Sivu 5/5

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 30.12.16 14:16
Kirjoittaja Emma-Liisa
Emma-Liisa kirjoitti:Unto Hämäläinen arvosteli tänään 6.12.2016 Hesarissa uudet Mannerheim-kirjat. Turtolan teoksesta Hämäläinen toteaa:
”Suomi selvisi sodista siitä huolimatta, että Mannerheim oli johdossa”, Turtola kuittaa.
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004894894.html

Tätä väitettä on tietenkin mahdoton todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Vain yksi asia on varma: jos ylipäällikkö olisi ollut joku muu (ilmeisesti puolustusvoimien komentaja), hän ei olisi pystynyt vaikuttamaan poliittisiin ratkaisuihin yhtä vahvasti kuin Mannerheim. Toisaalta oliko poliitikkojen arviointikykykään parempi kuin Mannerheimin?

Samalla Turtolan väite on tyypillinen esimerkki siitä, että huomio keskitetään vain konkreettiseen toimintaan, ja jätetään huomiotta sellaiset tekijät kuin kansan mieliala.

Kannattaa myös muistaa, että Stalin uskoi, että vain Mannerheim pystyisi 1944 viemään Suomen rauhaan niin, että maa (= upseerit) pysyisi rauhallisena. Stalinin arvio saattoi olla oikea tai väärä, mutta se että hän näin arvioi, oli tosiasia.

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 30.12.16 17:23
Kirjoittaja Albert Ravila
Emma-Liisa kirjoitti:
Albert Ravila kirjoitti: Suuri yleisö todennäköisesti myös yllättyisi aika tavalla tiedoista, joiden mukaan Mannerheimin sotataidoissa oli puutteita.
Miten niin yllättyisi? Asiaahan käsiteltiin jo Ilmari Turjan näytelmässä Päämajassa ja siitä tehdyssä elokuvassa Päämaja.
No siten niin, että kovin moni ei välttämättä ole tullut katsoneeksi näytelmää tai elokuvaa. Siitä on vissiin jo jonkin verran aikaa, kun Päämaja on viimeksi teatterissa pyörinyt. Elokuvakin taitaa aika monelle olla kohtuullisen tuntematon. Varsinkin nuoremmille. Lisäksi näytelmässä ja leffassa esitetyt näkemykset on helppo dissata fiktiona. Siitäkin huolimatta, että kyseessä ns. true story.
Emma-Liisa kirjoitti:Olisi kaikki syy tehdä sellainen moniosainen tieteellinen elämäkerta kuin Tuomo Polvinen teki Paasikivestä. Valitettavasti vain kukaan yksityinen tutkija ei hallitse kaikkia Mannerheimin elämän ja toiminnan alueita.
On yleinen harhaluulo, että Mannerheimista pitäisi tehdä kaikki hänen elämänsä ja toimintansa käsittävä elämänkerta tai tutkimus. On täysin mahdollista (ja järkevääkin) keskittää tutkimus yhteen osa-alueeseen, esimerkiksi sodanjohtajuuteen. Ja sikäli kun kyse on elämänkerrasta, niin tekijöitähän voi olla useampikin kuin yksi. Jo yksistään siitä syystä, että kukaan yksityinen tutkija ei hallitse kaikkia Mannerheimin elämän ja toiminnan alueita. (Ainakaan ennen kuin niihin perehtyy).
Emma-Liisa kirjoitti:Sodan johtaminen oli vain osa Mannerheimin toimintaa eikä välttämättä edes tärkein.
Voikin olla aika vaikea löytää sellaista mittaria, jonka avulla voitaisiin määritellä mikä osa-alue Mannerheimin toiminnasta oli tärkein. Veikkaisin kuitenkin, että yleisen kiinnostavuuden kannalta sota voisi nousta melko korkealle.
Emma-Liisa kirjoitti:Vain yksi asia on varma: jos ylipäällikkö olisi ollut joku muu (ilmeisesti puolustusvoimien komentaja), hän ei olisi pystynyt vaikuttamaan poliittisiin ratkaisuihin yhtä vahvasti kuin Mannerheim.


On yleinen harhaluulo, että sotavoimien ylipäällikön pitäisi ylipäätään sekaantua poliittisiin ratkaisuihin. Harhaluulon taustalla saattaa olla se, että Suomessa sattuneesta syystä näin tapahtui. Se, että täällä näin tapahtui, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä olisi ollut jonkin yleinen toimintamalli. Puhumattakaan, että se automaattisesti tuottaisi jotain lisäarvoa.

