Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Vääriä käsityksiä kolmannesta valtakunnasta

Richard J. Evans käsittelee kirjassaan The Third Reich in History and Memory mielestään vääriä käsityksiä kolmannesta valtakunnasta.

1. väite: Hitler tuli valtaan laillisesti.

Evans: Hitleristä tuli laillisesti vain valtakunnankansleri 30.1.1933. Hänen lisäkseen hallituksessa oli vain kaksi natsia. Natsien valtaannousu (Machtünrenahme) ei kuitenkaan päättynyt tuolloin, vaan se vasta alkoi.

Keskeisiä oli Göringin toimet Preussin ministeripresidenttinä. Jo hänen nimityksensä oli laiton, koska Papen oli laittiomasti syrjäyttänyt Preussin sosialidemokraattisen hallituksen kesäkuussa 1932.

Lait, joihin Hitlerin lailliset oikeudet perustuivat, säädettiin laittomasti, kun Reichstagin puheenjohtaja Göring rikkoi lakia kieltäytymällä laskemasta poissaolevia mutta laillisesti valittuja kommunistisia kansanedustajia kansanedustajien kokonaismäärään, kuten oli määrätty, jotta laki saisi 2/3:n kannatuksen. Tosiasia, että lait olisi hyväksytty ilman tätäkin, ei tehnyt laitonta toiminta lailliseksi.

Kun Göring nimitti satoja natsien iskujoukkojen jäseniä poliisin apualaisiksi, toimenpide oli laiton, koska hänen oma asemansa oli laiton. Ja vaikka toimenpide olisi ollut laillinen, noiden "apupoliisien" alkuvuodesta 1933 tekemät lukemattomat pahoinpitelyt, murhat, ryöstöt ja muut teot eivät sillä muutu laillisiksi, kuten todistavat tuhannet näitä vastaan tehdyt syytteet, jotka Hitlerin määräyksestä kumottiin.

2. väite: Natsien väkivalta kohdistui vain pieniä vähemmistöjä vastaan ja keskitysleirit olivat 1933 ja myöhemmin "yhteiskunnan hylkiöiden" uudelleenkoulutuskeskuksia.

Evans: Vuonna 1933 enemmistö keskitysleirien vangeista oli kommunisteja ja vasta myöhemmin "yhteiskunnan hylkiöistä" (ammattirikolliset, "työhaluttomat", irtolaiset, homoseksuaalit, alkoholistit jne) tuli enemmistö.

Kommunisteja ei voi nimittää yhteiskunnan ulkopuolisiksi, sillä he olivat kiinteästi integroituneita työväenluokan yhteisöihin kaikilla Saksan teollistuneilla seuduilla. He olivat "yhteiskunnallisia hylkiöitä" vain keskiluokan näkökulmasta. He eivät myöskään olleet pieni eivät marginaalinen vähemmistö: marraskuun 1932 parlamenttivaaleissa he saivat 100 paikkaa.

Natsien väkivalta ei 1933 eikä aikaisemmin suuntaunut pelkästään kommunisteja vastaaan vaan myös sosialidemokraatteja vastaan, joiden edustajat istuivat kaupunginvaltuustoissa ja alueparlamenteissa kautta maan ja jotka olivat johtaneet ei vain Preussin vaan myös valtakunnan hallitusta eri aikoina ennen natsien valtaannousua.

Marxismilla natsit eivät tarkoittaneet vain kommunismia vaan myös sosialidemokratiaa. 3000 johtavaa sos.dem.puolueen jäsentä pidätettiin heti sen jälkeen kun puolue oli kielletty 21.6.1933 ja monet tapettiin. Berliinin esikaupungissa Köpenickissä tapahtunut aseellinen vastarinta johti 500 demarin pidätykseen, ja "Köpenickin veriviikon" aikana natsien iskujoukot kiduttivat heitä niin julmasti, että 70 kuoli.

Vanhemmat poliitikot eivät olleet suojassa, vaan päinvastoin erityisesti kohteita. Mecklenburgin sos.dem. ministeripresidentti Johannes Stelling kidutettiin kuoliaaksi, ruumis pantiin säkkiin ja heitettiin jokeen, josta se löydtettiin 12 muun demarivirkailija ruumiin kanssa, jotka tapettiin samana yönä. (Seuraa useita vastaavia esimerkkejä eri puolilta.)

Uhrit eivät edustaneet mitään "yhteiskunnan hylkiöiden" halveksittua vähemmistöä. Päinvastoin, sosialidemokraatit ja kommunistit olivat saaneet marraskuun 1932 parlamenttivaaleissa yhteensä 13.1 miljoonaa ääntä ja 221 edustajanpaikkaa, kun taas natsit saivat 11.7 miljoonaa ja 196 paikkaa.
Molemmat puolueet, erityisesti demarit, olivat kiinteässä yhteydessä Saksan suuren ammaattuyhdistysliikkeen kanssa, josta tosin oli tullut tehoton joukkotyöttömyyden takia.

2.5.1933 natsien iskujoukot hyökkäsivät ammattiyhdistysten huoneistoihin, ryöstivät huonekaluja ja laitteita, ottivat näiden varat ja pidättivät virkailijat ja veivät heidät keskitysleireihin, jossa heitä pahoinpideltiin brutaalisti. Duisburgissa 4 ay-virkailijaa pahoinpideltiin kuoliaaksi ammattiyhdistyksen päämajan kellarissa.

Avointa pakottamista käytettiin siis työväenluokkaa ja sen järjestöjä kohtaan. Suurin este natsihallinnon yritykselle saada tukea politiikalleen 1933 ja myöhemmin oli nimenomaan se, että miljoonat työläiset tunsivat uskollisuutta sosialidemokraattien ja kommunistien ihanteille ja periaatteille, ja tämä uskollisuus voitiin murtaa vain terrorilla.

