Uudet Mannerheim-kirjat

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

I Palvo
Viestit: 113
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja I Palvo » 16.11.16 01:26

I Palvo kirjoitti:
"Mannerheim totesi Paasikivelle pitävänsä hyvänä, että asia pidetään esillä, myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Ei ole kielletty tuomasta mielipidettään esille. On hyvä tulevaisuutta varten, että on mustaa valkoisella".

Veikko Palvo


Prsidentti Mannerheimillä, kuten pääministeri Paasikivelläkin on tuolloin 16.9.1945 ollut mielessään lopullinen rauhansopimus ja tuota tulevaisuutta Mannerheim on tarkoittanut sanoessaan Paasikivelle: "On hyvä tulevaisuutta varten, että on svart på vitt".

"Sanoin Mannerheimille olevani hyvin väsynyt ja että jos asiat eivät tule helpommaksi, en jaksa enää kauan. Viittasin siihen, että täyttäessäni 27.11.1945 75 vuotta se olisi plausibel aihe ja hetki lähteä. Mannerheim myönsi, että minun tehtäväni on hirmuinen ( förfärlig ) ja että minulla on aihe milloin tahansa lähteä pois. Kysymys, mitä sitten tulee. Kuka jälkeläisekseni? Vastasin Pekkala tai Kekkonen. Sanoin myös ajatelleeni Tarjannetta, joka on poliittinen juristi. Mannerheim: Hän on todella kovasti poliittinen juristi". Sitten puhuin karjalaisten asiasta".

Paasikiven pvk 17.9.-45 Enckell kertoi eilisestä käynnistään Zhdanovin luona. Zhdanov: Karjalan asia on ratkaistu välirauhansopimuksessa ja viitannut sen préambule´en", johdantolauselmaan.
29.5.1945 Paasikivi ja Enckell Zhdanovin luona: J.K.P. kysyi Zhdanovilta Lontoon ulkoministerikokouksesta ja Suomen rauhanasian käsittelystä.
Karjala-asiasta mielipiteenvaihtoa ja mm.:
"Huomautin myös, että tässä ei ole kysymys välirauhansopimuksen rikkomisesta, vaan siitä, että lopullisessa rauhansopimuksessa NL:n suostumuksella muutettaisiin ko. määräystä".
Zhdanov: mm. "Jos karjalaiset kääntyvät hallitusta ja Neuvostoliittoa vastaan, niin vika ( "odium" ) on hallituksen. Välirauhansopimuksen 6. artikla on kaikkein tärkein, sitä vastaan ei saa nousta. Rajakysymys on jo kaksi kertaa järjestelty".

26.9.1945 Iltakoulu: Kekkonen mm. "Karjalaiset kääntyneet Orlovin puoleen. Se on ikävää. Kekkonen luulee, että ovat kääntyneet myös länsivaltojen puoleen. Tässä hallituksen vastustajat takana".

13.10.-45 Karjalan asiasta. ( s.o. Rajojen mahdollisesta muutoksesta lopullisessa rauhassa )
1. Enckell ja minä 3.1940, jolloin Molotov esitti Neuvostoliiton selvän kannan.
2. Enckell Zhdanovin kanssa yksin.
3. Enckell ja minä Zhdanovin kanssa.
4. Svento Zhdanovin kanssa.
5. Wuori puhunut Lontoossa Gusevin kanssa
6. Sundström kysynyt asiaa Molotovilta
7. Karjalaiset itse antaneet Orloville esityksen
8. Kekkonen puhunut Orlovin kanssa 6.10.1945 "Kaikkiin on saatu vastaus, että raja-asia on välirauhansopimuksessa lopullisesti ratkaistu".

Olisikohan pres. Mannerheimin usein toistelulle pessimismiin vaipumiselle selityksenä osin mm. Oma maa, Tietokirja Suomen kodeille, toimittanut Edwin Linkomies, wsoy 1962 tiedot? UKK907186 Urho Kekkonen kirjoittaessaan Paasikivestä sanoo: "Paasikiven työtaakka ja vastuu oli entistään suurempi sen vuoksi, että tasavallan presidentti Suomen marsalkka Mannerheim osittain sairauden, osittain henkisen masennustilan vuoksi oli pitkiä aikoja ulkomailla tai ei kotimaassa ollessaan hoitanut virkaansa".

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4892
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 06.12.16 13:29

Unto Hämäläinen arvosteli tänään 6.12.2016 Hesarissa uudet Mannerheim-kirjat. Turtolan teoksesta Hämäläinen toteaa:

Martti Turtolan kirjaa Mannerheim on luonnehdittu ”kriittiseksi elämäkerraksi”. Tämä luonnehdinta on sinänsä totta, mutta se antaa liian suopean kuvan Turtolan tyylistä.

Oikeampaa olisi sanoa, että Turtolan kirja on armoton, paikka paikoin jopa julma kirja Mannerheimista.

Turtola rusikoi läpi kirjan Mannerheimia olan takaa, mutta kirjan toiseksi viimeisellä tekstisivulla hän tulee ikään kuin synnintuntoon.

