Landtagar, herrainpäivät 1809 Porvoo

[Ciccio]

Tilsitin 6/1807 seurauksena Venäjä hyökkäsi Ruotsin itämaakunta Suomeen ja miehitysarmeijan mukana tullut Georg Magnus Sprengtporten esitti maapäivien, Landtagar pitämistä Ruotsin käytännön mukaiseksi hallitsijanvaihdokseksi. Aleksanteri I määräsi Suomen säädyt koolle Porvooseen Maapäiville 28/3 1809 vannomaan uskollisuutta itselleen. Jo tulemalla Porvooseen aatelisto, papisto, porvaristo, talonpojat hyväksyivät Venäjän miehityshallinnon.

Maapäivillä, Landtagar, Aleksanteri I lupasi kotikielellään ranskaksi puhuen säilyttää voimassa Ruotsin lait, eikä Venäjän maaorjuus ulottuisi valloitettuun Ruotsin itämaakuntaan. Alenksander I halusi ilmeisestikin rauhoittaa Suomen, kuten Pietari Suuri oli tehnyt Kaarle XII:ltä valloittamalleen Liivinmaalle 1720-luvulla. Maaorjuus Viroon tuli hieman myöhemmin ja saksalaisbalttien herruus loppui vasta Viron itsenäistymisen 1917 jälkeiseen maareformiin.
-----------
Miksi Landtagar, maapäiviä kutsuttiin autonomian aikana "herrainpäiviksi" ja milloin nimitys Porvoon valtiopäivät vakiintui yleiseen käyttöön ?
Veikko Palvo

[Klaus Lindgren]

Ensinnäkin voi todeta, että termi "valtiopäivät" olisi ollut vuonna 1809 mahdoton, sillä sana "valtio" on myöhempää perua, sen keksi Paavo Tikkanen 1840-luvun puolessavälissä. Ruotsiksi taas "riksdagar" viittaa koko valtakuntaan, rike, joka siis olisi ollut koko Venäjä. Sellaisesta ei ollut alkuunkaan kyse, vaan pienemmän yksikön, "maan" tai "valtion" tai "provinssin" säätykokouksesta, eli "landtagar". "Herrainpäivät" on taas termi, joka on sittemmin jäänyt pois käytöstä – sikäli hyvä termi, etei siinä oteta kantaa kokouksen luonteeseen. Termi "valtiopäivät" otti käyttöön ainakin Yrjö Koskinen 1850-luvulla, ja tarkoitus on selvä: Suomen oman aseman ja itsenäisen historian korostaminen. Kutsumalla Porvoon kokousta valtiopäiviksi voitiin korostaa myös Suomen asema erillisenä valtiona (stat) suuressa valtakunnassa (rike), ja vuosisadan lopun oikeustaisteluissa nämä korostukset olivatkin erittäin tarpeellisia. Vuodesta 1863 kokoontunut säätyedustuslaitos kulki suomeksi alusta alkaen valtiopäivien nimellä ja kulkee delleenkin, tuolloinhan Suomi oli melko selvästi oma, joskin epäitsenäinen "valtionsa". Ruotsiksi valtiopäivät kulkivat Venäjän-ajan loppuun asti nimellä "landtagar", eiväthän ne koko valtakunnan säätykokous olleet.

[jsn]

Termin käytöllä oli selviä 1800-luvulla toki kiistattomia poliittisia tavoitteita. Mutta ei tulisi ehkä vetää tästäkään liian hätäisiä johtopäätöksiä:

Uudissana "valtio" ei liene sittenkään tarkoittanut 1840-ja 50-luvulla samanlaista poliittista entiteettiä kuin stat valtiomielessä. "Stat" oli 1800-luvulla myös yksittäisten Suomen keskusvirastojen ja laitosten nimissä,mm. "Tull-Staten" jne. "Hofstat" ja "hovstat" viittaavat hallitsijan hoviin tilivirastona, myös saksaksi tunnetaan yleisesti hallitsijan hoviin ja palkollisiin viittaava termi "Hofstaat".

Suomen valtion laitoksia käännetään nykyisin usein englanniksi "National"-etuliitteellä. Englannin kielellä tällä onkin selkeä merkitys. Mielenkiintoista myös, että Kansallisarkisto on nykyisin edelleen ruotsiksi Riksarkivet...

