Niina Siivikko
Viestit: 47
Liittynyt: 04.05.15 08:59
Paikkakunta: Turku

Pelastamistaan lapsista muistettu Sir Nicholas Winton menehtyi 106-vuotiaana

Sir Nicholas Winton (19.5.1909 – 1.7.2015) on nukkunut pois 106 vuoden iässä. Winton muistetaan humanitäärisestä työstään toisen maailmansodan alkuvaiheissa - hän onnistui kuljettamaan 669 pääosin juutalaistaustaista lasta turvaan natsi-Saksan uhkaamasta Tšekkoslovakiasta.


Kuva: Sir Nicholas Winton Prahassa vuonna 2007. (Li-sung/Wikimedia Commons)

Winton kuuli ystävältään joulukuussa 1938, että natsi-Saksan uhkaamassa Prahassa kaivattaisiin apua. Saksa oli saanut Münchenin sopimuksen kautta Tšekkoslovakian sudeettialueen haltuunsa ja sen seurauksena alueelta saapui runsaasti etenkin juutalaispakolaisia Tšekkoslovakian puolelle. Winton hylkäsi suunnitelmansa hiihtolomasta ja matkasi Prahaan. Paikalle päästyään hän järkyttyi pakolaisten vaikeasta tilanteesta kylmän talven armoilla ja ryhtyi pohtimaan yhdessä Martin Blaken ja Doreen Warrinerin kanssa tapaa, jolla saataisiin autettua edes avuttomimmassa asemassa olevia: lapsia. He päättivät evakuoida halukkaat Iso-Britanniaan.

Suurimpia esteitä oli kaksi: Ensinnäkin monet Euroopan maista, Iso-Britannia mukaan lukien, olivat juuri tiukentaneet käytäntöjään maihin otettavien pakolaisten suhteen. Kristalliyön myötä raja luvattiin Britanniassa avata lapsille, mutta Wintonin täytyi sitä varten järjestää heistä jokaiselle matkustusasiakirjat ja perheet, jotka suostuisivat varmasti lapset ottamaan vastaan. Lasta kohtaan vaadittiin myös 50 punnan takuu kotiinpaluuta varten.
Toisena ongelmana oli itse matka: se täytyi tehdä junalla sodan partaalla olevan Euroopan läpi, Saksan kautta Hollantiin, joista jälkimmäinen oli aiemmin sulkenut rajansa kaikilta juutalaispakolaisilta.

Kahdeksalla junalla turvaan

Kolmikko perusti tilapäisen päämajan prahalaiseen hotelliin ja ryhtyi keräämään nimilistaa niistä perheistä, jotka haluaisivat lähettää lapsensa turvaan. Tämän jälkeen Winton matkusti takaisin Iso-Britanniaan etsimään lapsille heidät vastaanottavia perheitä ja neuvottelemaan viranomaisten kanssa luvasta tuoda lapset maahan. Myöhemmin Winton itse muisteli käyttäneensä hyväksi kaikkia keinoja: omia suhteitaan, suostuttelua ja pienimuotoista kiristystäkin... Lupa heltisi tiukkojen ehtojen kera ja Winton onnistui takaamaan lasten matkanteon Hollannin läpi. Sieltä heidät kuljetettaisiin loppumatka laivalla Britanniaan. Lehti-ilmoitusten avulla lapsille löydettiin myös vastaanottavat perheet.

Wintonin lapsia matkusti yhteensä kahdeksassa junassa Euroopan halki maalis-elokuun välillä vuonna 1939. Lukuisat heistä eivät enää koskaan tavanneet perhettään. Britannian vaatimat matkustusasiakirjat väärennettiin niille lapsille, joille sellaisia ei muuten oltu saatu hankittua.

Winton itse muisteli vielä myöhemminkin yhtä asiaa kaikista tärkeimpänä: viimeistä junaa, joka ei enää päässyt lähtemään Prahasta Saksan hyökättyä Puolaan ja sodan käynnistyttyä:
My chief thoughts when I look into this box is not of the children who came but of the children who should have come and didn’t come, couldn’t come. Some because foreign countries wouldn’t help and others because of just a day war broke out. I mean that was a big thing - that was our biggest transport – 250 children on that train. And just put there for the Germans to take – they didn’t have to go round looking for them – awful business.
(BBC)

Hiljaiseloa sodan jälkeen

Sodan sytyttyä Winton rekisteröityi ensin aseistakieltäytyjäksi, mutta muutti pian mielensä ja palveli sodan ajan Kuninkaallisissa ilmavoimissa. Sodan päätyttyä hän työskenteli ensin Kansainvälisessä pakolaisjärjestössä (IRO) ja sen jälkeen Kansainvälisessä jälleenrakennus- ja kehittämispankissa. Britanniassa hänet palkittiin muun muassa työstään hyväntekeväisyysjärjestön vanhainkotien eteen.

Sodan jälkeen Winton ei koskaan itse puhunut tapahtuneesta. Kysyttäessä asiasta myöhemmin hän tarkensi, että hän ei varsinaisesti määrätietoisesti salannut mitään - hän ei vain oma-aloitteisesti kertonut, eikä kukaan osannut kysyä. Toimien laajuus selvisi vasta, kun hänen vaimonsa löysi perheen ullakolta nimilistoja ja muita tietoja sisältäneen muistikirjan. Tapahtumien kulun selvittyä myös suurelle yleisölle häntä muistettiin monin kunnianosoituksin: hänet esimerkiksi lyötiin ritariksi vuonna 2002 ja vuonna 2014 hänelle myönnettiin tsekkiläinen Valkoisen Leijonan kunniamerkki, maan korkein kunnianosoitus.

Youtubesta löytyy koskettava katkelma brittiläistä TV-ohjelmaa That's Life! vuodelta 1988, jossa Wintonille selviää, että hänen vierellään istuva nainen onkin yksi hänen pelastamistaan lapsista. Jo tämä liikuttaa suuresti sekä katsojia että Wintonia, mutta lopulta käy ilmi, että itse asiassa hänen ympärillään katsomossa istuukin parikymmentä hänen pelastamistaan lapsista.



Youtubeen on lisätty myös Wintonin kiehtova haastattelu 60 Minutes -ohjelmassa.




Kuva: Wintonin patsas Prahan päärautatieasemalla. (Luděk Kovář/Wikimedia Commons)


* BBC: How did one Englishman save 669 children from the Holocaust?
* Wikipedia (eng.): Sir Nicholas Winton
* Youtube: Sir Nicholas Winton - BBC Programme "That's Life" aired in 1988
* Youtube: 60 Minutes: Sir Nicholas Winton "Saving the Children"

Palaa sivulle “Uutisia historiasta: arkisto”