nelimjaa
Viestit: 75
Liittynyt: 31.08.12 10:31

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Emma-Liisa vähättelee Mannerheimin mahdollista traumatisoitumista, kas kun niin monen muunkin isä tuhlasi ensin perheen rahat, jätti sen muitten huolehdittavaksi ja pakeni Pariisiin.
Äitikin kuolee nuorena, lapset sijoitetaan kuka minnekin. Sellaistahan sattuu, mahtaako tuosta nyt traumoja tulla...

Historioija taasen puhaltaisi poikki Mannerheim-tutkimusten jatkamisen. Niinhän se käykin, ei ainakaan paljastu uusia ikäviä piirteitä Marskista, huutomerkeillä taikka ilman.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:--- Turtolan kirjoitustavassa on kaksikin virhettä, johon opettaja viimeistään lukiossa tarttuisi: tarpeeton lainausmerkkien käyttö kansanomaisten ilmausten ympärillä ja yhtä tarpeeton taaja huutomerkkinen käyttö.
Minä en ole tullut Turtolaa harrastaneeksi, mutta mainittuina nuo viat tekevät minut vähän epäluuloiseksi. Kumpikin on ensinnäkin "rahvaanomainen" vika. Lainausmerkkejä en pidä kovin vaarallisina, harrastanhan niitä jossakin määrin itsekin, kuten näkyy. Liiallisenakin niiden viljelyä voi pitää vain opittuna huonona tapana - joka kuitenkin on omiaan heikentämään kirjoittajan uskottavuutta.
Mutta huutomerkit viestivät vakavammasta viasta. Kirjoittajahan siinä tosiaan kirjallisesti karjahtelee/kiljahtelee tekstiään ilmoille. Lukijan on sitten tulkittava äänenpidon tarkoitus. Onhan se ainakin epätieteellistä. Oikea tutkija vain mumisee tuloksiaan, ei ainakaan kuuluta ja vakuuttele niitä maailmalle... Huono ja häiritsevä tapa sekin joka tapauksessa on.
Lainausmerkkien käytöllä Turtola ikään kuin pyytää anteeksi, että käyttää asiatekstin joukossa kansanomaisia ilmauksia ja kuluneita fraaseja, mutta sillä hän vain kiinnittää huomiota siihen, ettei osaa keksiä itse uusia ilmauksia. Suosittelisin Turtolalle Matti Kuusen kirjasta Miten opin kirjoittamaan paremmin.

Huutomerkin käyttö ei kiusaa minua muka-huudahduksen vaan siksi, että huudahdus voi olla vain lyhyt, ei koskaan pitkä monipolvinen virke. Ilmeisesti Turtola uskoo huudahduslauseissa tehneen suurenkin keksinnön (vaikka todellisuudessa ei ole), joka ilman huutomerkkiä jäisi lukijalta huomaamatta.
JK. Mutta eikös Mannerheim ole jo loppuunkaluttu aihe? Itseäni se ei enää kiinnosta, sillä en usko mitään mainittavaa uutta enää löytyvän. Mannerheimillakin oli persoonallisuudessaan ja toiminnassaan useita puolia, ja kaikki ne lienevät jo tulleet tutkimuksessa ja kirjallisuudessa valoon.
Itse asiassa Mannerheimista ei ole sellaista perustutkimusta, mitä Polvinen teki Paasikivestä.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 11.11.16 19:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

nelimjaa kirjoitti: Emma-Liisa vähättelee Mannerheimin mahdollista traumatisoitumista, kas kun niin monen muunkin isä tuhlasi ensin perheen rahat, jätti sen muitten huolehdittavaksi ja pakeni Pariisiin.
Äitikin kuolee nuorena, lapset sijoitetaan kuka minnekin. Sellaistahan sattuu, mahtaako tuosta nyt traumoja tulla...
Tarkoitin vain, että nykyään trauma-sanaa käytetään niin löysästi, että (lähes) jokainen on jotenkin traumatisoitunut. Se on kuitenkin eri asia kuin että jokaisella on tietysti ongelmansa ja heikkoutensa. Kannattaa verrata vaikka Tyko Sallisen tyttäreen Tajuun alias kirjailija Irja Sallaan.

