa muotoutuvia. Tämähän näkyy selvästi historiassa, varsinkin kun mennään ajassa tarpeeksi taaksepäin. Uudet ajatukset kyseisistä kriteereistä on aina jonkun tai joidenkin täytynyt tyhjästä keksiä. Yleisinhimillisyyden käsitteellä on siis ollut joustava sisältö.
Virallisia määrittelyjäkin joudutaan käytännön yksittäistapauksiin soveltamaan, mikä aiheuttaa oman epätarkkuutensa . Emmekä tiedä, päätelläänkö joskus tulevaisuudessa, että kriteerejä on tullut tiukennettua joltakin kannalta liikaa.
Ja nykykriteerien soveltaminen menneisyyteen on ongelmallista. Ainakin joudutaan käyttämään kaksia kriteerejä eli kyseisen ajan omia ja toisaalta meidän tässä mielessä jälkiviisaita nykyisiämme.

JK. Kriteerien joustavuudesta puheenollen on syytä muistaa ainakin terrorismin vastaisten toimien vaikutus yleisinhimillisyyden kriteereihin (Guantanamo ym.). Samaa voi huomata nykyisin pakolaisiin suhtautumisessa. Sotatila tuo lakienkin mukaan huomattavia muutoksia yksittäisten ihmisten asemaan. Koskaan ei voi olla varma, mihin suuntaan Tuomiojan mainitsemat "yleisinhimilliset ja velvoittavat kriteerit" tulevat kehittymään tai heilahtamaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Eiköhän Tuomiojan kanta tule ilmi tästä Suomenlinnan sotavankileirin 90-vuotismuistotilaisuudessa 2008 pidetystä puheesta:

http://tuomioja.org/puheet/2008/09/puhe ... isuudessa/
"Joudumme tarkastelemaan nyt myös omaa historiaamme yleisinhimillisten ja velvoittavien kriteereiden valossa."

Tosin se tarkastelukaan ei ole eksaktia tiedettä - paitsi juhlapuheissa. Kriteerithän vaihtelevat ajan mittaan eli ovat suhteellisia. Sen lisäksi ne vielä voivat olla erilaisia eri ihmisryhmillä ja eri puolilla maailmaa. Ne eivät siis ole yleisinhimillisiä vaan sopimuksenvaraisia tai käytännön tilanteissa muotoutuvia. Tämähän näkyy selvästi historiassa, varsinkin kun mennään ajassa tarpeeksi taaksepäin. Uudet ajatukset kyseisistä kriteereistä on aina jonkun tai joidenkin täytynyt tyhjästä keksiä. Yleisinhimillisyyden käsitteellä on siis ollut joustava sisältö.
Virallisia määrittelyjäkin joudutaan käytännön yksittäistapauksiin soveltamaan, mikä aiheuttaa oman epätarkkuutensa . Emmekä tiedä, päätelläänkö joskus tulevaisuudessa, että kriteerejä on tullut tiukennettua joltakin kannalta liikaa.
Ja nykykriteerien soveltaminen menneisyyteen on ongelmallista. Ainakin joudutaan käyttämään kaksia kriteerejä eli kyseisen ajan omia ja toisaalta meidän tässä mielessä jälkiviisaita nykyisiämme.

JK. Kriteerien joustavuudesta puheenollen on syytä muistaa ainakin terrorismin vastaisten toimien vaikutus yleisinhimillisyyden kriteereihin (Guantanamo ym.). Samaa voi huomata nykyisin pakolaisiin suhtautumisessa. Sotatila tuo lakienkin mukaan huomattavia muutoksia yksittäisten ihmisten asemaan. Koskaan ei voi olla varma, mihin suuntaan Tuomiojan mainitsemat "yleisinhimilliset ja velvoittavat kriteerit" tulevat kehittymään tai heilahtamaan.
Olet nyt sekoittanut asiat täydellisesti. Se, että normeja rikotaan sota- ja poikkeusaikana ja diktatuurin oloissa, ei tietenkään tarkoita, että normit olisivat lakanneet olemasta. Nimenomaan se, että nuo rikkomukset salataan tai kielletään tai että niitä yritetään puolustella ja kaunistella tekosyin, todistaa, että normit ovat olemassa jopa rikkojien omassa mielessä mutta ennen kaikkea laajemmin.

Ilmeisesti et myöskään ole tajunnut Tuomiojan puheen peruspointtia: sitä, ettei hän käytä, eikä Suomessa enää yleensä käytetä, noita rikoksia perustelemaan, miksi tekijöitä tai oikeammin heidän jälkeläisiään ja "valkoisia" laajemmin pitäisi vihata ja heille kostaa. Tai että tekijöiden tai laajemmin "valkoisten" jälkeläiset edelleen puolustelisivat noita tekoja ja haluaisivat salata ne ja pitää "punaiset" edelleen toisen luokan kansalaisina.

