Rodunjalostus 1930–1940-luvuilla

[Trilisser]

[Viesti siirretty ja otsikoitu uudelleen ketjusta Taistelu Viron historiasta]

Ei tässä mitään sensaatiota pyrittykään kuuluttamaan, vaan esitettiin tunnetun tosiasian pohjalta kysymys. Eikö muuten ole useasti sanottu, että yhteiskunnan peilinä on se, kunka se suhtautuu kaikkein heikoimpiin jäseniinsä?

Niin, millainenhan oli Stalinin ajan mielisairaanhoito NL:ssä? Tai millainen oli työläisen oikeudellinen asema samassa valtiossa? Tosiasiahan on, että saksalaisen työläisen asema Hitlerin aikana oli monin verroin parempi kuin Stalinin valtakunnan työläisen. Mm. belgialainen Remy Schrijnen joka myöhemmin liittyi Saksan asevoimiin mainitsee muistelmissaan kuinka ennen sotaa runsaasti etenkin flaameja muutti Saksaan töihin koska saksalaisen työläisen etuudet olivat huomattavasti paremmat kuin Belgiassa.

Ja mitä tulee eutanasiaan, niin onko se sittenkään sellainen absoluuttinen saatana kuin monasti annetaan ymmärtää. Esim. mitä iloa on vaikkapa parantumattoman ja kivuliaan sairauden uhrille pitää häntä väkisin elossa koneitten varassa? Tai mitä muuta kuin rajatonta sadismia on synnyttää lapsi jos tiedetään, että hän elää korkeintaan muutaman vuoden ja nekin jatkuvasti raastavien kipujen uhrina niin, että häntä åidetään jatkuvasti morfiinipöhnässä? Aitoa sadismia, ei mitään muuta.

[tsadilainen]

Ei tässä mitään sensaatiota pyrittykään kuuluttamaan, vaan esitettiin tunnetun tosiasian pohjalta kysymys. Eikö muuten ole useasti sanottu, että yhteiskunnan peilinä on se, kunka se suhtautuu kaikkein heikoimpiin jäseniinsä?

Niin, millainenhan oli Stalinin ajan mielisairaanhoito NL:ssä? Tai millainen oli työläisen oikeudellinen asema samassa valtiossa? Tosiasiahan on, että saksalaisen työläisen asema Hitlerin aikana oli monin verroin parempi kuin Stalinin valtakunnan työläisen.

Natsi-Saksa piti (terveitä, arjalaisia) saksalaisia arvossa, tiedetään. He eivät olleet sen yhteiskunnan heikoimmat jäsenet. Mikä mahtoi olla Ostarbeiterin oikeudellinen asema Saksassa?

[nylander]

Niin, millainenhan oli Stalinin ajan mielisairaanhoito NL:ssä? Tai millainen oli työläisen oikeudellinen asema samassa valtiossa? Tosiasiahan on, että saksalaisen työläisen asema Hitlerin aikana oli monin verroin parempi kuin Stalinin valtakunnan työläisen. Mm. belgialainen Remy Schrijnen joka myöhemmin liittyi Saksan asevoimiin mainitsee muistelmissaan kuinka ennen sotaa runsaasti etenkin flaameja muutti Saksaan töihin koska saksalaisen työläisen etuudet olivat huomattavasti paremmat kuin Belgiassa.

Olen kyllä pannut merkille revision, joka monilla foorumeilla, mm. Agricola-verkossa, on alkanut kääntyä kansallissosialistisen Saksan hyväksi.

Mutta mistähän sitten voisi johtua tämän esikuvallisen kulttuurivaltion sanoisiko - ja anteeksi nyt viimeisetkin sivistyneet - saatanallinen sadismi ihmisyyttä kohtaan? Perustelut? No, vaikkapa Lars Westerlundin viimesyksyinen kirja Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 - 1944. Siinähän on monia kuvauksia siitä, kuinka saksalaiset jatkuvasti, tahallaan ja julkisesti rääkkäsivät venäläisiä sotavankejaan ennen surmaamista. Esiintyikö tällaista muiden sotaakäyvien valtojen armeijoissa? Esiintyikö edes neuvosto-Kurjalassa?

[skrjabin]

Ja mitä tulee eutanasiaan, niin onko se sittenkään sellainen absoluuttinen saatana kuin monasti annetaan ymmärtää. Esim. mitä iloa on vaikkapa parantumattoman ja kivuliaan sairauden uhrille pitää häntä väkisin elossa koneitten varassa? Tai mitä muuta kuin rajatonta sadismia on synnyttää lapsi jos tiedetään, että hän elää korkeintaan muutaman vuoden ja nekin jatkuvasti raastavien kipujen uhrina niin, että häntä åidetään jatkuvasti morfiinipöhnässä? Aitoa sadismia, ei mitään muuta.

Meitä on tietysti moneen lähtöön mutta en nyt varsin humaanina pitäisi saksalaista systeemiä (siitä kai tässä oli kyse, ei eutanasiasta ylipäätään) jossa lääkäri tai oikeastaan lopulta "kansallinen etu" päättää että kenet tapetaan. Potilaan tahtoon perustuvaa eutanasiaa vastaan minulla ei varsinaisesti ole mitään.

[Tapio Onnela]

Meitä on tietysti moneen lähtöön mutta en nyt varsin humaanina pitäisi saksalaista systeemiä (siitä kai tässä oli kyse, ei eutanasiasta ylipäätään) jossa lääkäri tai oikeastaan lopulta "kansallinen etu" päättää että kenet tapetaan. Potilaan tahtoon perustuvaa eutanasiaa vastaan minulla ei varsinaisesti ole mitään.

Samaa mieltä, vaikuttaisi vähän siltä, että nimimerkki Trilisser unohtaa nyt Saksassa 1930-luvulla alkaneet järjestelmälliset psyykkisesti sairaiden ja kehitysvammaisten murhat. Vapaaehtoinen eutanasia on todellakin aivan eri asia.

Olen "Nylanderin" kanssa samaa mieltä kun hän toteaa:

"Eikö muuten ole useasti sanottu, että yhteiskunnan peilinä on se, kunka se suhtautuu kaikkein heikoimpiin jäseniinsä?"

Ja mitä tulee vaikkapa kehitysvammaisiin suosittelen tätä huikeaa tarinaa eräästä josta tuli kirjailija: Christopher Nolan, the voice of the crippled, died on February 20th, aged 43 (The Economist, 26.2. 2009)

Hiukan eri mieltä olen kuitenkin siitä Nylanderin ajatuksesta, että monipuolisempi kuva vaikkapa Saksan ja viime sotien historiasta olisi jotenkin kääntynyt kansallissosialismin hyväksi. Yrityksiä valkopestä natsien hirmutekoja toki on tältäkin foorumilta löytynyt, mutta eivät ne minusta ole olleet onnistuneita.

[Trilisser]

Yleisestä 2. ms:n historiasta ovat esim. Matti Klinge ja Sampo Ahto todenneeet, että 1960-luvulla tilanne oli normalisoitumassa, ts. aihetta käsiteltiin kuin mitä tahansa muuta historiallista tapahtumaa ilman tulenpalavaa moralismia ja lakitupamentaliteettia. 1980-luvulta alkeen tilanne on mennyt rajusti takapakkia. Klinge on hyvinkin selkein sanoin todennut, että se 2. ms:n yleinen sodankuva mitä nykysuomalaisille syötetään on puhtaasti angloamerikkalaista propagandaa.