Razuy
Viestit: 2
Liittynyt: 15.09.14 12:42

1700-luvun Suomi

Miten voisi käsitellä väitettä "1700-luku oli Suomen hyödyn ja valistuksen aikaa"?
Jotain asioita on jo löytynyt. Hyödyn ajaksi sitä ainakin kutsutaan koska väestön määrä alkoi nousemaan Suuren Pojan sodan jälkeen, kun sodasta paenneet palasivat ja sekä myös siksi koska Ruotsissa alettiin edistämään lääkintähuoltoa ja terveysvalistusta. Paljoa muuta en vielä löytänyt, vähän maataloudesta oli,mutta olisiko jotain muutakin, kuten esim jotain miksi sitä 1700 lukua kutsutaan valistuksen ajaksi?

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: 1700-luvun Suomi

Miksi väitettä pitäisi jotenkin käsitellä? Kuka väitteen on esittänyt ja missä yhteydessä? Mikä antaa aiheen kommentoida sitä? Onko kyseessä koulutehtävä?

On kyseenalaista, mitä "Suomi" edes tarkoittaa 1700-luvusta puhuttaessa. Nykyinen Suomi oli osittain Ruotsin, osittain Venäjän osa, ja raja vaihteli 1700-luvulla.

"Hyödyn aikakausi" on iskusana, jolla yleensä viitataan taloudellisen hyödyn tavoitteluun vastakohtana aatteille, uskonnoille jne. Oma lukion historianopettajani havainnollisti tätä kertomalla, miten papit jakoivat saarnastuolista neuvoja perunan viljelemisestä eikä sielun pelastuksesta. Nykyaikaisempi nimitys olisi ehkä ”materialismi”. Mutta 1700-luvun ”Suomessa” (siinä osassa nykyisen Suomen aluetta, joka kuului Ruotsiin) ”hyödyn aikakausi” vaikutti suhteellisen vähän. Taloushistorian yleisesityksistä voi lukea kuvauksia kehityksestä, jossa oli kiistattomia edistysaskelia, mutta varsinainen varhaisteollinen kausi alkoi ”Suomessa” vasta, kun Ruotsi oli menettänyt itäisen osansa Venäjälle ja siitä muodostettiin niin sanottu Suomen suuriruhtinaskunta.

"Valistus" on vielä suuremmassa määrin iskusana ja hyvin epämääräinen iskusana. Ensisijaisesti se viittaa Ranskan ns. valistusfilosofeihin ja heidän ajatuksiinsa. Niistä on vaikea löytää punaista lankaa paitsi takaperoisesti, nykyajasta lähtien: suuri osa "valistuksen" ajattelusta on muodostunut lähes itsestäänselväksi osaksi modernia länsimaista ajattelua – siis ainakin ideologian tasolla. Valistusfilosofia oli omana aikanaan pienen, lähinnä yläluokkaan kuuluvan ryhmän harrastus, joka vaikutti kansan syviin riveihin olemattoman vähän jos sitäkään. 1700-luvun ”Suomesta” sitä saa etsimällä etsiä.

Tyypillistä ”valistuksen” käsitteen suhteellisuudelle on, että Ruotsin kuningas Kustaa III esitetään usein erityisen valistuneena ja hänen mainitaan muun muassa lakkauttaneen kidutuksen käytön kuulustelumenetelmänä. Toisaalta Kustaa III ei ollut missään mielessä demokraattinen, vaikka nykymaailmassa valistus ja demokratia tyypillisesti esitetään kaksosina. Kustaa III:han teki vallankaappauksen, jolla hän palautti kuninkaan vallan lähelle itsevaltiutta

Razuy
Viestit: 2
Liittynyt: 15.09.14 12:42

Re: 1700-luvun Suomi

Siis väite esitettiin koulun kirjan tehtävissä, jäin sitä pohtimaan kun harjoittelin kokeeseen, kirjassa tieto oli kuitenkin puutteellista. Ja itse tehtävän annossakin oli ehdotus etsiä muualta tietoa.

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: 1700-luvun Suomi

yucca kirjoitti:On kyseenalaista, mitä "Suomi" edes tarkoittaa 1700-luvusta puhuttaessa. Nykyinen Suomi oli osittain Ruotsin, osittain Venäjän osa, ja raja vaihteli 1700-luvulla.
Kyllä tuo "Suomi" on ihan riittävän selvä käsite tuossa yhteydessä. Totta kai, jos halutaan pedantteja olla, pitäisi käsitellä erikseen ns. Vanhan Suomen oloja, asiassa siellähän toteutettiin mm. varsin valistushenkinen koulureformi, mutta eiköhön koulutehtävään riitä se Ruotsin-puoleinen Suomi.
"Hyödyn aikakausi" on iskusana, jolla yleensä viitataan taloudellisen hyödyn tavoitteluun vastakohtana aatteille, uskonnoille jne. Oma lukion historianopettajani havainnollisti tätä kertomalla, miten papit jakoivat saarnastuolista neuvoja perunan viljelemisestä eikä sielun pelastuksesta. Nykyaikaisempi nimitys olisi ehkä ”materialismi”. Mutta 1700-luvun ”Suomessa” (siinä osassa nykyisen Suomen aluetta, joka kuului Ruotsiin) ”hyödyn aikakausi” vaikutti suhteellisen vähän. Taloushistorian yleisesityksistä voi lukea kuvauksia kehityksestä, jossa oli kiistattomia edistysaskelia, mutta varsinainen varhaisteollinen kausi alkoi ”Suomessa” vasta, kun Ruotsi oli menettänyt itäisen osansa Venäjälle ja siitä muodostettiin niin sanottu Suomen suuriruhtinaskunta.
"Hyödyn aikakausi" on tosiaan termi, jolla viitataan 1700-luvun lukuisiin reformeihin, muiden muassa juuri perunanviljelyyn. Oli noita muitakin, mutta en käy tässä noita luettelemaan, jotten tekisi, Razuy, läksyjäsi sinun puolestasi:) Yucan väite siitä, ettei niillä olisi ollut juurikaan merkitystä, on melkoisen kärjistetty, sanoisin peräti harhaanjohtava. Kaipa nyt sentään esimerkiksi Isojako vaikutti ihmisten elämään, etenkin kun siinä pantiin uusiksi sellainenkin arkinen asia kuin maanomistus ja sen merkitys? Sikäli Yucca on oikeassa, ettei se vielä teollistumiseen johtanut, mutta onko joku jossain sellaista väittänytkään? Tuon ajan teologia muuten ei keskittynyt pelkkään perunanviljelyyn, vaikka 1800-luvun puolenvälin herätysliikkeiden jälkeisenä aikana jotkut ovat aina joskus muuta väittäneetkin.
"Valistus" on vielä suuremmassa määrin iskusana ja hyvin epämääräinen iskusana. Ensisijaisesti se viittaa Ranskan ns. valistusfilosofeihin ja heidän ajatuksiinsa. Niistä on vaikea löytää punaista lankaa paitsi takaperoisesti, nykyajasta lähtien: suuri osa "valistuksen" ajattelusta on muodostunut lähes itsestäänselväksi osaksi modernia länsimaista ajattelua – siis ainakin ideologian tasolla. Valistusfilosofia oli omana aikanaan pienen, lähinnä yläluokkaan kuuluvan ryhmän harrastus, joka vaikutti kansan syviin riveihin olemattoman vähän jos sitäkään. 1700-luvun ”Suomesta” sitä saa etsimällä etsiä.
Nyt menit, Yucca, metsään niin että rytisee! Kyllä tuo valistus on aika selkeä käsite, vaikkei ihan kaikkia kirjoittajia voikaan kiistatta lokeroida. Ranskalaiset ajattelijat, muiden muassa Voltaire, Rousseau, Diderot ja Montesquieu ovat toki tunnettuja, mutta ovathan nuo skotitkin, Hume ja Smith esimerkiksi. Suomessa noita olivat vaikkapa Pehr Kalm ja Anders Chydenius, eikö totta?

