Niina Siivikko
Viestit: 47
Liittynyt: 04.05.15 08:59
Paikkakunta: Turku

Avoin tiede - haasteet ja mahdollisuudet keskusteluissa

Keskustelu avoimesta tieteestä ja tutkimuksesta on lisääntynyt viime vuosina runsaasti sekä kansainvälisesti että kotimaisessa kontekstissa. Avoin tiede pitää sisällään eri osa-alueita avoimesta julkaisutoiminnasta avoimeen tutkimusaineistoon. Lisäksi keskusteluissa on mukana eri toimijoiden keräämä avoin data.
Suomessa avoimen tieteen osa-alueet ovat vielä kehittymisvaiheessa, mutta suuret linjaukset valtion ja tiedeyhteisön piirissä ovat käsittelyssä juuri nyt. Kovaa vauhtia digitalisoituva yhteiskunta kulkee joka tapauksessa kohti avoimuutta. Turun yliopistossa järjestettiin toukokuun lopulla seminaari, jossa aihetta käsiteltiin laajalti sekä yliopiston sisäisestä että myös kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta. Aiemmin aiheesta on keskusteltu runsaasti myös mediassa ja esimerkiksi Helsingin ja Jyväskylän yliopistot ovat koonneet sivuilleen aihetta käsitteleviä tietopaketteja.



Kuva: Tanskan kansallismuseo siirsi vastikään public domainin piirissä olevan kokoelmansa verkkoon kaikkien käytettäväksi. August Strindberg: Storm in the Skerries (The Flying Dutchman), 1892.

Hyötyinä tieteen demokratisoituminen, vaikuttaminen ja nopeus

Seminaarissa todettiin moneen otteeseen avoimen tieteen lukuisia hyötyjä: julkisin varoin rahoitettu tutkimus on kaikkien saatavilla ja helpommin viitattavissa, Open Access -oikeuksin julkaistujen tutkimusten tekijänoikeudet pysyvät edelleen tekijällä itsellään sekä tutkimustulosten avoimuuden takia tulokset ovat toistettavissa ja jatkotutkimus helpompaa. Tekninen kehitys antaa myös jo runsaasti mahdollisuuksia tiedon jakamiseen ja etsimiseen, kuten myös sen pitkäaikaiseen säilytykseen.

Suomessa avoimen tieteen edistämisen saralla keskeisessä roolissa on opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hanke (ATT), jonka tavoitteena seminaarissa puhunut OKM:n ylitarkastaja Sami Niinimäki kertoi olevan Suomen johtoasema tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa vuonna 2017. Tämän tavoitteen toteutumista tukevat hänen mukaansa Suomen kansalliset erityispiirteet, kuten innovatiivisuus ja korkea koulutustaso.

Niinimäki painotti seminaarissa, että avoimessa tieteessä ja tutkimuksessa piilee myös yksi osatekijä Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden kasvuun. Samoja asioita toi ilmi myös Tekesin Liisa Ewert, joka kertoi Euroopan komission Horisontti 2020 -puiteohjelman tarjoaman rahoituksen ehtoihin kuuluvan, että sillä tuotettujen tutkimusjulkaisujen on oltava avoimesti saatavilla. Tavoitteina on avoimuuden kautta lisätä talouskasvua, tieteen laatua, tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä.

Huhtikuussa taloustieteen tohtorikoulutettava Jussi Heikkilä kirjoitti Helsingin Sanomiin korostaen avoimen tieteen hyötyä juuri Suomen kannalta:
Pienen maan kannattaa tukea tieteen avoimuutta, jotta suomalaiset tutkijat kykenevät tehokkaasti hyödyntämään myös Suomen rajojen ulkopuolella tuotettua tutkimustietoa. Yliopistot ja tutkimusrahoja myöntävät tahot voivat julkaisuohjeistuksellaan vaikuttaa merkittävästi tutkimustiedon saatavuuteen ja luoda kannustimia rinnakkaistallentamisen kulttuuriin.
Nousevat julkaisukustannukset vaarantavat tieteellistä tutkimusta