Nimenomaan tämä on historian väärinkäyttöä. Kuten tunnettua, Jugoslaviassa vedottiin jopa vuosisatoja sitten tapahtuneisiin "vääryyksiin" oikeuttamaan etnistä puhdistusta.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti: Olet nyt sekoittanut asiat täydellisesti. Se, että normeja rikotaan sota- ja poikkeusaikana ja diktatuurin oloissa, ei tietenkään tarkoita, että normit olisivat lakanneet olemasta. Nimenomaan se, että nuo rikkomukset salataan tai kielletään tai että niitä yritetään puolustella ja kaunistella tekosyin, todistaa, että normit ovat olemassa jopa rikkojien omassa mielessä mutta ennen kaikkea laajemmin.

Ilmeisesti et myöskään ole tajunnut Tuomiojan puheen peruspointtia: sitä, ettei hän käytä, eikä Suomessa enää yleensä käytetä, noita rikoksia perustelemaan, miksi tekijöitä tai oikeammin heidän jälkeläisiään ja "valkoisia" laajemmin pitäisi vihata ja heille kostaa. Tai että tekijöiden tai laajemmin "valkoisten" jälkeläiset edelleen puolustelisivat noita tekoja ja haluaisivat salata ne ja pitää "punaiset" edelleen toisen luokan kansalaisina.

Nimenomaan tämä on historian väärinkäyttöä. Kuten tunnettua, Jugoslaviassa vedottiin jopa vuosisatoja sitten tapahtuneisiin "vääryyksiin" oikeuttamaan etnistä puhdistusta.
Kommenttisi todistaa sen, että myös kriteerit ja normit ovat niin kuin ne luetaan. Lisäksi sanoisin, että oikeassa olemisen - normienkin tulkinnassa ja soveltamisessa - varmuus on aiheuttanut monta ihmisoikeuskatastrofia. Väärässä olevat joutavat kuulla kunniansa - ja siis välillä pahempaakin. Asioiden suhteellisuuden näkeminen ja tunnustaminen sen sijaan tekee suvaitsevammaksi. Niin ollenhan saatan jopa itse sekoittaa asioita ja olla tajuamaton.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Suosittaako Historioitsia siis, että on "suvaitsevaisesti" tunnustettava "oikeus" tappaa ihmisiä rodun, luokan tms. perusteella? Tälläkö keinolla holokausti ja gulag olisi estetty?

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti:Suosittaako Historioitsia siis, että on "suvaitsevaisesti" tunnustettava "oikeus" tappaa ihmisiä rodun, luokan tms. perusteella? Tälläkö keinolla holokausti ja gulag olisi estetty?
Olisi ollut ja on suvaitsevaisesti annettava ihmisten todellisuudessa elää turvassa ja rauhassa, vaikka ei pitäisikään heidän rodustaan, luokastaan tms.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Jos joku käy toisen kimppuun, niin poliisin on siis osoitettava "suvaitsevuutta" eikä puututtava asiaan?

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Emma-Liisa kirjoitti:Jos joku käy toisen kimppuun, niin poliisin on siis osoitettava "suvaitsevuutta" eikä puututtava asiaan?
Sellaistahan me vapaamieliset "suvakit" vaadimme... Et kai itsekään halua olla ahdasmielinen? :roll:

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

historioija kirjoitti:Kommenttisi todistaa sen, että myös kriteerit ja normit ovat niin kuin ne luetaan. Lisäksi sanoisin, että oikeassa olemisen - normienkin tulkinnassa ja soveltamisessa - varmuus on aiheuttanut monta ihmisoikeuskatastrofia.
Nimimerkki siis katsoo, että maailma olisi parempi paikka ilman esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien sopimusta?

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Historioitsijat ilman rajoja Suomessa: Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään

Tapio Onnela kirjoitti:
historioija kirjoitti:Kommenttisi todistaa sen, että myös kriteerit ja normit ovat niin kuin ne luetaan. Lisäksi sanoisin, että oikeassa olemisen - normienkin tulkinnassa ja soveltamisessa - varmuus on aiheuttanut monta ihmisoikeuskatastrofia.
Nimimerkki siis katsoo, että maailma olisi parempi paikka ilman esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien sopimusta?
Onkohan tässä kysymys siitä tahalliesta väärinymmärtämisestä? Mutta voihan se olla tahatontakin. Olen edellä tarkoittanut vain sitä tosiasiaa, että tuokin sopimus on aikansa lapsi, että tulevaisuudessa se voi muuttua tai jopa mitätöityä. Historiahan on muutosta. Tulkinta ja käytäntöön soveltaminen eivät nekään voi olla yksiselitteisiä ja ongelmattomia - saati joka aikaan sovellettavia, kuten Tuomiojan juhlapuheesta olisi pääteltävissä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”