Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Suomen suhtautuminen Viron uudelleenitsenäistymiseen 1980-90 -luvuilla

Viron uudelleenitsenäistymisestä tuli kuluneeksi 25 vuotta. Paljon keskustelua on herättänyt kysymys siitä, mikä oli Suomen näkökulma tuolloin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Monesti on väitetty Mauno Koiviston ja valtiojohdon suhtautuneen Viron itsenäistymiseen nuivasti ja vältellen.

Oheisessa haastattelussa Heikki Rausmaa kertoo, että Suomen etu oli tukea virolaisten itsenäistymispyrkimyksiä ja tuota tukea kyllä annettiin mutta ei suoraan vaan välikäsien kautta. Olisi ollut tyhmää esittää asiassa jyrkkiä virallisia mielipiteitä, koska parempaa tuloksen päästäisiin vaivihkaisemman avun kautta. Esim Tuglas-seuraa tuettiin ja lisäksi ylipäätään muutakin kultuuriyhteistyötä. Yhteistyö ja Viron tukeminen oli itse asiassa valtavan laajaa kattaen tavallisia ihmisiä sekä vapaaehtoisia kansalaisjärjestöjä mutta myös alemman tason valtiollisia toimijoita. Kun silloinen opetusministeri Annaliisa Kasurinen oli kysynyt Koivistolta, miten pitkälle asiassa voitaisiin mennä Koivisto oli vastannut: ”Kyllä kulttuurin nimissä voidaan harrastella aika paljon.”

Suomen politiikka oli ”kahden raiteen politiikkaa” jossa haluttiin samanaikaisesti tukea Gorbatsovin uudistuslinjaa mutta myös Viron itsenäistymistä. Koivisto tuki julkisissa kannaotoissaan Gorbatsovia, (kuten tekivät kaikki muutkin läntisen Euroopan ja Yhdysvaltojen johto) Pidättymällä virallisista kovasanaisista kannanotoista Suomi sai tilaa tehdä laajamittaista konkreettista työtä Viron itsenäisyyden tukemiseksi.

Haastatelussa käy kiinnostavasti esille mm se, että Suomessa olevien kännäykkäverkkojen tukiasemien tehoja nostettiin, jotta ne olisivat kuuluneet paremmin pohjoisessa Virossa. Tällä oli puolestaan merkittävä vaikutus Viron itsenäisyyskamppailussa.
Neuvostoliiton suurlähetystö ei tietenkään katsonut hyvällä suomalasiten toimia SDP:n Ulpu Iivaria mm peloteltiin sabotaasilla, kun hän oli menossa Viron sosialidemokraattien kokoukseen Viroon.

Tiedeykkösen haastatellussa mm Heikki Rausmaa
Suomen suhtautuminen Viron itsenäistymiseen ja Viron Ahhaa
Kun Viron itsenäistymiskehitys alkoi 80-90-lukujen vaihteessa, Suomen poliittisella johdolla oli edessään ongelma: auttaako virolaisia vai olla mieliksi Neuvostoliitolle. Miten ongelma ratkaistiin? Tiedeykkösessä luodaan myös katsausta virolaiseen tiedekulttuuriin ja poiketaan Tartoon AHHAA-Tiedekeskukseen. AHHAA tuo tieteen tutuksi kaikenikäisille kokeilemisen ja leikin kautta. Haastateltavina tohtori Heikki Rausmaa, vanhempi neuvonantaja Madis Tiik, näyttelyjärjestäjät Jegor Jermakov, Xavier Lebrun ja Anne Hernalsteen. Toimittajina Virpi Väisänen, Tiina Harpf, Emilia Cronvall ja Maija Kaipainen.
Näin Viro itsenäistyi uudelleen 25 vuotta sitten – Suomi auttoi salassa (MTV 19.8.2016)
– Jos ajatellaan Suomen kansallisia- ja turvallisuuspoliittisia etuja, ilman muuta Suomen kannalta on parempi, että Suomenlahden etelärannalla on itsenäinen pikkuvaltio kuin osa suurta Neuvostoliittoa. Mutta eihän tällaisella päämäärällä voinut lähteä avoimesti ajamaan politiikkaa.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Suomen suhtautuminen Viron uudelleenitsenäistymiseen 1980-90 -luvuilla

