victoria
Viestit: 2
Liittynyt: 31.05.15 16:07

Väestötiheys ja yhteiskunnat rautakauden ja keskiajan pohjolassa

Hei vaan kaikille!

Kysyisin tällaista asiaa että onko rautakautinen ja/tai varhaiskeskiajan väestötiheys, väkimäärä ja yhteiskuntakehitys ollut nykyisen suomen alueella ollut samalla tasolla, heikompaa vai kehittyneempää kuin Sveassa, Götassa, Baltiassa tai Novgorodissa? Lähinnä minua tämä kysymys askarruttaa siksi koska usein kuulee puhuttavan tuon ajan 'suomen' olleen takapajuista ja vähäväkistä..? Mutta onko ympäröivät alueet olleet sen kehittyneempiä taloudellisesti, tieteenalalta tai yhteiskuntarakenteellisesti?

ile
Viestit: 93
Liittynyt: 23.09.06 17:40

Re: Väestötiheys ja yhteiskunnat rautakauden ja keskiajan pohjolassa

Hei Victoria,

Kysymyksesi on tavattoman mielenkiintoinen, juuri tuollaisten kysymysten parissa Itämeren menneisyyttä tutkivat tieteet painiskelevat tälläkin hetkellä.

Mitään yksiselitteistä vastausta ei kai vielä ole, koska tietääkseni ei ole kehitetty kovin luotettavaa metodia arvioida ja vertailla väestömääriä ennen 1500-luvulta säilyneitä tilaverokirjoja. Toisaalta arkeologit ovat pyrkineet mallintamaan jopa neoliittisia väestöntiheyksiä, ja siihen verrattuna rautakauden ja varhaiskeskiajan väestömäärien arvioiminen on hiukan helpompaa.

Joka tapauksessa ennen kirjoitustaidon yleistymistä 1200-1300-luvuilla paikallisista oloista kertovia luotettavia ja riittävän laajoja lähteitä ei oikein ole. Siksi kysymys pitäisi osoittaa arkeologeille, jollainen en itse ole. Yritän kuitenkin esitellä joitakin tärkeitä näkökulmia ja päätelmiä.
victoria kirjoitti:onko rautakautinen ja/tai varhaiskeskiajan väestötiheys, väkimäärä ja yhteiskuntakehitys ollut nykyisen suomen alueella ollut samalla tasolla, heikompaa vai kehittyneempää kuin Sveassa, Götassa, Baltiassa tai Novgorodissa?
Lyhyesti: oli se heikompaa. Mutta miksi?

Nykyisen Suomen alue on hyvin suuri ja hyvin pohjoisessa verrattuna noihin luettelemiisi alueisiin. Eteläisessä Suomessa on ollut kohtalaisen lämmintä, peltoviljely on alkanut suunnilleen samoihin aikoihin kuin naapurialueilla, ja siitä on tullut hitaasti intensiivisempää viikinkiajalla. Sen sijaan Sisä-Suomessa on eletty enemmän kalastuksen ja metsästyksen varassa, vaikkakin kaskeamista on paikoin harrastettu sen verran, että se varmasti on näkynyt maastossa ja ihmisten ravinnossa. Pohjoisessa Suomessa ja Lapissa viljely ei ole ollut tuottavaa, joten sitä ei ole harrastettu. Elannon hankkiminen on muutenkin ollut hankalampaa.

Näistä seikoista voidaan päätellä, että Suomen alueella on ollut hyvin erilaisia väkimääriä ja väestöntiheyksiä esihistoriallisena aikana. Suomen aluetta ei ehkä siksi kannattaisi lainkaan verrata muihin alueisiin kokonaisuutena. Sisä- ja Pohjois-Suomea pitäisi verrata nykyiseen Pohjois-Ruotsiin ja Vienan-Karjalaan, jotka ovat myös olleet hyvin harvaan asuttuja saamelaisseutuja.

Etelä-Suomessa, merireittien äärellä asunut "suomalainen" (oletettavasti suomenkielinen) väestö on ollut varhain kytköksissä naapurialueille. Ajan muotivirtaukset ja tekniset innovaatiot lienevät saapuneet Suomen alueelle melko nopeasti. Yhteiskunta oli järjestäytynyt kylä- ja käräjäkunniksi ilmeisesti omaehtoisesti jo ennen ruotsalaisten valtaeliittien saapumista. Kuitenkaan mitään yhteissuomalaista hallintoa ei ollut. Tilanne oli ehkä jossakin määrin sama kuin Baltiassa, jossa vasta saksalaiset ja tanskalaiset ristiretkeläiset loivat "eurooppalaista" keskushallintoa ja toivat mukanaan esim. kivilinnoittamisen taidon.

