Ajopuu
Viestit: 2
Liittynyt: 27.02.09 14:35

Sana "jumalauta"

Perinteinen, melkeinpä itsestään selvä selitys sanalle "jumalauta" on, että se on lyhentynyt versio huudahduksesta "Jumala, auta!". Minua alkoi kuitenkin askarruttaa, että jos näin on, miksi siihen sitten on suhtauduttu kuin manaukseen tai kiroukseen. Kai kristitty nyt saa Jumalalta apua ja voimaa pyytää?

Vähän aikaa sitten sain selville Ahvenanmaalaisen Jomalan nimeä selvitellessäni, että "jumala" on alunperin tarkoittanut palvontapaikkaa, jossa on puisia jumalankuvia. Sanan taustalla on luultavasti alunperin balttilainen Jumis, hedelmällisyyden jumala, joka sitten on varmaankin kotiutunut suomen kieleen muodossa Jumi. Tupajumi (jonkinlainen kotijumala?), juminkeko (jumalankuvan alla oleva kumpare?) ja liikkeetöntä yhdyntää tarkoittanut "olla jumissa" tulevat mieleen tämän sanan sovelluksista.

Mutta miksei sitten sana "jumala" ole "jumila"? Olisiko mahdollista, että jossain päin tai jonakin aikana tuon jumalolennon nimi olisikin ollut Juma, ja tästä sitten olisi tullut palvontapaikkaa ensin tarkoittanut, ja sittemmin korkeamman henkiolennon yleisnimeksi laventunut jumala?

Varsinainen kysymykseni onkin, että voisiko "jumalauta" olla pikemminkin "juma-lauta", eli puinen jumalankuva, kuin "jumal-auta", eli avunpyyntö? Tämä selittäisi ainakin osittain, miksi "jumalauta" on yhä edelleen kirosana kristityille.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Sana "jumalauta"

Ajopuu kirjoitti:Varsinainen kysymykseni onkin, että voisiko "jumalauta" olla pikemminkin "juma-lauta", eli puinen jumalankuva, kuin "jumal-auta", eli avunpyyntö? Tämä selittäisi ainakin osittain, miksi "jumalauta" on yhä edelleen kirosana kristityille.
Amerikkalaiset ja englantilaiset kiroavat Jesus Christ ja God Damn It. Täytyy olla kyse laajemmasta kristillisestä tavasta, jonka taustalla saattaa olla, että kirkko on kieltänyt jumalan nimen turhan lausumisen. On uhmakasta ja rohkeaa uhmata jumalallista kieltoa. Mikä voima!

"Juma-lauta" on alttarin yläpuolella. Pakanalle voisi syntyä helposti sellainen käsitys, että kristinuskossa palvotaan alttarin yläpuolella olevaa "juma-lautaa". Luultavasti samalla tavalla kristityt tulkitsivat pakanallisten palvontamenojen kohdistuvan lautaan tai puupökkelöön, vaikka kyse on symboliikasta kuten kristillisyydessäkin.

-

Leenamaaria
Viestit: 7
Liittynyt: 09.02.09 06:42

Re: Sana "jumalauta"

Mielestäni jumalauta kuitenkin liittyy vanhassa suomessa enemmän avunpyyntöön kuin kiroamiseen. Ja avunpyyntöhän sekin on, kun karjaisee jaumalautaa lyödessään vasaralla sormeensa!
Ku kaik me Turus tieräm, ett tot maar on Marian nimeen, vannnon asian todeksi ja ei maar vastaava kielto. Jos jälkimmäinen lausuntaan epäilevällä äänellä, tulee keskustelutoverin vahvistaa asian vaikka sanomalla kyl maar jumalaut.

Jouppe
Viestit: 90
Liittynyt: 21.04.08 20:20
Paikkakunta: Ingå
Viesti: Kotisivu

Re: Sana "jumalauta"

Ajopuu kirjoitti:Sanan taustalla on luultavasti alunperin balttilainen Jumis, hedelmällisyyden jumala, joka sitten on varmaankin kotiutunut suomen kieleen muodossa Jumi. Tupajumi (jonkinlainen kotijumala?), juminkeko (jumalankuvan alla oleva kumpare?) ja liikkeetöntä yhdyntää tarkoittanut "olla jumissa" tulevat mieleen tämän sanan sovelluksista.

Mutta miksei sitten sana "jumala" ole "jumila"? Olisiko mahdollista, että jossain päin tai jonakin aikana tuon jumalolennon nimi olisikin ollut Juma, ja tästä sitten olisi tullut palvontapaikkaa ensin tarkoittanut, ja sittemmin korkeamman henkiolennon yleisnimeksi laventunut jumala?
Sanaa selitetään nykyään Marin sanan jumə/jəmə 'taivas, pääjumala' yhteyteen.
Esisuomalainen *juma- olisi, kuten moni muukin uskontoon ja maailmankatsomukseen liittyvä sana (taivas, vasara, toivo jne.) lainaa arjalais-/iranilaiselta suunnalta: *diumān-, *diumna- joita vastaa sanskritissa dyumān 'taivaallinen, kirkas, loistava' ja dyumná 'loisto, kunnia, taivaallinen loisto'

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”