Tapio Onnela kirjoitti:
Suomen politiikka oli ”kahden raiteen politiikkaa” jossa haluttiin samanaikaisesti tukea Gorbatsovin uudistuslinjaa mutta myös Viron itsenäistymistä. Koivisto tuki julkisissa kannaotoissaan Gorbatsovia, (kuten tekivät kaikki muutkin läntisen Euroopan ja Yhdysvaltojen johto) Pidättymällä virallisista kovasanaisista kannanotoista Suomi sai tilaa tehdä laajamittaista konkreettista työtä Viron itsenäisyyden tukemiseksi.
Virallisesti Suomen politiikka oli "yhden raiteen YYA-politiikkaa", ainakin Mauno Koiviston Historian tekijät 1995- teoksen valossa:

"Helmikuun 2. pv:nä joukko Viron korkeimman neuvoston jäseniä antoi itsenäisyysjulistuksen. Suomi vuokrasi helmikuussa Tallinnan konsulipistettään varten huoneiston kaupungin keskustasta."
Kevät 1990: "Muistutin, että de facto Suomi on tunnustanut Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon." ( s. 328. )

Elokuun 1991 vallankaappausyritys Moskovassa ja "elokuun 20 pv:nä 1991 Viro julistautui itsenäiseksi""Boris Jeltsin tunnusti itsenäisyyden 23.8.1991."
"Ulkoministeri Paavo Väyrynen totesi 24.8.1991, että Baltian maat eivät täyttäneet suvereenin valtion tunnusmerkkejä." ( s. 439. )

"Ranska, Norja, Tanska tunnustivat Baltian itsenäisyyden 25.8.1991" ja "EY-maat 27.8.1991." ( s. 440 )
"Presidentin esittely 28.8.1991: Baltian maita ei ole *virallisesti* tunnustettu Neuvostoliittoon liitetyiksi."
s. 442.: "Olemme kaikissa tilanteissa korostaneet, että YYA-sopimus on hyvä sopimus. Tapasin 12.9.1991 Felix Karasevin ja lähetin hänen kauttaan Gorbatshoville ajatuksen, että YYA-sopimus tulisi uusia. Kerroin pääministeri Esko Aholle 13.9.1991."
"Ulkoministeri Väyrynen ja ulkoministeri Boris Pankin tapasivat YK:n yleiskokouksessa ja sopivat YYA-neuvottelujen alkavan Moskovassa lokakuussa 1991."

s.446.29.10.-91: "Boris Jeltsin piti puheen, puhe oli osoitus siitä suuresta negatiivisesta vallasta, joka Jeltsinillä oli." Koivisto kir. vallankaappausyrityksen jälkeen kahdesta hallituksesta Moskovassa ja Suomi hyväksyi edelleen vain Gorbatshovin hallinnon.
"Joulukuun 9. pv:nä Moskovassa parafoitiin Suomen ja NL:n uusi sopimus."
s. 448.: "Joulukuun 17 pv:nä Heikki Talvitie oli käynyt aamulla Venäjän ja puoleltapäivin Neuvostoliiton ulkoministeriössä. Venäjä oli ottanut allekirjoittamiseen selkeän ja jyrkän kannan: ei ollut syytä allekirjoittaa." NL:n kanta?

"Norja tunnusti Venäjän ensimmäisenä 16.12.1991. Totesin Aholle sarkastisesti tämän olevan tyypillistä pohjoismaista yhteistyötä."
NL lopetettiin virallisesti 21.12.1991 Alma Atassa.
"M. Gorbatshov ilmoitti 25.12.1991 eroavansa."
"Venäjän ja Suomen valtiolliset perussopimukset poliittisesta, taloudellisesta, sekä lähialueyhteistyöstä allekirjoitettiin Helsingissä 20.1.1992. Suomen puolelta Esko Aho ja Venäjän varapääministeri Gennadi Burbulis."
Uusi YYA-sopimus muuttui naapuruussopimukseksi ja oliko naapuruussopimus vain siinä erilainen, että YYA ja sotilasliittopykälät oli jätetty pois ja "kiistat ratkaistaisiin YK:n peruskirjan mukaisesti"?

s.451.: "Lounaalla G.Burbuliksen kanssa kerroin Unkarissa kuulemani neljän d:n kaskun: delovitost ( asiallisuus ), dinamizm ( dynaamisuus ), dobotra
( hyvyys ), dostoinstvo ( arvokkuus ) ja sanoin että Suomen puolelta voitaisiin lisätä doverie ( luottamus ).

"Luottamuksesta" on Suomen taholta puhuttu vielä vuoden 1992 puolellakin.
Virallisesti Suomi ei 28.8.1991 varsinaisesti tunnustanut Baltian maiden itsenäisyyttä ja olisikohan 10:n entisen neuvostotasavallan itsenäisyyden tunnustanut Suomen puolesta oikeastaan Venäjä joulukuun 1991 lopulla?