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: 1700-luvun Suomi

Klaus Lindgren kirjoitti:Kyllä tuo "Suomi" on ihan riittävän selvä käsite tuossa yhteydessä.
Ei ole, ei varsinkaan nykyajan koululaiselle. Kannattaa katsoa tuota aikaa kuvaavia karttoja, jotta asia hahmottuu. Silloin ei ollut mitään Suomen valtiota eikä Suomen hallintoa. Silloinen Ruotsin Itämaa käsitti vain osan nykyistä Suomea, eikä se ollut selvärajainen.
"Hyödyn aikakausi" on tosiaan termi, jolla viitataan 1700-luvun lukuisiin reformeihin
Ei, vaan se viittaa ajanjaksoon, osaan 1700-luvusta, Ruotsin historiassa ja pyrkii antamaan sille aatteellisen leiman, osittain aiheellisestikin.
Kaipa nyt sentään esimerkiksi Isojako vaikutti ihmisten elämään, etenkin kun siinä pantiin uusiksi sellainenkin arkinen asia kuin maanomistus ja sen merkitys?
Tokihan isojako aloitettiin hyödyn aikakaudella (isojako jatkui pitkään, jopa 1960-luvulle asti), mutta ainoa varsinaisesti hyödyn aikakauden ideologiaan liittyvä asia siinä on, että taloudellisen hyödyn tavoittelun takia oltiin valmiita muuttamaan vakiintuneita maanomistus- ja maankäyttöoloja.
Nyt menit, Yucca, metsään niin että rytisee! Kyllä tuo valistus on aika selkeä käsite, vaikkei ihan kaikkia kirjoittajia voikaan kiistatta lokeroida.
Sitten varmaankin voit esittää käsitteen määritelmän. Ei tarvitse ruveta luettelemaan valistuskirjailijoita, -hallitsijoita ym., vaan esitä vain, mitä ”valistus” tarkoittaa. Jos esität aidon määritelmän, niin sillä voidaan sitten ratkaista, mitkä ilmiöt ovat valistusta ja mitkä eivät.

(En oleta, että oikeasti pystyt sitä esittämään. Todellisuudessa ”valistus” on iskusana, joka on – enimmäkseen jälkikäteen – liitetty joihinkin asioihin ilman, että olisi kuvattu, mitkä niiden yhteiset ominaisuudet tekevät niistä ”valistusta”.)

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: 1700-luvun Suomi

yucca kirjoitti:Ei ole, ei varsinkaan nykyajan koululaiselle. Kannattaa katsoa tuota aikaa kuvaavia karttoja, jotta asia hahmottuu. Silloin ei ollut mitään Suomen valtiota eikä Suomen hallintoa. Silloinen Ruotsin Itämaa käsitti vain osan nykyistä Suomea, eikä se ollut selvärajainen.
Ei ollut hallinnollista Suomea, se on totta. Ei muuten 1700-luvulla ollut mitään Itämaatakaan, sen sanan sijasta oli jo jokunen sata vuotta aikaisemmin ruvettu puhumaan Suomesta. Se "Suomi" rinnastui toisinaan Göötanmaahan tai Sveanmaahan, siis maakuntiin, toisinaan se taas oli enemmän, siitä käytettiin usein termiä "itäinen valtakunnanpuolisko". Ei se tietenkään selvärajainen ollut, mutta niin paljon siitä Suomesta puhuttiin, että kyllä se ihan selvästi oli olemassa.
Ei, vaan se viittaa ajanjaksoon, osaan 1700-luvusta, Ruotsin historiassa ja pyrkii antamaan sille aatteellisen leiman, osittain aiheellisestikin.
Kyllä, aiheellisesti. Ei se termi tietenkään koko 1700-luvun todellisuutta tavoita, mutta tavoittaako mikään termi?
Tokihan isojako aloitettiin hyödyn aikakaudella (isojako jatkui pitkään, jopa 1960-luvulle asti), mutta ainoa varsinaisesti hyödyn aikakauden ideologiaan liittyvä asia siinä on, että taloudellisen hyödyn tavoittelun takia oltiin valmiita muuttamaan vakiintuneita maanomistus- ja maankäyttöoloja.
Maan omistus ja sen käyttö ovat aika isoja asioita. Etenkin maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa ne ovat suorastaan perustavanlaatuisia asioita.
Sitten varmaankin voit esittää käsitteen määritelmän. Ei tarvitse ruveta luettelemaan valistuskirjailijoita, -hallitsijoita ym., vaan esitä vain, mitä ”valistus” tarkoittaa. Jos esität aidon määritelmän, niin sillä voidaan sitten ratkaista, mitkä ilmiöt ovat valistusta ja mitkä eivät.
En nyt rupea väsäämään omaa määritelmääni, mutta suomenkielisessä wikipediassa on aika kohtuullinen määritelmä: "Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla." Aika hyvä määritelmä, muttei täydellinen. Ranskalainen Wikipedia asettaa valistuksen ylipäätään 1700-luvulle, mutta aivan aiheellisesti korostaa sen aikarajojen tulkinnanvaraisuutta. Englantilainen aloittaa sen 1600-luvun lopulta.