Suurimpia tekijöitä avoimesta tieteestä käytävässä keskustelussa on avoin julkaiseminen. Seminaarissa luennoinut professori Tuomas Mylly kertoi, että monopolisoitumisen myötä ovat kansainvälisten kustantamojen tiedejulkaisujen hinnat nousseet hurjaa vauhtia: 1990-luvun aikana tiedejournaleiden hinnat nousivat 170 prosenttia. Tämä on hankaloittanut suuresti tutkijoiden pääsyä käsiksi uusimpiin tutkimustuloksiin. Kustantamot ovat päätyneet myymään yliopistojen tekemää tiedettä ylihintaan takaisin yliopistoille, samalla kun yliopistot ovat maksaneet tieteen tekemisen yhdessä muiden rahoittajien kanssa - mukaan lukien veronmaksajien. Kaikilla yliopistoilla ja tutkijoilla ei enää yksinkertaisesti ole varaa maksaa viimeisimmästä tutkimustiedosta.

Samalla kirjastojen määrärahoista yhä suurempi osa on jouduttu käyttämään hankintakuluihin. Avoimeen tieteeseen panostamalla resursseja saataisiin siirrettyä enemmän muuhun toimintaan, kuten esimerkiksi palveluihin - tai esimerkiksi tutkimuksen avoimesta julkaisemisesta syntyvissä maksuissa tukemiseen.

Tutkimusaineistojen avoimuus lisää uskottavuutta

Julkaisemiseen liittyy myös keskustelu tutkimusaineistojen avoimuudesta: tutkimustulosten toistettavuus on olennainen osa tieteen uskottavuutta ja laatua. Toisaalta tutkimusdatan yhteydessä täytyy olla erityisen tarkka yksityisyydensuojan suhteen, etenkin arkaluonteisia tietoja käsitellessä. Turun seminaarissa puhunut dosentti Marjut Salokannel muistutti myös muista avoimuuden rajoista: vaikka julkisin varoin tuotettu tietoa voi pitää julkishyödykkeenä, voi käytettyyn aineistoon ja erilaisiin tietokantoihin kohdistua jo entuudestaan esimerkiksi tekijänoikeuksia tai patentteja. Lisäksi henkilötietoja sisältävät tutkimusaineistot voivat olla avoimia vain anonymisoituina.


Kuva: Puolustusvoimat avasi suurimman osan digitoidusta valokuva-arkistostaan vapaasti käytettäväksi, kunhan julkaisun yhteydessä mainitaan lähteeksi SA-kuva. Pommitustuhoja Helsingissä 7.2.1944. (SA-kuva)

Avoin data on kenen tahansa uudelleen käytettävissä

Avoin data ei tarkoita samaa kuin tutkimustulosten avoimuus, vaan varsinaista kerättyä, jalostamatonta tietoa. HRI määrittelee sen näin:
Avoimella datalla tarkoitetaan julkishallinnolle, organisaatioille, yrityksille tai yksityishenkilöille kertynyttä jalostamatonta informaatiota, joka on avattu organisaation ulkopuolisillekin vapaasti ja maksutta hyödynnettäväksi.

Avoin data ei ole sama asia kuin julkinen tieto. Julkiseen tietoon kaikilla on pääsy, eli ihmiset pääsevät lukemaan tietoja esim. verkkosivuilta tai kaupungin kirjaamosta. Avoin julkinen tieto eli avoin data puolestaan tarkoittaa sitä, että kansalaiset ja yritykset voivat käyttää tietoja omiin tarkoituksiinsa tasavertaisesti julkisen hallinnon kanssa.
Avoimen datan osalta toimijoina ovat niitä tutkimuksessa hyödyntävien lisäksi tietenkin myös datan kokoajat. Esa Mäkinen kritisoi toukokuun lopussa Helsingin Sanomissa lähinnä valtioiden ja kuntien avoimuutta toteamalla, että Avoin data jäi puolitiehen:
Avoimen datan idea on kirkas: veronmaksajien rahoilla tuotetaan tietoa, joka annetaan veronmaksajien käyttöön perimättä ylimääräistä maksua.