Veikko Palvo

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Suomen suhtautuminen Viron uudelleenitsenäistymiseen 1980-90 -luvuilla

Veikko I Palvo kirjoitti: Virallisesti Suomen politiikka oli "yhden raiteen YYA-politiikkaa", ainakin Mauno Koiviston Historian tekijät 1995- teoksen valossa:
Näin juuri, sillä olisi ollut tyhmää vaarantaa esim Gorbatsovin asema ja Viron itsenäistymiskehitys eläimöimällä ärhäkkäästi julkisesti asiasta, siksi kahden raiteen politiikka tuntuu nyt jälkikäteen arvioiden olleen hyvä valinta. Kulissien takan sitten toimittiin erittäin aktiivisesti ja mitä ilmeisemmin tämä linja oli järkevä ja tuotti hyvän lopputuloksen. Tämän myös virolaiset tunnustavat ja ymmärtävät – ainakin asiaan perehtyneen Heikki Rausmaan mukaan.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 18:24

Re: Suomen suhtautuminen Viron uudelleenitsenäistymiseen 1980-90 -luvuilla

Viime viikolla kuulin radiosta (taisi olla Ylen Radio Suomi) Eva Lillen haastattelun, joka toimi tuolloin Tuglas-seurassa, joka oli Viro-suhteiden keskipiste ja avusti Lennart Merta tämän ollessa 1991 kaappauksen aikana Suomessa ja tullen Viron ensimmäiseksi ulkoministeriksi. Lille kertoi presidentti Koiviston todenneen, kuinka "kulttuurin nimissä voi tehdä kaikenlaista". Lille myös totesi haastattelussa, ettei Meri koskaan arvostellut Koivistoa vaan ymmärsi tämän tilannetta. Voi olla että haastattelu löytyy vielä Ylen Areenasta.

Myös kauppapoliittisen yhteistyön nimissä juuri ennen itsenästymistä tehtiin paljon yhteistyötä, jonka päätarkoitus oli Viron auttaminen jaloilleen. Massiivinen tuki olisi tuon ajan lama-Suomessa ollut tietysti myös sisäpoliittisista syistä vaikeaa. Tietysti voidaan muistaa sekin, että kauppapolitiikkaa voitiin edistää myös Neuvostoliitto-kortin alla, olihan Viron taloudellista itsenäisyyttä lisätty 80-luvun lopulta lähtien osana perestroika-politiikkaa vaikka projektien taloudellinen toteuttamiskelpoisuus taisi välillä olla kyseenalainen.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Suomen suhtautuminen Viron uudelleenitsenäistymiseen 1980-90 -luvuilla

Tapio Onnela kirjoitti:
Veikko I Palvo kirjoitti: Virallisesti Suomen politiikka oli "yhden raiteen YYA-politiikkaa", ainakin Mauno Koiviston Historian tekijät 1995- teoksen valossa:
Näin juuri, sillä olisi ollut tyhmää vaarantaa esim Gorbatsovin asema ja Viron itsenäistymiskehitys eläimöimällä ärhäkkäästi julkisesti asiasta, siksi kahden raiteen politiikka tuntuu nyt jälkikäteen arvioiden olleen hyvä valinta. Kulissien takan sitten toimittiin erittäin aktiivisesti ja mitä ilmeisemmin tämä linja oli järkevä ja tuotti hyvän lopputuloksen. Tämän myös virolaiset tunnustavat ja ymmärtävät – ainakin asiaan perehtyneen Heikki Rausmaan mukaan.
Virallinen politiikka Neuvostoliiton alkaessa murentua oli varmaankin järkevää politiikkaa tuolloisissa oloissa, "kriisissä jokainen kansa seisoo yksin", kirj. Antti Blåfield http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaa ... t-virolle/ SK:ssa 35/1991:

"Mauno Koivisto lienee Euroopan ainoa vallassa oleva valtionpäämies, joka on pelännyt ja palellut juoksuhaudoissa. Sodan kokemukset ovat varmasti seikka, joka painaa Mauno Koiviston varovaisessa asenteessa Baltian maihin. Hän tietää, että kriisin tullen lämpimät sanat eivät paljon auta.
Talvisota ja jatkosota opettivat, että kansakunta ei voi turvata muun maailman hyvään tahtoon."

"Kokonaan toinen asia on, että Kekkosen aikaan Suomeen kasvoi poliittinen eliitti, joka oppi, että unohdus ja varovaisuus ovat hyveitä. Älä myönnä,
älä muista, älä tunne, oli sen tunnuslause.
Suomalaiset poliitikot olivat jäädyttäneet osan itseään. Siksi he eivät osanneet sanoa vallankaappausta vallankaappaukseksi, siksi he eivät osanneet iloita Viron ja muiden Baltian maiden mahdollisuudesta saavuttaa taas itsenäisyys."

