Erika Antinkaapo
Viestit: 1
Liittynyt: 30.11.12 17:10

Matkailun historiaa Kochissa (Kerala, Intia)

Kochin vanha kaupunki jakautuu kolmelle pienelle saarelle, Fort Kochiin, Mattencherryyn sekä Willington Islandiin. Vierailin Keralan osavaltiossa talvella 2011, ja Fort Kochi yllätti monipuolisella historiallaan. Vuosisatojen saatossa kaupunki on saanut vaikutteita niin portugalilaisilta (hallitsivat vuosina 1503–1663) hollantilaisilta (hallitsivat 1663–1773) kuin englantilaisilta (1814–1947). Kochissa on myös vuosisatojen ajan sijainnut pieni juutalainen yhteisö, jonka vaikutus alkoi hiipua portugalilaisten tulon jälkeen; nykyisin yhteisö on lähestulkoon kadonnut. Mattencherrystä voi löytää juutalaisen synagogan, joka on rakennettu vuonna 1568. Ehdottomia helmiä Fort Kochissa ovat kiinalaiset kalastusverkot rannassa, Intian vanhin eurooppalainen kirkko, St.Francisin kirkko (rakennettu 1503) jonne Vasgo da Gama alun perin haudattiin, sekä Santa Cruz Basilica, joka rakennettiin vuonna 1558, mutta brittien toimesta tuhottiin 1795, kunnes rakennettiin uudestaan 1886 (vihittiin käyttöön 1905)

Fort Kochin kaupunginosan arkkitehtuurissa on selviä eurooppalaisia vaikutteita, ja se eroaa huomattavan paljon muista Keralan osavaltion rannikkokaupungeista. Paikallisten oppaiden mukaan turismin nousu auttaa/nopeuttaa vanhojen rakennusten entisöintiä, mutta toisaalta miinuspuolena turismin jatkuva kasvu syö vanhan kaupungin henkeä ja autenttisuutta. Ajoittain Fort Kochi tuntuikin ”eurooppalaiselta” kaupungilta kahviloineen ja rantakatuineen, kirjakauppoineen ja pienine ”turistipuotineen”.

Autenttisuuden käsite on mielenkiintoinen moneltakin kannalta: mikä on ”aitoa” ja mikä ei? Voiko turisti koskaan saada otetta tästä aitoudesta? Monesti vaikuttaa siltä, että vieraalle halutaan näyttää sellaisia ilmiöitä ja asioita, joiden koetaan jollain tavalla kiinteästi kuuluvan johonkin tiettyyn kulttuuriin, olivatpa nämä asiat ja ilmiöt niin sanotusti aitoja tai eivät. Esimerkiksi usein vaikuttaa siltä, että suomalaiset tahtovat tarjota ulkomaalaiselle vieraalleen poronkäristystä, karjalanpaistia tai mämmiä, höystettynä savusaunalla ja avantouinnilla, huolimatta siitä, kuuluvatko edellä mainitut asiat isännän/emännän omaan arkeen (tai juhlaan). Tämä siksi, että usein oletetaan näiden asioiden olevan sitä, mitä suomalaisuus turistin mielestä on
tai mitä odotuksia kenties ajatellaan turistilla olevan, eikä näitä odotuksia haluta pettää. Autenttisuus tuntuu siis olevan (ainakin turismin saralla) ylipäätään hyvin rakennettua ja suunniteltua, eikä niinkään spontaania tai arkista. Kuinka moni veisi turistin ostoksille Prismaan, pizzeriaan syömään tai irlantilaiseen pubiin istumaan iltaa, mikäli turisti olisi vartavasten pyytänyt jotakin "autenttista"?

Kenties turisti ei koskaan voi kokea täysin "aitoa" kulttuuria, ja etenkin kiiressä (halutaan nähdä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa) kohdemaa jää usein melkoisen pinnalliseksi kokemukseksi. Tästä huolimatta matkailu avartaa, ja mikäli matkalle ei lähde tyystin vääränlaisella mentaliteetilla (esimerkiksi halutaan kaiken olevan kohdemaassa kuin olisi kotona, ja kun niin ei käy, muuttuvat kenties muutoin elämykselliset ja maailmankuvaa avartavat kokemukset ainoastaan väsyttäviksi) on matkailu antoisa tapa kokea myös kulttuurihistoriaa omakohtaisesti ja mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla.

Palaa sivulle “Matkailua historiaan”