”Kuva marsalkka Mannerheimista jää kovin yksipuoliseksi ja synkäksi, jos ei lopuksi oteta esiin tekoja, joissa oli suurmiehen otetta”, Turtola huomauttaa.

Niinpä Turtola yrittää vääntää muutaman myötämielisen rivin Mannerheimista, mutta yritys jää kesken.

”Suomi selvisi sodista siitä huolimatta, että Mannerheim oli johdossa”, Turtola kuittaa.

Kirja päättyy vielä viimeiseen moukariniskuun: ”Suomea johti hermostunut, äärimmäisen epävarma ja sairas vanhus”.


http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004894894.html

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja nylander » 06.12.16 15:22

Minäkin huomasin heti aamusella, että Unto Hämäläinen suhtautuu Turtolan Mannerheim-kirjaan hyvin happamasti. Hän ei kuitenkaan pysty osoittamaan tai halua osoittaa, missä kohdin Turtola on tehnyt "virheitä".

Vertailun vuoksi: Jari Leskisen "Pirkkalan moniste" sai Hämäläiseltä Hesarissa innostuneen, lähimain kiittävän arvion.

Emma-Liisa
Viestit: 4892
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 06.12.16 16:17

nylander kirjoitti: Minäkin huomasin heti aamusella, että Unto Hämäläinen suhtautuu Turtolan Mannerheim-kirjaan hyvin happamasti. Hän ei kuitenkaan pysty osoittamaan tai halua osoittaa, missä kohdin Turtola on tehnyt "virheitä".


Hämäläinen ei muidenkaan teosten kohdalla puhunut siitä, onko hän samaa mieltä tulkinnasta vai ei. Käsittelytapana on lähes yksinomaan se. miten tekijä suhtautuminen Mannerheimiin.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja nylander » 06.12.16 17:26

Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti: Minäkin huomasin heti aamusella, että Unto Hämäläinen suhtautuu Turtolan Mannerheim-kirjaan hyvin happamasti. Hän ei kuitenkaan pysty osoittamaan tai halua osoittaa, missä kohdin Turtola on tehnyt "virheitä".


Hämäläinen ei muidenkaan teosten kohdalla puhunut siitä, onko hän samaa mieltä tulkinnasta vai ei. Käsittelytapana on lähes yksinomaan se. miten tekijä suhtautuminen Mannerheimiin.

Unto Hämäläinen siis toteaa arviossaan mm., että
- Turtolan kirjan luonnehtiminen kriittiseksi elämäkerraksi "antaa liian suopean kuvan Turtolan tyylistä";
- Turtolan kirja on "armoton, paikka paikoin jopa julma kirja Mannerheimista";
- Turtola "rusikoi kirjan Mannerheimia olan läpi takaa";
- tulee lopussa kuitenkin "ikään kuin synnintuntoon";
- "Turtola yrittää vääntää muutaman myötämielisen rivin";
- kirja "päättyy vielä viimeiseen moukariniskuun".

Ilmeisesti siteeratut kohdat ovat sinusta hyvinkin asenteettomia arvioita. Voisi jopa luulla sen perusteella, mitä tässä ketjussa edellä olet kirjoittanut Turtolan kirjasta, että olette hyvinkin samoilla linjoilla Unto Hämäläisen kanssa. Suosittelen pysyttäytymistä Jägerskiöld-tyyppisessä Mannerheimianassa.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Albert Ravila » 13.12.16 01:12

historioija kirjoitti:Mutta eikös Mannerheim ole jo loppuunkaluttu aihe?

Kyllä. Ainakin sikäli, kun kyse on ryypystä, hevosista, kulinarismista ja Mannerheim kansansa johtajana –tyyppisestä kirjallisuudesta. Eipä sillä, etteikö näitä jatkossakin tulisi isänpäivä- ja joulumyyntiin. Se mikä yhdestä tuntuu loppuunkalutulta, jaksaa innostaa toisia yhä uusiin lukukertoihin. Ja tarvitsevathan myös uudet sukupolvet tuoreet esitykset asiasta, vaikka sisältö ei miksikään muuttuisi.

historioija kirjoitti:Mannerheimillakin oli persoonallisuudessaan ja toiminnassaan useita puolia, ja kaikki ne lienevät jo tulleet tutkimuksessa ja kirjallisuudessa valoon.

Se, mikä meiltä ihme kyllä puuttuu, on tieteelliset kriteerit täyttävä tutkimus Mannerheimista nimenomaan sodanjohtajana, strategina. (Pitäisi ehkä myös sanoa taktikkona, sen verran hanakastihan marski puuttui myös pienempiin sodankäynnin kuvioihin). Tässä tutkimuksessa, tai oikeammin näissä tutkimuksissa, pohdittaisiin mm. hänen persoonallisuutensa (ja terveydentilansa) vaikutusta sodankäyntiin sekä talvi- että jatkosodassa. Luonnollisesti tätä teemaa on jo useissa teoksissa sivuttu, mutta hämmästyttävää on juuri se, että nimenomaisesti tähän kysymykseen keskittyviä tutkimuksia ei ole. Lasse Laaksonen on toki jo päässyt aika lähelle, mutta hänen painopisteenään ovat kuitenkin olleet marskin ja hänen komentajiensa henkilösuhteet. Oma epäilykseni on, että ns. Mannerheim-kultilla on ollut oma vaikutuksensa siihen, millaiseksi Mannerheim-tutkimus on muodostunut.