Valistuksen keskeinen piirre on tosiaan tuo järjen korostaminen. Haluttiin siis tutkia, miten asiat ovat ja perustaa yhteiskunnalliset uudistukset järjelle ja kokemukselle, sen sijaan että olisi nojattu uskontoon, auktoriteetteihin ja perinteeseen. Jos haluat, Yucca, kaikki filosofisen, loogis-empiristisen metodologian kriteerit täyttävää määritelmää, siis sellaista, joka erottelee vedenpitävästi jokaisen ja vain jokaisen asiaankuuluvan tapauksen kaikista muista, et sellaista varmasti tule koskaan näkemään. Olen aika varma siitäkin, että sellaista on turha odottaa oikeastaan miltään aatevirtaukselta, mutta senkö perusteella pitäisi mennä sanoman, että niitä ei ole ollut olemassakaan?

Sanaa "Lumiéres" muuten käytettiin jo 1670-luvulla ja se vakiintui valistusajattelijoiden omaan käyttöön 1700-luvulla. Saksan kielen termin "Aufklärung" taas otti näemmä käyttöönsä Immanuel Kant. Se ei siis ole jälkeenpäin lyöty leima.

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: 1700-luvun Suomi

Klaus Lindgren kirjoitti:
Sitten varmaankin voit esittää käsitteen määritelmän. Ei tarvitse ruveta luettelemaan valistuskirjailijoita, -hallitsijoita ym., vaan esitä vain, mitä ”valistus” tarkoittaa. Jos esität aidon määritelmän, niin sillä voidaan sitten ratkaista, mitkä ilmiöt ovat valistusta ja mitkä eivät.
En nyt rupea väsäämään omaa määritelmääni, mutta suomenkielisessä wikipediassa on aika kohtuullinen määritelmä:
Minkä kohtuukäsitteen mukaan kohtuullinen? Ja kun itsekin toteat sen puutteelliseksi, miksi et esitä omaa määritelmääsi tai siteeraa jotain oikeaa lähdettä jonkin nimettömien tekijöiden muuttuvaisen verkkosivun sijasta?
"Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla."
No niin, katsotaanpa. Oliko siis Kustaa III valistushallitsija? Miten voimme ratkaista, korostiko hän järjen ja tiedon merkitystä? Ensisijaisestihan hän tavoitteli vahvaa kuninkaanvaltaa ja harjoitti aggressiivista ulkopolitiikkaa. Entä oliko Rousseau valistuskirjailija? Oliko Emanuel Swedenborg valistusfilosofi? Jos ei, miksi ei?

”Järki” on kätevä käsite, kun jokaisella on oma järkensä, ja toisin järkeily voidaan sujuvasti leimata järjettömyydeksi jos halutaan.

”Valistus” on sana, joka sanoo paljon enemmän käyttäjästään kuin niistä kohteista, joihin hän tämän leiman lyö.
Sanaa "Lumiéres" muuten käytettiin jo 1670-luvulla ja se vakiintui valistusajattelijoiden omaan käyttöön 1700-luvulla. Saksan kielen termin "Aufklärung" taas otti näemmä käyttöönsä Immanuel Kant. Se ei siis ole jälkeenpäin lyöty leima.
Tarkoitit varmaankin sanaa ”Lumières”.

Puhe oli sanasta ”valistus”. Se on tietysti muodostettu vieraiden esikuvien mukaan, mutta se ei ole sama asia kuin ne. Voitko esittää sille käyttöesiintymiä 1700-luvulta?

Viittaminen 1600-lukuun ja Lumières-iskusanaan siirtää maalia kiinnostavalla tavalla. Jos uskomme ranskankielisen Wikipedian kuvausta, niin esimerkiksi Newton oli ”Lumière”. Tunnetusti (?) Newton oli alkemisti, okkultisti ja (toisinajatteleva) teologi. Tosin hän ehti – aikalaistensa ja etenkin jälkimaailman onneksi – tutkimaan myös fysiikkaa ja matematiikkaa. Riittääkö siis ihmisen tekemiseen ”valistusihmiseksi” se, että hän eläessään tehnyt jotain järkevääkin=

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: 1700-luvun Suomi

Yucca kaipaa edelleen hyvää määritelmää valistukselle. Joten sanonpa uudestaan, että en usko kaikki hyvän määritelmän kriteerit täyttävää määritelmää kenenkään vielä esittäneen, joten en yritä minäkään. Ja toistanpa senkin, että sillä perusteella ei voida väittää koko ilmiötä olemattomaksi. En liioin nyt rupea vänkäämään siitä, oliko joku "oikeasti" valistusmies vai eikä ollut. Onko tuo kysymys edes mielekäs?

Tuo valistus oli ihan reaalimaailman ilmiö, ja kuten sellaiset varsin usein, se pakenee tarkkoja määritelmiä (olen pahoillani, jos laitoin siihen ranskankieliseen sanaan väärän aksentin). Ihan tosi, nuo ihmiset, kuten vaikkapa Locke ja Rousseau, ihan oikeasti uskoivat asettavansa asiat paremmalle mallille juuri siten, että he jumalan, antiikin ja Raamatun auktoriteettien ja kuninkaan sijasta uskoivatkin järkeen ja kokemukseen. Ja kyllä se 1700-luvulla aika radikaalia olikin. Ja on auttamatta totta, että juuri noista valistusajattelijoista lähtivät ne ihanteet, joille nämä meidän demokratiamme perustuvat: vapaiden, tasa-arvoisten yksilöiden muodostama yhteiskunta ja valtio. Se on hyvin eri asia kuin tuon ajan kuningaskunnat säätykorporaatioineen, privilegioineen ja muine piirteineen. Ihmisoikeudetkin on asia, jonka nuo nostivat esille, elleivät peräti keksineet. Tieteenteossakin juuri tuohon aikaan osuu aika paljon. Jotta ei kai tuo Goethe ihan huuruisia puhunut, kun nimesi sen Aufklärungiksi? Suomeksi kukaan tuskin sanoi 1700-luvulla tuosta mitään, koska suomea käytettiin vain rahvaalle suunnatuissa teksteissä. Tai ehkä sanoikin, en tiedä. Mutta sen tiedän, että jo 1810-luvulla Jacob Judén käytti sanaa valistus tai valaistus, kun nimellä Jak. Juteini suomeksi kirjoitti.

