Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

Tapio Onnela
Viestit: 4660
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja Tapio Onnela » 10.06.17 10:58

Ilta-Sanomien 1960- ja 1970-lukua käsittelevässä historiatilaisuudessa Sanomatalossa Helsingissä keskusteltiin taistoalaisuudesta:

Keskustelussa sivuttiin myös kysymystä taistolaisuudesta. Miksi tämä fraktio oli Suomessa niin vahva kun muualla esim. trotskilaisuus, maolaisuus tai terrorismi olivat tavallisempia:

– Ja se Suomen historian suuri mysteeri – – on se, että miten tämä 1960-lukulainen vapauden kaipuu ja vapauden aate tultaessa sitten 1970-luvulle jähmettyi hyvin ankaraksi puoluepoliittiseksi sitoutumiseksi, jossa hyvin moni näistä 1960-lukulaisista, jotka olivat lähteneet liberaalein, sosiaalidemokraattisin, yleisvasemmistolaisin tunnuksin, löysivät itsensä Jaakko Laakson ja kumppaneiden johtamista taistolaisista, Zyskowicz päivitteli.

– Muualla nähtiin trotskilaisia, maolaisia, Saksassa jopa pieni fraktio sortui terrorismiin saakka. Mutta miten on mahdollista, että Suomessa tämä voimakkaasti antiautoritaarinen nuoriso löysi paikkansa taistolaisissa, Zyskowicz kysyi.


Laakso selitti taistolaisten neuvostomielisyyttä kommunistisen puolueen sisäisillä erimielisyyksillä.

– Ensimmäinen tekijä on juuri se, mikä vielä tuntuu ehkä kummalliselta, että kommunistinen puolue eli silloin ehkä maanpäällisen historiansa vaikeinta aikaa. Puolueessa oli tavattomasti erimielisyyksiä osallistumisesta hallitukseen, hallituspolitiikasta yleensä, suuntautumisesta yhteistyöstä demarien kanssa ja laajemmastakin yhteistyöstä.

– Presidentti Kekkonen on tietääkseni myöhemmin antanut kiitosta Taisto Sinisalolle siitä, että hän piti huolta siitä, että suomalainen nuoriso, joka radikalisoitui laajasti, ei koskaan lähtenyt esimerkiksi väkivallan ja terrorismin tielle. Eli jos nyt halutaan hakea taistolaisuudesta joitakin tällaisia myönteisiä porvarien esittämiä näkökulmia, niin tämä on syytä pitää varmastikin mielessä, Laakso sanoi.

Vastaväittäjä ilahtui Laakson kommentista silmin nähden.

– Tunnustetaan, että taistolaisuudessa oli myönteistä se, että Suomessa ei murhattu ihmisiä terroriteoilla, jos Jaakko Laakso niin haluaa, Zyskowicz naurahti.

– Se oli ensimmäinen myönteinen tunnustus taistolaisuudesta, olen kuullut tätä vuosikymmeniä, Laakso vastasi.


Ben Zyskowiczin ja Jaakko Laakson väittely taistolaisuudesta kuumeni ihan kunnolla: ”Älä valehtele!” (IS, 7.6.2017)
http://www.is.fi/suomi100/art-2000005243708.html

I Palvo
Viestit: 117
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja I Palvo » 11.06.17 13:09

Tapio Onnela kirjoitti:
– Muualla nähtiin trotskilaisia, maolaisia, Saksassa jopa pieni fraktio sortui terrorismiin saakka. Mutta miten on mahdollista, että Suomessa tämä voimakkaasti antiautoritaarinen nuoriso löysi paikkansa taistolaisissa, Zyskowicz kysyi.


Laakso selitti taistolaisten neuvostomielisyyttä kommunistisen puolueen sisäisillä erimielisyyksillä.



– Tunnustetaan, että taistolaisuudessa oli myönteistä se, että Suomessa ei murhattu ihmisiä terroriteoilla, jos Jaakko Laakso niin haluaa, Zyskowicz naurahti.

– Se oli ensimmäinen myönteinen tunnustus taistolaisuudesta, olen kuullut tätä vuosikymmeniä, Laakso vastasi.

[/quote]

Trotskilaisten, anarkistien jne. listasta puuttuu Pohjois-Korean Juche-aate, senkin kirjasia levitettiin Suomessa. Kirjasesta jäi mieleeni lause: "Ennen me valmistimme rajallisen määrän aseita, nyt me valmistamme * rajattoman * määrän aseita". Ei näyttäisi olevan kovinkaan suurta eroa P-Korean nykyiseen ydinpommikehittelyyn, juche-ideologia vaikuttaa aitona edelleenkin?