Emma-Liisa
Viestit: 4892
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 25.12.16 21:54

Mikko Karjalainen on löytänyt Mannerheimista keväällä 1944 otetut röntgenkuvat, mutta niistä ei ole löytynyt oikeastaan mitään kerrottavaa (paitsi että M:n nuha oli ilmeisesti luulotautia, mikä ei ollut ihme stressaavassa tilanteessa; vahinko kyllä, aivokuvia ei otettu, joten Kekkos-taudista ei voi ottaa kantaa puolesta eikä vastaan) hän arvostelee tutkijoita:

Dosentti Karjalainen kritisoi Kylkiraudan kirjoituksessaan tänä vuonna ilmestyneitä Mannerheimia koskevia tietokirjoja, joissa Suomen marsalkkaa on kuvattu muun muassa ADHD-oireiseksi reppanaksi ja alkoholismiin taipuvaiseksi.

Karjalainen viittaa historioitsija Teemu Keskisarjan Hulttio-teokseen, joka kuvaa Mannerheimin lapsuus- ja nuoruusvuosia sekä dosentti Martti Turtolan kirjoittamaan uuteen elämänkertaan Mannerheim."


http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005021179.html

Turtola kyllä sanoo Mannerheimin olleen koko ajan "alkoholin vaikutuksen alainen", mutta Keskisarja nimenomaan kiistää, että Mannerheim olisi ollut reppana (sen sijaan kyllä kiusattu ja kiusaaja, tappelupukari, lunttaaja, lintsaaja, oppitunnilla häiriköijä ja - ainakin Helsingin koulussa - kiinni joutuessaan valehtelija ja oman vastuun kiistäjä).

Artikkeli löytyy täältä:

http://kylkirautafi.virtualserver27.hos ... Kr4_16.pdf

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja nylander » 26.12.16 15:13

Emma-Liisa kirjoitti:Mikko Karjalainen on löytänyt Mannerheimista keväällä 1944 otetut röntgenkuvat, mutta niistä ei ole löytynyt oikeastaan mitään kerrottavaa (paitsi että M:n nuha oli ilmeisesti luulotautia, mikä ei ollut ihme stressaavassa tilanteessa; vahinko kyllä, aivokuvia ei otettu, joten Kekkos-taudista ei voi ottaa kantaa puolesta eikä vastaan) hän arvostelee tutkijoita:

Dosentti Karjalainen kritisoi Kylkiraudan kirjoituksessaan tänä vuonna ilmestyneitä Mannerheimia koskevia tietokirjoja, joissa Suomen marsalkkaa on kuvattu muun muassa ADHD-oireiseksi reppanaksi ja alkoholismiin taipuvaiseksi.

Karjalainen viittaa historioitsija Teemu Keskisarjan Hulttio-teokseen, joka kuvaa Mannerheimin lapsuus- ja nuoruusvuosia sekä dosentti Martti Turtolan kirjoittamaan uuteen elämänkertaan Mannerheim."


http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005021179.html

Turtola kyllä sanoo Mannerheimin olleen koko ajan "alkoholin vaikutuksen alainen", mutta Keskisarja nimenomaan kiistää, että Mannerheim olisi ollut reppana (sen sijaan kyllä kiusattu ja kiusaaja, tappelupukari, lunttaaja, lintsaaja, oppitunnilla häiriköijä ja - ainakin Helsingin koulussa - kiinni joutuessaan valehtelija ja oman vastuun kiistäjä).

Artikkeli löytyy täältä:

http://kylkirautafi.virtualserver27.hos ... Kr4_16.pdf


Minulle entuudestaan kirjoittajana tuntematon Mikko Karjalainen siis kirjoittaa edellisessä viestissä linkitetyssä katsauksessaan Turtolan Mannerheim- kirjasta näin:
Sensaatiotulkintojen suossa tarvotaan myös toisessa syksyllä ilmestyneessä – dosentti Martti Turtolan Mannerheim-elämäkerrassa. Jo teoksen alkulehdillä maalataan kuva siitä, kuinka Mannerheimia kohtaan esitetty kritiikki on ollut kirjoittajalleen turmioksi suomalaisen yhteiskunnan Mannerheim-myönteisessä ilmapiirissä. Tämän intron jälkeen draaman kaari huipentuu teoksen viimeisille lehdille, jossa maa-
lataan kuva Mannerheimin alkoholinkäytöstä, huumorintajuttomuudesta, tunne-elämän ongelmista ja sotataidollisen osaamisen puutteista. Uskottavasti esitettyinä tutkimustuloksina edellä mainitut väitteet olisivat suorastaan mykistäviä. Nyt, ilman lähdeviitteitä ja ilman alkuperäislähteiden tai uusimman tutkimuskirjallisuuden esittelyä, jäljelle jäävät vain sensaatiomaiset tulkinnat!


