Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Tarvitaanko Suomessa menneisyydenhallintaa?

Heidi Hautala vaatii kannanotossaan Suomeen "menneisyydenhallintaa" mitä mieltä olette?

***
Tämän ajan keskitysleireistä ei saa vaieta
(8.1.2006)
- Jokainen sivistysvaltio tarvitsee historiapolitiikkaa ja menneisyydenhallintaa

Tämän päivän uutiset kertovat, että ensimmäiselle Yhdysvaltain vierailulleen valmistautuva Saksan liittokansleri Angela Merkel aikoo ottaa presidentti Bushin kanssa puheeksi terrorismin vastaisen taistelun varjopuolet, muun muassa Guantánamon vankileirin. Samassa yhteydessä Merkel ilmaisee huolensa myös Venäjän tilasta, hyvänä esimerkkinä uusi laki, jolla kansalaisjärjestöt otetaan valtion tiukkaan valvontaan.

- Liittokansleri Merkelin kannanottoja voidaan verrata vaikkapa Suomen pääministeri Matti Vanhaseen, joka on tiukasti kieltäytynyt sanomasta mitään Guantánamon vankileiristä. Tuskinpa kyse oli vain siitä, että Vanhanen päätti murjottaa tätä tivanneelle televisiotoimittajalle. Mitä teemme presidentillä, joka ei uskalla puolustaa oikeusvaltiota, etenkin kun presidentiltä odotetaan yhä enemmän arvojohtajuutta? Miten pitkälle Suomen valtiojohto aikoo vaieta terrorismin vastaisen taistelun varjopuolista ja nykyajan keskitysleireistä? Hautala kysyi keskustelutilaisuudessa, joka järjestettiin sunnuntaina Helsingissä virolaisen toimittaja Imbi Pajun Torjutut muistot –elokuvan esityksen yhteydessä.

- Suomen valtiojohdon pidättyväiset kannanotot niin Venäjän kehityksen ongelmiin kuin Yhdysvaltain johdolla käynnistetyn terrorismin vastaisen sodan varjopuoliin kertovat siitä, että suomettuneisuudesta ei olla vielä irtauduttu. Ja kuinka oltaisiinkaan, kun sen aikana vaikuttaneet poliitikot vaikenevat, kun 1970- ja 1980-lukujen politiikasta yritetään saada aikaan vain avointa keskustelua, ei mitään oikeudenkäyntiä. Lähihistoriamme valkoisia läikkiä on kiitettävästi alettu käsitellä historiantutkimuksessa, kansalaissodasta viime sotien kautta kylmän sodan ja suomettumisen aikaan, mutta historioitsijat saavat käydä keskustelua lähinnä keskenään, Heidi Hautala sanoo.

Hautala on myös pettynyt siihen, että tasavallan presidentti Tarja Halonen ei suostunut alkusyksyllä Armenian-valtiovierailullaan sanomaan mitään lähes miljoonan armenialaisen kansanmurhasta, johon Turkki syyllistyi 1900-luvun alussa.

- Maassamme pelätään turhaan historiapolitiikkaa, joka mielestäni kuuluu jokaisen sivistysvaltion julkiseen elämään. Vain sen avulla kansakunta voi vapautua menneisyyden taakasta ja katsoa tulevaisuuteen. Elävillä suomalaisilla on perheessään ja suvussaan vieläkin kipeitä ja torjuttuja muistoja jopa vuoden 1918 kansalaissodan ajalta. Sotalapsista kertova elokuva Äideistä parhain on puolestaan antanut monille Ruotsiin lähetetyille lapsille nyt vihdoin tunnistaa omia kokemuksiaan. Viime vuosina on voitu keskustella vapaammin myös Karjalan evakkojen kokemasta vääryydestä, jonka sovittamiseksi avoin omien tunteiden käsittely julkisuudessa onkin välttämätöntä. Historialla on tunteet, Heidi Hautala huomauttaa.

- Olen iloinen siitä, että olen voinut osallistua historiakeskusteluun myös Virossa. Menneisyydenhallinnassa Virolla ja Suomella on yhtymäkohtia, esimerkkinä vaikeat suhteet Venäjään. Presidentti Putinin järjestämät Voiton päivän juhlat toisen maailmansodan päätymisen 60-vuotispäivän merkeissä osoittivat, että Venäjä kieltäytyy kohtaamasta oman lähihistoriansa varjopuolia. Olisi tärkeää, että suomalaiset ja virolaiset historiantutkijat saisivat aikaan keskustelua venäläisten historioitsijoiden kanssa. Hallitusten tulee edistää tutkimusta ja keskustelua pyrkimällä avaamaan kaikki arkistot tutkijoille, Heidi Hautala vaatii.

- Menneisyyden kohtaaminen vaatii useita sukupolvia. Sitä on jatkettava ja jopa kerrattava, jotta myöskään uudet sukupolvet eivät unohtaisi, mitä heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat kokeneet. Hyvä esimerkki sovinnonteosta menneisyyden kanssa on Suomessa Hämeenlinnassa ensi keväänä järjestettävä kansalaissodan punaisten uhrien kristillinen hautaan siunaaminen. Aloite siunaamiseen tuli Hämeenlinnan työväenyhdistykseltä. Yksittäiset ihmiset, yhteisöt sekä elokuvantekijät ja kirjailijat voivat aloitteillaan ja teoksillaan auttavat kohtaamaan meitä kaikkia muitakin ymmärtämään ja kohtaamaan menneisyyden vaikeita asioita, Heidi Hautala sanoo.

- Saksa on monessa hyvä esimerkki onnistuneesta menneisyydenhallinnasta ja historiapolitiikasta. Natsien rikosten käsittelystä on siirrytty DDR:n kommunistisen diktatuuriin, jonka uhreille on annettu mahdollisuus sekä yksityisesti että ottamalla heidän kokemuksensa osaksi julkista keskustelua vapautua taakasta. Ei varmaankaan ole sattumaa, että juuri Saksan uusi liittokansleri Angela Merkel, itsekin entisen DDR:n kansalainen, uskaltaa puhua oikeusvaltion puolesta niin idässä kuin lännessäkin.
***
Lähde: http://www.heidihautala.net/lehdistotie ... php?id=723

Lauri Kentta
Viestit: 7
Liittynyt: 23.01.06 13:58

Re: Tarvitaanko Suomessa menneisyydenhallintaa?

Tapio Onnela kirjoitti:Heidi Hautala vaatii kannanotossaan Suomeen "menneisyydenhallintaa" mitä mieltä olette?
- Maassamme pelätään turhaan historiapolitiikkaa, joka mielestäni kuuluu jokaisen sivistysvaltion julkiseen elämään. Vain sen avulla kansakunta voi vapautua menneisyyden taakasta ja katsoa tulevaisuuteen.

- Saksa on monessa hyvä esimerkki onnistuneesta menneisyydenhallinnasta ja historiapolitiikasta. Natsien rikosten käsittelystä on siirrytty DDR:n kommunistisen diktatuuriin, jonka uhreille on annettu mahdollisuus sekä yksityisesti että ottamalla heidän kokemuksensa osaksi julkista keskustelua vapautua taakasta.

***
Lähde: http://www.heidihautala.net/lehdistotie ... php?id=723
Pankkipomo Liikasen neukkukytkennöistä on onneksi sentään Ylen A-piste ohjelma ottanut esille kiitettävästi. Lisää näitä tarvitaan! Alkavatko poliittsen eliitin housut tutista?

"Patomäki: "Jos se on totuudenmukainen kuvaus siitä, mitä on tapahtunut, niin kertoohan se jotakin ainakin siitä, että Erkki Liikasen tapaiset ihmiset yrittivät siinä vaiheessa edistää omaa uraansa Neuvostoliiton kautta olemalla ikään kuin paavillisempi kuin paavi itse ja tässä tapauksessa paavi istui Moskovassa."

Ohjelman käsikirjoitus löytyy täältä:
http://www.yle.fi/aohjelmat/apiste/arkisto/id26607.html
Pitäisikö suomalaispoliitikkojen Moskovan puheet tutkia? Toimittaja: Juha Ristamäki

Lauri K.

Vieras

Hentilä totuuskomissioista

Tapio Onnela kirjoitti:Heidi Hautala vaatii kannanotossaan Suomeen "menneisyydenhallintaa" mitä mieltä olette?
- Saksa on monessa hyvä esimerkki onnistuneesta menneisyydenhallinnasta ja historiapolitiikasta. Natsien rikosten käsittelystä on siirrytty DDR:n kommunistisen diktatuuriin, jonka uhreille on annettu mahdollisuus sekä yksityisesti että ottamalla heidän kokemuksensa osaksi julkista keskustelua vapautua taakasta.
Seppo Hentilä kirjoitti aiheesta Tieteessä taphtuu lehdessä:

Seppo Hentilä: Löytyykö totuus komissioista? Historiantutkimus ja totuuskomissiot
(Tieteessä tapahtuu 8/2005)

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0805/hentila.pdf

“Niin historiantutkimuksen, totuuskomission kuin tuomioistuimenkin tavoitteena on ”totuuden” löytäminen – sen selvittäminen, mitä menneisyydessä todella tapahtui. Vaikka tavoite on yhteinen, on kuitenkin järkevää ajatella niin, että ”totuus” tarkoittaa eri tahoille eri asioita. Totuuskomissiossa tavoitellaan jopa sellaista totuutta, jonka nojalla menneisyydessä tehtyjä vääryyksiä voitaisiin sillä tavoin oikaista, että osapuolet voisivat siihen tyytyä. Tässä merkityksessä totuus lähenee sovintoa tai konsensusta, joka voi hyvinkin poiketa niin sanotusta tieteellisestä totuudesta tai sellaisesta totuudesta, joka kestää tuomioistuimessa.

Juhlapuheissa historiaa luonnehditaan usein ylevästi ”kansankunnan muistiksi” tai ”elämän opettajaksi”, magistra vitae. Mutta olisiko historian oltava myös menneisyyden lääkäri tai peräti tuomari? Näitäkin rooleja ja professioita on viime aikoina historioitsijoille tyrkytetty. 1900luvun kahden diktatuurin jälkeensä jättämien
traumojen käsittely on työllistänyt historioitsijoita enemmän kuin mikään. Historian tutkimustuloksilta odotetaan ”ehdotonta” ja ”lopullista totuutta”, joka voidaan tarvittaessa esittää jopa oikeudenkäynnissä, valaehtoisen todistajanlausunnon tapaan.

Laajemmin historiantutkimuksen toivotaan kykenevän käsittelemään kipeää ja kiistanlaista menneisyyttä niin tasapuolisesti, että kansakuntaa vaivaavista traumoista päästään ja historiankuva eheytyy. Tässä historioitsijoille tarjotaan terapeutin virkaa. Erona on se, että historiaterapiassa psykiatrin sohvalla lepää kollektiivinen olio, kokonainen kansakunta.”

Loput artikkelista: Tieteessä tapahtuu 8/2005 (PDF)
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0805/hentila.pdf

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”