Eivätköhän kommunistit olleet Neuvostoliiton ja NKP:n määräysvallassa alusta alkaen ja aluksi Kominternin ohjauksessa?
Ben sanoi, ettei taistolaisuus ja suomettuminen ole sama asia ja Laakso sanoi pääosan kokoomuslaisistakin olleen Neuvostoliiton linjalla, Harri Holkerin ja Ilkka Suomisen nimet mainittiin - sekä Keskustapuolueen K-linja.

Johan Bäckmanin nimikin nousi esille ja se miten YLE ja media ylipäätään suhtautuu tuohon "Krimin infosoturiin" huvittuneen vastenmielisesti, mutta toisin olisi ollut 1970-luvulla; taistolainen Johan B. olisi edustanut puhdasoppista stalinista linjaa kannaotoillaan, eikä media olisi rohjennut tietenkään millään muotoa esittää `Beckamista ja NL:sta´ mitään negatiivista, se Itäblokkihan oli ylipäätäänkin "rauhan asialla".

Jaakko Laakso kylläkin väitti taistolaisten vastustaneen asehankintoja ja miggien ostamista NL:stakin, rauhanpuolustajia kun oltiin.
Kuinka suuri tai pieni sitten terroristivaara lienee Suomessa ollut, eivätkö DDR:n tukemien RAF-terroristien toimet rajoittuneet Länsi-Saksaan ja PLO:honkin Baader-Meinhoffeilla oli yhteyksiä? Suomessa DDR-yhteyksiä hoidettiin rauhanomaisesti poliitikkotasolla mm. Kulosaaren "Stasi-saunassa"?
Ja Jaakko Laakson toteamus kuulleensa ensimmäisen myönteisen tunnustuksen taistolaisuudesta Ben Zyskowicsin todetessan taistolaisuudessa olleen myönteistä sen, ettei Suomessa murhattu ihmisiä kommunistiterrorilla, koska Laakso niin haluaa todettavan. Ei taistolaisessa kommunismissa muuta myönteistä tainnut ollakaan?

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4895
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja Emma-Liisa » 11.06.17 17:41

I Palvo kirjoitti: Eivätköhän kommunistit olleet Neuvostoliiton ja NKP:n määräysvallassa alusta alkaen ja aluksi Kominternin ohjauksessa?


Nythän puhutaan ajasta, jolloin valta SKP:ssa siirtyi "punaorpojen sukupolvelta" "talvisodan sukupolvelle", joka ei ollut NL:ssa koulutettu vaan oli (pääosin) taistellut molemmissa sodissa kuten Aarne Saarinen. Niinpä SKP tuomitsi Tshekkoslovakian miehityksen. Tämä ei kuitenkaan vhemmistölle kelvannut ja niin puolue jakaantui.

Kuinka suuri tai pieni sitten terroristivaara lienee Suomessa ollut, eivätkö DDR:n tukemien RAF-terroristien toimet rajoittuneet Länsi-Saksaan ja PLO:honkin Baader-Meinhoffeilla oli yhteyksiä? Suomessa DDR-yhteyksiä hoidettiin rauhanomaisesti poliitikkotasolla mm. Kulosaaren "Stasi-saunassa"?


Italiassakin oli terroria. Samoin kuin Saksalla sillä oli fasistinen menneisyys.

Suomessa terrori ehkä ei ollut kovin suuri vaara. Olihan muistakin vaihtoehtoja, esim. maolaisuus (kuten Norjassa) tai eurokommunismi (kuten Ranskassa) eivät olleet realistisia vaihtoehtoja. Neuvostoliiton läheisyyden takia ne eivät kuitenkaan olleet mahdollisia Suomessa.

Taistolaisuutta - ja laajemmin radikalismia - on myös luonnehdittu isäkapinaksi. Kun muistetaan, että isien sukupolvi oli autoritaarinen, niin asenne kai periytyi, etumerkki vain vaihtui.

I Palvo
Viestit: 117
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja I Palvo » 12.06.17 09:14

Emma-Liisa kirjoitti:
Nythän puhutaan ajasta, jolloin valta SKP:ssa siirtyi "punaorpojen sukupolvelta" "talvisodan sukupolvelle", joka ei ollut NL:ssa koulutettu vaan oli (pääosin) taistellut molemmissa sodissa kuten Aarne Saarinen. Niinpä SKP tuomitsi Tshekkoslovakian miehityksen. Tämä ei kuitenkaan vhemmistölle kelvannut ja niin puolue jakaantui.



Taistolaisuutta - ja laajemmin radikalismia - on myös luonnehdittu isäkapinaksi. Kun muistetaan, että isien sukupolvi oli autoritaarinen, niin asenne kai periytyi, etumerkki vain vaihtui.