Ainakin tutkimusteknisesti ja metodisesti Karjalainen nosti artikkelissaan Turtolan teoksen vastakohdaksi ja kiitettäväksi esimerkiksi Juhani Suomen vuonna 2013 ilmestyneen teoksen Mannerheim - viimeinen kortti:

Oiva esimerkki tällaisesta tuoreehkosta Mannerheim-tutkimuksesta on professori Juhani Suomen kolmisen vuotta sitten ilmestynyt massiivinen Mannerheim-teos. Suomen tutkimus sai tuoreeltaan risuja muun muassa lukukokemuksen raskaudesta – laajuus yli seitsemänsataa
sivua – mutta kukaan ei kyennyt kritikoimaan tutkijaa tutkimusperusteiden laiminlyönnistä. Perusteellisella lähdeaineiston dokumentoinnilla Suomi
alisti itsensä tutkijakollegoiden niin asialliselle kuin asiattomallekin arvioinnille – historiantutkimuksen traditioiden mukaisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että Suomen tulkinnoista olisi vallinnut täysi yksimielisyys, varsinkin kun sotilaspuolen lähdeaineistoa Suomi ei ollut teoksessaan käyttänyt. Joka tapauksessa hänen tutkimuksessaan tulkintojen perusteet olivat todennettavissa.


Turtolan Mannerheim-kirjaan viitaten dosentti Karjalainen siis toteaa Mannerheimista ykskantaan:

alkoholistia ei hänestä saa tekemälläkään.


Vertailukohdaksi voidaan ottaa Karjalaisen kiittämän Juhani Suomen selostus (Kanava 3/2014) Seinäjoella hänen Mannerheim-kirjansa jälkilöylyissä myöhäissyksyllä 2013 pidetystä yleisöseminaarista:

"Vuoropuhelu" muuttuu pian yleisön edustajien peräkkäisiksi monologeiksi. Pohjanmaalla kun ollaan, kädet käyvät ja tunnelma kohoaa. Suuresta salista huolimatta hiki alkaa nousta pintaan.
--
Viriä tuleen antaa Visurin ja minun lyhyet johdantopuheenvuorot. Niissä pyrittiin varovaisin sanakääntein esittämään näkemys, että Mannerheim saattoi - vakiintuneesta näkemyksestä poiketen - sittenkin olla vain ihminen inhimillisine heikkouksineen ja puutteineen; jopa erehtyväinen.

Tätä ei kirjastoon kokoontunut harmaantunut väki niele. Reaktion voisi karrikoiden tiivistää syytökseksi, että se, joka tohtii väittää, ettei marski ollut - - kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaukaa viisas, on harhaoppinen, ellei peräti sosialisti.

Näpit irti ikonista -tunnelmaa kuvasi mainiosti pieni episodi. Keskustelu eksyi Urho Kekkosen alkoholinkäyttöön. Myönsin, että elämän joissakin vaiheissa juomat maistuivat Kekkoselle, mikä kirvoitti tyytyväistä hyrinää. Mutta kun sitten tulin lisänneeksi hämmästelleeni omaa tutkimusta kirjoittaessani, että näkikö marsalkka Mannerheim Suomen itsenäisyyden kannalta ratkaisevina vuosina ainuttakaan vesiselvää päivää, törmäsi tämä näkemys kuin seinään. - Mitä sillä nyt sitten oli merkitystä, puhistiin eturivistä.


Lukija jääkin nyt ihmettelemään, pettävätkö Juhani Suomenkin kirjan "tutkimusperusteet", jotka dosentti Karjalainen muutoin ainakin Turtolaan verrattuna nostaa esikuvaksi, juuri tässä nimenomaisessa alkoholinkäyttöä koskevassa kohdin - vai missä selitys tällä kertaa oikein piileekään.

Emma-Liisa
Viestit: 4892
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 26.12.16 17:36

nylander kirjoitti:Turtolan Mannerheim-kirjaan viitaten dosentti Karjalainen siis toteaa Mannerheimista ykskantaan:

alkoholistia ei hänestä saa tekemälläkään.


Vertailukohdaksi voidaan ottaa Karjalaisen kiittämän Juhani Suomen selostus (Kanava 3/2014) Seinäjoella hänen Mannerheim-kirjansa jälkilöylyissä myöhäissyksyllä 2013 pidetystä yleisöseminaarista:

"Vuoropuhelu" muuttuu pian yleisön edustajien peräkkäisiksi monologeiksi. Pohjanmaalla kun ollaan, kädet käyvät ja tunnelma kohoaa. Suuresta salista huolimatta hiki alkaa nousta pintaan.
--
Viriä tuleen antaa Visurin ja minun lyhyet johdantopuheenvuorot. Niissä pyrittiin varovaisin sanakääntein esittämään näkemys, että Mannerheim saattoi - vakiintuneesta näkemyksestä poiketen - sittenkin olla vain ihminen inhimillisine heikkouksineen ja puutteineen; jopa erehtyväinen.

