Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Historioitsijat huolestuneita: murtuuko yleissivistys Suomessa?

Suomen Historiallisen Seuran ja Historian Ystäväin Liiton puheenjohtajat ovat huolestuneita suomalaisten nuorten historiakasvatuksesta ja yhteiskuntaopin asemasta kouluissa. Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa he tuovat esille viimeaikaiset suunnitelmat kaventaa yleissivistävien aineiden osuutta lukioissa:
Tammikuussa 2014 Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto osallistuivat opetus- ja kulttuuriministeriölle suunnatulla kirjelmällä laajalti käytyyn kansalaiskeskusteluun historian opetuksen tulevaisuudesta suomalaisessa lukiokoulutuksessa.

Kansalaiskeskustelussa, johon osallistui laaja joukko poliittisia vaikuttajia ja opetusalan ammattilaisia, esitettiin tuolloin huoli lukioon kaavaillun uuden tuntijaon vaikutuksesta historian ja yhteiskuntaopin tuntimääriin. Huolen taustalla oli ja on näkemys siitä, että historialla ja yhteiskuntaopilla on keskeinen merkitys laaja-alaisen yleissivistyksen sekä kriittiseen ajatteluun ja demokraattiseen kansalaisuuteen valmentautumisen perustana.

Maamme historia-alan arvovaltaisimpien järjestöjen esittämä huoli kaikui kuuroille korville. Lukion uusi tuntijakoasetus ja opetussuunnitelma, jossa historian pakollisten kurssien määrää pienennetään, tulee voimaan 1. elokuuta.

Mutta ei tässä vielä kaikki: samaan aikaan aloitetaan kokeilu pitkälle menevästä valinnaisuudesta. Kokeiluun osallistuvissa lukioissa opiskelijat voivat seuraavien kolmen tai peräti viiden vuoden ajan saada lukion päättötodistuksen opiskelematta kurssiakaan historiaa tai yhteiskuntaoppia.

Joudumme siis toistamaan huolemme. Jokainen historiaa opiskellut tietää, että jos yleissivistykseen ja kansalaisvalmiuksiin tähtäävän opetuksen pohja rapautuu, ollaan vaarallisella, historian poliittisen väärinkäytön mahdollistavalla tiellä. Valinnaisuudelle ei ole myöskään pedagogisia perusteita, kun ottaa huomioon, että lukion uusi opetussuunnitelma korostaa eri aiheiden käsittelyä oppiainerajat ylittävinä ilmiöinä. Historian ja yhteiskuntaopin opiskelu on välttämätön edellytys kokonaisvaltaisen ajattelun kehittymiselle. Tähän ei yläasteella tarjottu opetus riitä.

Nuoret eivät lukiovaiheessa vielä kykene ennakoimaan jatko-opintojen sisältöjä ja luonnetta, ja näin ollen valinnaisuus ei välttämättä edistäkään niissä menestymistä.

Tuntuu ristiriitaiselta, että samaan aikaan, kun lukioon ajetaan kapea-alaisuutta ja erikoistumista, yliopistokoulutuksessa korostetaan päinvastoin monitieteisyyttä ja haetaan yhteyksiä humanististen ja muiden ihmistieteiden, teknisten ja luonnontieteiden välille uusien innovaatioiden luomiseksi. Laaja-alainen yleissivistys ei siis ole ristiriidassa esimerkiksi kansallisen kilpailukyvyn kanssa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävä on taata yleissivistävän koulutuksen edellytykset, jotta nuoriso voidaan valmentaa vastaamaan nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiin niin kansalaisina kuin poliittisina päättäjinäkin. Onko lukiokokeilu ministeriön mielestä tässä suhteessa oikea toimenpide? Edellä olemme painavasti perustelleet, miksi näin ei ole.

On suorastaan ironista, että lukiokokeilu aloitetaan itsenäisen Suomen satavuotisjuhlinnan kynnyksellä. Juhlaa tulee viettää Suomen uudistamisen ja tulevaisuuteen katsomisen hengessä. Eteenpäin katsoessamme meidän pitää kuitenkin tietää, mistä olemme tulossa.

Tiina Kinnunen, professori, puheenjohtaja, Suomen Historiallinen Seura
Janne Virkkunen, Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja, puheenjohtaja, Historian Ystäväin Liitto


* Tiina Kinnunen, Janne Virkkunen: Onko suomalaisnuorista tulossa historiattomia? (HS, 4.5.2016)

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historioitsijat huolestuneita: murtuuko yleissivistys Suomessa?