Useimmista "punaorvoista" ei kuitenkaan tullut vallankumoukseen ja yhteiskuntajärjestelmän kaatamiseen pyrkiviä Neuvostoliitossa kouluttautuneita kommunisteja ja NL:oon paenneista Stalin teki `selvää jälkeä´. On erikoista, ettei tämä vaikuttanut näihin 1970-luvun uusstalinisteihin mitenkään, kieltäydyttiin tietämästä. Hertta Kuusisen ja Tuure Léhenin kaltaiset lienevät jotenkin sulkeneet mielestään pois tuollaiset epämiellyttävät tosiasiat edustamastaan ideologiasta? Tulee mieleeni erään ei-aseellisessa palvelussa olleen teloitetun punaisen tytär, joka lottana palveli isänmaataan sota-aikanakin ja mieskin oli suojeluskuntalainen. Tytär käytti muuten Vapaussota/ sisällissodasta nimeä kapina. Hän oli ns. "punaorpojen" sukupolvea ja luultavastikin valtaosalla SKDL-SKP:tä kannattaneista ja äänestäneistäkin "Talvisodan ja jatkosodan sukupolveen" kuuluneista kommunismin ideologia ei ollut kovinkaan sisäistettyä, eikä barrikadeille olisi sankoin joukoin lähdetty Zhdanovin komission yllytyksestäkään?

Taistolaisuuden isäkapina-myytin mukaan tyypillinen taistolainen pienen opiskelijapiirin opiskelija oli ylempään keski- tai komm.terminä rikkaaseen luokkaan kuuluvasta perheestä, ja perheelle "kodin, uskonnon ja isänmaan vastasuus" oli suuri järkytys ja kauhistus. Tuo opiskelijapiiri, jossa radikaaleja aatteita ja taistolaisuuttakin levitettiin taisi kuitenkin olla suurimmalta osin ei-yläluokkaisista perheistä?
Poliittinen aatemaailma lienee usein kuitenkin periytyvää ja joillakin radikaaleilla ehkä `etumerkki´ vaihtui, mutta monille taistolaisten lapsillekin vasemmistolaisuus lienee periytynyt?
Putinismille ja taistolaisille http://seura.fi/asiat/tutkitut/eiko-ole ... -venajalle yhteistä näyttäisi olevan uskollisuus venäläisyydelle ja Venäjän sotatoimille?

Ben Zyskowicz´n keskustelukumppani taistolainen Jaakko Laaksokin näyttää Vasili Mitrohinin arkistotietojen mukaan olleen KGB:n agentti Jan.
KGB on jo historiaa, mutta monetkaan taistolaiset eivät näytä "takkiaan kääntäneen" ja joillakin on jäljellä tuo Venäjä-mielisyys. Rauhanpuolustajien puheenjohtajakin julisti "Venäjä-asiantuntijana" ennen Venäjän Krimin valtausta, ettei Venäjä suinkaan aio liittää Krimiä itseensä.
Monilla vanhoilla K-linjalaisillakin näyttäisi olevan kylmän sodan aikaisia käsitys- ja ajattelumalleja edelleenkin?

Veikko Palvo

jsn
Viestit: 2046
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja jsn » 12.06.17 14:44

Voi pitää ainakin joltain osin paikkansa että taistolaisuus oli ennenkaikkea Nliiton konstruktio. Mysteeriin voi olla yksinkertainen selitys. Nl halusi tukea terroriliikkeitä vain vastapuolen alueella. Suomea ei 70-luvulla enää luettu vastustajan alueeksi? Eihän Tsekkoslovakiassa tai DDR:ssä masinoitu sellaisia. Olisiko ollut niin että Suomi oli liian lähellä? En nyt väitä että koko 60-70-lukujen ideologinen liikehdintä oli Kgb.stä peräisin mutta kun puhutaan infosodankäynnistä, ajatusta ei kannattaisi vältelläkään.

I Palvo
Viestit: 117
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja I Palvo » 13.06.17 00:48

jsn kirjoitti:Voi pitää ainakin joltain osin paikkansa että taistolaisuus oli ennenkaikkea Nliiton konstruktio. Mysteeriin voi olla yksinkertainen selitys. Nl halusi tukea terroriliikkeitä vain vastapuolen alueella. Suomea ei 70-luvulla enää luettu vastustajan alueeksi? Eihän Tsekkoslovakiassa tai DDR:ssä masinoitu sellaisia. Olisiko ollut niin että Suomi oli liian lähellä?
En nyt väitä että koko 60-70-lukujen ideologinen liikehdintä oli Kgb.stä peräisin mutta kun puhutaan infosodankäynnistä, ajatusta ei kannattaisi vältelläkään.