Virallisella ja monien poliitikkojen linjalla edellämainittu lienee ollut pitkälti oikeaan osunut toteamus vuonna 1991 ?

Veikko Palvo

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Suomen suhtautuminen Viron uudelleenitsenäistymiseen 1980-90 -luvuilla

Veikko I Palvo kirjoitti:"Kokonaan toinen asia on, että Kekkosen aikaan Suomeen kasvoi poliittinen eliitti, joka oppi, että unohdus ja varovaisuus ovat hyveitä. Älä myönnä, älä muista, älä tunne, oli sen tunnuslause. Suomalaiset poliitikot olivat jäädyttäneet osan itseään. Siksi he eivät osanneet sanoa vallankaappausta vallankaappaukseksi, siksi he eivät osanneet iloita Viron ja muiden Baltian maiden mahdollisuudesta saavuttaa taas itsenäisyys."
Virallisella ja monien poliitikkojen linjalla edellämainittu lienee ollut pitkälti oikeaan osunut toteamus vuonna 1991 ?
Epäilemättä suomalaisissa poliitikoissa oli myös paljon Neuvostoliiton politiikkaa varauksettomasti tukevia ”väyrysläisiä” mutta Rausmaan mukaan Suomen apu oli hyvin laajamittaista – myös valtionhallinnon tasolla. Itse asiassa Suomi tuki ylivoimaisesti eniten Viroa. Tästä avusta vain ei haluttu silloin juuri huudella, mikä varmaankin siinä tilanteessa oli järkevä ratkaisu.
Avun salassapito onnistuikin hyvin – jopa siinä määrin, että Rausmaa ei usko suuren osan suomalaisista tai virolaisista tietävän edelleenkään, kuinka paljon Suomi auttoi Viroa sen itsenäisyyspyrkimyksissä.
– Suomi ei halunnut annetusta avusta julkista kiitosta Virolta, koska asiaa ei haluttu julkistaa. Se onnistui niin hyvin, että sekä Suomessa että Virossa jäi aidosti sellainen kuva, että Suomi suhtautuu viileästi Viron itsenäisyyskehitykseen.
Rausmaa uskoo, että suurin osa suomalaisista ja virolaisista ajattelee edelleen Suomen suhtautuneen viileästi Viron itsenäisyyskehitykseen.
Suomen ulkoministeriö linjasi 1990-luvun alussa, että Suomen tavoitteena oli pitää yllä yhteistyötä Moskovaan, mutta tukea Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiä. Tavoitteet olivat ristiriitaiset.
Koivisto on arvosteltu siitä, mitä hän jätti sanomatta:
Esimerkiksi Viron nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves on arvostellut Suomen presidenttiä Mauno Koivistoa 1990-luvun alun lausunnoista, joiden mukaan Viron itsenäisyys ei ole Suomen etujen mukaista.
Rausmaa korostaa, että kritiikki kohdistuu Koiviston julkisiin lausuntoihin, jotka olivat voimakkaasti Moskovaa ja Mihail Gorbatshovia tukevia.
- Koiviston ensisijainen tavoite oli Suomen turvallisuusintresseistä huolehtiminen. Siitä huolimatta hän näki, että Suomen moraalinen velvollisuus on tukea virolaisten pyrkimyksiä.
Mutta voisi tietysti miettiä, kummalla on lopultakin ollut suurempi merkitys puheilla vai konkreettisilla teoilla:
Tämä on kiinnostava kommentti Rausmaalta:
Rausmaan mielestä Suomi suhtautui Viron ja Neuvostoliiton tilanteeseen täysin samalla tavalla kuin länsivallat yleensä. Vain Ruotsi ja Tanska vaativat muita ärhäkämmin poliittista tukea Viron itsenäistymiselle.
Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa suhtautuminen oli hyvin samankaltaista kuin Koiviston kanta. Näistä maista ei kuitenkaan annettu käytännön apua, kuten Suomesta.
Hänen mielestään tärkein saavutus Viron avustamisessa oli se, että Viro sai itsenäistymiselleen merkittävän etumatkan verrattuna Latviaan ja Liettuaan.
Vaikutuksen näkee edelleen. Virossa on muita Baltian maita parempi elintaso ja moni muukin asia on paremmin.
Suomi tuki salaa Viron itsenäistymistä, Yle, 6.11.2013)

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Suomen suhtautuminen Viron uudelleenitsenäistymiseen 1980-90 -luvuilla