Keskisarja sen sijaan huomauttaa Hulttiossa, että kaikki Carl Robert ja Helene Mannerheimin aikuisiksi eläneet lapset toimivat työelämässä, myös tytöt mikä siihen aikaan ei tuossa yhteiskuntaluokassa ollut suinkaan tavallista, eli he olivat ainakin toimintakykyisiä.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 11.11.16 20:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

nylander kirjoitti:
Tämä on tietenkin spekulaatiota, josta Nylander repii pelihousunsa.
Tuota...minulle jäi nyt hieman epäselväksi, kumpi arvoisista keskustelijoista suvaitse vetää käyttämäni nimimerkin oletettuine "pelihousuineen" tähän minulle tuntemattomaan asiaan: nimimerkki Emma-Liisa vaiko itse päätoimittaja.

Kieltämättä elämme vaikeita aikoja, joissa monenkin mieli on kovasti kiihottunut poliittisesti. Siksi minunkin sallittaneen kysyä arvoisalta kirjoittajalta vanhaan savolaiseen perinnäistapaan: oletko enää ihan älylläsikään?
Kyseessä oli leikkisäksi tarkoitettu huomautus.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 11.11.16 20:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 11:34

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

(Tuli väärään paikkaan)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Tässä vielä kertauksena Risto Jussilan selostus ja Klingen Juhani Suomen kirjan kritiikistä:

http://www.historianyst.fi/sites/defaul ... 1_2016.pdf (s. 3)

Ja tässä Klingen vastine ja Suomen vastine:

http://www.historianyst.fi/sites/defaul ... 2016_0.pdf (s. 2-3)

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Emma-Liisa kirjoitti:Tässä vielä kertauksena Risto Jussilan selostus ja Klingen Juhani Suomen kirjan kritiikistä:

http://www.historianyst.fi/sites/defaul ... 1_2016.pdf (s. 3)

Ja tässä Klingen vastine ja Suomen vastine:

http://www.historianyst.fi/sites/defaul ... 2016_0.pdf (s. 2-3)
Matti Klinge: "Mannerheim oli sairas, yksinäinen ja onneton, yksinäisyyttä ja kuolemaa pelkäävä vanhus ja halusi silti noudattaa velvollisuuttaan. Sitä minusta J.Suomi ei ollenkaan ymmärrä pysähtyessään vanhan marsalkan heikkouden yksityiskohtiin ja suorastaan ilkkumiseen".

Juhani Suomi: "Kulutin pari vuotta arkistoissa.....syntyi ( presidentti ) Mannerheim - viimeinen kortti 2013. "Kansakunnan parhaat pojat nousivat kuin yhtenä miehenä vannomaan jälleen kerran vanhojen myyttien nimeen. Kun vastakkain olivat historialliset lähteet ja vankat uskomukset, ei keskusteluun kannattanut puuttua. Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi".

J.Suomellakin näyttäisi olevan "omaa uskoaan" tuossa teoksessaan, ylipäällikkö-presidentin terveydentila on tuotu yksityiskohtaisesti esille.
s. 392.: Kun Paasikivi oli 2.11.1944 Tamminiemessä neuvottelemassa, keskustelu piti välillä keskeyttää, kun lääkäri saapui marsalkkaa hoitamaan.