Idea ei oikeastaan ole kovin vallankumouksellinen. Silti viranomainen julkistamassa avointa dataa on yhä poikkeus, ei sääntö. Valtioneuvoston periaatepäätös ei mullistanut viranomaisten suhdetta hallitsemiinsa tietoihin. Esimerkiksi eduskunta uudisti juuri verkkosivunsa. Vaikka dataa on laareissa huikeita määriä, edes korkein lainsäätäjä ei ole avannut datojaan kansalle.
Miten käytännössä toimitaan avoimuuden edistämiseksi?

OA-keskustelussa käytetään termejä vihreä ja kultainen tie. Vihreän tien ratkaisuna on rinnakkaistallentaminen yliopistojen julkaisuarkistoihin, joihin tutkija voi tallentaa julkaistun työnsä tai esimerkiksi sen ns. final draft -version. Sieltä se on avoimesti kaikkien saatavilla. Ongelmana tässä usein ovat kustantajien rajoitukset: osa kieltää rinnakkaisjulkaisun kokonaan tai tietyn karenssiajan sisällä, jolloin kaikista tuorein tutkimus jää pois.

Kultainen tie taas tarkoittaa tutkimusten julkaisemista erilaisissa vertaisarvioiduissa Open Access -lehdissä, joiden määrä ja arvostus lisääntyvät jatkuvasti. Tästä peritään usein jonkinlainen maksu, joka voi siten tuottaa ongelmia tutkijalle rahoituksen järjestämisen suhteen. OA-maksujen huomioiminen rahoituksessa onkin tällä hetkellä yksi olennaisimmista ratkaistavista haasteista.

Toisinaan puhutaan myös hybridivaihtoehdosta, jolloin tutkimus julkaistaan perinteisesti kaupallisen kustantamon kautta, mutta samalla kirjoittaja maksaa erikseen OA-oikeudesta - pahimmassa tapauksessa kustantamolle maksetaan siis sekä OA-oikeudesta että muusta maksullisesta sisällöstä. Tätä ei pidetä kovin suositeltavana.


Kuva: Finnaan on kerätty valtavat määrät digitalisoitua materiaalia kotimaisten muistiorganisaatioiden kokoelmista. Hakutuloksia tietokannoista voi rajata esimerkiksi aineistotyypin, aikakauden ja alueen mukaan. Aineiston käyttöoikeudet vaihtelevat runsaasti. Daniel Nyblinin valokuva Fredrik Ahlstedtin teoksesta Töölönlahdella, 1887. (Kansallisgalleria)

Käytännön apuja avoimeen julkaisemiseen löytyy jo melko paljon. Esimerkiksi CreateChange.org-sivusto pureutuu juuri siihen, kuinka muutos avoimeen tieteeseen käytännössä toteutetaan. Sen sivuilta löytyy Making change work for you -kokonaisuus, joka opastaa muutokseen eri roolien kautta, oli kyseessä sitten vaikkapa tutkija, opettaja tai toimittaja. Tutkijoilla on jo käytettävissä erilaisia "tieteen sosiaalisia medioita", kuten ResearchGate ja Academia.edu. Avointiede.fi -sivustolta taas voi ladata itselleen avoimen tieteen käsikirjan, sekä osallistua tämänhetkisen version työstämiseen juhannukseen asti.

Sovellusasiantuntija Jessica Parland-von Essen korosti Turun seminaarissa, että tutkijoilta vaaditaan avoimeen tiedonhallintaan muun muassa huolellisuutta, eettisyyttä ja hyvää aineistonhallinnan suunnittelua. Organisaatioilta taas edellytetään esimerkiksi selkeitä ohjeita sekä riittäviä palveluita ja tukea tutkijoille. Yhteistyökyky ja joustavuus kaikilta osapuolilta ovat avainasemassa.

Avoimen tieteen ja tutkimuksen haasteet

Suomessa avoin tiede on siis vielä alkuvaiheissaan, vaikka jonkinlaisia askeleita avoimuuden suuntaan on jo otettu. OKM kertoi toukokuussa, että parhaiten toistaiseksi olivat asiaa edistäneet Helsingin ja Jyväskylän yliopistot, mutta parannettavaa riitti vielä kaikilla.
Suomalaisten korkeakoulujen avoimeen tieteeseen liittyvää toimintakulttuuria on selvitetty. Opetus- ja kulttuuriministeriön CSC:llä teettämässä selvityksessä arvioitiin korkeakoulujen avoimen toimintakulttuurin tilannetta viidellä eri kypsyystasolla. Korkeimmalla kypsyystasolla ei tällä hetkellä ole vielä yksikään korkeakoulu. Toiseksi korkeimmalle tasolle nousivat Helsingin ja Jyväskylän yliopistot, joista Jyväskylän yliopisto on myös esimerkiksi listannut omille sivuilleen erilaisia tutkimuksia Open Accessiin liittyen..