Tätä ei kirjastoon kokoontunut harmaantunut väki niele. Reaktion voisi karrikoiden tiivistää syytökseksi, että se, joka tohtii väittää, ettei marski ollut - - kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaukaa viisas, on harhaoppinen, ellei peräti sosialisti.

Näpit irti ikonista -tunnelmaa kuvasi mainiosti pieni episodi. Keskustelu eksyi Urho Kekkosen alkoholinkäyttöön. Myönsin, että elämän joissakin vaiheissa juomat maistuivat Kekkoselle, mikä kirvoitti tyytyväistä hyrinää. Mutta kun sitten tulin lisänneeksi hämmästelleeni omaa tutkimusta kirjoittaessani, että näkikö marsalkka Mannerheim Suomen itsenäisyyden kannalta ratkaisevina vuosina ainuttakaan vesiselvää päivää, törmäsi tämä näkemys kuin seinään. - Mitä sillä nyt sitten oli merkitystä, puhistiin eturivistä.


Lukija jääkin nyt ihmettelemään, pettävätkö Juhani Suomenkin kirjan "tutkimusperusteet", jotka dosentti Karjalainen muutoin ainakin Turtolaan verrattuna nostaa esikuvaksi, juuri tässä nimenomaisessa alkoholinkäyttöä koskevassa kohdin - vai missä selitys tällä kertaa oikein piileekään.


Ehkä selitys on niin yksinkertainen, mitä alkoholistilla tarkoitetaan. Tunnetusti Mannerheim käytti jatkuvasti alkoholia yläluokan tapaan, mutta oli tottunut siihen niin, ettei häntä nähty humalassa.

Toisaalta nimenomaan sellainen kuin Ahti Karjalainen, joka ei ollut nuorena tottunut alkoholin käyttöön, suistui alkoholistiksi siinä merkityksessä, että se haittasi työntekoa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja nylander » 26.12.16 18:26

Emma-Liisa kirjoitti:Ehkä selitys on niin yksinkertainen, mitä alkoholistilla tarkoitetaan. Tunnetusti Mannerheim käytti jatkuvasti alkoholia yläluokan tapaan, mutta oli tottunut siihen niin, ettei häntä nähty humalassa.


Ilmeisesti näin.

En kuitenkaan kykene muutenkaan oikein luottamaan esim. tässä minulle sinänsä tuntemattomassa Kylkirauta-lehdessä julkaistuun arvioon samasta syystä kuin Juhani Suomen kuvaaman tilaisuuden eteläpohjalaisyleisön mielenlaatu ei tunnu ihan kaikkein objektiivisimmalta.

Mielestäni on kummallinen vaatimus, että emeritusprofessori Turtolan olisi pitänyt napittaa Mannerheim-kirjansa kappaleet lähdeviitteillä kuin proseminaarilaisen ikään. Sehän nimenomaan perustuu koko laajan olemassaolevan Mannerheim-kirjallisuuden läpikäymiseen, mukaan lukien esim. juuri Juhani Suomen ja Pekka Visurin äskeisinä vuosina ilmestyneet kriittiset teokset. Kuten toinen historia-alan dosentti Erkki Tuomioja syksymmällä blogissaan kirjoitti, "[h]änen teoksensa on paremminkin laaja kriittinen essee kuin uusi elämäkerta, eikä se perustu mihinkään uuteen aineistoon tai tutkimukseen". Perustutkimuksen, popularisoidun esityksen ja esseen luonteessa olevat erot luulisi olevan tuttuja alan ihmisille.

Emma-Liisa
Viestit: 4892
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 27.12.16 13:05

Erkki Tuomiojan arvio Pirkko Turpeinen-Saaren teoksesta Lahtari, punikki ja teurastaja. Marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladić historian henkilöinä:

http://tuomioja.org/kirjavinkit/2016/09 ... iika-2016/

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Albert Ravila » 27.12.16 21:06

Emma-Liisa kirjoitti:Mikko Karjalainen on löytänyt Mannerheimista keväällä 1944 otetut röntgenkuvat, mutta niistä ei ole löytynyt oikeastaan mitään kerrottavaa


Vaikka röntgenkuvissa ei mitään (sota)historiallisesti relevanttia olekaan, on Karjalainen kuitenkin käyttänyt kuvia artikkelissaan. Käyttötarkoitus käy tekstistä ilmi:

Mikko Karjalainen/Kylkirauta 4/2016 kirjoitti:Yhtenä ratkaisuna olisi ollut kuvien julkaiseminen sellaisenaan, ilman suurempaa analysointia – mahdollisimman rohkea ja sensaatiomainen esiintulo riittäisi. Tällaistahan olemme viime kuukausina saaneet todistaa niin Mannerheimista kuin monista muistakin sotahistoriallisista teemoista – ilman lähdeviitteitä. Mannerheimin julkisuuden valokeilassa eri puolilta marinoidun hahmon ollessa kyseessä mahdollisuus tällaisen pikavoiton lunastamiseen olisi ilman muuta ollut olemassa. Päädyin kuitenkin toiseen ratkaisuun. Näyttäisin röntgenkuvia asiantuntijalle, jolle ne edustaisivat vain ja ainoastaan lääketieteellistä evidenssiä. Päättelin, että lääketieteen tohtori ja neurokirurgian erikoislääkäri saisi kuvien sisällöstä irti enemmän kuin humanisti.