Tapio Onnela kirjoitti: Koivisto on arvosteltu siitä, mitä hän jätti sanomatta:
Esimerkiksi Viron nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves on arvostellut Suomen presidenttiä Mauno Koivistoa 1990-luvun alun lausunnoista, joiden mukaan Viron itsenäisyys ei ole Suomen etujen mukaista.
Rausmaa korostaa, että kritiikki kohdistuu Koiviston julkisiin lausuntoihin, jotka olivat voimakkaasti Moskovaa ja Mihail Gorbatshovia tukevia.
- Koiviston ensisijainen tavoite oli Suomen turvallisuusintresseistä huolehtiminen. Siitä huolimatta hän näki, että Suomen moraalinen velvollisuus on tukea virolaisten pyrkimyksiä.
Mutta voisi tietysti miettiä, kummalla on lopultakin ollut suurempi merkitys puheilla vai konkreettisilla teoilla:
Tämä on kiinnostava kommentti Rausmaalta:
Rausmaan mielestä Suomi suhtautui Viron ja Neuvostoliiton tilanteeseen täysin samalla tavalla kuin länsivallat yleensä. Vain Ruotsi ja Tanska vaativat muita ärhäkämmin poliittista tukea Viron itsenäistymiselle.
Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa suhtautuminen oli hyvin samankaltaista kuin Koiviston kanta. Näistä maista ei kuitenkaan annettu käytännön apua, kuten Suomesta.
Hänen mielestään tärkein saavutus Viron avustamisessa oli se, että Viro sai itsenäistymiselleen merkittävän etumatkan verrattuna Latviaan ja Liettuaan.
Vaikutuksen näkee edelleen. Virossa on muita Baltian maita parempi elintaso ja moni muukin asia on paremmin.
Suomi tuki salaa Viron itsenäistymistä, Yle, 6.11.2013)

Rausmaa on nähdäkseni oikeassa, Länsi-Euroopan ja USA:n suhtautuminen Neuvostoliiton romahdukseen oli täysin samanlaista kuin Suomen ja presidentti Mauno Koiviston virallinen kantakin ja Suomi oli se, joka antoi Virolle apua käytännön tasolla ennen ja jälkeen Viron uudelleen itsenäistymisen.
Äänekäs virallinen ja julkinen esiintyminen Suomen taholta ei olisi Viroa ja sen itsenäisyyden palauttamista varmaankaan millään tavoin auttanut.

Toomas Hendrik Ilves voisi muistella silloisen asuinmaansa USA:n suhtautumista Neuvostoliiton romahtamiseen täysin sen omista sisäisistä vaikeuksista aiheutuneena ilman ulkopuolisten asiaan sekaantumista https://history.state.gov/milestones/19 ... viet-union ja sitä, että Maailmanpankki ja IMF antoivat humanitaarisen kriisin ehkäisemiseksi taloudellista apua Venäjän federaatiolle. Ja uudet itsenäisyydet tunnustettiin sen jälkeen, kun Sirppi ja vasara lippu oli 25.12.1991 laskettu alas Kremlissä ja Venäjän trikolori nostettu tilalle.
Ja
entisistä neuvostotasavalloista itsenäistyi 15 valtiota ja lisäksi 5 ns. Itä-Blokin maata ja Saksat olivat yhdistyneet ja Jaltan konferenssin 2.1945 rajat olivat menettäneet merkityksensä Venäjän federaation syntyessä ja tunnustaessa itsenäistyneet maat ja niiden rajat.

Ja Viron tukemiseen Suomesta käsin ei liity yleisestä kehityksestä erillinen Suomen valtiojohdon pyrkimys solmia aloitteestaan aluksi uusi YYA-sopimus ja vuoden 1992 alussa sen sijaan solmittu naapuruussopimus. YYA-ajattelusta ja politiikasta ei ilmeisestikään päästy Suomessa nopeasti irti, kuten noissa 15 + 5 itsenäistyneessä maassa haluttiin eroon Venäjästä ja entisistä neuvostotasavalloista 3 on nyt Nato:n jäsenvaltioitakin.
Neuvostoliitosta Venäjän federaatioksi muuttuneen valtion väkilukukin laski alle puoleen ja Kremlissä on jokseenkin hyödytöntä muistella tuota entistä alueellista suuruutta alueellisena ydinasesuurvaltana.
Ja
noiden 20:n NL:n romahtaessa itsenäistyneen valtion bkt:t lienevät lähes kaikissa maissa korkeammalla kuin 1991/1992 vaihteessa, millainen sitten lienee bkt- kehitys ollut Venäjällä?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”