Kolmannella tasolla on viisi korkeakoulua, toiseksi alhaisemmalla tasolla 14 korkeakoulua ja alimmalla tasolla 9 korkeakoulua. Yli puolessa korkeakouluista avoimuutta ollaan kuitenkin edistämässä aktiivisesti. Yliopistot ovat selvästi edellä ammattikorkeakouluja avoimen tieteen kulttuurin edistämisessä.
Kalle-Antti Suominen kertoi seminaarissa Turun yliopiston olevan tällä hetkellä vielä neljännellä tasolla, mutta että tavoitteena olisi edistää asiaa kuluvan vuoden aikana. Keskusteluissa nousi esille Turun yliopiston osalta esimerkiksi gradujen verkkotallennuksen vähäinen määrä. Syynä tähän on opiskelijoilta luvan antamiseen vaadittava monimutkainen prosessi, jota pyritään nyt helpottamaan. Joissakin kotimaisissa yliopistossa sitä on jo tuettu siten, että työnsä verkkojulkaisuun suostumalla opiskelija saa tukea pakollisten paperiversioiden painamiseen.

Suomen Akatemia on suosittanut, että sen rahoittama tutkimus ja tutkimusaineisto julkaistaisiin avoimesti. Akatemian suositus on ennen kaikkea vihreä tie, eli rinnakkaistallennus. Tutkimusbudjettiin on myös mahdollista varata varoja Open Access -julkaisemisen kuluja varten, mutta ongelmaksi todettiin vielä se, että tällaiset kulut syntyvät toisinaan vasta myöhemmin. Turun seminaarissa puhunut SA:n Pentti Pulkkinen näki avoimen tieteen eräänlaisena paluuna alkuperäiseen tieteen eetokseen.

Seminaarin keskusteluissa myös todettiin, että ongelmana tutkijoille on etenkin juuri kalliiden kaupallisten kustantajien julkaisujen arvostaminen OA-julkaisujen edelle. Siten niissä julkaistut artikkelit tuottavat tutkijoille ja yliopistoille pisteitä ja siten rahaa, jolloin tutkija voi joutua päättämään, asettaako tutkimusta julkaistessaan etusijalle etiikan vaiko rahoituksen. Lisäksi tieteenalojen väliset erot täytyy huomioida.


Suomalaisia sivustoja aiheesta


* OKM: Avoin tiede ja tutkimus -hanke: Avointiede.fi
* ATT-hanke Twitterissä
* ATT-hanke Facebookissa
* OKM: Tutkimuksen avoimuudella yllättäviä löytöjä ja luovaa oivaltamista. Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta 2014–2017
* Helsingin yliopisto: Avoin tiede ja tutkimus -seminaari (19.3.2015)
* Helsingin yliopisto: Open Access
* Jyväskylän yliopisto: Open Access
* Suomen open access -työryhmä: FinnOA
* Avoindata.fi

Kansainvälisiä OA-sivustoja

* CreateChange.org
* GOAP: Global Open Access Portal
* OpenAIRE2020 -projekti
* CreativeCommons.org

* ResearchGate
* Academia.edu


Kolumneja

* HS: Tutkimustieto ei ole vielä riittävän avointa (Jussi Heikkilä/7.4.2015)
* SKS: Kirja avoimessa tieteessä: miksi ja kenen rahoilla? (Tuomas M. S. Lehtonen/30.4.2015)
* HS: Avoin data jäi puolitiehen (Esa Mäkinen/28.5.2015)
* Kaleva: Avoin tieto - avoin tiede - avoin prosessi Veikko Seppänen/1.6.2015)

Palaa sivulle “Uutisia historiasta: arkisto”