Viitatussa mielipidekirjoituksessa (HS 4.5.2016) todetaan siis mm. seuraavaa:
Jokainen historiaa opiskellut tietää, että jos yleissivistykseen ja kansalaisvalmiuksiin tähtäävän opetuksen pohja rapautuu, ollaan vaarallisella, historian poliittisen väärinkäytön mahdollistavalla tiellä
.

Luettuani tämän jo aamusella paperilehdestä mieleeni oitis palautui usein miettimäni asia: mikä sitten on historian poliittista väärinkäyttöä ja keillä tai millä tahoilla on valta määritellä missä kulkee historian "oikean" ja väärinkäytön raja?

Otan satunnaisen esimerkin. Samainen lehti julkaisi 3.11.2015 laajahkon arvion Vesa Määtän kirjasta K. L. Oesch - Ylivoimaa vastassa. (Gummerus 2015). Arviointia kehysti lihavoitu otsikko "Kannaksen sankari sijaiskärsijänä", joka jo kertoi kaiken oleellisen arvioinnin sisällöstä. Itse arvioinnista voidaan nostaa esille sen ilmeiseksi ydinsanomaksi tarkoitettu katkelma: Oeschin "tuomitsemiseen [ei] ollut perusteita. Oeschista tuli kuitenkin sijaiskärsijä, joka katkeroitui erityisesti Urho Kekkoselle." - Siis hyvin kategorisilta tuntuvia lausumia.

Itse kysymys on käsittääkseni kuitenkin erittäin kiistanalainen. Voidaan viitata esim. historiantutkija Antti Kujalan teokseen Vankisurmat (WSOY 2008) ja, miksei, myös eräisiin Agricola-foorumilla esitettyihin mielestäni perehtyneisyyttä ja asiantuntemusta osoittaviin puheenvuoroihin aiheesta.

Palaan vielä uudestaan minua askarruttavaan kysymykseen: Mikä on historian poliittisesta väärinkäytöstä vapaata menneisyyden ilmiöiden selvittämistä, ketkä sen saavat määritellä, ja onko lopultakaan edes historian opiskelu tae siitä, että historiaan käytetään ja tulkitaan vain "oikein"?
Viimeksi muokannut nylander, 04.05.16 11:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 22:57

Re: Historioitsijat huolestuneita: murtuuko yleissivistys Suomessa?

Tapio Onnela kirjoitti:
Historian ja yhteiskuntaopin opiskelu on välttämätön edellytys kokonaisvaltaisen ajattelun kehittymiselle.
Uskon myös, että ilman historian ja yhteiskuntaopin opiskelua lukiolaisen ajattelu on vajaa, mutta voin olla väärässäkin. Ehkä ulkoluku ei paranna ajattelua vaan muistia ja voi olla, että lukiota käymättömät saattavat ajatella myös, mutta en ole varma.

nelimjaa
Viestit: 75
Liittynyt: 31.08.12 10:31

Re: Historioitsijat huolestuneita: murtuuko yleissivistys Suomessa?

En ole tiedä kuinka hyvin Lemmi tuntee nykylukion historianopetusta ja opetusmenetelmiä.
Minä tunnen hyvin.
Ulkolukua siellä ei harrasteta.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 22:57

Re: Historioitsijat huolestuneita: murtuuko yleissivistys Suomessa?

nelimjaa kirjoitti:En ole tiedä kuinka hyvin Lemmi tuntee nykylukion historianopetusta ja opetusmenetelmiä.
Minä tunnen hyvin.
Ulkolukua siellä ei harrasteta.
En tiennyt opetuksen muuttuneen. Luulin, että historiaa on muistettava kuten ennenkin.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historioitsijat huolestuneita: murtuuko yleissivistys Suomessa?

nylander kirjoitti:Viitatussa mielipidekirjoituksessa (HS 4.5.2016) todetaan siis mm. seuraavaa:
Jokainen historiaa opiskellut tietää, että jos yleissivistykseen ja kansalaisvalmiuksiin tähtäävän opetuksen pohja rapautuu, ollaan vaarallisella, historian poliittisen väärinkäytön mahdollistavalla tiellä
.

