Helena Pilke
Viestit: 34
Liittynyt: 24.11.09 21:24
Viesti: Kotisivu

Mannerheim-näytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa

Kuva
Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri – Mannerheim ja saksalainen suudelma, kuvassa: Kari Mattila, Eero Saarinen, Matti Rasila, kuva Tapio Vanhatalo.

Vastikään (25.10.2017) ensi-iltansa saanut Mannerheim ja saksalainen suudelma on Helsingin Kaupunginteatterin panos Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhliin. Suomi 100-tunnus ei missään kohtaa näy eikä se ole tarpeenkaan – katsoja oivaltaa muutenkin, että tässä ollaan kahden kansakunnan kohtalonhetken äärellä.

Ensimmäinen näytös sijoittuu sisällissotaan ja sen jälkeiseen aikaan, jolloin armeijan johtoon sovitellaan sotaministerinä toiminutta eversti Wilhelm Thesleffiä, koko maata hallitsemaan saksalaista kuningasta ja Mannerheim (Asko Sarkola) poistuu näyttämöltä ovet paukkuen palatakseen hetken kuluttua vastavalittuna valtionhoitajana. Saksalaismielinen Thesleff joutuu väistymään – Saksa on hävinnyt ensimmäisen maailmansodan.

Toisessa näytöksessä käydään läpi koko jatkosota alkaen Mannerheimin kuuluisasta miekantuppipäiväkäskystä aina kesän 1944 rajuihin torjuntataisteluihin. Näyttämönä on luonnollisesti päämaja, ja näyttämöllä keskeiset päämajan upseerit Aladár Paasonen (Matti Olavi Ranin), Erik Heinrichs (Kari Mattila) A. F. Airo (Antti Timonen, joka näyttelee myös Thesleffin roolin) sekä saksalainen sotamarsalkka Keitel (Eero Saarinen).

Historianharrastajalle tapahtumat ovat tietenkin tuttuja. Käsikirjoittaja Juha Vakkuri korostaa Mannerheimin osuutta tapahtumien kulussa: hänen ansiostaan Suomi onnistui peräti kahdesti irrottautumaan Saksasta. Mutta vaikka juonenkulun tietää edeltä käsin, Kari Heiskasen ohjaamaa esitystä seuraa intensiivisesti. Tyhjiä hetkiä ei ole.

Tämä on miesten näytelmä: naisia on lähinnä taustalla palvelijattarina ja lottina. Anastasia Arapova (Helena Haaranen) käväisee huutamassa hysteerisesti entiselle aviomiehelleen. Kitty Linder (Kirsi Karlenius) ja Mannerheim kohtaavat kahdesti, mutta rakkaus ei syty roihuamaan, vaan päähenkilö omistautuu isänmaalle.

Sarkola on itseoikeutettu näyttämön valtias, mutta hyvää työtä tekevät myös muut. Pertti Sveholmilla on kaksoisrooli sisällissodan ajan kartanonherra Hjalmar Linderinä ja jatkosodan tiedotuspäällikkö Kalle Lehmuksena. Vakkurin kuiva huumori pilkahtaa esiin erityisesti näissä kahdessa.

Suhteellisen niukkaa mutta aikakausiensa mukaista näyttämölavastusta täydentävät taustalle heijastetut valokuvat ja selittävät tekstit, jotka pitävät katsojan koko ajan tietoisena siitä, kuka kukin on ja mikä on hänen osuutensa näissä historian käänteissä.

Iloista pikkujouluseuruetta en varmaankaan tätä näytelmää katsomaan veisi, mutta muita tuttuja kyllä. Etusijalla olisivat ehkä lukiolaiset ja muu nuorempi väki.

Näytelmä vuorottelee suurella näyttämöllä Myrskyluodon Maijan kanssa. Esityksiä on vuoden 2017 puolella kymmenkunta; kevätkaudella ne jatkuvat.

Palaa sivulle “Uudet historia-aiheiset mediat”