[jsn]

Alkuperäinen kysymys: termi herrainpäivät lienee vanhempaa perua ja pohjoismaista ja germaanista lainaa. Nimellä kutsuttiin ainakin 1600-luvun alkupuolella Suomessakin järjestettyjä alueellisia aateliston kokouksia, joilla haettiin hyväksyntää erillisille sotaveroille. Termi lienee otettu kielenkäyttöön tietoisesti historiasta, olihan 1800-luku historiatietoisuuden kulta-aikaa. Mahdollisesti venäläiselle vallalle haluttiin "herrainpäivät"-termillä viestiä, että kyse oli nimenomaan säätyedustuksesta ja vähätellä aatelittomien säätyjen osallistumista? Alunperin Aleksanteri I suosi ajatusta edustuksellisuudesta, mutta sitten idea haudattiin. Kuvernementtiaateliston kokoukset sen sijaan toimivat Venäjällä koko 1800-luvun.

[Ciccio]

Suomi- Venäjä- Seuran 60-v.juhla oli 16/10 2004 klo 15.00 Kulttuuritalolla,
aika laskettiin siis alkaneeksi SNS 2.:n perustamisesta 1944.
SVS:n puheenjohtaja Heikki Talvitie kirjoittaa 4/2009 mm.:
"Vuoden 1809 olevan ""Suomen valtiollisen olemuksen alkuhetken"" ja kirjoittaa käyneensä Venäjän suurlähetystössä keskustelemassa 200-vuotisjuhlallisuuksista.
SVS:n Heikki Talvitie kirjoittaa
kuvernööri Matvienkon sanoneen Pietarissa venäläisten kokevan erittäin myönteisesti sen, että ""Suomi ei halua kieltää historiaansa.""
---------
Mikä ihmeen tarkoitusperä näillä itänaapureilla on kirjoitella historiankäsityksiään Suomesta ?
Suomessa tulee mieleen soviet-ajan painolasti ja ennakkoluulot, disinformaatiokin ?
Suomen itsenäistymisestä mm.:
http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Artic ... takausi1?s
---------
Aleksanteri II antoi 1861 armollisesti Huhtikuun manifestin ylösluettavaksi saarnastuoleista Maapäivien, Landtagar, koollekutsumiseksi 1863 Helsinkiin - jossa
Kustaa II Adolf oli pitänyt 1616 ensimmäiset Maapäivät.
Maapäivillä tehtiin Ruotsin 1734 lakiin joitakin muutoksia ja lisäyksiä,
mm. Kihlakunnanoikeus ja Raastuvanoikeus olivat voimassa 1/12 1993 saakka ja
valitusmenettely on voimassa 2009.
Ruotsin 1734 laki on joiltain osin voimassa 2009:
http://www.lakiwiki.fi/Vuoden_1734_laki
---------
Sortovuosina "hyvälle tsaarille", Aleksanteri II, pystytettiin Senaatintorille patsas, jonka jalustaan on kaiverrettu vuosiluku 1863.
Voiko vuotta 1905 pitää sitäkään Valtiopäivien alkuvuotena, parlamentarismi ei ainakaan alkanut tuolloin Suomen Vapaus-/Sisällissodasta päätellen ?

Veikko Palvo

[Klaus Lindgren]

Mahdollisesti venäläiselle vallalle haluttiin "herrainpäivät"-termillä viestiä, että kyse oli nimenomaan säätyedustuksesta ja vähätellä aatelittomien säätyjen osallistumista?

Tuskinpa sentään, olivathan "herroja" myös aatelittomat virkamiehet ja papitkin.

Veikko Palvon kommentteihin voisin todeta, että tuskinpa sentään tarvitsee säikähtää sitä, että Pietarin kuvenööri puhuu ystävällisiä sanoja suomalaisista ja meidän yhteisestä historiastamme – Suomi oli toistasataa vuotta osa Venäjää, auttamatta. Sitä, missä määrin Suomen lainsäädännössä on vielä jäljellä Ruotsin-aikaisia lakeja, en tiedä. Ainakin 1980-luvulla oikeustieteen opiskelijat juhlivat "lain sikojen terhometsään laskemisesta" vuosijuhlia, ao. laki oli kai peräisin 1600-luvulta ja edelleen voimassa... lieneekö enää.

