Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Sotahistorian asema julkisuudessa

Mitä mieltä olette siitä, että sotahistoria tuntuu saavan entistä enemmän huomiota monissa maissa mm Britanniassa on juuri keskusteltu aiheesta:

viewtopic.php?t=78

Kun katsoo kirjakauppojen tarjontaa jouluna ei voi välttyä siltä huomiolta, että sotahistoria taitaa olla ehdottomasti parhaiten myyvä historian aihealue. Kuinkahan kauan tämä noin 5-vuoden ajanjakso Suomen historiassa pysyy yhtä kiivaan tutkimuksen, muistelun ja kirjojen kirjoittamisen alueena?

HP
Viestit: 1
Liittynyt: 22.12.05 09:03
Paikkakunta: Helsinki

Sotahistorian asema julkisuudessa

Sotahistoriassa, erityisesti 1900-luvun, yhdistyy mielestäni monia tekijöitä jotka tyydyttävät sekä kirjoittajien että lukijoiden odotuksia historian suhteen: omakohtaisuus, vaikuttavat ja jäsenneltävissä olevat yksittäistapahtumat, vaikeasti selvitettävissä olevat yksityiskohdat, spekulointimahdollisuudet jne. Myydyimmät sotahistoriaa käsittelevät teokset ovat edelleen sitä perinteistä henkilö- ja tapahtumakeskeistä.

Yleisesti ajateltuna sodassa ja siitä tehdyissä kertomuksissa kohdataan ihmisyyteen liittyviä peruskysymyksiä, jotka ovat aina kiinnostavia. Aika monella on myös suvun kautta yhteys sotaan, suuret ikäluokathan ovat juuri siinä iässä jossa oma tausta alkaa kiinnostaa. Alkuperäiseen keskustelunavaukseen viitaten sotahistoria palvelee lisäksi jollain tasolla kansallisen yhtenäisyyden tunteen ylläpitämistä ja ajatusta yksilöiden välisestä tasa-arvosta - sosiaalisen eriarvoisuuden ja yksilöllisten valintojen maailmassa on jäljellä hyvin vähän asioita, jotka sitovat ihmisiä kansallisuuteen, sukuun tai yhteisöihin ylipäänsä.

Niin kauan kuin sotahistoria kiinnostaa, sitä on tarkoituksenmukaista kirjoittaa (alussa oli... Thukydides!). Historiaa on myös aina käytetty välineenä, viihde- tai asennemuokkaustarkoituksessa. Ainakaan minä en näe, että tämä muuttuisi. Kirjailija Matti Mäkelä yritti lanseerata jossakin esseessään käsitteen "vaurastumisen veteraanit", mutta suurten ikäluokkien hyvinvointivaltioprojekti ei kuitenkaan yleisesti ottaen taida olla yhtä vetävä aihe kuin Raatteen tie.

Olen tietoinen siitä, että ylläoleva on aika karkeaa yleistämistä.

Kysymyslainaus Tapio Onnelan viestistä:
"Kuinkahan kauan tämä noin 5-vuoden ajanjakso Suomen historiassa pysyy yhtä kiivaan tutkimuksen, muistelun ja kirjojen kirjoittamisen alueena?"

Aika näyttää.

Heikki Parviainen

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Sotahistorian asema julkisuudessa

Heikki Parviainen:
HP kirjoitti: Myydyimmät sotahistoriaa käsittelevät teokset ovat edelleen sitä perinteistä henkilö- ja tapahtumakeskeistä.
Varmaan näin on, itse pidän eniten teoksista joissa on laajempi näkökulma, kuten esimerkiksi Peter Englundin kirjoittamissa teoksista (esim Pultava, Suuren sodan vuodet tai Voittamaton,
http://www.peterenglund.com/) varsinkin niistä kohdista, joissa kirjoittaja tavallaan eksyy aiheestaan ja alkaa selvitellä esim. aikakauden liikkumisjärjestelmiä tai äänimaisemaa.
HP kirjoitti:

Yleisesti ajateltuna sodassa ja siitä tehdyissä kertomuksissa kohdataan ihmisyyteen liittyviä peruskysymyksiä, jotka ovat aina kiinnostavia. Aika monella on myös suvun kautta yhteys sotaan,
Olen samaa mieltä. Olin jo aikoja sitten saanut kyllikseni esim keskitysleirikuvauksista. Ajattelin, että nyt saa näiden kauheuksien penkominen riittää, kunnes minulle suositeltiin unkarilaisen Imre Kertészin teosta <i>Kohtalottomuus</i> joka kuvaa keskitysleirejä nuoren pojan näkökulmasta. Huikea teos, suosittelen. Kiinnostava uusi tieto oli minulle mm se, että unkarilaiset itse hoitivat suurimman osan keskitysleireille vietävien ihmisten kuljetuksista, kiinniotoista yms logistiikasta.
HP kirjoitti:

suuret ikäluokathan ovat juuri siinä iässä jossa oma tausta alkaa kiinnostaa. Alkuperäiseen keskustelunavaukseen viitaten sotahistoria palvelee lisäksi jollain tasolla kansallisen yhtenäisyyden tunteen ylläpitämistä ja ajatusta yksilöiden välisestä tasa-arvosta - sosiaalisen eriarvoisuuden ja yksilöllisten valintojen maailmassa on jäljellä hyvin vähän asioita, jotka sitovat ihmisiä kansallisuuteen, sukuun tai yhteisöihin ylipäänsä.
Tämä on totta! Sodan (ja sotahistorian) käyttäminen kansallisen identiteetin pönkittäjänä on minusta erityisesti viime vuosina korostunut meillä Suomessa. On ollut kiinnostavaa huomata esim se miten hävitystä sodasta on tullut torjuntavoitto. Ehkä vasta nyt alamme päästä kunnolliseen tutkimukseen kun sotasukupolvi väistyy ja historiaa alkavat kirjoittaa ne jotka eivät olleet edes syntyneet sotavuosina?
HP kirjoitti:
Kirjailija Matti Mäkelä yritti lanseerata jossakin esseessään käsitteen "vaurastumisen veteraanit", mutta suurten ikäluokkien hyvinvointivaltioprojekti ei kuitenkaan yleisesti ottaen taida olla yhtä vetävä aihe kuin Raatteen tie.
Eipä taida! Hotakainen puhui Juoksuhaudantiessä "kotirintamamiehistä". Kun isämme ja isoisämme kantoivat kp-lippaita me retuutamme imurien pölypusseja tai vaippapaketteja. Mutta parempi tietysti näin.
Tapio Onnela



[/i]

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Jaa, enpä valttämättä pidä tuota vaippapakettien kanniskelua parempana. Niall Fergusonin kirjassa Julma sota oli mielenkiintoisia mietteitä miksi miehet jaksoivat sotia vaikka henki oli halpaa.

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Valitettavasti viime vuosina suomennetussa sotahistoriallisessa kirjallisuudessa on paljon täysin luokatonta tuotantoa, kuten esim. Anthory Beevorin poliittisesti korrektit teokset. Beevoria lukiessa ei voi olla hämmästelemättä, että tällaistako propagandaa ammattisotilas ilkeää suoltaa. Verrattaessa Beevoria vaikkapa David Glantziin, toiseen itärintamasta kirjoittavaan ammattisotilaaseen, ero on huikea. Glantz antaa esikuntakoulutuksesna näkyä ja kertoo tapahtumista niinkuin ammattisotilaan pitää.

Perusteellista sotahistoriaa edustaa myös Georg Maierin Drama between Budapest and Vienna (alkuteos Drama zwischen Budapest und Wien), kanadalaisen J.J. Fedorowiczin kustantama suurikoinen, yli 500-sivuinen järkäle, jolle hintaakin on kertynyt n. 100 euroa. Siinä 6. panssariarmeijan esikuntapäällikkö Maier kertoo sodan loppuvaiheen Unkarin suunnan taisteluista saksalaisella perusteellisuudella. Valitettavasti tätäkään merkkiteosta tuskin tullaan näkemään suomenkielisenä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”