Tällä tavalla katsottuna voi sanoa, että väkimäärä ja siten väestöntiheys Suomessa oli pienempi (ja väheni pohjoiseen mentäessä) kuin mainitsemillasi muilla alueilla. Yhteiskunnallinen kehitys 1100-1200-luvuilla oli hajanaisempaa kuin lounaasta saapuneilla valloittajilla. Sen sijaan väestö Suomessa on ollut oletettavasti "vapaampaa", mikä näkyy myöheiskeskiajan tilastoissa: Baltian maaorjuutta Suomessa ei ollut, ja epävapaita talonpoikia oli prosentuaalisesti huomattavasti vähemmän kuin nykyisen Ruotsin alueella.

Yhteiskunnallinen tilanne ja kehitys olivat siis erilaisia kuin naapurialueilla. On vaikea sanoa, oliko se varsinaisesti heikompi. Suomesta ei esimerkiksi tunneta talonpoikaiskapinoita ennen 1500-luvun loppua, toisin kuin Baltiasta ja Ruotsista. Ehkä vapaat talonpojat kokivat elämänsä laadukkaaksi, tai olivat jostakin muusta syystä haluttomia niskuroimaan?

En lähde vertailemaan tilannetta Novgorodiin, koska tietoni ovat aika vähäiset. Totean vain, että Novgorodin kaupunki oli äärimmäisten tärkeiden pitkänmatkan kauppayhteyksien solmukohta, jonne itäisen ja läntisen euroopan vaikutteet ja ideat saapuivat kuukausien tai parin vuoden varoitusajalla. Kaupunki kytkeytyi aivan toisella tavalla mantereen verkostoihin kuin edes eteläinen Suomi. Toisaalta Novgorodin valtapiirissä oli runsaasti enemmän tai vähemmän alistettuja talonpoikia, ja pohjoisilla alueilla (mm. Karjalassa) väestöntiheys, tekninen osaaminen ja elinolosuhteet vastasivat pitkälti harvaanasuttua Sisä-Suomea. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että mitä suurempi ja hajanaisempi alue on, sitä vaikeampi sitä on kuvailla yhdenmukaisesti.
victoria kirjoitti:Mutta onko ympäröivät alueet olleet sen kehittyneempiä taloudellisesti, tieteenalalta tai yhteiskuntarakenteellisesti?
Yhteiskuntarakennetta käsittelin edellä.

Taloudellisen kehityksen mittapuuna pidetään yleensä erikoistumista ja eliiteille kertyneitä pääomia. Tässä vertailussa Suomen alueelta löydetyt kauppapaikat ja viikinkiajan rahat kalpenevat täysin vetailussa Sveanmaan, Gotlannin ja Baltian vastaaviin. Voidaan sanoa, että Suomen alueella ei ollut varhaisia kaupunkeja (vrt. Sigtuna, Birka ja Visby), ja varallisuuden kertymät olivat huomattavasti pienempiä. Tämä ei tarkoita, että tavallisen väestön toimeentulo olisi ollut sen huonompaa. Voi olla, että harvaan asutussa jokien ja järvien maassa esim. kalastus ja metsästys tuottivat jokamiehelle sellaisia saaliita, joita etelämpänä ei enää voinut saada.

Tieteellisen kehityksen arvioiminen on aika hankalaa. Kun ei ole kirjoitettuja lähteitä, on vaikea arvioida, miten ihmiset käsitteellistivät ympäristöään ja minkälaisia selitysmalleja eri ilmiöille he kehittivät. Uskonnollista käsitteistöä on ollut varmasti, ja Etelä-Suomen hallinnon ja maanviljelyn tekniikat ovat olleet riittäviä ja suunnilleen samanlaisia kuin naapurialueilla.

Teknisen kehityksen arvioiminen on vähän helpompaa. Metallinkäsittelytaidot on tunnettu, mm. kupari- ja pronssiesineitä on valmistettu siitä huolimatta, ettei kuparia ja tinaa Suomen alueelta löydy. Raudan käyttö ja työstäminen on ollut yleistä, vaikka laadukkaimpia esineitä on ilmeisesti tuotu ulkomailta. Karjaa on pidetty, nahka- ja villatuotteita osattu valmistaa. Puurakentaminen on ollut yhtä kehittynyttä kuin muualla, esimerkiksi laivanrakennustekniikat näyttävät olleen samanlaisia kaikkialla Itämeren alueella. Purjeita on osattu valmistaa ja käyttää.

Tietenkin kun Suomen suunnalla on ollut pienempiä yhteisöjä ja pienempiä varallisuuden kertymiä, myös rakennukset ja laivat ovat olleet pienempiä. Se on riittänyt paikallisiin tarpeisiin. Hyvin pienilläkin aluksilla on päästy pitkälle.

Terveisin
Ilkka Leskelä

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”