Vuosi 1905 ei itse asiassa ollut valtiopäivien alkuvuosi, vaan niiden loppu. Niiden sijaan tuli yksikamarinen eduskunta, ja parlamentarismi, siis hallituksen vasuunalaisuus parlamentille, tuli voimaan vasta Suomen itsenäistyttyä.

[Tapio Onnela]

Sitä, missä määrin Suomen lainsäädännössä on vielä jäljellä Ruotsin-aikaisia lakeja, en tiedä. Ainakin 1980-luvulla oikeustieteen opiskelijat juhlivat "lain sikojen terhometsään laskemisesta" vuosijuhlia, ao. laki oli kai peräisin 1600-luvulta ja edelleen voimassa... lieneekö enää.

Tuon juhlaperinteen voisikin ottaa käyttöön! Mikähän vuodenaika tuolloin mahtaa olla, syksy varmaankin?
Kyseessähän oli tämä Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki, joka löytyy Agricolasta digitaalisena versiona: http://agricola.utu.fi/hist/kktk/lait/1734/
ja jossa on tämä luku:

XII. Lucu. Cuinga siat mahta päästettää terhometzään.

1.§. Jos usiammalla on yhteinen terho-metzä; nijn pitä heidän oikialla ajalla sopiman käskenäns, cuinga monda sicaa sijnä taitan elättä, ja laskecon sitte jocainen sisälle, sen jälken, cuin hänellä metzä-osa on. Jos jocu päästä usiamman sisälle; olcon muilla walda ottaa ne kijnni, ja hän wetäkön sackoa marcan joca sialda, ja palkitcon wahingon. Jos ei hänellä itzellä ole nijn monda sicaa, cuin hän osallans elättä taita; olcon hänelle wapaus muiden sicoja wuoron edestä sisälle-ottaa.Jos ei hän sitä tee; nijn mahtawat ne toiset hänen osans syyttömästi nautita.

2.§. Joca otta toisen siat wuoron edestä; laittacon ne tacaisin, eli maxacon sen werran, cuin ne maxoit, cosca ne wastan otettin. Jos hän taita osottaa, että ne tautijn owat cuollet, eli muusta tapauxesta huckan tullet, ja hän löytyy ei ollen sijhen syypää; olcon syytöin.Sama laki olcon, cosca eläimiä wuoron edestä kesä laitumelle eli ruocolle otetan.

3.§. Jos siat juoxewat yhdestä metzästä toiseen, jotca ei yhdesä ole; nijn tygö sanocon metzän isändä händä, jonga siat owat, ensimmäisen ja toisen kerran, että hän ne poisotta, ja sieldä pois pitä. Jos ne siellä sitte löytän; nijn mahta metzän-isändä ne kijnniottaa, ja andacon wierasten miesten arwata, mitä nijden edestä maxettaman pitä, jos ei he molemmin sijtä muutoin sowi.

4.§. Jos jocu ehdollans päästä sicoja toisen terho-metzään, joca aidattu on; olcon ne metzän-isännälle rickonut. Jos siat eli muut eläimet, jotca terhoja syöwät, pääsewät muutoin sinne sisälle; käykön sen canssa, cuin 9. Lugusa eroitettu on.Jos siat cuoletetan eli lyödän; nijn sacotetan nijstä ja maxetan, cuin muista eläimistä 22. Lugusa säätän.

[Vetehinen]

Ainakin 1980-luvulla oikeustieteen opiskelijat juhlivat "lain sikojen terhometsään laskemisesta" vuosijuhlia, ao. laki oli kai peräisin 1600-luvulta ja edelleen voimassa... lieneekö enää.

On se voimassa. Rakennuskaaren 12 luku säätää Miten sikoja saa terhometsään laskea

Finlexistä löytyy kaksi muutakin 1700-luvun lakia, joita kaikkia on tietysti moneen otteeseen sorvattu ja viilattu.

