Humanismin tärkeys ja arvo

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

Tapio Onnela
Viestit: 4727
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 30.11.16 13:07

Lähiaikoina on julkaistu parikin kirjoitusta, jossa tuodaan esille humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja opetuksen tärkeys. Lauri Tähtinen ja Antti Törmänen kirjoittivat Helsingin Sanomissa ja Tuomas Heikkiläja Ilkka Niiniluoto Tieteessä tapahtuu -lehden pääkirjoituksessa.

Lauri Tähtinen ja Antti Törmänen: Robotit eivät voi vastata kaikkiin kysymyksiimme
Teknologian valjastaminen hyötykäyttöön vaatii humanistista osaamista.
(HS, 28.11.2016)
Kirjoittajien mielestä ” Humanismi on robotisoidun tulevaisuuden salasana” eikä tekninen osaaminen millään riitä tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseksi:
Suomessa uskotaan usein, että lähitulevaisuuden haasteisiin vastataan parhaiten teknisellä osaamisella. Tekninen osaaminen on kuitenkin vain osaratkaisu: robotit nostavat inhimillisen osaamisen arvoon arvaamattomaan.

Kaikki perustuu ihmisten vahvuuksiin ongelmanratkaisussa.

On ainakin kolmenlaisia ongelmia. Joidenkin ratkaisemiseen on jo olemassa kaava. Toisiin on ensin kehitettävä kaava, josta ratkaisu johdetaan. Lisäksi on ongelmia, joihin ei voi luoda kaavaa. Ne ovat liian monimutkaisia ja sisältävät vaikeasti määriteltäviä vuorovaikutussuhteita
***
Korkeakoulutuksen tulisi tarkastella monimutkaisia ongelmia niiden perusteista lähtien
Tekninen osaaminen on eräänlaista infrastruktuuria, jolla robotiikkaa kehitetään entistä edistyneempien kaavojen ratkaisuun. Se ei keskity ihmisten todellisiin vahvuuksiin.
Suomalainen korkeakoulutus tukeutuu nyt kaavojen opettamiseen tai niiden luontiin. Sen sijaan koulutuksen olisi hahmotettava monimutkaisia ongelmia niiden perusteista lähtien. Humanismissa ja siihen nojaavissa yhteiskuntatieteissä voi piillä ratkaisut ongelmiin, joihin ei ole mahdollista luoda kaavaa.
Miksi sodimme, miten yhteiskunnallista eripuraa voi ehkäistä, mikä on kaunista tai millainen ¬talousfilosofia vastaa ihmiskäsitystämme? Nämä ovat kysymyksiä, joihin kaava tai robotti ei vastaa. Tällaisten ongelmien käsittely parantaa kykyämme havaita merkityksellisimpiä kysymyksiä ja ratkaista niitä.
Emme patista ketään töihin humanistisille aloille. Mutta robotisoituvassa maailmassa entistä useampi kannattava, kehittävä ja tuottava työ kuuluu väkisinkin humanistille.
***
Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että koska työelämä muuttuu niin nopeasti on vaarallista keskittyä kapeisiin ammattien opettamiseen, etenkään humanistisilla aloilla:
Humanistinen lähestymistapa ja siitä ammentavat yhteiskuntatieteet olisi nostettava uuteen arvoon. Tämä vaatii pedagogista kehitystyötä. Nyt jopa humanistisia aineita tahdotaan opettaa aivan kuin päämääränä olisi tietty ammatti eikä valmistautuminen tulevaan.
Tulevaisuuden koulutuksessa korostuvat sekä humanismi että teknologia. Humanistista lähestymistapaa tarvitaan varmistamaan, että valjastamme teknologiaa tavalla, joka oikeasti hyödyttää ihmistä. Tulevat liiketoimintamallit perustuvat laajaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen toimialan, kuluttajien ja organisaation suunnasta sekä teknologian syvään hyödyntämiseen liiketoimintamallin toteutuksessa.
***
Humanistinen lähestymistapa ja siitä ammentavat yhteiskuntatieteet olisi nostettava uuteen arvoon. Tämä vaatii pedagogista kehitystyötä. Nyt jopa humanistisia aineita tahdotaan opettaa aivan kuin päämääränä olisi tietty ammatti eikä valmistautuminen tulevaan.