Karjalaisen tapa käyttää Mannerheimista otettuja röntgenkuvia mainitaan esimerkkinä tavasta tehdä muuta kuin sensaatiohakuista (tai sellaiseksi väitettyä) Mannerheim-tutkimusta. Itseäni jää tässä hieman mietityttämään se, olisiko edes kaikkein innokkain Mannerheim-sensationisti kyennyt kuvista otsikoita repimään. Epäilen, että hän olisi joutunut toimimaan samalla tavalla kuin Karjalainen. Eli kuvat olisi ollut pakko kiikuttaa lääketieteen ammattilaisen analysoitavaksi. Ns. sensaatiotutkijan ja Karjalaisen ero onkin ehkä lähinnä siinä, että Karjalainen kertoo asiakirjalöydöstään sen sisällöstä riippumatta, kun taas "sensaatiotutkija" olisi todennäköisesti unohtanut koko jutun, mikäli toivottua sensaatiota ei olisi löytynytkään.

"Sensaatiotutkimus" on Mannerheimin yhteydessä huuto syyri, vaan mitä on se sensaatiotutkimus, on kysymys jyyri. Nykysuomen sanakirjan mukaan sensaatio on "kiihottava kokemus, jännittävä elämys; jnk herättämä kiihkeä huomio". Mannerheimin suhteen sensaationa voitaisiin varmaankin pitää sellaisen seikan ilmituloa, jota tutkijat, ja varsinkaan ns. suuri yleisö, ei ole osannut häneen yhdistää.

Karjalainen mainitsee Turtolan kirjan huipentuvan kuvaan Mannerheimin alkoholinkäytöstä, huumorintajuttomuudesta, tunne-elämän ongelmista ja sotataidon puutteista. Sikäli kun Mannerheimin huumorintajusta tai tunne-elämästä paljastuisi ongelmia, en ole aivan varma, täyttäisivätkö ne sinällään sensaation kriteerit. Mykistyisikö ns. suuri yleisö siitä, jos Mannerheim paljastuisi huumorintajuttomaksi ja/tai tunne-elämältään joltain osin ongelmalliseksi? Enpä usko.

Alkoholinkäytön suhteen asia saattaa jo olla toinen. Jos yleisölle kerrottaisiin, että Mannerheim nautti usein alkoholia, ei kovin moni tästäkään tiedosta varmaankaan mykistyisi. Meillähän on varsin runsas Mannerheimia koskeva ruoka- ja juomakirjallisuus, ja ns. suuri yleisökin todennäköisesti tietää, että Mannerheim edusti ns. eurooppalaista juomatapaa jo kauan ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Mannerheim hyväksyi myös muiden - jopa rivimiesten - alkoholinkäytön. Ongelma oli vain siinä, että suomalaiskansallinen juomatapa poikkesi aika tavalla siitä juomatavasta, johon hän itse oli orientoitunut. Harmikseen Mannerheim joutui jatkosodan aikana useaan otteeseen ohjeistamaan alaisiaan upseereita sivistyneestä juomatavasta.

Jos sen sijaan kävisi ilmi, että Mannerheim oli "koko ajan ollut alkoholin vaikutuksen alainen", eli humalassa, niin tämä varmasti olisi jo jonkinasteinen sensaatio. Tällaisen alkoholinkäytön voitaisiin varmasti jo katsoa olleen viranhoidon kannalta hyvin ongelmallista, varsinkin kesällä 1944. Lukeva yleisö varmasti hämmästyisi, jos kävisi ilmi Mannerheimin kännänneen virka-aikana. (Tai sen ulkopuolellakin siten, että se oli vaikuttanut hänen kuntoonsa virka-aikana).

Suuri yleisö todennäköisesti myös yllättyisi aika tavalla tiedoista, joiden mukaan Mannerheimin sotataidoissa oli puutteita. Hän oli armeijan ylipäällikkö sekä talvi- että jatkosodassa, ja jos tällaisen henkilön sotataidot osoittautuisivat puutteellisiksi, olisi se varmastikin jonkinlainen sensaatio.

Mutta vaikka tutkimuksen tulos olisikin sensaatio, olisiko itse tutkimus automaattisesti "sensaatiotutkimusta"? Karjalaisen mukaan näin on asianlaita ensinnäkin silloin, kun sensaatiomaiseen tutkimustulokseen on päästy sensaatiomaisella tulkinnalla. Karjalaisen kritiikin kohteina ovat Teemu Keskisarjan ja Martti Turtolan tuoreet Mannerheim-kirjat, ja ensin mainittu pääsee lähdeviitteidensä ja alkuperäislähteidensä ansiosta hieman helpommalla. Keskisarja mainitsee Mannerheimin kärsineen nuoruudessaan ADHD-oireista, minkä lisäksi ”rakkautta hän ei koskaan kokenut kaikkivoipana tunteena.” Lähdeaineistoa näiden "sensaatiotulkintojen" tueksi ei Keskisarja kuitenkaan Karjalaisen mukaan esitä. Lähdeaineiston puuttuessa voidaan tietysti myös kysyä, onko kyse ylipäätään tulkinnasta ollenkaan. Mitä nimittäin tulkitaan silloin, jos lähdettä ei lainkaan ole?

Toisaalta kyse voi myös olla liian korkealle viritetystä "näyttövaatimuksesta". Vaikka lääketieteellistä näyttöä Mannerheimia mahdollisesti vaivanneista sairauksista ei löytyisikään, saattaa muista lähteistä ilmetä seikkoja, joiden avulla voidaan tehdä kohtalaisen luotettaviakin johtopäätöksiä hänen terveydentilansa suhteen. Näihin johtopäätöksiin on kuitenkin sitten ehkä paikallaan liittää sellaisia lisämääreitä kuin "todennäköisesti", "käytettävissä olevien tietojen perusteella" tms.

Itselläni on sellainen käsitys, että Keskisarjalla ehkä saattaa olla hieman taipumusta vetää mutkia suoriksi. Kirjassaan Tolvajärven jälkeen Keskisarja kuvaa jatkosodassa armeijakunnan komentajana toimineen Paavo Talvelan vaiheita sisällissodassa. Keskisarjan mukaan Talvela osallistui Kristiinankaupungin valtauksen yhteydessä antautuneiden surmiin. Kun Keskisarjan mainitsemaan lähteeseen tutustuu, osoittautuu edellä mainittu tulkinta kuitenkin varsin problemaattiseksi.

Turtola taitaa Karjalaisen näkökulmasta olla vielä Keskisarjaakin syntisempi, hänen kirjastaan kun puuttuvat niin lähdeviitteet kuin alkuperäislähteetkin. Lisäksi Turtola sohaisee ehkä kaikkein keskeisintä aluetta Mannerheim-tutkimuksessa, nimittäin hänen sodanjohtotaitoaan. Lähteitään Turtola ei siis mainitse, ja niiden puuttumisen syytä voi vain arvailla. Saattaa olla, että kyse on Turtolan tekemä tietoinen valinta. Sen taustalla ei kuitenkaan välttämättä ole lähteiden puute, vaan esimerkiksi mukavuudenhalu. Lähdeluettelo ja viitteet kun luonnollisesti lisäävät kirjoittajan työtä. Toisaalta kyse voi myös olla kustantajan toiveesta tai peräti määräyksestä. Kuten Karjalainenkin toteaa, monet kustantajat jostain syystä katsovat lukijoiden jotenkin häiriintyvät lähdeluettelon ja viitteiden olemassaolosta. Tämä on harmillista, sillä viitteiden puuttuminen tekee teoksesta usein - Karjalaisen sanoin - tutkimuksellisesti vähäarvoisen. Lähdeluettelon ja viitteiden karsastaminen on sitäkin oudompaa, etteivät ne mitenkään häiritse lukukokemusta. Lähteistä ja viitteistä piittaamaton voi ne yksinkertaisesti ohittaa.

Oli miten oli, Mannerheimin sotataitoihin liittyvien ongelmien lähteisiin perustuva pohtiminen ei olisi erityisen hankalaa. Siinä missä marskin väitetystä alkoholiongelmasta on kohtuullisen vaikea löytää viitteitä, nousevat ylipäällikön sodanjohtotaitoihin liittyvät kysymykset esiin useissakin teoksissa. Yksi tunnetuimmista lienee K.L. Oeschin Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944. Myös muistelmakirjallisuudessa on asiasta viitteitä. Esimerkkinä voi mainita Halstin muistelmien II osan. Yksittäisenä epätarkoituksenmukaisena sotatoimena, jossa ylipäällikön ikä, taidot ja (jo vanhentunut) ratsuväkitausta näyttelivät todennäköisesti merkittävää osaa, oli hänen 10.6.1944 määräämänsä ja Jääkäriprikaatin suorittama tiedusteluhyökkäys.

Nämä ja monet muut lähteet ovat varmasti Turtolallekin tuttuja, ja onhan hänellä itselläänkin jo perinteitä kriittisessä suhtautumisessa ylipäällikköön. Hänen Heinrichs-elämänkerrassaan nostetaan Mannerheimin johtamistapaan liittyneet ongelmat esiin, ja vieläpä lähdeviitteet mainiten.

Emma-Liisa
Viestit: 4892
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 28.12.16 11:26

Albert Ravila kirjoitti: Keskisarja mainitsee Mannerheimin kärsineen nuoruudessaan ADHD-oireista, minkä lisäksi ”rakkautta hän ei koskaan kokenut kaikkivoipana tunteena.” Lähdeaineistoa näiden "sensaatiotulkintojen" tueksi ei Keskisarja kuitenkaan Karjalaisen mukaan esitä. Lähdeaineiston puuttuessa voidaan tietysti myös kysyä, onko kyse ylipäätään tulkinnasta ollenkaan. Mitä nimittäin tulkitaan silloin, jos lähdettä ei lainkaan ole?


