Suomen kenraalikuvernöörin alkuperäisaineistot löytyivät yllättäen Saksasta

Ilmoita täällä uusista historia-alan, yhteiskuntatieteen tai kulttuuritutkimuksen julkaisuista, verkkosivuista, arkistojulkistuksista, ohjelmista tai muista medioista.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä, Tapio Onnela

Tapio Onnela
Viestit: 4730
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Suomen kenraalikuvernöörin alkuperäisaineistot löytyivät yllättäen Saksasta

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 10.06.16 16:34

Kuva
Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Gerardin (1838–1929) harvinaiset alkuperäisaineistot on löydetty Saksasta. Kokonaisuus on nyt saatu lainaksi Suomeen ja Kansallisarkistoon digitoitavaksi. Aikaisemmin tuntematon aineisto avaa uuden näkökulman Suomen eduskuntauudistukseen, Viaporin kapinaan ja sortokausien väliseen ”suojasäähän” 1905–1908.

Saksassa Gerardin suvun yksityisomistuksessa olleet ja yllättäen vuonna 2015 löytyneet aineistot saapuivat Kansallisarkistoon digitoitavaksi 8.6.2016. Aineistot digitoidaan kesän aikana ja ne palautetaan sen jälkeen Saksaan. Aineistoista julkaistaan kirja Turun kirjamessuilla Suomen juhlavuonna 2017, minkä jälkeen myös koko digitoitu aineisto avautuu kaikkien nähtäville ja käytettäväksi arkistolaitoksen sähköisiin tietokantoihin.

Aineistoja on kolme kansiollista ja niihin sisältyy esimerkiksi Gerardin laaja, käsinkirjoitettu omaelämäkerta, jossa hän kertoo ajastaan Suomessa, sekä hänen kirjeenvaihtoaan ja neuvostopassinsa. Merkittävässä kokonaisuudessa on mukana myös Venäjän keisari Nikolai II:n allekirjoittama Gerardin nimitysasiakirja Suomen kenraalikuvernööriksi.

Kenraalikuvernööri Gerard ydinasemassa Suomen itsenäistymiskehityksessä

Nikolai Gerard nimettiin Suomen kenraalikuvernööriksi 6.12.1905. Hän oli ainoa kenraalikuvernööri, jolla ei ollut sotilastaustaa. Sen sijaan hän oli laillisuusajattelun kannalla oleva juristi ja liberaali. Hänen kuvernööriaikansa (1905–1908) oli lyhyt, mutta Suomen itsenäistymiskehitykselle erittäin tärkeä.

Suomessa senaattori Leo Mechelin sai syksyllä 1905 ajetuksi läpi niin sanotun marraskuun manifestin, jolla keisari peruutti aikaisemmat, Suomessa laittomina pidetyt määräykset. Tuore kenraalikuvernööri Nikolai Gerard ryhtyi yhteistyöhön Leo Mechelinin kanssa, josta oli tullut Senaatin varapuheenjohtaja ja talousosaston päällikkö, käytännössä siis pääministeri. Muutoskehitys oli nopea. Gerard oli tuskin ehtinyt asettua uuteen tehtäväänsä, kun Suomessa kutsuttiin joulukuussa 1905 koolle ylimääräiset valtiopäivät, joiden keskeisenä tehtävänä oli toteuttaa valtiopäiväuudistus – perustaa uusi yksikamarinen eduskunta.

Hyvin pitkälti uuden kenraalikuvernöörin suopeuden ja yhteistyöhaluisuuden ansiosta työ eteni ilman suurempaa kitkaa. Lainopin professori Robert Hermanssonin komitea teki pohjatyön, kenraalikuvernööri Nikolai Gerardin ja senaattori Leo Mechelinin johdolla Suomen senaatti valvoi hankkeen etenemistä. Nopean valmistelun jälkeen uudistusehdotus esiteltiin keisarille jo maaliskuussa 1906. Valtiopäivät hyväksyivät uudistuksen kesäkuun 1. päivänä ja keisari Nikolai II vahvisti sen pian tämän jälkeen. Suomen eduskunnan syntyyn johtanut laki astui voimaan 1.10.1906 lukien ja ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin seuraavana vuonna. Suomen ensimmäisen eduskunnan avasi kenraalikuvernööri Gerard.

Suomi piti Gerardista ja Gerard Suomesta

Lyhyt, mutta Suomelle historiallisen tärkeä suojasään jakso päättyi vuoden 1908 alussa. Gerard joutui eroamaan virastaan helmikuussa 1908 ja vähän myöhemmin saman kohtalon koki Leo Mechelinin perustuslaillinen senaatti. Alkoi toinen sortokausi. Gerard kuvailee eroamisen jälkeisiä tuntemuksiaan muistelmissaan: ”Lähdin Suomesta tuntien syvää sympatiaa tuota maata kohtaan, josta tiesimme noina aikoina vielä niin kovin vähän.” On vaikea kuvitella, että kukaan muu Suomen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun venäläisistä kenraalikuvernööreistä olisi luonnehtinut kauttaan samoilla sanoilla. Suomen lehdistössä kirjoitettiin kymmeniä artikkeleita, joissa ylistettiin väistyvää kenraalikuvernööriä.

Nikolai Gerard pakeni Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen, missä valtio päätti kustantaa hänen ja hänen perheensä oleskelun Viipurin läänin Uudellakirkolla sijainneessa parantolassa kiitokseksi Gerardin toiminnasta Suomen hyväksi hänen kenraalikuvernöörikautenaan. Gerard kuoli vuonna 1929, minkä jälkeen hänen jälkeläisensä muuttivat Saksaan ja Ranskaan.

* Wikipedia: Nikolai Gerard

Lähde: Arkistolaitoksen tiedote 10.6.2016