"Vaikuttaa siltä, että sairaudesta ja sairastelusta tuli viimeistään tässä vaiheessa Mannerheimille keino paeta vaikeuksia ja välttyä ikäviltä päätöksiltä, jotka varjostaisivat hänen jälkikuvaansa". J.Suomi arvelee pres. Mannerheimin ajatelleen lähinnä vain "jälkikuvaansa" ja sanoo presidentin "paenneen" lähinnä sisäpoliittisten ongelmien vuoksi, käytiin "kissanhännänvetoa Suomen tulevasta linjasta".
Eivätköhän todelliset päättäjät kuitenkin istuneet hotelli Tornissa tulkitsemassa välirauhansopimuksen määräyksiä ja antamassa sen mukaisia ohjeitaan?
Ja ´Suomen tulevaa ulkopoliittista linjaa´ ei juurikaan tuossa tilanteessa ja aikana pohdittu?

Presidentti Mannerheimistä kirjoittaessaan J.Suomi kertoo ylipäällikön terveydentilasta esim. vuonna 1943, Mannerheim oli sairastanut kaksi erittäin vakavaa keuhkokuumetta ym. ja "pres. Ryti oli valittanut entiselle sihteerilleen, kapteeni L.A.Puntilalle marsalkan mielialojen heilahtelevan laidasta laitaan:"....sillä hoitomenetelmällä, jolla häntä oli pidetty pystyssä, joudutaan siihen, että mieliala vaihtelee päivästä toiseen". Ryti ja Puntila olivat jo tehneet suunnitelmia Mannerheimin kuoleman varalta ja kaavailleet Rytin ottavan ylipäällikkyyden ja siirtyvän Päämajaan". ( s. 18. )

Myyttejä murtaessaan Juhani Suomi näyttäisi presidentti Mannerheim kirjassaan haluavan sanoa marskin olleen jo 1943 lähestulkoon
"palvelukseen kelpaamattoman"? Ja terve ja tarmokas 44-vuotias Kekkonen tuodaan Mannerheim, viimeinen kortti? -teoksessa esille.

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

I Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Myyttejä murtaessaan Juhani Suomi näyttäisi presidentti Mannerheim kirjassaan haluavan sanoa marskin olleen jo 1943 lähestulkoon
"palvelukseen kelpaamattoman"? Ja terve ja tarmokas 44-vuotias Kekkonen tuodaan Mannerheim, viimeinen kortti? -teoksessa esille.
Risto Rytin presidenttikausi päättyi 1.3.1943 ja yleisesti oletettiin Rytin jatkavan. "Tästä huolimatta Rytille ilmaantui v. 1942 lopulla potentiaalinen vastaehdokas, ylipäällikkö Mannerheim".
Yksi valitsijamiehistä oli "Urho Kekkonen, joka ei Mannerheimiä juuri arvostanut ja jolla oli kosolti hampaankolossa tätä vastaan oli Mannerheimin ehdokkuuden kannalla". Kekkonen näyttää olleen ainakin "Mannerheim-myytin" kannalla 1943:kin ja katsoneen Mannerheimiä tarvittavan?

Mutta Mannerheim vetäytyi ehdokkuudesta tai ei oikeastaan vahvistanut ehdokkuuttaan, "Mitä ilmeisimmin Mannerheim ei halunnut jäädä historiaan vaalit toisen kerran hävinneenä ehdokkaana. Mitä ilmeisimmin lopputulos katkeroitti Mannerheimiä. Tämänkaltaisia tuntemuksia heijasteli vielä hänen vastauksensa Rytille kesäkuussa 1944, kun tämä tarjoutui eroamaan ja tarjosi marsalkalle virkaansa: se olisi pitänyt tehdä jo edellisen presidentinvaalin yhteydessä"!

"Lisämausteensa presidenttipeliin toi eversti Paasosen tilannekatsaus kansanedustajille 9.2.1943. Ei vähiten siksi, että Paasosen uskottiin toistaneen marsalkan näkemyksiä", kirj. J.Suomi.