Ei siten ollut yllättävää, että kun natsien valta romahti 1945, ammattiyhdistykset, sosialidemokraattinen ja kommunistinen puolue, lakot ja muut ilmaukset tästä uskollisuudesta ilmaantuivat melkein heti, ja hämmästyttävän laajassa mittakaavassa, mikä todistaa ettei natsien ollut onnistunut saada osakseen saksalaisten työvöenkuokan suuren enemmistön positiivista tukea.

Keskiluokka ja talonpojat olivat myöntyväisempiä natsien sanomalle, mikä johtui kommunismin pelosta ja siitä, että nämä muutenkin tukivat erilaisia aurtoritäärisiä ratkaisuja Saksan poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kriisiin. Täten nämä tarvitsivat vähemmän keskitettyä väkivaltaa ja pelottelua, jotta nämä saatiin pakotettua antautumaan natsihallituksen edessä ja myöntymään.

Ainoa muu puolue jolla oli massakannatusta oli katolinen keskustapuolue. Parlamentissa sen edustajat taivuteltiin äänestämään lain puolesta, kun sille luvattiin että natsihallitus solmisi konkrodaatti Vatikaanin. Silti puolue halusi konkordaattia ei vähiten siksi, että siihenkin oli kohdistettu massiivinen pelottelukampanja helmikuussa 1933, mm. väkivaltaisia hyökkäyksiä puolueen kokouksiin maaliskuun vaalien aikana, yhden tällaisen aikana entinen ministeri Adam Stegerwald pahoinpideltiin. Keväällä ja alkukesällä 1933 katoliset maallikkojärjestöt lakkautettiin tai pakkoliitettiin vastaaviin natsijärjestöihin, katolisia lehtimiehiä ja päätoimittajia pidätettiin, ja SA pahoinpiteli johtavia katolisia (esimerkkejä). Baijerissa uusi poliisipäällikkö Himmler määräsi 26.6.1933 kaikki Baijerin Kansanpuolueen (vastasi Baijerissa katolista keskustapuoluetta) kaikki valtakunnan ja osavalrtion parlamenttiedustajat pantavaksi "suojavankeuteen", samoin kaikki jotka olivat erityisen aktiivisia politiikassa puolueesta riippumatta. Katolinen ammattiyhdistys koki saman kohtalon kuin sosialistiset ammattiyhdistykset. Katolisia virkamiehiä uhattiin avoimesti erottamisella, jos he eivät eroaisi keskustapuolueesta.

Katoliset sai konkordaatin taakse pelko katolisten maallikko-organisaatioiden täydellisestä tuhosta. Katoliset olivat edellisinä vuosikymmeninä saavuttaneet tasa-arvon protestanttien kanssa virkamiehistössä ja ammateissa, ja nyt olivat menettämässä nuo saavutukset. He yrittivät säilyttää edes jotain katolisista yhteisöistä ja sen organisaatioista.

Yhdessä sosialidemokraatit, kommunistit ja katolinen keskustapuolue edustivat äänestäjien enemmistöä. Marraskuun 1932 vaaleissa ne olivat saaneet yhteensä 291 edustajanpaikkaa natsien 196 paikaa vastaan. Muut puolueet olivat menettäneet lähes kaiken tukensa sitten vuoden 1930 eivätkä siten olleet natseille vakava este. Silti niitäkin kohtaan käytettiin väkivaltaa ja pakottamista. Katolisen keskustapuolueen tavoin liberaalipuolue äänesti puolesta ei vähiten siksi, että Hitler oli ilmoittanut, että lain puolesta tai vastaan äänestäminen ratkaisi, "tulisiko sota vai rauha", eli toisin sanoen jos laki hylättäisiin, hän määräisi 2,5 miljoonaa iskujoukkolaista hyökkäämään niitä vastaan, joka oli äänestänyt vastaan. Kansanpuolueen päämotiivi äänestää puolesta oli siihen kuuluvien virkamiesten erottaminen, mutta se ei auttanut säilyttömään työöpaikkaa moneltakaan virkamiehiltä.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Vääriä käsityksiä kolmannesta valtakunnasta

Näinhän se on nähtävä. Hitler ja natsit päästettiin kiinni vallan reunaan, ja he ottivat sen pian valtuuksiaan laittomasti venyttämällä, petoksella ja suoranaisella väkivallalla kokonaan itselleen. Mikään moraalinen tai lakiperustainen epäröinti ei näytä heidän menoaan hillinneen, mikä olikin heille suuri etu. - Samaa suoraviivaista häikäilemättömyyttä ja brutaaliutta oli myös sosialismin levittämisessä.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Vääriä käsityksiä kolmannesta valtakunnasta

historioija kirjoitti:Näinhän se on nähtävä. Hitler ja natsit päästettiin kiinni vallan reunaan, ja he ottivat sen pian valtuuksiaan laittomasti venyttämällä, petoksella ja suoranaisella väkivallalla kokonaan itselleen. Mikään moraalinen tai lakiperustainen epäröinti ei näytä heidän menoaan hillinneen, mikä olikin heille suuri etu.
Tämänhän Hitler oli suoraan etukäteen ilmoittanut: jos hän pääsisi valtaan, hän ei siitä enää luopuisi.

Väkivallan määrä ei sinänsä ratkaise. Kun avainhenkilöt otetaan pois, ei ole kukaan johtamassa vastarintaa. Lisäksi on pelotusvaikutus: ei kaikkia tarvitse tappaa, pahoinpidellä tai panna keskitysleiriin, riittää että on tarpeeksi esimerkkejä, joista kaikki tietävät, miten voi käy jos ei alistu.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”