Luettuani tämän jo aamusella paperilehdestä mieleeni oitis palautui usein miettimäni asia: mikä sitten on historian poliittista väärinkäyttöä ja keillä tai millä tahoilla on valta määritellä missä kulkee historian "oikean" ja väärinkäytön raja?

Otan satunnaisen esimerkin. Samainen lehti julkaisi 3.11.2015 laajahkon arvion Vesa Määtän kirjasta K. L. Oesch - Ylivoimaa vastassa. (Gummerus 2015). Arviointia kehysti lihavoitu otsikko "Kannaksen sankari sijaiskärsijänä", joka jo kertoi kaiken oleellisen arvioinnin sisällöstä. Itse arvioinnista voidaan nostaa esille sen ilmeiseksi ydinsanomaksi tarkoitettu katkelma: Oeschin "tuomitsemiseen [ei] ollut perusteita. Oeschista tuli kuitenkin sijaiskärsijä, joka katkeroitui erityisesti Urho Kekkoselle." - Siis hyvin kategorisilta tuntuvia lausumia.

Itse kysymys on käsittääkseni kuitenkin erittäin kiistanalainen. Voidaan viitata esim. historiantutkija Antti Kujalan teokseen Vankisurmat (WSOY 2008) ja, miksei, myös eräisiin Agricola-foorumilla esitettyihin mielestäni perehtyneisyyttä ja asiantuntemusta osoittaviin puheenvuoroihin aiheesta.

Palaan vielä uudestaan minua askarruttavaan kysymykseen: Mikä on historian poliittisesta väärinkäytöstä vapaata menneisyyden ilmiöiden selvittämistä, ketkä sen saavat määritellä, ja onko lopultakaan edes historian opiskelu tae siitä, että historiaan käytetään ja tulkitaan vain "oikein"?
Luen parhaillaan Mirkka Danielsbackan juuri ilmestynyttä teosta Sotavankikohtalot. Neuvostosotavangit Suomessa 1941-1944. Sen alussa on kiinnostava katsaus ihmisen käytökseen evoluutiopyskologian kannalta. Tietyt ihmiselle tyypilliset ominaisuudet edesauttoivat katastrofin syntymistä, mutta ne eivät suinkaan toimineet deterministisesti, vaan ihmisillä on myös ominaisuuksia, jotka vaikuttavat toiseen suuntaan, ja alkoivat vaikuttaa jo ennen Stalingradia. Näin tapahtumasta voi ottaa oppia tulevaisuutta varten, ei vain sotavankien vaan vaikkapa maahanmuuttajien kohtelussa.

Yksi Danielsbackan käyttämistä käsitteistä on itsepetos:
Ihmiset hyvin usein arvoivat itsensä muita paremmiksi, väheksyvät muita ihmisiä, suosivat omiin tavoitteisiinsa sopivaa tietoa ja selittävät toimintansa omalta kannaltaan hyväksyttävästi. Usein tätä ei itse huomata tai tällaista käytöstä ei pidetä mitenkään vääränä.
Itsepetoksen käsite auttaa ymmärtämään tilanteita, joissa kukaan ei oikeastaan tarkoita mitään pahaa tapahtuvaksi tai näe oman toimintansa haitallisia tai moraalittomia seurauksia. Oman 'väärän' toiminnan selittäminen itselle ja muille oikeutetuksi, eli väärin toimimisesta aiheutuvan kognitiivisen dissonanssin (ristiriidan) sietäminen ja vähentäminen, on itsepetoksen päätaktiikka.


Oesch-elämäkerta on malliesimerkki itsepetoksesta, johon lankesi ensin Oesch itse, sitten teoksen kirjoittaja Vesa Määttä ja lopulta HS:n arvostelija Janne Virkkunen. Oeschin kohdalla se on tavallaan "luonnollista", koska näinhän useimmat rikoksesta syytetyt menettelevät. Mutta myös Määtälle ja Virkkuselle on liian suuri kognitiivinen dissonanssi myöntää, että sama ihminen voi olla kyvykäs komentaja mutta myös ihmisenä emotionaalisesti ja moraalisesti rajoittunut. Taustalla on tietenkin se, että Oesch kuuluu "omaan ryhmään" ja kyseessä on yksi Suomen historian ratkaisevia hetkiä, joten tarve itsepetokseen ja sankaripalvontaan on suuri ja siten Oeschin negatiivisten puolien myöntäminen uhkaisi (Määtän ja Virkkusen, ei kaikkkien) kansallista omaakuvaa.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”