Asennoituikohan Kekkonenkin `uudelle ulkopoliittiselle linjalleen´ päämajan ja Mannerheimin näkemysten pohjalta?
Ja päämaja tuli luoneeksi sodan jälkeen runsaasti julkisuutta saaneen rauhanoppositionkin "sotapolitiikkaa" vastaan?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

I Palvo kirjoitti:
I Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Myyttejä murtaessaan Juhani Suomi näyttäisi presidentti Mannerheim kirjassaan haluavan sanoa marskin olleen jo 1943 lähestulkoon
"palvelukseen kelpaamattoman"? Ja terve ja tarmokas 44-vuotias Kekkonen tuodaan Mannerheim, viimeinen kortti? -teoksessa esille.
Tämä on kyllä sinun tekstiäsi.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Emma-Liisa kirjoitti:
Tämä on kyllä sinun tekstiäsi.

No, ei ollut tarkoituksenani esittää Juhani Suomen sanomaksi. Mannerheim, viimeinen kortti? -tutkimus on kylläkin 735/835-sivuinen tietojärkäle, jonka
tietorunsaudesta tällainen historian harrastaja lukiessa putoilee välillä uloskin. NL:n suurhyökkäyksen aikaista ylipäällikkö Mannerheimia J.Suomi kuvailee siv. 62 alkaen:
"Juuri läpimurtovaiheessa korostuivat Mannerheimin puutteet ylipäällikkönä". "Hän ei halunnut eikä välttämättä edes kyennyt keskustelemaan läheisten alaistensa kanssa erilaisista vaihtoehtoisista suunnitelmista". "Hän ei kyennyt eikä liioin suostunut delegoimaan tehtäviä". "Hän halusi kontrolloida kaikkea ja kaikkia".
"Hän hallitsi `lyhyin ohjaksin´ja puuttui kärkkäästi alaistensa toimiin rajoittamalla näiden omatoimisuutta, minkä seuraukset näkyivät tuhoisimpina juuri Kannaksen viivytystaistelujen aikana".
"Hyvällä syyllä voidaan kysyä, oliko 77-vuotiaalla sairaalla miehellä enää edellytyksiä kaikkeen tähän", kirj. J.Suomi s. 63.

Kannaksellekin Mannerheim määräsi komentajaksi kenr.ltn Oeschin ja puna-armeijan hyökkäys pysäytettiin. Oeschin sanoin saavutettiin torjuntavoitto ja Laatokan Karjalassakin puna-armeijan hyökkäys pysäytettiin suurin piirtein samalle linjalle ja seudulle kuin Talvisodassakin.

Mannerheim näyttää osanneen valita oikean miehen oikealle paikalle ja 77-vuotiaalla Mannerheimillä on ollut "edellytykset kaikkeen tähän" torjuntataisteluiden onnistumisesta päätellen?
J.Suomi kirjoittaa päämajassa "yleisesikunnan päällikkö Heinrichsin kylläkin jääneen tavallaan tyhjän pantiksi, kun marsalkka käytännössä otti hänen tehtävänsä", Airo ja Paasonen esittivät asiansa suoraan Mannerheimille eikä Heinrichsin edes suotu olla läsnä näissä esittelyissä".

Olisikohan tuota kritiikkiä Mannerheimiä kohtaan ilmennyt lähinnä päämajassa ja päämajan kenraalien keskuudessa, Airokaan ei liene päässyt juurikaan johtamaan Oeschin toimia Kannaksella? Ja Mannerheim johti "lyhyin ohjaksin" upseereita päämajassa?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Emma-Liisa kirjoitti:Tässä vielä kertauksena Risto Jussilan selostus ja Klingen Juhani Suomen kirjan kritiikistä:

http://www.historianyst.fi/sites/defaul ... 1_2016.pdf (s. 3)

Ja tässä Klingen vastine ja Suomen vastine:

http://www.historianyst.fi/sites/defaul ... 2016_0.pdf (s. 2-3)
Olisikohan siten, että Klingekin kritisoi Mannerheimin terveydentilan yksityiskohtaista kuvausta ja J.Suomi katsoo saman asian olevan "myytin murtamista"? Eihän J.Suomen tutkimuksessa muutoin mitään paljastuksia ja myytinmurtamisia näyttäisi olevankaan.