Tulevaisuuden koulutuksessa korostuvat sekä humanismi että teknologia. Humanistista lähestymistapaa tarvitaan varmistamaan, että valjastamme teknologiaa tavalla, joka oikeasti hyödyttää ihmistä. Tulevat liiketoimintamallit perustuvat laajaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen toimialan, kuluttajien ja organisaation suunnasta sekä teknologian syvään hyödyntämiseen liiketoimintamallin toteutuksessa.

Työelämässä käytännöt muuttuvat niin nopeasti, ettei niitä kannata kuvitella opettelevansa muuten kuin käytännössä. Siksi koulutuksen on keskityttävä perusasioihin, joita ei käytännössä opi. Humanismi on itseisarvoista, ja juuri sen itseisarvoisuuden vuoksi inhimillisyydellä on myös välinearvoa, kunhan se oikein oivalletaan.
****
Tuomas Heikkilä ja Ilkka Niiniluoto kirjoittavat Tieteessä tapahtuu -lehden pääkirjoituksessa humanistisen tutkimuksen arvosta:

Humanistinen tutkimus on arvokasta ja hyödyllistä (Tieteessä tapahtuu, 6-2016)

Kirjoittajat kumoavat usein esitetyn ajatuksen siitä, että humanistista tutkimusta väheksyttäisiin:
Loppuvuodesta 2016 julkaistavan selvityksemme mukaan suomalaiset arvostavat humanistista tutkimusta ja pitävät sitä yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeänä.

He myös asettavat humanisteihin ja näiden työhön suuria toiveita. Sivistystehtävän ohella humanistien odotetaan olevan keskeisesti mukana vastaamassa ihmiskunnan suuriin haasteisiin: miten kohdata muita kulttuureja, miten elää mielekästä elämää muuttuvassa maailmassa?
Kirjoittajat muistuttavat, että ilman humanistista tutkimusta esimerkiksi Suomea ei olisi olemassa ja palauttavat mieliin Snellmannin, Topeliuksen, Lönnrotin ja Castrénin työn:
Ilman tätä perustyötä Suomesta ei olisi tullut itsenäistä valtiota. Vastaavasti ilman muiden ihmistieteiden tutkimusta maastamme ei olisi kehittynyt demokraattista oikeusvaltiota, koulutukseen perustuvaa sivistysvaltiota, sosiaalisesti eheää hyvinvointiyhteiskuntaa ja kilpailukykyistä markkinataloutta.

Vakuuttavista näytöistä huolimatta monet humanististen alojen edustajat tuntevat olonsa epämukavaksi. Tieteen auktoriteettiasema ja jopa totuuden kunnioitus on monin tavoin haastettu julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa. (kts. Esim tämän foorumin keskustelua Elämmekö jo "totuuden jälkeistä aikaa"? viewtopic.php?f=10&t=6483
Viittaus Ciceroon pysyy edelleen ajankohtaisena:
Humanistiset tieteet tutkivat ihmistä ja hänen aikaansaamaansa kulttuuria. Tämän tutkimuksen arvoa voidaan avata Ciceron toteamuksella, jonka mukaan ihmisen järkevyyteen sisältyy kolme aikaan liittyvää kykyä: muisti koskee menneisyyttä, ymmärrys nykyhetkeä ja huolenpito tulevaisuutta. Historiatieteet kertovat siitä, millaisten vaiheiden kautta kulttuuri on kehittynyt. Tällaisella tiedolla menneistä tapahtumista on itseisarvoa ihmisten maailmankuvan kannalta, mitä osoittaa jatkuva juurien etsintä eli kiinnostus ihmislajin varhaisvaiheisiin, Välimeren korkeakulttuureihin, suomen kielen syntyyn ja oman maamme historian käänne- ja kipupisteisiin. Historia myös kertoo, mitä me olemme olleet ja mistä me olemme tulleet, joten ilman menneisyyttä koskevaa tietoa emme voi ymmärtää nykyhetkeä.
Tutkimuksen tulee toki palvella yhteiskuntaa ja myös tulevaisuutta:
Ymmärrys nykyhetkestä avaa myös näköaloja ihmisen tuleviin mahdollisuuksiin, joita koskevia harkittuja valintoja voi tehdä vain eettisten arvojen pohjalta. Näin huolenpito huomisesta edellyttää tutkimustietoa menneestä ja nykyisyydestä.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 23:57

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Lemmi » 30.11.16 17:53

Luulen että humanismin ansioluetteloon olisi lisättävä jumalan keksiminen kirsikaksi kakun päälle. Natsismi ja rotuopit lienevät niitä ansioita, joita humanismi tällä hetkellä ehkä mieluimmin haluaisi unohtaa ansioistaan. En ole humanisti, joten voin olla väärässäkin ja mainitsemani asiat ovatkin teknokraattien keksimiä.