Totta kai meidän mittapuillamme nuo valistusajattelijat –valistuneista hallitsijoista nyt puhumattakaan– jäivät varsin kauas siitä, miten me nuo ihanteet nyt näemme. He elivät 1700-luvulla, miten voisimme asettaa heille 2000-luvun kriteerejä? Niin, ja kun he puhuivat järjestä, he puhuivat omasta ja aikalaistensa järjestä, mistäs sitten? Se ei poista sitä, että nuo yhteiskunnalliset (ja myös tieteelliset ihanteet) tulevat hyvin suurelta osin juuri sieltä.

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: 1700-luvun Suomi

Klaus Lindgren kirjoitti:Yucca kaipaa edelleen hyvää määritelmää valistukselle.
No, määritelmää. Määritelmän määritelmä on tietysti vähän epäselvä, mutta kyllä siihen sisältyy, että määritelmän perusteella voi objektiivisesti arvioida, kuuluuko jokin määritelmän alaan vai ei. Arvioinnin eksaktisuudessa on tietysti eroja tieteenalan mukaan. Mutta jos objektiivinen arvioitavuus kokonaan puuttuu,kyseessä ei ole lainkaan määritelmä.
Tuo valistus oli ihan reaalimaailman ilmiö
Tuollainen on ideologisen vakuuttelun tyypillisiä retorisia muotoja. Jos jokin on todellista, sen todellisuus on yleensä välittömästi nähtävissä ilman vakuutteluja.
pakenee tarkkoja määritelmiä
Sellainen on hyvin tyypillistä poliittisille ja ideologisille iskusanoille ja leimoilleni.
(olen pahoillani, jos laitoin siihen ranskankieliseen sanaan väärän aksentin).
Minä en. Kirjoitusasun virheellisyys on hyödyllinen signaali.
Ihan tosi, nuo ihmiset, kuten vaikkapa Locke ja Rousseau, ihan oikeasti uskoivat asettavansa asiat paremmalle mallille juuri siten, että he jumalan, antiikin ja Raamatun auktoriteettien ja kuninkaan sijasta uskoivatkin järkeen ja kokemukseen.
Rousseau uskoi järkeen ja kokemukseen? Puhummeko samasta Rousseausta? Montako hänen teoksistaan olet lukenut?
Ja on auttamatta totta, että juuri noista valistusajattelijoista lähtivät ne ihanteet, joille nämä meidän demokratiamme perustuvat
Valistusajattelijoiksi yleensä kutsutuista johtaa jokseenkin suora linja jakobiineihin. Vähän tulkinnanvaraisempi on sitten linja siitä eteenpäin.
Ihmisoikeudetkin on asia, jonka nuo nostivat esille, elleivät peräti keksineet.
Kuuluisa Ranskan vallankumouksen aikainen ”Ihmisoikeuksien julistus” oli porvarillisten ja ihmisoikeuksien julistus (Déclaration des droits de l'homme et du citoyen), ja ihmisoikeudet tulivat porvarillisten oikeuksien mukana keppihevosena, kuten niin usein muutoinkin. Julistuksen ydin oli nousevan porvariston vapauttaminen aatelin ja papiston ylivallasta; ”ihmiset” olivat mukana vain retoriikan vuoksi. Kai olet huomannut, että todellisen julistuksen ytimeen kuuluu omistusoikeuden turvaaminen ja pyhittäminen?
Suomeksi kukaan tuskin sanoi 1700-luvulla tuosta mitään, koska suomea käytettiin vain rahvaalle suunnatuissa teksteissä.
Totta kai meidän mittapuillamme nuo valistusajattelijat –valistuneista hallitsijoista nyt puhumattakaan– jäivät varsin kauas siitä, miten me nuo ihanteet nyt näemme.
Niin kai. Puhu kuitenkin vain lähinnä omasta puolestasi. Minän en tiedä, mitä ”nuo ihanteet” tarkoittavat sinulle, joten en tiedä, olemmeko niistä osittain samaa mieltä.
He elivät 1700-luvulla, miten voisimme asettaa heille 2000-luvun kriteerejä?.
Kuka on asettanut? Ehkä lähinnä ne, jotka lyövät nykyajan ajatteluun pohjautuvia valistus-leimoja heihin.
Niin, ja kun he puhuivat järjestä, he puhuivat omasta ja aikalaistensa järjestä, mistäs sitten? Se ei poista sitä, että nuo yhteiskunnalliset (ja myös tieteelliset ihanteet) tulevat hyvin suurelta osin juuri sieltä.
Mitkäköhän ”nuo” yhteiskunnalliset tai tieteelliset ihanteet?

1900-luvulla ja näköjään myös 2000-luvulla on esiintynyt pyrkimyksiä selittää omat ajatustavat ja ihanteet jotenkin orgaanisina seurauksina 1700-luvun ”valistusajattelusta”. Tämä kertoo enemmän sellaisten luonnehdintojen esittäjistä kuin 1700-luvun todellisuudesta.

Todellisuudessa suurin osa siitä, mitä nykyisin pidämme valistuneena ja demokraattisena ajatteluna, on syntynyt vasta Euroopan sisällissodan (1914–1945) jälkeen. Tämä koskee aivan erityisesti kaikkia sosiaalipoliittisia ulottuvuuksia- Ennen sotaa ja sen välirauhan aikana ns. demokratia oli enimmäkseen joko aivan muodollista tai ei sitäkään.

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: 1700-luvun Suomi

Yucca kaipaa määritelmiä, ja minä taas olen aina suhtautunut epäilyksin lyhyisiin ja eksaktilta näyttäviin määritelmiin. Siitä on turha vängätä sen enempää. Sen sijaan kummastelen kovasti, kun Yucca antaa jotenkin ymmärtää, ettei koko valistusta ollut olemassakaan. Hän toteaa myös, että ollakseen todellinen ilmiön on yleensä oltava "välittömästi nähtävissä ilman vakuutteluja". Miten siis näemme välittömästi kahden- kolmensadan vuoden takaisen ilmiön? No, perehtymällä noiden kirjoittajien teoksiin ja vertaamalla niitä sekä vanhempiin että uudempiin teoksiin. Aika hyvä keino on myös perehtyä luotettavaksi arvioimaansa tutkimukseen aiheesta, niin ei tarvitse penkoa kaikkea yksin itse. Itse olen sen verran lukenut Rousseau'ta (yhteiskuntasopimuksesta kertovan kirjan ihan hiljattain), Lockea, Diderot'ta ja muita, että kyllä voin sanoa huomanneeni noiden eroavan sekä aikaisemmista että myöhemmistä ajattelijoista aika lailla.