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 30.12.16 19:55
Kirjoittaja Emma-Liisa
Albert Ravila kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Vain yksi asia on varma: jos ylipäällikkö olisi ollut joku muu (ilmeisesti puolustusvoimien komentaja), hän ei olisi pystynyt vaikuttamaan poliittisiin ratkaisuihin yhtä vahvasti kuin Mannerheim.


On yleinen harhaluulo, että sotavoimien ylipäällikön pitäisi ylipäätään sekaantua poliittisiin ratkaisuihin. Harhaluulon taustalla saattaa olla se, että Suomessa sattuneesta syystä näin tapahtui. Se, että täällä näin tapahtui, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä olisi ollut jonkin yleinen toimintamalli. Puhumattakaan, että se automaattisesti tuottaisi jotain lisäarvoa.
En suinkaan tarkoittanut, että pitäisi.

Suomen perustuslain mukaan ulkopolitiikan hoito kuului presidentille. Kallio ei kuitenkaan siihen pystynyt jo pelkästään kielitaitonsa vajavuuden takia, kunnes sitten sairastui.

Yleisesti ottaen asema ei vielä takaa valtaa vaan valta pitää ottaa. Mannerheim otti enemmän valtaa kuin hänelle "kuului", kun muista ei siihen ollut. Mutta valta myös otettiin häneltä pois, kun hänen asemansa oli muodollisesti vahvin syksyllä 1944.

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 31.12.16 01:07
Kirjoittaja I Palvo
Emma-Liisa kirjoitti:
Yleisesti ottaen asema ei vielä takaa valtaa vaan valta pitää ottaa. Mannerheim otti enemmän valtaa kuin hänelle "kuului", kun muista ei siihen ollut. Mutta valta myös otettiin häneltä pois, kun hänen asemansa oli muodollisesti vahvin syksyllä 1944.
A.Hackzellin ja U.Castrénin hallitusten ministerilista oli presidentti Mannerheimin hyväksymä ja hän nimitti nuo hallitukset tehtäväänsä, mutta marraskuussa 1944 J.K.Paasikiven hallitusta muodostettaessa presidentillä ei enää liene ollut sananvaltaa eli presidentin valta otettiin ilmeisesti tuolloin Mannerheimiltä pois, mutta keulakuvana häntä katsottiin edelleen tarvittavan?
Valvontakomissionkin taholla?
Mannerheim ei myöskään allekirjoittanut taannehtivaa sotasyyllisyyslakia vaan "presidentin ollessa estyneenä" sen allekirjoitti J.K.Paasikivi, joka allekirjoitti myöskin taannehtivan asekätkentälain.
Urho Kekkonen, jota presidentti Mannerheim nimitti "käännynnäiseksi" väitti myöhemmin, ettei pres. Mannerheim hoitanut presidentin tehtäviään Suomessa ollessaan ja oli usein ulkomailla ja oli suorastaan henkisesti kyvytön hoitamaan presidentin virkaansa. Taannehtivan sotasyyllisyyslainkin allekirjoitti Paasikivi ja presidentti Mannerheim ei selvästikään ryhtynyt valvontakomission "juoksupojaksi", joten kaipa Kekkosen syytöksillä oli siltä osin perääkin?

Veikko Palvo

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 31.12.16 11:09
Kirjoittaja Emma-Liisa
Jukka Tarkka kirjoittaa presidentin vallan ja vaikutusvallan erosta:

http://jukkatarkka.blogspot.fi/2016/12/ ... ta-ja.html

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 31.12.16 11:26
Kirjoittaja Emma-Liisa
Albert Ravila kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
Albert Ravila kirjoitti: Suuri yleisö todennäköisesti myös yllättyisi aika tavalla tiedoista, joiden mukaan Mannerheimin sotataidoissa oli puutteita.
Miten niin yllättyisi? Asiaahan käsiteltiin jo Ilmari Turjan näytelmässä Päämajassa ja siitä tehdyssä elokuvassa Päämaja.
No siten niin, että kovin moni ei välttämättä ole tullut katsoneeksi näytelmää tai elokuvaa. Siitä on vissiin jo jonkin verran aikaa, kun Päämaja on viimeksi teatterissa pyörinyt. Elokuvakin taitaa aika monelle olla kohtuullisen tuntematon. Varsinkin nuoremmille. Lisäksi näytelmässä ja leffassa esitetyt näkemykset on helppo dissata fiktiona. Siitäkin huolimatta, että kyseessä ns. true story.
No ei Päämajassa ole ihan true story, sillä Halstin Suomen kuvalehden uusia rajoja koskeva ja Mannerheimin arvostelukykyä koskeva kirjoitus vuodelta 1941 oli siirretty vuoteen 1944 ja muotoon, että "sivuportti on lukittu pääportti on jätetty auki". Jälkimmäisestä oli joutunut oikeuteen tai turvasäilöön eikä sellaista olisi edes julkaistu. Sinänsä ihan hyväksyttävää fiktiossa.

Ns. suuren yleisön tiedot ovat tunnetusti vajavaiset, ilmeisesti historian tunnillakin on nukuttu tai pelailtu ja sen jälkeen seurattu historiaa vain siltä osin kuin se yltää uutisiin, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää.

Tutkijoilta pitäisi kuitenkin edellyttää aiheen tuntemusta, vaikka onkin houkuttelevaa lisätä oman teoksen menekkiä mainostamalla "uutuuksia".

Kaiken kaikkiaan, Mannerheimin arvosteleminen tai ylipäänsä käsittely ihmisenä oli 60-luvulla rohkeaa. Mutta nykyisin ei pidä ottaa todesta iltapäivälehtiä, joiden mukaan "kansa raivostui". Etelä-Pohjanmaa on tietysti asia erikseen.

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 31.12.16 14:36
Kirjoittaja Albert Ravila
Emma-Liisa kirjoitti:No ei Päämajassa ole ihan true story, sillä Halstin Suomen kuvalehden uusia rajoja koskeva ja Mannerheimin arvostelukykyä koskeva kirjoitus vuodelta 1941 oli siirretty vuoteen 1944 ja muotoon, että "sivuportti on lukittu pääportti on jätetty auki". Jälkimmäisestä oli joutunut oikeuteen tai turvasäilöön eikä sellaista olisi edes julkaistu. Sinänsä ihan hyväksyttävää fiktiossa.
Ai onko siinä jotain kohtia, jotka eivät ole tarkasti yhdenmukaisia historiallisen totuuden kanssa? No tämä oli yllätys! Sitä hieman ihmettelin, kun idän anti-kristus leffassa aloittaa suurrynnistyksensä marskin syntymäpäivänä, vaikka todellisuudessa hyökkäys alkoi 9.6.1944. No, oma vika, kun käytin niinkin harhaanjohtaa termiä kuin "true story". Olisi pitänyt varmasti sanoa mieluummin "based on true story" tms.
Emma-Liisa kirjoitti:Tutkijoilta pitäisi kuitenkin edellyttää aiheen tuntemusta, vaikka onkin houkuttelevaa lisätä oman teoksen menekkiä mainostamalla "uutuuksia"
"Uutuudet" tai vaikkapa "X:n vaiettu historia" ovat asioita, joihin sotahistoriassa usein törmää. Yleensä tämä tapahtuu seuraavalla tavalla. Henkilö NN julkaisee kirjan, jonka nimi on "X:n vaiettu historia". Asia saa näkyvyyttä tiedotusvälineissä, jonka jälkeen hieman kitkerästi huomautetaan, ettei asiassa ole mitään uutta tai vaiettua. Se tai ne ovat kirjoittaneet asiasta jo silloin ja silloin.

Tämä on ehkä hieman kaksipiippuinen juttu. On kieltämättä kyseenlaista mainostaa (ehkä kustantajan tahdosta) kirjaa em. argumenteilla, jos asiasta tosiaan on jo aikaisemminkin kirjoitettu. Tämä korostuu entisestään, jos uudessa teoksessa ei ole uutta näkökulmaa tai merkittäviä uusia tietoja. Toisaalta nämä aikaisemmat kirjoitukset ovat saattaneet olla julkaisussa, joilla ei käytännöllisesti katsoen ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla ns. lukevan yleisön tietoon. Sama koskee todennäköisesti myös osaa toimittajakuntaa. Tässä mielessä populäärikustantajan teoksessa julkaistu "uusi tieto" todellakin on uutta. Se tulee ensimmäisen kerran suuren yleisön tietoon ja ulottuville. Siinä ei paljon paina se, että joku on kirjoittanut asiasta lähdeviittein varustetun artikkelin vaikkapa Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa.

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 02.01.17 16:15
Kirjoittaja Emma-Liisa
Juhlavuoden alkaessa sopii muistella Mannerheimin 100 vuotta sitten saamia ennustuksia, joista tännekin kirjoittanut Veikko Huuska on kirjoittanut. Löysin ne Enni Mustosen (alias Kirsti Mannisen) Syrjästäkatsojan tarinoita -fb-sivun kautta:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... tta-sitten

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuo ... linta-1917

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 05.01.17 00:32
Kirjoittaja I Palvo
Emma-Liisa kirjoitti: presidentin vallan ja vaikutusvallan erosta:
Eivätköhän presidentti Mannerheimin valta ja vaikutusvalta olleet yhtä olemattomia kuin pääministerinkin valta ja vaikutusvalta `vaaran vuosina´, Zhdanovin valvontakomissio oli se joka määräsi ja tulkitsi välirauhansopimusta ja sillä oli valta ja vaikutusvalta?
Valvontakomissio ilmeisestikin halusi vaihtaa hallitustakin, vaikka ehdokasrajoitetut 1945 maalisvaalitkin olivat tulossa, vaalit joissa Suomessakin lailliseksi tullut SKP SKDL:n suojissa sai vaalivoiton, aiemmin se ei vaaleissa ollut ehdokkaita Suomessa laittomana voinut asettaakaan.

Paasikiven päiväkirjasta: 15.10.1944 "SNS:n perustava kokous....minä kunniapuheenjohtajaksi..tervehdyssähke Stalinille ja 20.10. SNS:n puhemiehistö Zhdanovin luona. Minä lausuin ensin muutamia sanoja. Zhdanov sanoi olevansa iloinen tavatessaan niitä, jotka olivat olleet sotaa vastaan ja vankeudella kärsineet vakaumuksensa puolesta".
20.10.1944 "Zhdanov antoi pääministeri Castrénille Lista 1:n ( 61 nimeä ) pidätettävistä sotarikollisista".
Ministerilistoja laadittiin, mm.
11.11.1944 "Rouva Wuolijoki luonani, antoi ( ministeri- ) listan....kertoi ( Orlov, Jelisejev ) puhuneen, että nykyisen hallituksen kanssa ei voi mitään tehdä".
Rouva Wuolijoki sanoi, että kommunistit eivät olleet voineet ottaa osaa viime vaaleihin, mutta heillä on niin paljon kannatusta, että heidän edustuksensa on oikeutettu".

Presidentti Mannerheim ei hyväksy kommunisteja hallitukseen ja 13.11 sanoo Paasikivelle: "olisi syytä ottaa etukäteen selvä, tuleeko eduskunta tällaisen hallituksen hyväksymään. Minä vastasin, että on liian laaja prosedyyri pyytää eduskunnan hyväksyminen hallituksen eri jäsenille".

Presidentti Mannerheimin hyväksymällä ja nimittämällä hallituksella tai eduskunnan hyväksymisellä ei näytä olleen merkitystä?
"17.11.1944 aamulla Mannerheimin luona. Sangen ikävä ja kiivas keskustelu.....Meille tuli kiivas yhteenotto Mannerheimin kanssa".......
"Sanoin kiivaasti:
Lika litet som Du har jag trängt mig hit, ( Yhtä vähän kuin Sinäkään en ole minäkään tänne väkisin tunkeutunut ) ja pyysin uudestaan, kuten olin monta kertaa tehnyt, päästä koko asiasta vapaaksi. Du har ej rätt att gå bort ( Sinulla ei ole oikeutta lähteä ), vastasi Mannerheim ja oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: Det är detsamma vem som ( kommunisti ) där är, ( On samantekevää kuka --- siellä on ) ja hyväksyi listan".

"Uuden hallituksen ensi istunto oli kl. 6 illalla s.p. 17.11.-44. Svenska Dagbladetissa oli letkaus `om undfallenhetsandan´, myöntyväisyyshengestä".
Sotakorvauksistakin "neuvoteltiin" ja valvontakomissio saneli ja "29.11.1944 vastaus Zhdanoville: Suomen hallitus hyväksyy valvontakomission ehdotuksen".
Presidentti Mannerheimin ehdotus Zhdanoville rannikkotykistön säilyttämiseksi vuodenvaihteessa 1944 / 1945 lienee ollut lähestulkoon ainoa presidentin "vallan ja vaikutusvallan" toimi hallitusvaihdoksen jälkeen ja Porkkalasta länteen rannikkotykistö säästyikin purkamiselta?
Useinkin kirjoitetaan `vaaran vuosista´1944-1948 paljolti ainoastaan suomalaisiin lähdetietoihin ( vaikkapa Paasikiven päiväkirjoihin ) perustuen Zhdanovin komission toimien ollessa taka-alalla, vaikka valta-asetelma taisi kulkea Zhdanovin komissiosta alaspäin hallituksen ollessa eräänlainen toimitusministeriö?

Veikko Palvo

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 03.09.17 12:30
Kirjoittaja Emma-Liisa
Luin viimeinkin Meinanderin Mannerheim-elämäkerran Gustaf Mannerheim - aristokraatti sarkatakissa.

Lainaan ensin Erkki Tuomiojaa:
Henrik Meinanderin tuore teos on puolestaan monipuolisesti ja tasapainoisesti kohdettaan tarkasteleva kokoava katsaus Mannerheimin elämään. Työssään Meinander on onnistunut niin hyvin, että jos olisi marsalkan elämänvaiheisiin aikaisemmin tutustumattomalle lukijalle suositeltava vain yhtä Mannerheimia käsittelevää teosta niin olisi helppo päätyä Meinanderiin.

Meinander on toiminut 90-luvulla Mannerheim-museon intendenttinä, mutta mikään varsinainen Mannerheim tutkija hän ei kuitenkaan ole, mutta sitäkin laajemmin perehtynyt Suomen historiaan ja kykenee valtavasta julkaistusta aineistosta tekemään erittäin osuvan ja oleelliseen keskittyvän yhteenvedon. Mannerheim-kirjan erityinen ansio on Meinanderin laaja katsaus Mannerheim-kirjallisuuteen ja hänen rooliinsa suomalaisessa historiapolitiikassa.
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2017/0 ... kkaa-2017/

Meinanderin ja Martti Turtolan tapaa esittää kritiikkiä voisi luonnehtia niin, että siinä missä Turtola hyökkää päätä pahkaa kuin härkä, Meinander pistää elegantisti floretilla. Seuraus on, että Turtola herättää enemmän vastustusta kuin Meinander.

Tähän liittyy se, että Turtola menee henkilökohtaisuuksiin ja arvioi Mannerheimia oman, myöhemmän ajan ja keskiluokkaisen moraalinsa perusteella (kuten Klinge on sanonut), kun Meinander ei vaadi Mannerheimilta sellaista, mitä 1800-luvun puolivälissä syntyneeltä aristokraatilta ei voi edellyttää, puhumattakaan siitä että soimaisi tätä Venäjän-aikana puuttuvasta patriotismista ja vastarintahengestä.

Mitään kovin uutta ei Meinanderin kirjassa historian heavyuserille ole, mutta varmaankin suurelle yleisölle on. Ennen kaikkea tietenkin tulkinta, että Mannerheimille Suomen itsenäisyys ei ollut 1918 ensisijainen tavoite vaan "järjestyksen palauttaminen", jotta voitaisiin hyökätä Pietariin ja kukistaa bolshevikit kehtoonsa. Meinanderin mielestä Mannerheim alkoi korostaa vapaussota-puolta, kun saksalaiset tulivat Suomeen. Käsitys Mannerheimista elämänikäisenä antibolsevikkina löytyy tietysti jo Meinanderin teoksesta Suomi 1944, nyt Meinander vain käyttää käsitettä "vastavallankumouksellinen".

Siinä missä Turtola epäilee, ettei Mannerheim kerta kaikkiaan voinut uskoa Saksan häviöön näin varhain, Meinander uskoo asiaa, koska Mannerheim oli paitsi anglofiili myös geopolitiikko eli arvioi sodan lopputulosta resurssien perusteella. Mannerheim vastusti saksalaisten tuloa, koska se esti hyökkäyksen Pietariin.

Kiinnostavaa kyllä, Meinander katsoo Mannerheimin olleen osaltaan vastuussa siitä, että Suomen hallitus ei ollut syksyllä 1939 toimintakykyinen (muut syyt olivat Kallion ja Cajanderin heikkous). Tässä yhteydessä Meinander mainitsee Rentolan esiintuomat vakoilutiedot (Mannerheimin pessimistinen arvio briteille, joka meni Cambridgen viisikon kautta Moskovaan, sai Stalinin uskomaan, että Suomi myöntyisi).

Meinander selostaa pitkään Göringin viestiä, mutta tyrmää lopulta Ylikankaan teorian: viestiä käytettiin vain perustelemaan muulle hallitukselle, miksi rauha piti tehdä, mutta siihen ei uskottu - kukaan ei voinut tietää, että Saksa kukistaisi Ranskan nopeasti.

Ennen kauttakulkusopimuksen solmimista Mannerheim osallistui päivälliselle, jolla olivat läsnä Rytin lisäksi mm. Paasikivi ja sai näiden hyväksymisen sopimukselle. Tämän Ryti sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä "unohti" - mutta Meinander toteaa, ettei kertominen olisi hyödyttänyt mitään, päinvastoin se olisi ryvettänyt myös Paasikiven maineen eli ollut Suomelle vahingoksi.

Meinander upottaa jälleen kerran ajopuuteorian, mutta katsoo, että Suomella oli kesällä 1940 kaksi vaihtoehtoa: Ruotsi tai Saksa. Eikä Ruotsi halunnut. Kun hallitus selosti kesäkuussa 1941 asioita laajemmalle poliitikkojen piirille, nämä kyllä tajusivat, mistä oli kyse, vaikka sitä ei ollut sanottu, mutta hyväksyivät, ettei asioita ollut voitu hoitaa muuten kuin salassa.

Rytin kuuluisasta puheesta jatkosodan alussa Meinander sanoo, että vaikka Ryti puhui uudesta puolustussodasta, tämän äänensävy samoin kuin Saksaa koskeva osuus osoitti voitonvarmuutta.

Siinä missä Turtola pitää hyökkäystä Itä-Karjalaan erehdyksenä, Meinanderista se todistaa, että Suomen johto uskoi Saksan voittoon, jolloin seurauksena olisi NL:n hajoaminen. Mannerheim ei koskaan puhunut "erillissodasta" ja hyökkäys oli koordinoitu Saksan kanssa. Mannerheimin miekantuppikäskyn syy oli ilmeisesti se, että korostamalla heimoromantiikkaa Saksan-yhteys painettiin pois näkyvistä. Päiväkäsky ei ollut soolo vaan siitä oli sovittu hallituksen kanssa.

Siinä missä Turtola kummeksuu, kun Mannerheim ei Mikkelissä veljeillyt iltaisin alaistensa kenraalien kanssa, Meinanderin mielestä sellainen käytös olisi ollut virhe ja vienyt auktoriteettia.

Siinä missä Juhani Suomi ja Turtola arvostelevat Mannerheimia sodanjohtajana, Meinander panee tämän kontolle lähinnä vain sen, että kesän 1944 suurhyökkäykseen ei ollut kunnolla valmistauduttu, mutta katsoo, että on paljon tärkeämpää oli, että tämä ymmärsi geopolitiikkaa, toisin kuin useimmat kenraalit.

Kun Suomi ja Turtola moittivat Mannerheimia rauhanteon viivyttelystä 1944, Meinander tulkitsee mm, että Mannerheim odotti, miten Hitler reagoi.

Ja Meinander torjuu Suomen tulkinnan, että Mannerheim halusi presidentiksi saadakseen revanssin - syynä oli velvollisuudentunto.

Paasikiven moitteet Mannerheimin itsekeskeisyydestä, kunnianhimosta, oman hännän nostamisesta ja yksipuolisesta muistelusta Meinander hyväksyy - mutta lisää, että Paasikivellä oli samat ominaisuudet.

Lisätty kursivoidut selvennykset
Poistettu talvisotaa koskeva kappale, jossa oli väärinymmärrys Meinanderin oman näkemyksen suhteen.

Re: Uudet Mannerheim-kirjat

Lähetetty: 03.09.17 12:34
Kirjoittaja Emma-Liisa
Jaa, unohtuipa yksi asia: Meinander mainitsee talvisodan yhteydessä, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan vaikuttivat hallintoon soluttautuneet vakoilijat, joiden vaikutuksen takia Roosevelt oli haluton auttamaan Suomea.

Mihin tämä perustuu?

Oliko Yhdysvalloilla muutenkaan intressiä auttaa Suomea? Eikö Roosevelt ennen kaikkea huolehtinut, että suhde NL:oon säilyy hyvänä, koska se saattoi olla potentiaalinen liittolainen?