Klaus Lindgren
Viestit: 1067
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Klaus Lindgren » 01.12.16 10:36

En luule, vaan tiedän, että jumalat keksittiin hyvin kauan ennen humanismia. Sitä taas en ymmärrä, miten natsismi ja rotuopit ovat humanismin "ansioita"? Voisitko, Lemmi, hieman perustella?

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 23:57

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Lemmi » 01.12.16 23:31

Klaus Lindgren kirjoitti:En luule, vaan tiedän, että jumalat keksittiin hyvin kauan ennen humanismia.
En tiennyt tuota. Koska humanismi keksittiin?
Klaus Lindgren kirjoitti:Sitä taas en ymmärrä, miten natsismi ja rotuopit ovat humanismin "ansioita"? Voisitko, Lemmi, hieman perustella?
Luulen ideologioiden, kuten natsismin ja kommunismin ja monen muun olevan humanistien tuotoksia siinä missä demokratia, sivistysvaltio, hyvinvointivaltio ja kaikki muukin sellainen, joka halutaan nyt laittaa cv:ssä humanismin ansioksi. Cv:stä haluttaneen jättää nyt juuri epämiellyttäväksi koettua historiaa pois.

Klaus Lindgren
Viestit: 1067
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Klaus Lindgren » 02.12.16 10:16

Lemmi kirjoitti:En tiennyt tuota. Koska humanismi keksittiin?
Humanismi keksittiin varsinaisesti renessanssin aikoihin, kun oppineet alkoivat tutkia antiikin kirjoituksia ja kiinnittivät huomionsa jumalan sijasta ihmiseen sekä tuonpuoleisen sijasta tähän maailmaan.
Lemmi kirjoitti:Luulen ideologioiden, kuten natsismin ja kommunismin ja monen muun olevan humanistien tuotoksia siinä missä demokratia, sivistysvaltio, hyvinvointivaltio ja kaikki muukin sellainen, joka halutaan nyt laittaa cv:ssä humanismin ansioksi. Cv:stä haluttaneen jättää nyt juuri epämiellyttäväksi koettua historiaa pois.
Luulo ei ole tiedon väärtti. Voisitko perustella näkemystäsi jollain muulla kuin luulolla?

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja historioija » 04.12.16 20:21

Humanisti nykyään? Näköjään vedotaan ainakin Yrjö Kalliseen, joka on kirjoittanut: "Vannoin itselleni, että en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi.” http://humanistit.fi/humanismi/
Tuollakin linjalla on riskinsä, sillä eihän koskaan tiedä, mitä ihmiset pitävät oikeana ja parhaana - siitä on lähihistoriassakin kammottavia esimerkkejä. Toisaalta diktaattorit, uskonnot ja ideologiat ovat saaneet paljon tuhoa ja kärsimystä aikaan.
Joka tapauksessa humanisti näyttää olevan jokseenkin itsekäs ihminen. Tärkeintä hänelle on vapaus ajatella ja huolehtia omasta olemisestaan. Miltä poliittiselta suuntaukselta tuo ajattelu tuoksahtaakaan...?
Ei siis näyttäisi humanismi minusta olevan sitä suositeltavinta elämänkatsomusta. Siihen tarvitaan lisämausteeksi vastuullisuutta kanssaihmisistä ja kokonaisuudesta, vaikka vähän vapauden kustannuksella. Vielä ripaus pragmatismia korvaamaan fanaattinen vannominen. Miksihän sitä asennekeitosta sitten sanoisi...?

Klaus Lindgren
Viestit: 1067
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Klaus Lindgren » 05.12.16 14:06