"Suomen kansan käyttäytymisen muuttaminen vajaassa kahdessa vuosikymmenessä Neuvostoliiton vihollisista sen ylimmiksi ystäviksi on suostuttelevan viestinnän jättiläistyö".
"On ilman muuta selvää, että Suomi oli pitkäjänteisen ja määrätietoisen psykologisen operaation kohteena", kirj. Heikki Tiilikainen, Kylmän sodan kujanjuoksu, Gummerus 2003, siv. 148 -150.

1960-luvun puolivälissä alkoi Kokoomuksen 21 v oppositiokausi, silloiseen arvopohjaan kun ei sopinut neuvostomielisyys ja yya-liturgia. Ja SDP luisui Väinö Tannerin kuoleman jälkeen idäntielle samoihin aikoihin ja KePun K-linja vahvistui UKK:n toisen kaudenkin alettua. Sosialistinen opiskelijaliitto SOL perustettiin ja sen sanotaan olleen taistolaisuuden keskeinen järjestö, jonka jäsenmäärä oli huipussaan Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen.

Indoktrinaatio on jankuttamista ja toistuva yya-liturgia yleistyi sekin 1960-luvulla. Tosin sotavuodet elänyt kansanosa ja valtaosa heidän lapsistaankaan puoluekannasta riippumatta ei tainnut koskaan sataprosenttisesti muuttaa käsitystään Neuvostoliitosta ja sen ajamista asioista?

H.Tiilikainen sanoo koulujen historiaopetusta leimanneen sodan jälkeen epärehellisyyden ja "maailmanlaajuisen vasemmistolaistumisaallon myötä osasta nuorisoa tuli neuvostojärjestelmän kritiikittömiä tukijoita, joihin muun muassa naapurimaamme väitetty rooli johtavana rauhanvoimana meni täydestä. Se uskoi * Näin naapurissa * -ohjelmien paksun, vasten parempaa tietoa välitetyn propagandan silmää räpäyttämättä, ja sai samalla kapinoida vanhempiaan vastaan".
Monien tutkijoiden mielestä 1970-luvun loppuvuodet olivat varsinaisia vaaran vuosia, sodan jälkeistä aikaakin pahempia?

Mutta 1970-luvulla monissa kodeissa oli surureunaisia valokuvia kaapin päällä historiallisista tosiasioista muistuttamassa, "ystävyyspolitiikan" vakuuttamisista huolimatta.
Länsi-Euroopalle ja sen asukkaille Neuvostoliitto lienee edustanut Saksaa vastaan sotinutta valtiota ja sodanaikaista aseveljeyttäkin, NL:n infovaikuttamiselle oli oletettavasti suomalaisia otollisempi kasvualustakin?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 117
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja I Palvo » 13.06.17 20:26

I Palvo kirjoitti:
jsn kirjoitti:Voi pitää ainakin joltain osin paikkansa että taistolaisuus oli ennenkaikkea Nliiton konstruktio.

En nyt väitä että koko 60-70-lukujen ideologinen liikehdintä oli Kgb.stä peräisin mutta kun puhutaan infosodankäynnistä, ajatusta ei kannattaisi vältelläkään.


Monien tutkijoiden mielestä 1970-luvun loppuvuodet olivat varsinaisia vaaran vuosia, sodan jälkeistä aikaakin pahempia?

o


Käynnistikö Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov välillisesti taistolaisliikkeen. Beljakov tuli Suomeen lähettilääksi ½ vuodeksi 1970 ja hänen sanotaan yrittäneen saada aikaiseksi vallankumouksta ja sosialismiin siirtymistä. Beljakovinn sanotaan yrittäneen kumousta lähinnä SKDL-SKP:n kautta ja välityksellä, skp järjesti poliittisia lakkojakin. Rakennustyöväen historiikkiteoksessa ei mainita Beljakovia kevään 1971 suuren lakon yhteydessä.

Beljakovista kertovasta teoksesta Kimmo Rentola, Vallankumouksen aave. Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen - Otava 2005 kirjoittaa Jukka Tarkka http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/06-04-05.htm vuodesta 1970 käännekohtana: Neuvostoliiton "Uusi aatteellinen imperialismi perustui määrämuotoisiin ystävyysrituaaleihin ja kotiryssälaitokseen", muun ohella. Taistolaisuuskin eli kasvukauttaan, vähemmistökommunistien jäsenmäärät SKP:ssä ja opiskelijajärjestöissä olivat huipussaan 1970-luvun puolivälin jälkeen ja NL:n mielipidevaikuttaminen erilaisten järjestöjenkin kautta kasvoi, esim. Maailman rauhanneuvoston WPC:n päämajakin oli siirretty H:kiin jo 1968.