Oletan, että Keskisarja perustaa lauseensa sellaisiin yleisesti tunnettuihin tosiasioihin, että Mannerheimin avioliitto epäonnistui ja ettei hän mennyt uusiin naimisiin ja että yleensäkin rakkaudella ei ollut hänen elämässään ensimmäistä sijaa.

Tosin termi "kaikkkivoipa tunne" on sinänsä varsin kummallinen, koska todistaako se, että esim. Tanner oli naimisissa, että hän oli kokenut tuollaista rakkautta sen sijaan, että hän hankki itselleen vaimon ja lapsia, kuten tapa oli?

Itse asiassa, jos joku kokee ko. tunteen, niin vaikuttaako se hänen ammattiuraansa myönteisesti vai kielteisesti (esim. Windsorin herttua).

Toki tiedetään sellaisia kuten Sibelius, joilla oli onni löytää sielunkumppani joka tuki häntä uralla.

Emma-Liisa
Viestit: 4892
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 30.12.16 14:44

Albert Ravila kirjoitti: Suuri yleisö todennäköisesti myös yllättyisi aika tavalla tiedoista, joiden mukaan Mannerheimin sotataidoissa oli puutteita.


Miten niin yllättyisi? Asiaahan käsiteltiin jo Ilmari Turjan näytelmässä Päämajassa ja siitä tehdyssä elokuvassa Päämaja.

Emma-Liisa
Viestit: 4892
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 30.12.16 15:01

Albert Ravila kirjoitti:
historioija kirjoitti:Mutta eikös Mannerheim ole jo loppuunkaluttu aihe?

Kyllä. Ainakin sikäli, kun kyse on ryypystä, hevosista, kulinarismista ja Mannerheim kansansa johtajana –tyyppisestä kirjallisuudesta. Eipä sillä, etteikö näitä jatkossakin tulisi isänpäivä- ja joulumyyntiin. Se mikä yhdestä tuntuu loppuunkalutulta, jaksaa innostaa toisia yhä uusiin lukukertoihin. Ja tarvitsevathan myös uudet sukupolvet tuoreet esitykset asiasta, vaikka sisältö ei miksikään muuttuisi.

historioija kirjoitti:Mannerheimillakin oli persoonallisuudessaan ja toiminnassaan useita puolia, ja kaikki ne lienevät jo tulleet tutkimuksessa ja kirjallisuudessa valoon.

Se, mikä meiltä ihme kyllä puuttuu, on tieteelliset kriteerit täyttävä tutkimus Mannerheimista nimenomaan sodanjohtajana, strategina. (Pitäisi ehkä myös sanoa taktikkona, sen verran hanakastihan marski puuttui myös pienempiin sodankäynnin kuvioihin). Tässä tutkimuksessa, tai oikeammin näissä tutkimuksissa, pohdittaisiin mm. hänen persoonallisuutensa (ja terveydentilansa) vaikutusta sodankäyntiin sekä talvi- että jatkosodassa. Luonnollisesti tätä teemaa on jo useissa teoksissa sivuttu, mutta hämmästyttävää on juuri se, että nimenomaisesti tähän kysymykseen keskittyviä tutkimuksia ei ole. Lasse Laaksonen on toki jo päässyt aika lähelle, mutta hänen painopisteenään ovat kuitenkin olleet marskin ja hänen komentajiensa henkilösuhteet. Oma epäilykseni on, että ns. Mannerheim-kultilla on ollut oma vaikutuksensa siihen, millaiseksi Mannerheim-tutkimus on muodostunut.


On yleinen harhaluulo, että jostakin asiasta tai henkilöstä tiedetään "kaikki". Todellisuudessa aluksi vaikuttavat aikalaisten ennakkokäsitykset eikä lähteitäkään ole tarpeeksi tarjolla.

Vaaditaan vuosikymmenien välimatka, ennen kuin edes jossain määrin puolueeton tutkimus on mahdollista. Ensimmäinen maailmansota taitaa nyt olla tässä vaiheessa.

Mannerheimin kuolemasta on kulunut vasta 60 vuotta ja lähdetilanne on olennaisesti parantunut. Olisi kaikki syy tehdä sellainen moniosainen tieteellinen elämäkerta kuin Tuomo Polvinen teki Paasikivestä. Valitettavasti vain kukaan yksityinen tutkija ei hallitse kaikkia Mannerheimin elämän ja toiminnan alueita.

Sodan johtaminen oli vain osa Mannerheimin toimintaa eikä välttämättä edes tärkein. Matti Klingen arvion, että Juhani Suomen Mannerheim-kirja paljastaa poliittisen historian tutkimusmenetelmien rajoitukset, voi soveltaa myös sotahistoriaan (jota toki pitää tutkia).


Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa