Juho Malka
Viestit: 1
Liittynyt: 06.11.14 22:01

Helsingin Eiran kaupunginosan puistojen historiaa

Helsingin Eiran kaupunginosan puistot historioineen ovat jääneet naapurikaupunginosien isojen puistojen kuten Kaivopuiston ja Sinebrychoffin puiston varjoon. Vaikka edellä mainitut suuret puistot ovat merkittävä osa Etelä-Helsingin puistohistoriaa, ovat ne nykypäivänä Etelä-Helsingin ulkopuolelta tulevien valtaamia, eikä niistä voi enää henkiä 1900-luvun puistokulttuuria. Etelä-Helsinkiläinen puistokulttuuri on siirtynyt pienempiin puistoihin, joilla on myös omat kiinnostavat historiansa. Esittelen Eiran-kaupunginosassa sijaitsevien puistojen historiaa, jotka sijaitsevat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan ja ovat kesäaikaan tutustumisen arvoisia kohteita.

Eiran puisto (paikalliset tuntevat myös nimillä kukkapuisto tai Eiran kukkapuisto) sijaitsee Tehtaankadun eteläpuolella ja Laivurinkadun länsipuolella Lars Sonckin suunnitelmaa kansallisromanttista Eiran Sairaalaa (1905) vastapäätä. Puistoon näkyy myös Sonckin myöhempää arkkitehtuuria 1930-luvulta, sillä hillittyä funktionalismia edustava Agricolan kirkko sijaitsee Tehtaankadun pohjoispuolella. Eiran puisto on saanut virallisen nimensä kaupunginosalta, joka on saanut nimensä sairaalasta.

Eiran puisto rakennettiin paikalle, jossa aluksi on sijainnut kaatopaikka. Kaatopaikalle oli ajettu maata ja tuotu rakennusjätettä rakenteilla olleesta Eiran kaupunginosasta. Kaatopaikan päälle päätettiin rakentaa puisto, jolle kaupunginvaltuusto myönsi määrärahan 1910-luvulla. Puistosta tuli tyyliltään barokkipuisto ja se on säilyttänyt rauhallisen luonteensa, sillä Tehtaankadun pohjoispuolelle rakennettiin Tehtaanpuisto seuraavalla vuosikymmenellä, jonka hiekkakentällä on siitä lähtien riittänyt tilaa riehakkaammille puistoaktiviteeteille. Yksi puiston kokemista muutoksista on ollut Korkeasaaresta 2000-luvulla puiston keskeiselle paikalle siirretty kuvanveistäjän Matti Hauptinin marmoriveistos Kolme astiaa kantavaa poikaa. Veistoksen on Helsingin kaupungille lahjoittanut Kesko 1960–luvulla.

Ensipuistikko (paikalliset tuntevat myös nimellä Bambipuisto) sijaitsee Laivurinkadun länsipuolella ja Merikadun pohjoispuolella. Puistikko on saanut nimensä sen etelälaidalla sijaitsevasta Jugend-tyylisestä Villa Ensistä. Villa Ensi rakennettiin alun perin synnytyssairaalaksi, mutta nykypäivänä sen tiloissa toimii hoivakoti. Nimensä rakennus sai rakennuttajansa tyttären mukaan.

Puistikko on varsin karu ja hiljainen. Puistoa on käytetty läheisen Tehtaankadun ala-asteen nuorempien luokkien liikuntapaikkana, mutta muussa liikuntakäytössä se ei ole ollut pienen kokonsa vuoksi. Puisto tunnetaan ennen kaikkea Matti Hauptinin pronssisesta Metsäkauris-veistoksesta, joka on ihastuttanut siroudellaan puistossa vierailijoita 1950-luvulta lähtien ja muokannut puiston nimen paikallisten kielessä Bambipuistoksi.

Juhani Ahon puisto ja sen yläpuolella oleva Engelin aukio sijaitsevat keskellä Eiran kaupunginosaa. Puisto on saanut nimensä Suomen ensimmäisiin ammattikirjoilijoihin kuuluneen muun muassa lastuistaan tunnetun Juhani Ahon mukaan. Aimo Tukiaisen Ahosta 1960-luvulla veistämä realistinen pronssinen kokovartalopatsas on sijoitettu hänen vanhuudenkotinsa Armfeltintie 6 edustalle puiston keskeisimmälle paikalle.

Puisto valmistui 1920-luvulla ja se on säilyttänyt yksinkertaisen geometrisen tyylinsä. Paikallisille lapsille se on toiminut kokoontumispaikkana koko kaupunginosan alueella pelattavaa hippaa eli Eirahippaa varten, mutta kuten Eiran puistossa, suurin osa käyttäjistä nauttii viheralueesta istuskellen. Monille suomalaisen elokuvataiteen ystäville aukio ja puisto ovat tuttuja, sillä niiden laidalla sijaitseva talo (Engelinaukio 4) esiintyi rikospaikkana Matti Kassilan klassikkofilmatisoinnissa Komisario Palmun erehdys.

Eiran kaupunginosan puistot ovat säilyttäneet alkuperäisen olemuksensa. Ne ovat rauhoittavia ja idyllisiä istuskelu- ja oleskelupaikkoja, joita on elävöitetty veistostaiteella toisen maailmansodan jälkeisen vaurastumisen aikana. Eiran puistoista nauttivat lähinnä vain paikalliset asukkaat, vaikka niissä olisi helpommin tehtävissä aikamatka 1900 -luvun helsinkiläiseen puistokulttuuriin kuin Etelä-Helsingin suuremmissa puistoissa.





Lisätietoa Etelä-Helsingin puistojen historiasta ja nimistöstä kiinnostuneille:

Rakkaan puiston monet nimet : Etelä-Helsingin puistojen viralliset ja epäviralliset nimet. Jarna-Maija Malka. Helsingin yliopisto. 2012. Helsinki

Kantakaupungin nivelet – Kolmiopuistot ja jäännösaukiot Helsingin ruutukaavaverkkojen saumakohdissa. Jouni Heinänen. Helsingin kaupungin rakennusvirasto. 2009. Helsinki

Mikäli puistot ovat sinulle ennestään tuttuja, osallistu Etelä-Helsingin puistojen nimistöä käsittelevän blogin keskusteluun osoitteessa http://puistonnimi.blogspot.fi/. Blogin avulla pyritään keräämään aineistoa Helsingin yliopistossa tehtävään opinnäytetyöhön.


EDIT: Armfeltinkatu muutettu oikeaan muotoon Armfeltintieksi

Palaa sivulle “Matkailua historiaan”