A.Beljakov näyttää olleen Otto Ville Kuusisen suojatti, ( Vallankumouksen aave s. 208 - 212. ) jonka tuo ideologian päivittäjä Hrushtshevin valtakaudella nosti avustajakseen ja keskuskomitean kansainvälisen osaston varajohtajan virkaan, vastuualueenaan mm. Skandinavia.
"O.V.Kuusisen viimeiseksi suurhankkeeksi jäi Maon rusikointi. Siinä pystyi kiertoteitse arvostelemaan Stalinin ajan jäänteitä Neuvostoliitossa ja yksilön diktatuuria Kiinassa.
"Ajoituksen merkitys politiikassa oli O.V.Kuusiselle niin sisäistetty seikka, että hän osui kuolemaankin toukokuussa 1964, sopivasti ennen suojelijansa Hrushtshevin syrjäyttämistä lokakuussa.
Sen jälkeen Otolla olisi ollut eläkkeelle siirtäminen eikä puhettakaan hautapaikasta Kremlin muurissa. Uuden johtoryhmän ideologiksi ei hänellä olisi ollut asiaa, sen paikan otti vallansiirron aivot, Suslov".

"A.Beljakovin ja Suslovin suhteeseen oli tullut O.V.Kuusisen aikaan rasitteita ja entisillä suojasääliberaaleilla alkoi olla tukalaa, täytyi todistaa oikeaoppisuuttaan:
"Beljakov oli Suslovin valtuuskunnassa 1966 Helsingissä neuvomassa Suomen kommunistien taivalta hallituksessa"-
"Beljakovin vierailu H:gissä elokuussa 1968 päättyi nolosti kun SKP peruutti 50-vuotisjuhlansa Tsekkoslovakian miehityksen takia".
Kaipa Beljakov yritti 1970 * Beljakovin talvena * tosissaan oikeaoppisen vallankumouksen tekemistä Suomessa http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=belj&tab=5 ?
Taistolaisuus ainakin näyttäisi saaneen tuulta purjeisiinsa?



lis.: Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov yritti järjestää Suomessa * yleislakkoa * SKP:n välityksellä ja toteutuneet lakot kasvattivat taistolaisradikaalienkin intomieltä, mikä ei ilmeisestikään sinänsä ollut lähettiläs Beljakovin pyrkimyksenä?
Metallin 7 viikon ja 70 000 työntekijän lakko 8.2.1971 - 26.3.1971 ja rakennustyöväen kuukauden lakko maaliskuusta 1971 alkaen. Molemmista lakoista on aikanaan teetetty m/v-filmitkin.

Vallankumouksen aave, sivu 330.: Yleislakko?
Pres. Urho Kekkonen, T.Aura ja P.Hetemäki laativat `salaa´ joulukuussa 1970 välitysesityksen, jonka UKK toimitti SAK:lle ja STK:lle ja kommunistitkaan eivät lähteneet presidenttiä vastaan yleistilanteen muutoinkin ollessa jo muuttunut. Kommunistit jo jarruttelivatkin, mutta metallin ja myöhemmin myös rakennuslakot aloitettiin. SKP ei saanut tällä kertaa lakkoapua, -rahaa, NL:sta. Metallin lakko lienee osoittanut sosiaalidemokraatit kommunisteja vahvemmiksi ja enemmän kannatusta saaviksi ay-liikkeessä - paitsi Rakennustyöväen liitossa?
SDP-SKDL:n "kansanrintamahallitus" oli syksyllä 1967 devalvoinutkin 31%:lla.
K.Rentolan Vallankumouksen aaveen mukaan kommunistitkin näyttävät olleen hyvinkin tietoisia seurauksista osallistuessaan "kansanrintamahallitukseen".
Lähettiläs Beljajev ei 12.12.1970 SKP:n Saarisen tavatessaan enää puhunut yleislakosta, siv. 355.: "Beljajev kertoi Saariselle varaulkoministeri Kuznetsovin olevan tulossa Suomeen salaiselle vierailulle. Kai Beljakov arvasi aikansa juosseen vähiin".

Pres. Kekkonen lähti tuolloin vastatoimiin kolmella linjalla: 1. ehdotus Euroopan turvakokouksesta lähetettiin hallituksille, ETYKistä oli Beljakovkin puhunut. ( puhui myöskin EEC:stä ) 2.työmarkkinat: presidentin välitysesitys, UKK-sopimus. 3. KGB-kanava neuvostojohtoon, V.Vladimirov ja `Vallankumouksen aaveesta´ voisi saada senkin käsityksen, että kotiryssätoiminta olisi käynnistynyt vasta tuolloin 1970 tienoilla?