historioija kirjoitti:Humanisti nykyään? Näköjään vedotaan ainakin Yrjö Kalliseen, joka on kirjoittanut: "Vannoin itselleni, että en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi.”
Joka tapauksessa humanisti näyttää olevan jokseenkin itsekäs ihminen. Tärkeintä hänelle on vapaus ajatella ja huolehtia omasta olemisestaan. Miltä poliittiselta suuntaukselta tuo ajattelu tuoksahtaakaan...?
Ei siis näyttäisi humanismi minusta olevan sitä suositeltavinta elämänkatsomusta. Siihen tarvitaan lisämausteeksi vastuullisuutta kanssaihmisistä ja kokonaisuudesta, vaikka vähän vapauden kustannuksella. Vielä ripaus pragmatismia korvaamaan fanaattinen vannominen.
Tuo Kallisen lausahdus on sellainen, jota ei voi yleistää kaikkeen humanismiin. Humanismin perinteeseen se toki nojaa, ja varsin selvänä siinä näkyy valistuksen vaikutus. On Kallinen perehtynyt Kantiin ja arvatenkin myös Yhdysvaltojen vallankumousmiehiin, niihin, jotka tekivät maastaan itsenäisen. Valistuksen myötä tuo – varsin irrallinen – lainaus tuo mieleen liberalismin, mutta yhtäältä myös pidemmälle menevät libertarismin ja anarkismin (siis aatteen, ei pomminheittelyn), toisaalta taas maltillisemmin demokratian ylipäätään.
Humanismin leimaaminen tuon yhden kirjoittajan yhden lauseen perusteella itsekkyydeksi on aika uskallettua. Johtaa ajattelemaan, että ovatko silloin lukemattomat kristitytkin itsekkäitä, kun niin sitä omien tekojensa ja ajatustensa oikeellisuutta ajattelevat? Onko silloin yksilön oman eettisyyden pohtiminen ylipäätään itsekästä? Ei, tuo ajatuskulku johtaa mahdottomuuksiin, ja jo renessanssihumanistien suuresti kunnioittama Sokrates kertoi, mitä sellaisille ajatuksille tehdään.
Samoin fanaattisuuden ja vannoskelun yhdistäminen humanismiin on todella outoa. Eikös se Aristoteleen kultainen keskitie ole nimen omaan yksi humanismin keskeisiä periaatteita?
Miksihän sitä asennekeitosta sitten sanoisi...?
Yleensä sitä on kutsuttu humanismiksi.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 23:57

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Lemmi » 05.12.16 14:54

Luulen humanismin olevan moniselitteistä ja epämääräistä. Joillekin se kai on ns humanististen alojen tutkimusta ja muuta toimintaa (yhteiskuntatieteet). Toisille jotain yleisinhimillistä, uskonnollista tai ideologista. Joillekin Aristoteles oli ilmeisesti humanismin edustaja vaikka humanismi keksittiin pari tuhatta vuotta myöhemmin. Keksittiinkin vain uusi nimi vanhalle asialle?

Klaus Lindgren
Viestit: 1067
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Klaus Lindgren » 05.12.16 15:12

Lemmi kirjoitti:Keksittiinkin vain uusi nimi vanhalle asialle?
Tavallaan.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja historioija » 05.12.16 16:55

Klaus Lindgren kirjoitti:
historioija kirjoitti:Humanisti nykyään? Näköjään vedotaan ainakin Yrjö Kalliseen, joka on kirjoittanut: "Vannoin itselleni, että en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi.”
Joka tapauksessa humanisti näyttää olevan jokseenkin itsekäs ihminen. Tärkeintä hänelle on vapaus ajatella ja huolehtia omasta olemisestaan. Miltä poliittiselta suuntaukselta tuo ajattelu tuoksahtaakaan...?
Ei siis näyttäisi humanismi minusta olevan sitä suositeltavinta elämänkatsomusta. Siihen tarvitaan lisämausteeksi vastuullisuutta kanssaihmisistä ja kokonaisuudesta, vaikka vähän vapauden kustannuksella. Vielä ripaus pragmatismia korvaamaan fanaattinen vannominen.
Tuo Kallisen lausahdus on sellainen, jota ei voi yleistää kaikkeen humanismiin. Humanismin perinteeseen se toki nojaa, ja varsin selvänä siinä näkyy valistuksen vaikutus. On Kallinen perehtynyt Kantiin ja arvatenkin myös Yhdysvaltojen vallankumousmiehiin, niihin, jotka tekivät maastaan itsenäisen. Valistuksen myötä tuo – varsin irrallinen – lainaus tuo mieleen liberalismin, mutta yhtäältä myös pidemmälle menevät libertarismin ja anarkismin (siis aatteen, ei pomminheittelyn), toisaalta taas maltillisemmin demokratian ylipäätään.
Humanismin leimaaminen tuon yhden kirjoittajan yhden lauseen perusteella itsekkyydeksi on aika uskallettua. Johtaa ajattelemaan, että ovatko silloin lukemattomat kristitytkin itsekkäitä, kun niin sitä omien tekojensa ja ajatustensa oikeellisuutta ajattelevat? Onko silloin yksilön oman eettisyyden pohtiminen ylipäätään itsekästä? Ei, tuo ajatuskulku johtaa mahdottomuuksiin, ja jo renessanssihumanistien suuresti kunnioittama Sokrates kertoi, mitä sellaisille ajatuksille tehdään.
Samoin fanaattisuuden ja vannoskelun yhdistäminen humanismiin on todella outoa. Eikös se Aristoteleen kultainen keskitie ole nimen omaan yksi humanismin keskeisiä periaatteita?
Miksihän sitä asennekeitosta sitten sanoisi...?
Yleensä sitä on kutsuttu humanismiksi.
Otin kyllä huomioon koko sivun ja siinä ilmenevät painotukset. Humanisti tosiaan näkyy olevan vahvasti itseensä kääntynyt, ajatuksensa ja olemisensa vapautta varjeleva ihminen. Painotuksensa kullakin.

Tuossa muuten tullaan lähelle omaa ajatteluani, jota aikoinani tulin täällä esitelleeksi:
Vaikeata voi olla ”vapaan tahdon” kieltäminen, mutta vaikeata on ajatella niinkin, että ihminen voisi käyttäytyä mielivaltaisesti kuin jumala ilman edellä käyviä syitä teoilleen. http://humanistit.fi/2011/11/humanismis ... aikuttava/
Humanistikin näyttää siis olevan deterministi. Hän kyllä pyrkii ajattelemaan vapaasti, mutta samalla myöntää, että sillekin on syynsä eli edellytyksensä. Kaikilla ei ole syitä ryhtyä esimerkiksi humanistiksi, joten heitä ei voida siitä moittia, vaan pyrkiä luomaan ihmisille syitä ryhtyä humanistiksi. Sekin tietysti on työmaa, vaikka en usko humanistien olevan varsinaisia elämänkatsomuksensa lähetystyöntekijöitä.
Ajatuksen vapaus on arvokas päämäärä, siihen itsekin pyrin. Mutta siis, minä ja ainakin jotkut humanistit myönnämme, että vapaus vaatii ensinnäkin edellytyksiä ja sitten vastuullisuutta.Vastuullisuutta siinä mielessä, että ajatuksenvapauskaan ei saa olla vapaata kehittelemään mitä tahansa ajatusrakennelmia. Sillä täytyy olla suuntansa ja rajoituksensa. Jopa toisten ajatuksista on syytä ottaa vaari.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja historioija » 06.12.16 09:42

Historiallisena kuriositeettina huomattakoon, ketkä olivatkaan oikeita humanisteja talvisodan aikaan? Heitä tulvasi Suomeenkin suuria määriä, mutta täkäläiset epähumanistit torjuivat heidät brutaalisti asevoimin:
Muistakaa vielä kerran, että Punainen Armeija ei käy sotaa Suomen kansaa vastaan, ei käy sotaa rauhallisia asukkaita vastaan. Ei ainoatakaan pommia asuntotaloihin, ei ainoatakaan pommia väestön keskuuteen. Joka rikkoo tätä määräystä, saa mitä ankarimman rangaistuksen. Tästä muistuttaminen oli oikeastaan tarpeetonta. Neuvostolentäjät ovat meidän aikamme todellisia humanisteja. He eivät koskaan tule käymään taisteluun aseettomia vastaan. http://www.histdoc.net/historia/neuvostolentajat.html
Tuostahan saanee jotakin viitettä humanismin luonteesta...

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja historioija » 06.12.16 10:19

Katsoin Historiallisesta sanomalehtikirjastosta, millaisena senaikainen humanismi käsitettiin. Pelkistetyimmin sitä voitiin sanoa ihmisyydeksi, ihmisyyden harrastukseksi tai ihmisystävällisyydeksi. Papit moittivat humanismin "pakanallisuutta". Ilman Jumalaa ei voinut todellista sivistystä olla.

Siinä ohessa panin ihmeekseni merkille - voi sanoa aiheeseen liittyen - että Ruotsissa oli voimassa kuolemanrangaistus ainakin vielä vuonna 1910:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanoma ... 358?page=6

Niin oli vuoteen 1921 saakka, joskin viimeinen teloistus oli juuri tuo lehdessä kuvattu.
https://sv.wikipedia.org/wiki/D%C3%B6dsstraff_i_Sverige

Suomessa kuolemanrangaistus poistettu vasta 1949. Vuoden 1825 teloituksen jälkeen aiheuttivat erilaiset rauhattomuudet 1900-luvulla teloitussumia, ja viimeinen siviilirikoksistakin aiheutunut teloitus tapahtui sota-aikana v. 1943. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/625561 ... tta+sitten

Klaus Lindgren
Viestit: 1067
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja Klaus Lindgren » 06.12.16 13:11

Vai olivat Stalinin johtaman Neuvostoliiton joukot humanisteja? Kummastelen kovasti. Kenen etuja palvelee tällainen humanismin leimaaminen raakalaisuudeksi, siis tismalleen tavanomaisesti ymmärretyn humanismin vastakohdaksi?
Lemmi tuossa kiteytti erinomaisesti humanismin perusidean, ihmisyys ja sen puolustaminen ovat sen ytimessä. Alkuaanhan se ihmisen ja ihmisyyden korostaminen oli vastakohta keskittymiselle jumalaan ja tuonpuoleiseen. Sellaisena se monesti, ei suinkaan aina, ymmärrettiin vielä 1900-luvun alussakin, ja siksi sitä on saatettu joissain hyvin suppeissa ja erittäin konservatiivisissa piireissä vastustaa vielä paljon myöhemminkin. Ajan oloon siitä on tullut yhä itsestäänselvempi osa tätä meidän kulttuuriamme, mikä tekee siitä samalla entitäkin epämääräisemmän perusaasenteen. Mikään selkeä ideologia se ei ole ollutkaan sitten 1500-luvun (ehkä 1600-luvun, ihan sama onko tuosta 500 vai 400 vuotta).
Neuvostoliiton ihanteisiin humanismi toki kuului, paperilla. Kuten kaikki varmaan ovat viimeisten 25 vuoden aikana huomanneetkin, Neuvostoliiton todellisuus oli juuri tällaisissa asioissa karmaisevan kaukana puheista ja kirjoituksista. Siksipä onkin melkoisen harhaanjohtavaa esittää Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen johtuvan jollain tapaa humanismista tai liittyvän siihen yhtään millään tapaa. Yhtä hyvin voisi esittää pogromien olevan jotenkin leimallista kristinuskolle ja luonnehtivan sitä jotenkin olennaisesti. Pieleen menisi sekin luonnehdinta.
Toki humanismin nimellä on esitetty ja tehty paitsi hyvää, myös kaikenlaista kauheata. Mutta onko olemassa jokin aate, jonka nimissä ei olisi? Onko olemassa jokin aate tai ihanne, jonka nimissä joku ei olisi tehnyt tismalleen päinvastaisia asioita? Onko oikein leimata mitään aatetta sellaisten vääristelijöiden perusteella?

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja historioija » 06.12.16 14:08

Klaus Lindgren kirjoitti:Vai olivat Stalinin johtaman Neuvostoliiton joukot humanisteja? Kummastelen kovasti. Kenen etuja palvelee tällainen humanismin leimaaminen raakalaisuudeksi, siis tismalleen tavanomaisesti ymmärretyn humanismin vastakohdaksi?
---
Kannattaako Stalinin Neuvostoliiton käytäntöjä kummastella? Kirjoittaja varmasti tietämättömyydessään ja hyväuskoisuudessaan uskoi ja luuli, että maansa lentäjät todella sotisivat humanistisesti, mutta nämä elivät ja toimivat toisenlaisessa todellisuudessa, joka ei liikoja pehmoiluja sallinut. Propagandana kirjoitus kuitenkin on otettava. Humanismin sisältö näköjään ymmärrettiin Neuvostoliitossakin sellaisena, miksi kirjoituksen kirjain, ei sodan todellisuus sen luonnehtii.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Humanismin tärkeys ja arvo

Viesti Kirjoittaja historioija » 06.12.16 15:07

Aloitus kuitenkin lähti akateemisesta näkökulmasta. Mainospuhe ei sisällä varauksia eikä kritiikkiä. Nehän lisäisivät uskottavuutta. Pelkkä omakehu ja tyrkyttäytyminen ärsyttää ja vieroittaa. Nykyaikana olisi ehkä viisainta aloittaa omahaukulla, se ainakin herättäisi poikkeuksellisuudessaan kuulijat turtumuksesta ja ehkä valmiista vastahangasta.

Vastaa Viestiin