Korkeammat voimat Tornissa vaativat Castrénin hallituksen vaihtamista ja LVK:n britit eivät ole kuuluneet näihin voimiin, J.Suomi kirj. s.314 "F.Shepherdin ansainneen kannuksensa maansa pääkonsulina Belgian Kongossa".

Hallituksenvaihdokseen palaten, J.Suomi kirj. s.404 "marskin joutuneen nyt pakosta etsimään pelastusta Paasikivestä. Mutta hän ei halunnut missään tapauksessa päätyä tämän pääministeriyteen".
Olisivatkohan J.Suomen kuvaukset Mannerheimistä ja Paasikivestä oikeaan osuvia: "Luonteiden ja taustojen erilaisuudesta huolimatta heillä oli monia yhteisiä piirteitä:
he olivat tarkkoja omasta arvostaan jopa pikkumaisuuteen asti; voimakkaita sympatioissaan ja varsinkin antipatioissaan; mielipiteissään ehdottomia ja mustavalkoisia; aina oikeassa olevia ja kantaansa puolustaessaan suorastaan fenomenaalisiin kiukunpurkauksiin kykeneviä. He olivat diivoja, joille suurinkaan näyttämö ei ollut liian suuri yksin hallittavaksi, ja kumpikin eli vain suurelle roolilleen ja omaa jälkikuvaansa varten".

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

I Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Tämä on kyllä sinun tekstiäsi.
No, ei ollut tarkoituksenani esittää Juhani Suomen sanomaksi.
Laitoit sen minun sanomakseni. Joten voisitko korjata?

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Emma-Liisa kirjoitti:
I Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Tämä on kyllä sinun tekstiäsi.
No, ei ollut tarkoituksenani esittää Juhani Suomen sanomaksi.
Laitoit sen minun sanomakseni. Joten voisitko korjata?
Palvelukseen kelpaamattomuuus on allekirjoittaneen tiivistelmä J.Suomen luonnehdinnasta ylipäälliköstä kesällä 1944, eikä Emma-Liisan. J. Suomi kirj. siv. 63 tiivistäen: "Hyvällä syyllä voidaan kysyä, oliko sairaalla miehellä enää edellytyksiä kaikkeen tähän", toimia ylipäällikkönä.

Puna-armeijan suurhyökkäys pysäytettiin kesällä 1944 Kannaksella ja Laatokan Karjalassa, joten edellytyksiä mitä ilmeisemmin oli.

Presidentti Mannerheim vastusti J.Suomen mukaan Paasikiven II hallituksen muodostamista ja Paasikiven avausta rauhanopposition suuntaan, kirj. J.Suomi s. 417 alkaen: "Mannerheim reagoi jyrkästi ja ilmoitti, ettei hän suostu ottamaan kommunisteja hallitukseen".

"Mannerheim sai 14.11.1944 Paasikiveltä uuden ministerilistaehdotuksen, joka oli muuttunut hänen kannaltaan entistä vastenmielisemmäksi....tuohtunut marsalkka vieroksui Kekkostakin ja väitti, ettei Maalaisliitto lukenut häntä edes puolueeseen kuuluvaksi". "Sama kiistely jatkui seuraavana aamuna. Mannerheim moitti 74-v. Paasikiveä liian vasemmistolaisesta hallituslistasta. Kiistely jatkui Tamminiemessä....eduskunnan ryhmänjohtajien kannat vain vahvistivat Mannerheimin vastustushenkeä". ( s.420 )

"Aamulla 16.11.-44 hän ilmoitti Paasikivelle puhelimitse, että hallitukseen ei oteta kommunisteja, koska nämä vain toimisivat valvontakomission yhteysmiehinä ja saattaisivat heti kaiken sen tietoon. Ainakaan hallitukseen ei pääsisi Yrjö Leino, "Kuusisen tyttären mies"!"