Radikaalien joukko on 1970/-71 ollut pienehkö, äänekäs mutta hampaaton, verrattuna lähettiläs Beljakovin sytytystaktiikasta syntyneeseen Metallin 70 000:n lakkoon ja nuo lakotkin jäivät sitten normaaleiksi työtaisteluiksi, eivätkä olleet Beljakovin "vallankumouksellista tilannetta", jota lähettilään esimiehet Moskovassakaan eivät halunneet. Suomea oli Kremlissä syytetty länsiliukumasta kohti USA:a, mutta ETYK-aloite muutti neuvostojohdon mielipiteen, ETY-Kokouksen toteutumisen toivossa länsiyhteydet nähtiinkin nyt myönteisenä.

Veikko Palvo

jsn
Viestit: 2046
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja jsn » 16.06.17 21:37

I Palvo kirjoitti:Käynnistikö Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov välillisesti taistolaisliikkeen. Beljakov tuli Suomeen lähettilääksi ½ vuodeksi 1970 ja hänen sanotaan yrittäneen saada aikaiseksi vallankumouksta ja sosialismiin siirtymistä. Beljakovinn sanotaan yrittäneen kumousta lähinnä SKDL-SKP:n kautta ja välityksellä, skp järjesti poliittisia lakkojakin.


Varmasti Beljakovin tulolla ja taistolaisliikkeen muotoutumisella on vahvat ajalliset yhteytensä. Eri asia on, kuinka aktiivisesti Neuvostoliiton johto tuolloin tahtoi Suomeen vallankumousta ja oliko sellaisen aikaansaaminen edes taistolaisliikkeen tehtävä. Oliko liikkeen tarkoitus sittenkin vain lujittaa status quota sisäpolitiikassa ja estää länsimielisten liikkeiden vahvistumista liiaksi? Beljakov kutsuttiin pian kotiin, eikä yhtä rajuja otteita enää tullut diplomaattien taholta vähään aikaan. Neuvostoliitto oli antanut Suomelle huomattavia myönnytyksiä. Lisää tuli Beljakovin lähdettyä, kuten EEC-sopimus. Voisi olla niinkin, että informaatiosodalla ei ole koskaan mitään tiettyä, selkeästi määriteltyä päämäärää - sellaisia tuskin voidaan tuskin koskaan saavuttaakaan ellei sitten yleinen poliittinen hämmennys ole sellainen.

Hieman vastaavalla tavalla kävi myös seuraajista pitempiaikaisemman Vladimir Stepanovin kanssa vuonna 1979. Väitetäänhän että hän olisi ollut hyvin vastaavassa roolissa ja junaillut mm. Ustinovin sotaharjoituspyynnön vuotta aiemmin. Myös Stepanov kutsuttiin kotiin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Stepanov

valtteri
Viestit: 1
Liittynyt: 14.04.17 12:48

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja valtteri » 17.06.17 14:57

Opiskelijoiden ja kulttuuriväen siirtyminen kannattamaan vasemmistoradikalismia 60-luvun loppupuolelta lähtien oli ihan yleisurooppalainen tai yleislänsimainen ilmiö. Esim. vaikka John Lennonin vasemmistolaistuminen. Tuskin oli NL:n aikaansaannosta. Kyse oli pikemminkin antiamerikkalaisuudesta. Vietnamin sota oli tässä tärkeä tekijä.

Suomessa 60-luvun loppupuolella SKP:n sisällä syntyi ryhmä, joka näki että ollaan luopumassa puhdasoppisesta marxixmi-leninismistä. "saarislaiset" olivat häivyttämässä selvää ja ehdotonta vastakkainasettelua porvarillisen maailman kanssa. Nämä, jotka näkivät edustavansa oikeaoppista marxismi-leninismiä, myöhemmin ryhmittyivät Tiedonantaja -lehden ympärillle. Nämä eivät olleet alunperin opiskelevaa nuorisoa tai kulttuuriväkeä*. Myöhemmin sitten kun länsimaissa opiskelijat radikalisoituivat niin Suomen tapauksessa opiskelijat ja vasemmistolaistunut kultturiväki näkivät tämän SKPn sisällä syntyneen marxismi-leninismin restauroinnin jonain uusradikaalina virtauksena. Ja näin nämä löysivät toisensa. Marxixmi-leninismi nähtiin jonain rankkana undergroundina, jolla pystyi hätkähdyttämään vanhoillisia sotaveteraani-isiään. Kyse oli muoti-ilmiöstä. Vähän niinkuin pitkälla tukalla ja parralla varustettuna pystyi näyttämään jonain täysin Toisena vanhoillis-porvarillisessa Suomessa, jossa vielä julistettin jumalanpilkkaoikeudenkäyntejä kirjoja vastaan.

* SKPn ympärillä pyörinyt kulttuuriväki alkoi itseasiassa suhtautua kriittisesti stalinistiseen NL:ään 50-luvulla. Varsinkin Hrutsevin kuuluisan puheen vaikutuksesta. Pennanen, Palmgren jne alkoi etääntyä vaatimuksista pysyttäytymisessä puhdasoppisesssa neuvostoliittolaisessa marxismi-leninismissä. Joka siis alettiin nähdä Stalinin konstruoimana ideologiana.