Totta kai valistusajattelijoista johti suora linja jakobiineihin, mutta johti noita linjoja moniin muihinkin. Selvä ja suora linja johtaa liberaaleihin, mutta kiemurtelee noita säikeitä myös romantikkoihin (kyllä kyllä), sosialisteihin ja 1800-luvun mittaan vähän kaikkiin sekulaareihin aatteisiin. Totta kai kaikkiin noihin sekoittui kaikenlaista muutakin, myös myöhempien aikojen ihmisten omaakin ajattelua, mutta ei se noita vaikutteita poista.

Sitten on tosiaankin tuo ihmisoikeuksien linja. Pahimmankin skeptikon on kai pakko myöntää, että se on aika selkeä ja vaikuttaa ensi näkemältä melkeinpä suoralta –no kyllä se nyt sentään polveilee, kun tarkemmin katsoo. Mutta silti: ennen valistusta ajatus siitä, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia ja että kaikkia koskisivat samat lait samoine rangaistuksineen, oli kaikkien järkevien ihmisten mielestä järjetön. Nykyään tuo ajatus on itsestään selvä, ja hurjimmatkin tyrannit väittävät kunnioittavansa sitä. Se on siis aika vahva periaate nykymaailmassa.

Mitä taas 1700-lukuun tulee, me nykyihmiset voimme totta kai todeta, että käytännössä nuo aatteet toteutuivat aika oudosti. Mutta kun myöhempinä aikoina noita samoja periaatteita on alettu soveltaa muihinkin kuin vaaleaihoisiin, eurooppalaistaustaisiin miehiin, ollaan kuljettu nimen omaan valistuksen avaamaa polkua, toteutettu ja laajennettu juuri valistuksen periaatteita. Totta kai uusina aikoina on aina tullut uusiakin ajatuksia ja vanhoja on hylätty, mutta kyllä tuo valistuksesta tuleva juonne on aika helposti nähtävissä. Sama koskee monia muitakin asioita, myös tiedettä: empiirisen tieteenteon perusteet muotoutuivat suurelta osin juuri tuolloin, kehittyäkseen sitten eteenpäin.

Yucca esittelee myös oman, muutamilta osin aika rohkealta kuulostavan näkemyksensä länsimaisen demokratian historiasta. Sitä varten hän voi kernaasti avata uuden keskustelusäikeen, niin pääsevät muutkin testailemaan sitä.

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: 1700-luvun Suomi

Klaus Lindgren kirjoitti:Yucca kaipaa määritelmiä
No en nyt hirveästi kaipaa. Pikemminkin kyselen, onko niitä. Jos sanoille, joita käytetään ahkerasti ja joihin liitetään isoja latauksia, ei kysyttäessäkään suostuta määrittelemään, kyseessä on yleensä markkinointi, propaganda tai pseudotiede.
Itse olen sen verran lukenut Rousseau'ta (yhteiskuntasopimuksesta kertovan kirjan ihan hiljattain), Lockea, Diderot'ta ja muita, että kyllä voin sanoa huomanneeni noiden eroavan sekä aikaisemmista että myöhemmistä ajattelijoista aika lailla.
Et sitten huomannut heidän eroavan toisistaan vielä enemmän? Siinä tapauksessa löysit lukemastasi vain sellaista, mitä halusit löytää, ja jätit muun huomiotta. Esimerkiksi Rousseauhan oli oppositiossa oikeastaan kaikkea oman aikansa ajattelua vastaan.
Sitten on tosiaankin tuo ihmisoikeuksien linja. Pahimmankin skeptikon on kai pakko myöntää, että se on aika selkeä
Pahimmankin naivistin luulisi ymmärtävän nykyisin, että ihmisoikeudet ovat olleet ja ovat pääasiassa retoriikkaa.
Mutta silti: ennen valistusta ajatus siitä, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia ja että kaikkia koskisivat samat lait samoine rangaistuksineen, oli kaikkien järkevien ihmisten mielestä järjetön. Nykyään tuo ajatus on itsestään selvä, ja hurjimmatkin tyrannit väittävät kunnioittavansa sitä. Se on siis aika vahva periaate nykymaailmassa.
Ensinnäkin sekoitat ihmisoikeudet ja tasa-arvon toisiinsa. Ne ovat eri asioita. En nyt rupea selittämään tarkemmin, koska kerroit kammoavasi määritelmiä etkä siis suostu määrittelemään niiden merkitystä etkä varmaan hyväksyisi kenenkään muunkaan määritelmiä.

Toiseksi tasa-arvo on silkka illuusio, jonka luulisi haihtuvan, jos hetkenkin ajattelee esimerkiksi nykyhetken todellisuutta.

"Tasa-arvolla" tarkoitetaan käytännössä enintään muodollista poliittista tasa-arvoisuutta suhteessa yhteiskuntaan ja lakeihin. Siinäkin suhteessa tasa-arvo on enemmänkin abstrakti periaate kuin todellisuutta.
Mitä taas 1700-lukuun tulee, me nykyihmiset voimme totta kai todeta, että käytännössä nuo aatteet toteutuivat aika oudosti.
Niin, tuosta puuttuu vain sana "silloinkin".

Mutta jos nyt tarkastellaan 1700-luvun loppupuolella esitettyjä ajatuksia ja julistuksia vapaudesta ja tasa-arvosta, niin niillä oli kyllä huomattavasti konkreettisempi sisältö kuin niissä abstraktioissa, joita niihin on myöhemmin liitetty. Vapaus tarkoitti ylempien säätyjen erioikeuksien ja rajoitusten poistamista. Tasa-arvoisuus tarkoitti, kuten Ranskan vallankumouksen julistuksissa erikseen sanottiin, tasa-arvoisuutta "lain edessä". Tämäkin merkitsi olennaisesti säätyjaon poistamista tai lieventämistä, kuten aatelisten tuomiovallan poistamista ja sitä, että kaikki tuomitaan samoissa oikeuksissa eikä "vertaistensa edessä". Se ei todellakaan tarkoittanut, että olisi pyritty siihen, että miljoona livreä omistava porvari olisi "yhtä arvokas" kuin tavallinen talonpoika saati palvelija tai työläinen. Eikä tasa-arvoisuus lain edessäkään toteutunut silloin kuten ei myöhemminkään: rikkaalla ja vaikutusvaltaisella on oikeudessakin ihan eri asema kuin muilla.

Säätyerioikeuksien poistaminen oli tietysti hyvin merkittävää. Merkittävää oli sekin, että Ranska rupesi viemään vallankumousta ulkomaille. Mutta nykyisenlainen tasa-arvoajattelu, mitä kaikkea siihen sisältyneekin, on paljon myöhempi ilmiö. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeuskin, joka on sellaista muodollista poliittista tasa-arvoa, joka nykyisin usein luetaan tasa-arvon ytimeen, toteutettiin vasta 1900-luvulla. Sosiaalisten ja taloudellisten erojen pienentäminen – ei poistaminen – korkean verotuksen, tulonsiirtojen ja laajan julkisen sektorin kautta on vielä myöhempi ilmiö, ja siitähän ollaan nyt perääntymässä ainakin jossain määrin.

Ihmisten tasa-arvoa ei ole missään toteutettu eikä edes vakavasti yritetty toteuttaa. Eikä ihme. Ihmisten välinen kilpailu on kehityksen moottori, ja kilpailu olisi mieletöntä, jos siinä ei voisi menestyä paremmin kuin muut.

Tasa-arvoilluusioiden suurin ongelma on, että ne estävät näkemästä ja arvioimasta todellisuutta. Vasta kun tunnustetaan, että eriarvoisuus on todellisuutta ja välttämätöntä, voidaan järkevästi keskustella siitä, missä määrin sitä pitää lieventää. 1700-luvun ihmisille, niin sanotuille valistusajattelijoillekin, tällainen asetelma oli vieras.

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: 1700-luvun Suomi

Yucalla tuntuu olevan vaikeuksia erottaa toisistaan ihanteet ja niiden toteutuminen. Niin, ja jostain syystä hän tuntuu väheksyvän noita ihanteita ja päämääriä. Vaan kyllä niillä aika moinen merkitys on historiassa ollut, ja on edelleen. Siihen ne nääs vaikuttavat koko lailla paljon, mihin milloinkin pyritään, mitä nähdään ongelmalliseksi ja mitä ei sekä vielä siihen, mitä olisi oikein tehtävä. On siis erittäin mielenkiintoista ja tärkeää nähdä se, miten nuo ihanteet ja muut arvot ovat vaihdellet aikojan saatossa. Se on joskus hyvinkin yllättävää.
yucca kirjoitti:Tasa-arvoilluusioiden suurin ongelma on, että ne estävät näkemästä ja arvioimasta todellisuutta. Vasta kun tunnustetaan, että eriarvoisuus on todellisuutta ja välttämätöntä, voidaan järkevästi keskustella siitä, missä määrin sitä pitää lieventää. 1700-luvun ihmisille, niin sanotuille valistusajattelijoillekin, tällainen asetelma oli vieras.
Sitä, että eriarvoisuus on todellisuutta, kiistänee varsin harva. Sen sijaan sen, että eriarvoisuus olisi välttämätöntä, kiistänee aika moni. Yucca tuntuu esittävän eriarvoisuuden välttämättömyyden jonkinlaisena tosiasiana, mitä se tosiasiassa ei ole. Yleensä olen sen nähnyt yhteyksissä, joissa se on ollut voimakkaan ideologinen ja poliittinen argumentti. Sitä se oli muuten 1700-luvullakin, kun valistusajattelijat kyseenalaistivat sen.

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: 1700-luvun Suomi

Klaus Lindgren kirjoitti:Yucalla tuntuu olevan vaikeuksia erottaa toisistaan ihanteet ja niiden toteutuminen.
Tarkoittanet, että en hymise ylistystä joillekin "ihanteille", joita tosiasiassa mikään merkittävä poliittinen voima ei ole ajanut, mutta joihin kyllä on vedottu demagogiassa.

Puhe oli 1700-luvun Suomesta. Et ole esittänyt, mitkä olisivat "valistusajattelun" ilmentymiä siinä.
Vaan kyllä niillä aika moinen merkitys on historiassa ollut, ja on edelleen. Siihen ne nääs vaikuttavat koko lailla paljon
Et kuitenkaan sano miten.

Todellisuudessa niin sanottu demokratia, sellaisena kuin me sen tunnemme, on alempien luokkien yhteiskunnallisen taistelun tulosta, johon toki vaikuttivat olennaisesti myös maailmanpoliittiset tapahtumat. Esimerkiksi Suomen suuriruhtinaskuntaan ei tullut yksikamarista eduskuntaa (jolla aluksi oli melkoisen vähäinen valta, koska maata hallittiin Kustaa III:n luoman valtiomuodon puitteissa) minkään valistusajattelun takia vaan siksi, että Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan, tästä oli seurannut laaja kumousliike Venäjällä (myös Suomessa) ja Venäjän valtaapitävät pyrkivät turvaamaan asemansa erilaisilla myönnytyksillä.
Yucca tuntuu esittävän eriarvoisuuden välttämättömyyden jonkinlaisena tosiasiana, mitä se tosiasiassa ei ole. Yleensä olen sen nähnyt yhteyksissä, joissa se on ollut voimakkaan ideologinen ja poliittinen argumentti. Sitä se oli muuten 1700-luvullakin, kun valistusajattelijat kyseenalaistivat sen.
Niin sanotut valistusajattelijat, siis jotkut sellaisiksi kutsutut, kiistivät aatelin ja papiston privilegioiden eli erioikeuksien välttämättömyyden. Eivät suinkaan eriarvoisuutta sinänsä. Heille oli, kuten useimmille ajatteleville ihmisille, jokseenkin ilmeistä, että ihmisten erilaisuus, erilaiset lähtökohdat ja kilpailu johtavat eri ihmiset (hyvinkin) erilaiseen asemaan. Jos tämä poistettaisiin pysyvästi – olettakaamme, että se olisi mahdollista –, ihmisten ei kannattaisi enää kilpailla. Ei ole mieltä kilpailla, jos ei voi voittaa. Eipä kannattaisi edes tehdä työtä, koska täydellinen tasa-arvo huolehtisi siitä, että sinulla on täysin sama asema, teit työtä tai et. Tämä ei siis merkitsisi vain kehityksen vaan koko yhteiskunnan pysähtymistä.

Missään ei olekaan edes merkittävästi kokeiltu täyttä tasa-arvoa. Neuvostoliitossakin oli kannusteita ja etenkin pakotteita. Pakkovaltakaan ei ole edes tilapäinen ratkaisu, jos pysytään tasa-arvon oloissa, sillä pakkovalta itsessään rikkoo tasa-arvon.

Ranskan vallankumouksen johtavat voimat eivät todellisuudessa halunneet mitään abstraktia tasa-arvoa, vaikka ottivatkin tunnuslauseeksi ”Vapaus, tasa-arvoisuus” (veljeys lisättiin hirmuvallan aikana). Tunnuslauseen ”tasa-arvoisuus” tarkoitti säätyerioikeuksien poistamista. Kauppiaat, tehtailijat ja oppineisto eivät suinkaan halunneet olla tasa-arvoisia maatyöläisten kanssa, vaan he halusivat voida kilpailla paremmista oloista ilman säätyprivilegioiden asettamia rajoja – pyrkiä yhteiskunnan kermaan, aatelisten tasolle ja ylikin.

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: 1700-luvun Suomi

yucca kirjoitti:Tarkoittanet, että en hymise ylistystä joillekin "ihanteille", joita tosiasiassa mikään merkittävä poliittinen voima ei ole ajanut, mutta joihin kyllä on vedottu demagogiassa.
Kuka tässä hymisemään on pyytänyt? Kaipa sitä voi tunnustaa sellaistenkin ilmiöiden olemassaolon, joita ei palvoen ihaile? Ja jos nyt huomaakin jonkin vaikuttaneen joihinkin asioihin, ei kai se nyt sitä tarkoita, että se olisi ollut ainoa noihin asioihin vaikuttava tekijä?
Puhe oli 1700-luvun Suomesta. Et ole esittänyt, mitkä olisivat "valistusajattelun" ilmentymiä siinä.
Anders Chydenius, Petter Forsskåhl, Pehr Kalm ja Henrik Gabriel Porthan nyt nousevat kirjoittelijoina mieleen. Perunanviljelyn olet maininnut itsekin ja minä taisin jo mainita Isojaon. Pielisjärvellä, siis nykyisessä Lieksassa, olivat kirkkoherroina Jakob Stenius vanhempi ja nuorempi, jotka niittivät mainetta järjen aikakauden kirkoherroina, valistusmiehinä siis hekin. Vanhempi raivautti peltoja niin innokkaasti, että sai nimen Korpi-Jaakko ja nuorempi taas sai koskenperkauspuuhillaan nimen Koski-Jaakko. Siinä muutamia.
Todellisuudessa niin sanottu demokratia, sellaisena kuin me sen tunnemme, on alempien luokkien yhteiskunnallisen taistelun tulosta, johon toki vaikuttivat olennaisesti myös maailmanpoliittiset tapahtumat.
Totta kai. Porvaristo taisteli 1700-luvulla aatelistoa vastaan, ja sai Ranskassa aikaan aika vakuuttavia tuloksia. Vai kiellätkö valistusaatteiden merkityksen Ranskan vallankumouksessa?
Esimerkiksi Suomen suuriruhtinaskuntaan ei tullut yksikamarista eduskuntaa (jolla aluksi oli melkoisen vähäinen valta, koska maata hallittiin Kustaa III:n luoman valtiomuodon puitteissa) minkään valistusajattelun takia vaan siksi, että Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan, tästä oli seurannut laaja kumousliike Venäjällä (myös Suomessa) ja Venäjän valtaapitävät pyrkivät turvaamaan asemansa erilaisilla myönnytyksillä.
Nikolai II nyt ei tietenkään suostunut minkään parlamenttien perustamiseen muuten kuin pakosta, onko joku muu jotain muuta koskaan väittänytkään? Mutta mistä se ajatus parlamentista oikein tuli? Eikö valistusaatteilla ollut noihin 1800-luvun loppupuolen demokraattisiin ideoihin mitään vaikutusta? Tietysti varsinaisten valistusajattelijoiden vaikutukseen oli sekoittunut varsin paljon uudempaa ajattelua ja uudempia kokemuksia, mutta kyllä se valistuskin oli mukana, ikäänsä nähden yllättävänkin paljon.
Heille oli, kuten useimmille ajatteleville ihmisille, jokseenkin ilmeistä, että ihmisten erilaisuus, erilaiset lähtökohdat ja kilpailu johtavat eri ihmiset (hyvinkin) erilaiseen asemaan. Jos tämä poistettaisiin pysyvästi – olettakaamme, että se olisi mahdollista –, ihmisten ei kannattaisi enää kilpailla. Ei ole mieltä kilpailla, jos ei voi voittaa. Eipä kannattaisi edes tehdä työtä, koska täydellinen tasa-arvo huolehtisi siitä, että sinulla on täysin sama asema, teit työtä tai et. Tämä ei siis merkitsisi vain kehityksen vaan koko yhteiskunnan pysähtymistä.

Missään ei olekaan edes merkittävästi kokeiltu täyttä tasa-arvoa. Neuvostoliitossakin oli kannusteita ja etenkin pakotteita. Pakkovaltakaan ei ole edes tilapäinen ratkaisu, jos pysytään tasa-arvon oloissa, sillä pakkovalta itsessään rikkoo tasa-arvon.
Kuten toteat, valistusajattelijat eivät tuollaista esittäneet. Kuka muuten on esittänyt? En nyt keksi ensimmäistäkään.
Kauppiaat, tehtailijat ja oppineisto eivät suinkaan halunneet olla tasa-arvoisia maatyöläisten kanssa, vaan he halusivat voida kilpailla paremmista oloista ilman säätyprivilegioiden asettamia rajoja – pyrkiä yhteiskunnan kermaan, aatelisten tasolle ja ylikin.
Niinpä. Se tasa-arvon ajatus ei koskenut aluksi naisiakaan, eikä muiden maanosien asukkaita ja palvelijatkin pidettiin ihmeen helposti sen ulkopuolella. Mutta kuten taisin jo mainitakin, ennen pitkää ne siirtomaiden asukkaat, palvelijat, työläiset ja naisetkin huomasivat valistusaatteiden tarjoaven erinomaista ainesta omien oikeuksien vaatimiselle.

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: 1700-luvun Suomi

Klaus Lindgren kirjoitti: Kuka tässä hymisemään on pyytänyt?
Lähinnä kai sinä.
Kaipa sitä voi tunnustaa sellaistenkin ilmiöiden olemassaolon, joita ei palvoen ihaile?
Et ole edelleenkään määritellyt, mistä ilmiöistä on kyse – mistä ”valistuksen” tunnistaa ja miten sen erottaa muista ilmiöistä. Silti vaadit sen ”tunnustamista”. Tämä on tyypillistä ideologioille: ne ovat käsitesotkua, mutta silti vaativat tunnustamista (ja tunnustautumistakin).
Puhe oli 1700-luvun Suomesta. Et ole esittänyt, mitkä olisivat "valistusajattelun" ilmentymiä siinä.
Anders Chydenius, Petter Forsskåhl, Pehr Kalm ja Henrik Gabriel Porthan nyt nousevat kirjoittelijoina mieleen.
No tulihan niitä. Tosin vain names dropping, ei asiaa. Kerropa nyt sitten, mikä heidän kirjoittelussaan oli ”valistusajattelua”. Esimerkiksi Pietari Kalm, joka on nykyisin besserwisseröity Pehr Kalmiksi, oli ennen muuta luonnontutkija ja maantieteilijä. Mikä hänen toiminnassaan oli ”valistusajattelua”? Jos pelkkä luonnon ja eri maiden olojen tutkiminen on sitä, niin olivatko myös Aristoteles ja Galilei valistusajattelijoita?
Perunanviljelyn olet maininnut itsekin
Ironisesti, mitä et tainnut huomata. Kuvasin, miten kaikenlaisia asioita on kuvattu ”valistusajatteluksi” hyvin mielivaltaisesti.
ja minä taisin jo mainita Isojaon.
Etkä edelleenkään osaa edes käyttää kyseistä sanaa oikein vaan teet siinä kaksikin virhettä. Eihän tämä sinänsä muuta todista kuin sitä, että et todennäköisesti ole lukenut isostajaosta kovin monia asiallisia esityksiä.
Pielisjärvellä, siis nykyisessä Lieksassa, olivat kirkkoherroina Jakob Stenius vanhempi ja nuorempi, jotka niittivät mainetta järjen aikakauden kirkoherroina, valistusmiehinä siis hekin. Vanhempi raivautti peltoja niin innokkaasti, että sai nimen Korpi-Jaakko ja nuorempi taas sai koskenperkauspuuhillaan nimen Koski-Jaakko. Siinä muutamia.
Tuosta tuli niin mieleen koulun historianopettajani esitys, paitsi että hän osasi esittää nämä tarinat paljon havainnollisemmin, vaikka esitys oli koko lailla muuten sama. Ja luultavasti hänkin oli oppinut sen omalta historianopettajaltaan jne.
Todellisuudessa niin sanottu demokratia, sellaisena kuin me sen tunnemme, on alempien luokkien yhteiskunnallisen taistelun tulosta, johon toki vaikuttivat olennaisesti myös maailmanpoliittiset tapahtumat.
Totta kai. Porvaristo taisteli 1700-luvulla aatelistoa vastaan, ja sai Ranskassa aikaan aika vakuuttavia tuloksia. Vai kiellätkö valistusaatteiden merkityksen Ranskan vallankumouksessa?
Et ole määritellyt, mitä tarkoitat ”valistusaatteilla”, vaan tivaat kannatusta ideologiselle ajattelullesi. Sinun tehtäväsi olisi osoittaa, mitä ”valistusaatteita” on esiintynyt ja miten ne ovat vaikuttaneet jotenkin sen ohi, että Ranskassa nouseva porvaristo nousi aateliston privilegioita vastaan, julistautui ”kolmanneksi säädyksi” ja koko Ranskan kansan edustajaksi jne. Joitakin propagandistia ja ideologisia kirjoittelijoita toki esiintyi, kuten aina kumousten yhteydessä. On kuitenkin jokseenkin naivistista ajatella, että he olivat muutoksen moottoreita. Yhtä naivistista kuin ajatella, että Leninin vuolaat kirjoitukset saivat aikaan ”Venäjän vallankumouksen” tai Mein Kampf Hitlerin valtaannousun.
Nikolai II nyt ei tietenkään suostunut minkään parlamenttien perustamiseen muuten kuin pakosta, onko joku muu jotain muuta koskaan väittänytkään? Mutta mistä se ajatus parlamentista oikein tuli?
Duuma on vanha venäläinen keksintö, peräisin kai jo Kiovan Venäjän ajalta, hallitsijan neuvonantajien kokous. Sellainen siitä tuli myös 1900-luvun alussa. Valtaa sillä ei ollut, vaikutusvaltaa jonkin verran. Vaalitapa oli poliittinen kysymys, valtaa tavoittelevien yhteiskuntaryhmien valtasuhteita heijastava, ei jonkin ”valistusajattelun” synnyttämä.
Missään ei olekaan edes merkittävästi kokeiltu täyttä tasa-arvoa. Neuvostoliitossakin oli kannusteita ja etenkin pakotteita. Pakkovaltakaan ei ole edes tilapäinen ratkaisu, jos pysytään tasa-arvon oloissa, sillä pakkovalta itsessään rikkoo tasa-arvon.
Kuten toteat, valistusajattelijat eivät tuollaista esittäneet. Kuka muuten on esittänyt? En nyt keksi ensimmäistäkään.
Jaha, eikö valistusajattelun lippuun olekaan kirjoitettu ”Vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus”? Ilmeisesti ne sensuroidaan aina tarvittaessa.

”Tasa-arvoisuus” on poliittinen iskusana, joka liittyy vallan tavoitteluun, ja valta on aina mahdollisuutta määrätä muiden ihmisten asioista vastoin heidän tahtoaan, eli siis käsitteellisesti tasa-arvon vastakohta. ”Valistusajattelun” käsite on osaltaan pyrkimystä mystifioida tämä tietyn poliittisen liikehdinnän osalta. Se siis ei valaise (pun intended) todellisia tapahtumia ja niiden takana olleita voimia, vaan hämärtää niitä. Tämä ilmenee myös siinä, että 1900-luvun jälkipuolen sosialidemokraattinen ja ns. liberaalis-porvarillinen ideologia surutta projisoidaan 1700-luvun Ranskaan (ja ”Suomeen”).

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”