"Paasikiven järjestyksessä toinen hallitus syntyi suurelta osin eduskuntaryhmien sivuitse ja joiltakin osin vastoin tasavallan presidentin nimenomaista tahtoa". ( s.422 )
"Ministereistä peräti kahdeksan ( Paasikivi, Pekkala, Kekkonen, Hillilä, Tuomioja, Wuori, Gartz, Törngren ) oli sodan jossakin vaiheessa samaistunut nk.rauhanvoimiin. Rauhanvoimiin voitiin eittämättä lukea myös sodan aikana vangittuina olleet Helo ja Leino".
"Toinen ministereitä yhdistävä piirre oli suhde Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan". Seitsemän ministeriä oli SNS:n johtokunnassa ja 7 eduskunnassa.

s. 427 "Lähipiirissään marsalkka ei sanoja säästellyt. Hän moitti Paasikiveä "aivan liian pelokkaaksi" sekä selkärangattomaksi vasemmiston myötäilijäksi. Eivätkä tämän ministerit olleet juuri sen parempia. Jopa Hillilän marsalkka leimasi nyt "epäluotettavaksi pyrkyriksi".
"Vielä keväällä 1948 hän syytti Paasikiveä siitä, ettei tämä ollut tukenut hänen pyrkimystään estää kommunisteja saamasta asemaa hallituksessa; silloin "solutus" olisi ollut estettävissä".

Kesällä 1944 sairaaksi sanomansa vanhan Mannerheimin J.Suomi kirjoittaa marraskuussa 1944 pitäneen tiukasti puolensa lähes yhtä vanhaa Paasikiveä vastaan.
s. 428.: "Kun valvontakomission neuvostoliittolaisilla jäsenillä oli rajoittamaton oikeus saada viranomaisilta kaikki tarvitsemansa tiedot sekä tulkita välirauhansopimusta käytännössä, on tuskin liioiteltua väittää, että hallituksen jäsenten jopa päivittäiset toimet kytkeytyivät tavalla tai toisella Valvontakomission keskeisiin hahmoihin ja heidän näkemyksiinsä - ainakin niiden ministerien, jotka joutuivat käytännössä vastaamaan välirauhansopimuksen keskeisten artiklojen toteuttamisesta.
Ero aiempaan ( Castrénin hallitus ) oli selvä. Edellisen hallituksen johtohan oli pitänyt yhteyttä komissioon lähinnä noottienvaihdolla", kirjeitse.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Jakobsonin vanhan tulkinnan mukaan Paasikiven näkemys ei sodan jälkeen eronnut Mannerheimin näkemyksestä. Erona oli se, että kun Mannerheim vaipui pessimismiin, Paasikivellä oli työhypoteesi, joka sitten osoittautui toimivaksi.

Presidenttikautensa jälkeen 1956 Paasikivi kuitenkin vaipui Mannerheimin tavoin pessimismiin. Näin väittää kaksiosaisessa artikkelissaan Kanavassa 4 ja 5/2012 Henrik Impolan omakohtaisien keskustelujen perusteella.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Emma-Liisa kirjoitti:Jakobsonin vanhan tulkinnan mukaan Paasikiven näkemys ei sodan jälkeen eronnut Mannerheimin näkemyksestä. Erona oli se, että kun Mannerheim vaipui pessimismiin, Paasikivellä oli työhypoteesi, joka sitten osoittautui toimivaksi.
Kyllä Mannerheim Paasikiven tavoin realiteetit ymmärsi. Elokuun 1945 alussa Mannerheim totesi Tanskan lähettiläs Flemming Lerchelle: "Suomen politiikka ei voi milloinkaan olla muuta kuin sellaista, joka hyväksytään täysin myös Moskovassa ja huokaisi: "On raskasta olla valvottu maa".
"Sitä mitä Mannerheim Lerchelle totesi, hän ei lausunut milloinkaan valtionpäämiehenä julki", kirj. J.Suomi
Paasikivi saattoi ainakin poliitikoille puuskahtaa: "Zhdanov on ylin käskijä"!