Ja marxismi-leninismille yksittäiset terroriteot ei liity millään lailla vallankumouksen synnyttämiseen. Järjestelmän muuttamisen perustalla on suurten massojen tyytymättömyyden aiheuttama liikehdintä. Lenin käsittääkseni tuomitsi lapsellisena tietämättömyytenä kaikki yksittäiset terroriteot. Lähtökohtana on kollektiivisuus ja "objektiiviset" tekijät eikä yksittäisten henkilöiden tai ryhmittymien subjektiiviset pyrkimykset, kuten terroriteot. Terrorismi luokiteltaisiin vamaan olemukseltaan pikuporvarilliseksi moralisoinniksi.

jsn
Viestit: 2046
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja jsn » 17.06.17 16:45

valtteri kirjoitti:Opiskelijoiden ja kulttuuriväen siirtyminen kannattamaan vasemmistoradikalismia 60-luvun loppupuolelta lähtien oli ihan yleisurooppalainen tai yleislänsimainen ilmiö. Esim. vaikka John Lennonin vasemmistolaistuminen. Tuskin oli NL:n aikaansaannosta. Kyse oli pikemminkin antiamerikkalaisuudesta. Vietnamin sota oli tässä tärkeä tekijä.


Ei varmasti NL:n aikaansaannosta, mutta ei siitä NL:lle missään nimessä haittaakaan ollut. Moskovalla tuskin oli tarvetta toppuutteluun tai hillintään, jos länsimaiden nuoriso huusi sen aseistamaa Ho Chi Minhiä ja unohti Prahan tapahtumat. Päinvastoin. USA:ssa taas CIA taisi seurata Lennonia juuri koska pelkäsi tämän mahdollisia sidonnaisuuksia. HUOM: En todellakaan väitä että hän olisi ollut agentti tms. Lennonin suhde politiikkaan oli toisenlainen. Hän oli hieno muusikko ja aito idealisti. Mutta häntä yrittivät monet käyttää hyväkseen ja osin tästä syystä jätti politiikan melko nopeasti ja vetäytyi julkisuudesta.

valtteri kirjoitti:Myöhemmin sitten kun länsimaissa opiskelijat radikalisoituivat niin Suomen tapauksessa opiskelijat ja vasemmistolaistunut kultturiväki näkivät tämän SKPn sisällä syntyneen marxismi-leninismin restauroinnin jonain uusradikaalina virtauksena. Ja näin nämä löysivät toisensa. Marxixmi-leninismi nähtiin jonain rankkana undergroundina, jolla pystyi hätkähdyttämään vanhoillisia sotaveteraani-isiään. Kyse oli muoti-ilmiöstä.


Tässä muoti-ilmiössä oli kuitenkin mukana aimo annos konformismia. Ei pidä antaa pitkän tukan tai taistolaislaulujen grooven hämätä. Myös pienemmissä sosialistimaissa kuten DDR:ssä oli länsimaistyylistä saksankielistä pop-musiikkia, joka tuki puoluetta. Tukivathan taistolaiset Kekkosen ulkopolitiikkaa varsin vahvasti. On vaikea nähdä ettei mukana olisi ollut yhtään alati läsnä olevan Moskovan ohjausta, koska palvelihan tämä kaikki sen etuja. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten kaukana tuon ajan Suomi oli vapaasta yhteiskunnasta.

I Palvo
Viestit: 117
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Pelastiko taistolaisuus Suomen vasemmistoterrorismilta?

ViestiKirjoittaja I Palvo » 19.06.17 11:51

jsn kirjoitti:
Tässä muoti-ilmiössä oli kuitenkin mukana aimo annos konformismia.



Vasemmistoradikalismin muoti-ilmiössä Suomessa lienee lähimpänä esikuvana ollut naapurimaamme Ruotsi ja Olof Palme? Ruotsissa ylioppilastalokin vallattiin keväällä 1968 ja Helsingissä kuuluisa ylioppilastalon valtaus oli vuoden 1968 lopussa. Ruotsissa ministeri Palme kävi yöllä tapaamassa valtaajia.

Viestintä- ja liikenneministeri Olof Palme piti `Gävle-puheensa´ 1965 ja eklesiastisten asioiden ministeri Palme marssi Vietnamin sotaa vastaan yhdessä Pohjois-Vietnamin Moskovan suurlähettilään kanssa helmikuussa 1968 ja pääministeri Palme puhui jouluna 1972 radiossakin Ruotsissa Hanoin pommituksia vastaan sanoen niiden olevan rikollisia ja ettei niillä ole sotilaallisia perusteita. USA:ssa opiskelleen Olof Palmen ei kuitenkaan sanota olleen https://www.cia.gov/library/readingroom ... 0001-4.pdf anti-amerikkalainen.