1.1.1734/4
Oikeudenkäymiskaari
Viitetiedot
31.12.1734/3
Kauppakaari
Viitetiedot
1.1.1734/2
Rakennuskaari

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/

[Viimeinen Taisto]

Se sikojen terhometsä löytyi kuriositteettina myös Ruotsin lakikirjasta ainakin vielä 80-luvulla (Sveriges rikes lag), ja sille nauroivat myös taloushallinnon opiskelijat Uppsalassa

Otsikon varsinaisesta aiheesta pikku kommentti. Lantdagar on oikea termi ruotsiksi, saksankielinen vastine on Landtag.

[Veikko Palvo]

Kun Aleksanteri I kutsui maaliskuussa 1809 maapäivät koolle Porvooseen vasta nimitetyn Suomen asiain valtiosihteerin ja siviilikenraalikuvernööri, kenraali G.M.Sprengtportenin neuvosta, tärkeimpänä asiana oli saada Suomi erotetuksi Ruotsista ja säätyjen rauhoittamiseksi julistaa Ruotsin aikaiset lait ja oikeuslaitos edelleen säilytettäviksi.
Ortodoksinen keisari osallistui jopa evankelisluterilaisiin kirkollisiin seremonioihin.
Jo
kesällä 1808 kaikkien neljän säädyn ja Suomen yliopiston edustajan lähetystö oli kutsuttu
Pietariin valvomaan etujaan ja suunnittelemaan tulevaa hallintoa ja jo toukokuussa 1808 Turun hovioikeus otti nimekseen Turun Keisarillinen Hovioikeus ja määräsi kaikki kihlakunnantuomarit kutsumaan koolle ylimääräiset käräjät, joilla kaikilta talollisislta vaadittiin uskollisuudenvala keisari Aleksanterille.
Viranomaiset eivät odotelleet yksityiskohtaisia lupauksia tulevaisuudesta, maapäivistä puhumattakaan.

Porvoossa Aleksanteri "korotti Suomen kansakuntien joukkoon" ja julistuksen ilmeisenä tarkoituksena oli erottaa Suomi Ruotsista. Mutta julistus ei asiallisesti poikennut suurestikaan Pietari Suuren lupauksista sata vuotta aiemmin hänen liittäessään Viron ja Liivinmaan Venäjään.

Heinäkuussa 1809 maapäivien päättäjäisten aikaan vanha Anjalan liiton mies, kreiviksi nimitetty, siviilikenraalikuvernööri G.M.Sprengtporten oli jo vertauskuvallisesti erotettu virastaan.
Ja
seuraavan kerran maapäivät kutsuttiin koolle vasta 1863.
Mutta mistäköhän syistä johtuen autonomisen Suomen olot eivät ensimmäisinä 50:nä vuotena juuri muuttuneetkaan, eivätkä kehittyneet ja varsinainen venäläistämiskausi alkoi vasta 100 vuotta myöhemmin?

Veikko Palvo

[jsn]

Mutta mistäköhän syistä johtuen autonomisen Suomen olot eivät ensimmäisinä 50:nä vuotena juuri muuttuneetkaan, eivätkä kehittyneet ja varsinainen venäläistämiskausi alkoi vasta 100 vuotta myöhemmin?

Syytä voi etsiä ennen kaikkea Venäjästä ja sen kansainvälisen aseman muutoksista ja vasta toissijaisesti Suomesta. Venäjä sitoutui taistelemaan kansainvälistä vallankumousta vastaan ja tähän sopi poliittisen järjestelmän jäädyttäminen kaikilla siihen kuuluvilla alueilla. Puola muodosti tästä merkittävän poikkeuksen. 1850-luvulla Venäjä oli heikko, koska oli kärsinyt sodassa musertavan tappion, maaorjuuden purkaminen ym. laajat reformit odottivat keskellä vakavaa finanssikriisiä. Sisäisten reformien ja pelättyjen sekä todellisten kapinoiden keskellä oli pakko yrittää rauhoittaa reuna-alueet. Aleksanteri II suosi hyvin vähän yhdenmukaisia ratkaisuja. Sen sijaan seuraajien aikana paine tähän kasvoi. 1880-luvulta lähtien Saksan vahvistuminen huoletti Venäjällä, mikä lisäsi paineita kaikilla reuna-alueilla. Suomalaisten rauhallisuuteen ei enää luotettu.