"Mannerheimillä ei näytä sotilassopimuskeskustelun jälkeen ( 1944/1945 vaihteessa ) olleen enää erityisempiä kontakteja Valvontakomissioon", ja Paasikiven hallituksen ministereiden oli pakko nuo Valvontakomission keskeisten hahmojen näkemykset tiedustella ja ounastella.

"Jo talvella 1945 lehdistössä ja varsinkin karjalaisen siirtoväen keskuudessa aloitettiin spekulointi "paluusta Karjalaan". "Paasikivi otti elokuussa `karjalaisten kansanedustajien lähetystön´ vastaan, totesi, ettei hallituksella ollut mitään tietoa lopullisista rauhanneuvotteluista ja jyrähti: pienillä kansoilla ei ole nyt mitään määräämisvaltaa, suuret vetelevät rajoja kartalle mielensä mukaan, ja voittaja määrää asiat".

"Paasikivi ja ulkoministeri Enckell tulivat siihen tulokseen, että oli pakko tehdä jotakin tilanteen rauhoittamiseksi ja sopivat ulkoministerin käyvän 16.9. Zhdanovin luona tunnustelemassa mielialoja Karjalan asiassa".
Paasikivi ei puhunut Mannerheimille mitään Enckellin käynnistä, mutta esitti omana mielipiteenään Mannerheimille Tamminiemessä samana iltana, että saattaisi olla hyvä keskustella asiasta Zhdanovin kanssa.

"Mannerheim oli lämpimästi samaa mieltä. Karjalaisten toiveen edistämistä diplomaattiteitse tuli hänen mielestään kuitenkin välttää, koska Suomi ei tulisi saamaan länsivalloilta tukea hankkeelle. Marsalkka arveli, että karjalaisten kaavailema adressi voisi olla oikea tapa edetä asiassa".
Suunnitteilla oli puolikin miljoonaa allekirjoitusta käsittävän neuvostohallitukselle osoitetun adressin kokoaminen.

"Mannerheim totesi Paasikivelle pitävänsä hyvänä, että asia pidetään esillä, myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Ei ole kielletty tuomasta mielipidettään esille. On hyvä tulevaisuutta varten, että on mustaa valkoisella".

"Tällä välin karjalaiset olivat ryhtyneet Paasikiveä informoimatta laatimaan Orloville osoitettua kirjelmää, pyydettiin neuvostohallitusta palauttamaan 1939 rajat Karjalassa ja tunnustamaan Suomen suvereenisuus ( eräin rajoituksin ) palautetulla alueella ja kirjelmä toimitettiin 19.9.1945 Orloville".
"Zhdanov syytti hallitusta....neuvostovastaisesta juonittelusta.....epäili heidän toimivan asiassa yhteistyössä länsivaltain Helsingissä olevien diplomaattien kanssa...raportoi Moskovaan..pyysi ohjeita. Stalinin vastaus ei kuitenkaan edellyttänyt lisätoimia".

J.Suomi: "Jälkeenpäin jää kysymään, mikä sai karjalaiset kansanedustajat toimittamaan kirjelmän Orloville. ....Oliko virikkeenä ehkä se, että jostakin oli saatu vihiä Mannerheimin kannattavan adressin esittämistä? Mitään näyttöä asiasta ei löydy, mutta ei se välttämättä sulje pois senkaltaista selitystä".
Mitenkähän lienee? J.Suomi kirj. myöskin: " Hänen näkemyksensä eivät olleet juuri muuttuneet syksystä 1944, Mannerheimille oli tärkeää protestoida silloinkin, kun se ei johtaisi mihinkään".

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”