Kjell Östberg, Olof Palme 1927 - 1986 Valtiomies ja humanisti, Minerva 2009 elämänkerrassaan kirj. mm. sivu 137 otsikolla `Kaksiselitteistä puolueettomuutta´ja sivu 141 `Salainen Palme´: Kesän 1953 jälkeen Olof Palme oli osa-aikainen pääministeri Tage Erlanderin kansliassa ja keväällä 1953 Olof päätti hakea toisarvoista paikkaa puolustusvoimien esikunnan ulkoasiainosaston sotilaspoliittisella osaston ensimmäisenä toimistosihteerinä".
Palme oli 1951 suorittanut kertausharjoituksensakin tiedusteluosastolla.
"Palmen toimenkuvaan näyttävät kuuluneen ennen kaikkea sotilaspoliittisten analyysien ja suuntausten koostaminen ja ulkomailta tulleiden tietojen muokkaus".
"Dien Bien Phun taistelukin käytiin Indokiinassa Palmen ollessa vielä töissä esikunnassa ja hän palasi usein siihen, kuinka merkityksellisiä hänen jo tuohon aikaan hankkimansa tiedot Vietnamista olivat".
USA valmisteli 1950-luvulla * stay behind * toimintaa Skandinaviassa, "toiminnasta oli vastuussa Alvar Lindencrona, joka oli juuri noussut Palmen suvun vanhan vakuutusyhtiö Thulen johtoon. Useiden tietojen mukaan myös Palme olisi ollut mukana stay behind -toiminnassa".

"Erityisen mielenkiintoinen on Palmen suhde Birger Elmériin, mieheen, joka 1958 perusti salaisen IB-tiedusteluorganisaation. Elmér tajusi heti, että jo olemassa oleva työpaikkaorganisaatio, jonka sosiaalidemokraattinen puolue oli jo rakentanut kontrolloidakseen ammattiyhdistysliikkeen aktiivisia kommunisteja, tulisi nyt tarpeeseen".
"IB paitsi toimi vartijana työpaikoilla ja piti yllä laajaa kansainvälistä tiedustelutoimintaa, se myös valvoi ja rekisteröi nuoria aktivisteja Vietnam-liikkeessä ja muissa yhteiskunnallisissa liikkeissä". ( s 144. )

"Varmasti Palme oli kuvioissa mukana myös, kun sotilastiedustelua uusittiin vuonna 1965, ja kun IB muodollisesti perustettiin. Thede Palm, joka erotettiin johtajan paikalta, kun T-konttori yhdistettiin IB:hen, oli sitä mieltä, että Palme oli hänen erottamisensa takana".
"Osallisuutensa Palme vahvisti itse yhdessä niistä harvoista tilanteista, joissa hän avoimesti puhui asemastaan tiedustelutyössä. Kun häntä syksyllä 1972 kuultiin puolustusvaliokunnassa hänen roolistaan IB-jutussa, hän selvitti, että "henkilökohtaisesti ei ollut mukana henkilökunnan värväyksessä pääesikunnan erityistoimisto IB:hen muuten kuin päällikkötoimen täyttämisessä eli siis juuri Elmérin valinnassa".

Tiedustelutoiminnassa mukana olemisesta tuli 1970 luvun alussa myllynkivi Olof Palmen kaulaan, kirj. Kjell Östberg s. 145. Julkisuudessa Palme esiintyi radikaalina, mutta pääministerinä taustalla oli otettava huomioon muitakin tekijöitä ja toimittava radikaalin julkisuuskuvansa vastaisesti, mutta kumpi kuva olikaan lopulta painavampi?
Pääministeri Olof Palme kävi kesällä 1975 mm. Kuubassa ja ylisti Fidel Castron vierellä 100 000:lle kuulijalleen Kuuban vallankumousta.
( Olofille ja Fidelille oli yhteistä ainakin aristokraattinen yläluokkainen syntyperä. )
Saman vuoden 1975 lopussa Angolassa oli jo 25 000 kuubalaista sotilasta kommunistisen MPLA:n puolella taistelemassa ja Neuvostoliitto oli käynnistänyt asetoimituksensa Angolaan uudelleen.
Vuonna 1976 pääministeri Olof Palme oli virallisella vierailulla https://www.net-film.ru/en/film-7853/ Moskovassa.

Olof Palmen radikaalinen profiili lienee ollut aikanaan vaikuttamassa ja oletettavasti innoittamassa äärivasemmistolaisiakin Suomessakin, "ylioppilastalo on vallattu, eläköön vallankumous"?

Veikko Palvo


Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija