Tapahtuiko isonvihan aikana kansanmurha?

[Emma-Liisa]

Hesarin heinäkuun Kuukauslitteessä Ilkka Malmberg kutsuu isonvihan aikaisia tapahtumia erityisesti Pohjanmaalla kansanmurhaksi ja katsoo, että ne on kaunisteltu ja salattu koulukirjoissa. Tosin ei siellä muistaakseni Caesarin Gallian sotaakaan nimitetä "kansanmurhaksi".

[Jussi Jalonen]

Hesarin heinäkuun Kuukauslitteessä Ilkka Malmberg kutsuu isonvihan aikaisia tapahtumia erityisesti Pohjanmaalla kansanmurhaksi ja katsoo, että ne on kaunisteltu ja salattu koulukirjoissa.

Aika absurdi väite, mutta tässähän on jo parin vuoden ajan ollut muodikasta elämöidä "vaietuilla" ja "salatuilla" asioilla. Itse kuulun siihen sukupolveen, joka lueskeli koulussa Aarno Karimon "Kumpujen yöstä"-teoksen sisältämiä kauhujuttuja ison vihan "kamalalta ajalta" (sic).

Muutenkin perusteet ovat hatarat. Malmbergilla voi olla aikamoisia vaikeuksia näyttää toteen, että venäläisen miehityshallinnon tarkoituksena oli tosiaan tuhota koko Suomen tai Pohjanmaan asujaimisto. Tosiasiassahan venäläisten tarkoituksena oli ainoastaan tukahduttaa sissisota, missä ajan hengen mukaisesti turvauduttiin hyvin raakoihin otteisiin - joukkoteloituksiin, ihmisryöstöihin ja sen sellaiseen. Menetelmäthän eivät sinänsä poikenneet niistä, mitä Ruotsin armeija oli soveltanut esimerkiksi Puolassa. Ainoastaan väestön myyminen orjiksi oli venäläinen erikoisuus... vaikka kyynikko voisi todeta tähänkin, että jos Ruotsilla olisi ollut Turkin tai Persian kaltaisia kauppakumppaneita, niin totta kai vangittuja venäläisiä olisi myyty täälläkin orjiksi.

Malmbergin argumentointi ottaa päähän myös sikäli, että se merkitsee taas uutta askelta "kansanmurha"-sanan inflaatiossa. Tavallisesti tällaisia väitteitä on tottunut kuulemaan itärajan takaa; esimerkiksi vuosien 1656-1658 ruptuurisodan kutsuminen vastaavasti "kansanmurhaksi" tai "etniseksi puhdistukseksi" on ollut ajoittainen ilmiö venäläisessä keskustelussa. Väite on tietysti aivan yhtä päätön; Ruotsin kruunu toimi toki rajusti Kannaksen ja Inkerin ortodoksiväestöä kohtaan, mutta koko väestönosan suoranainen tuhoaminen tai edes karkottaminen ei ollut missään vaiheessa päämääränä. Tavoitteenahan oli päinvastoin väestön sitominen paikalleen, rankka verotus ja asteittainen pakkokäännyttäminen.

Näissä asioissa on tietysti hankala laittaa tarkkaa rimaa, mutta nyrkkisääntönä pitäisi olla, että äärimmäisten sanojen käyttämisessä kannattaa olla vähintäänkin varovainen. Malmbergin perusteilla "kansanmurha"-termin voisi ulottaa koskemaan myös Ruotsin toimia Skånessa, Cromwellin toimia Irlannissa tai Napoleonin toimia Espanjassa, missä ei olisi enää yhtään mitään järkeä (joskin Cromwellin toimet saattaisivat ehkä täyttää "etnisen puhdistuksen" kriteerit). Ellei nyt sitten halua ykskantaan todeta, että koko modernin Euroopan historia on ollut yhtä suurta kansanmurhaa, missä voi toki siinäkin olla vinha perä.

"Kansanmurha"-termin käyttämisessä ei tietysti sinänsä tarvitse olla mitään anakronistista, ja pystyn kyllä kuvittelemaan mainitulta aikakaudelta muutamia tapauksia, joissa sen käyttäminen on hyvinkin oikeutettua. Esimerkiksi vuosina 1755-1758 Qing-dynastian hallitsema Kiina surmasi keisari Qianlongin nimenomaisesta käskystä arviolta 80% Dzungarian mongoliväestöstä, selvänä tavoitteena koko paimentolaisheimon tuhoaminen. Mainitun tapahtuman kutsuminen "kansanmurhaksi" ei ole siis liioiteltua. Sama pätee Amerikoissa tapahtuneisiin kansanmurhiin, sekä tietysti moriorien kansanmurhaan 1800-luvun puolella.

Mutta että ison vihan aikainen Pohjanmaa täyttäisi kriteerit? Ei mene läpi.

(Poikkesin muuten maaliskuussa Kuopiossa ortodoksisessa kirkkomuseossa. Museon seinällä on dramaattinen maalaus, jossa Juho Vesaisen uljaat sissit tekevät Petsamon munkeista jauhelihaa kirvein ja miekoin. Siltikään en oikein ulottaisi "kansanmurha"-sanaa koskemaan näitäkään hävitysretkiä.)


Cheers,

J. J.

[Emma-Liisa]

Malmbergilla voi olla aikamoisia vaikeuksia näyttää toteen, että venäläisen miehityshallinnon tarkoituksena oli tosiaan tuhota koko Suomen tai Pohjanmaan asujaimisto.

"Kokonaan tuhoaminen" ei ole kansanmurhan edellytys, ei edes tappaminen.

Suomen laki kutsuu kansanmurhaa joukkotuhonnaksi ja määrittelee sen seuraavasti:

"Joka jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain
1) surmaa ryhmän jäseniä,
2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja,
3) asettaa ryhmälle sellaisia elinehtoja, joista voi aiheutua ryhmän fyysinen häviäminen kokonaan tai osittain,
4) ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän keskuudessa tai
5) pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen"

Tosiasiassahan venäläisten tarkoituksena oli ainoastaan tukahduttaa sissisota

Itse asiassa estää liikkuminen Pohjanlahden yli.

Malmberg purnaa myös sitä, että koulukirjoissa ei ole asiasta kerrottu. Mutta onko yleensäkään mahdollista kertoa koulukirjoissa kaikkea? Ei siellä muistaakseni kuvata yksityiskohtaisesti sitäkään, mitä Galliassa tapahtui, kun Caesar valloitti sen. Puhumattakaan saamelasista.

Yleensäkin, jos historiasta valitaan vain hirveydet, niin mikä on seuraus lasten ja nuorten kannalta?

[Jussi Jalonen]

Malmbergilla voi olla aikamoisia vaikeuksia näyttää toteen, että venäläisen miehityshallinnon tarkoituksena oli tosiaan tuhota koko Suomen tai Pohjanmaan asujaimisto.

"Kokonaan tuhoaminen" ei ole kansanmurhan edellytys, ei edes tappaminen.

Jos lukaiset tuon ylläolevan sitaattini uudestaan, huomaat, että siinä esiintyy sana "tarkoitus", minkä mainitsen edellytyksenä, mikä Malmbergin olisi näytettävä toteen. Kansanmurhassahan on perinteisesti todistettava nimenomaan motiivi, ja tässä tapauksessa se ei kyllä mielestäni toteudu.

Kuten itse lakitekstiä lainasit:

"Joka jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain

... oliko venäläisten varsinaisena tarkoituksena "hävittää kansanryhmä kokonaan tai osittain"? Vaiko ainoastaan palauttaa järjestys kovalla kädellä? Olivatko kyseessä siis oma-aloitteiset murhaorgiat silkasta murhaamisen ilosta, vai pikemminkin sotatilanteen provosoimat, sellaisenaan tavanomaiset kostotoimenpiteet? Vaikka brutaalista tapahtumasta onkin kyse, niin tässä tapauksessa eivät mielestäni tosiaankaan täyty mitkään noista yllämainituista kansanmurhan kriteereistä, ja tapahtuman kutsuminen "kansanmurhaksi" uhkaa näin ollen vain viedä pohjan koko termiltä.

Malmberg purnaa myös sitä, että koulukirjoissa ei ole asiasta kerrottu.

Niin, no, omissa koulukirjoissani oli. Mikäli se nyttemmin on unohtunut, luulisin sen johtuvan vain siitä, että Ruotsin vallan aika yleensäkin on jätetty syystä tai toisesta koulukirjoissa taka-alalle.

Yleensäkin, jos historiasta valitaan vain hirveydet, niin mikä on seuraus lasten ja nuorten kannalta?

Hyvät, koska lapset ainakin kasvaisivat realisteiksi? Vaikka tietysti, jos valittaisiin tosiaan vain hirveydet...


Cheers,

J. J.

[Heikki Jansson]

Malmbergin argumentointi ottaa päähän myös sikäli, että se merkitsee taas uutta askelta "kansanmurha"-sanan inflaatiossa

En voisi olla enempää samaa mieltä. Nykyään yleisesti vaaditaan että pienikin – vaikka sinänsä yksittäisihmisiin kohdistuvana merkittävä ja oleellinen – väkivallanteko jotain etnistä ryhmittymää kohtaan – sanotaan ”kansanmurhaksi”, melkeinpä niin, että paha kapakkatappelu, jonka seurauksena kolme romaania kuolee vaaleaihoisten suomalaisten ja romaanien välillä onkin itse asiassa romaaneihin kohdistuva kansanmurha (tosin lievästi liiotellen). Samanlaisia väitteitä esitetään Stalinin aikana virolaisiin kohdistetuista väkivallanteoista. Ne marttyyreiksi pyrkivät, jotka näillä puheillaan yrittävät saada sellaista kansainvälistä myötätuntoa, jota he eivät ole ansainneet (ansaitaanko myötätunto?) eivät näe, että kansanmurhan, Suomessa joukkotuhonnan, tunnusmerkistön oleellinen osatekijä on että ryhdytään toimiin ”kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain”, ts. kuten Jussi Jalonen asian ilmaisi, teon motiivina täytyy olla pyrkimys etnisen ryhmän joukkotuhontaan. Se, millä keinolla joukkotuhontaan pyritään on toissijaista, samoin se, tapahtuuko joukkotuhonto surmaamalla vai toisin keinoin.

Toisen maailmansodan jälkeen on esiintynyt vain muutama harva joukkomurha, joista tunnetuin on Srebenican verilöyly vuonna 1995. Tästä antamassa tuomiossaan Kansainvälinen entisten Jugoslavian alueiden sotatribunaali totesi

Pyrkimällä eliminoimaan osan bosnialaisista musliimeista, bosnialaiset serbijoukot syyllistyivät joukkotuhontaan. He asettivat päämääräkseen niiden neljänkymmenentuhannen bosnialaisen surmaamisen, jotka asuivat Srebenicassa. He riisuivat kaikki muslimilaiset miespuoliset vangit, sotilaat sekä siviilit, nuoret ja vanhat, heidän henkilökohtaisesta omaisuudesta ja henkilöllisyyspapereista sekä tarkoituksellisesti ja järjestelmällisesti surmasivat nämä yksinomaan heidän henkilönsä perusteella”.

Oliko jostain tuollaisesta muka kysymys ison vihan aikana Suomessa. Ymmärtääkseni ei ketään surmattu silloin sillä perusteella että tämä oli ”suomalainen” (suomalaisuutta ei minun tietojeni mukaan edes tuolloin ollut) tai pohjalainen. Tässä mielessä ei ole totta, että ison vihan aikana olisi pyritty joukkotuhontaan.

Se, täyttyvätkö muualla joukkotuhonnan kriteerit on epäselvää. Olivatko vaikkapa Turkissa toimeenpannut toimet armenialaisia vastaan joukkotuhontaa lienee epäselvää – ainakaan turkkilaiset eivät myönnä sitä. Suorastaan naiveja ovat virolaisten väitteet Stalinin muka suorittamasta virolaisten joukkotuhonnasta – Stalinin vainoista kerrotaan esim. eestiläisessä White Bookissa, että ” The genocide crimes of the first year of Soviet occupation caused great human losses to the Estonian people... Among the perished are 10 Heads of the State and 68 members of the last Riigikogu of Estonia, 36 of them were shot”. Myöhemmin teoksessa toki luetellaan muitakin, mutta yhtä kaikki, eivät Stalinin hallinnon toimet virolaisia (tai latvialaisia tai liettualaisia) ryhdytty eestiläisen ”kansanryhmän hävittämiseksi” vaan eestiläisen kansanryhmän poliittisen vastustuksen (oletetun tai todellisen) murtamiseksi.

Traagisia tapahtumia nämä kaikki ovat sinänsä ja ymmärrettävää katkeruutta herättäviä, mutta tämänkaltaisten toimien nimittämistä kansanmurhaksi – kun verrataan klassiseen esimerkkiin 6 miljoonaan juutalaisen (65 prosenttia kaikista Euroopan juutalaisista) surmaamiseen erityisiä tarkoitusta varten rakennetuissa surmaamistehtaissa tarkoituksin saavuttaa ns. Endlösung – on niiden nimittäminen kansanmurhaksi puuta heinää ja aiheuttaa vain kansanmurha-sanan inflatoorisen kehityksen. Stalinilla puolestaan – tuolla alunperin gruusialaisella kansallisromantikolla – ei tunnetusti ollut mitään rotuennakkoluuloja – hän kohteli kaikkia yhtä kaltoin ikään, sukupuoleen tai etnisyyteen katsomatta..

[Jussi Jalonen]

Se, täyttyvätkö muualla joukkotuhonnan kriteerit on epäselvää. Olivatko vaikkapa Turkissa toimeenpannut toimet armenialaisia vastaan joukkotuhontaa lienee epäselvää – ainakaan turkkilaiset eivät myönnä sitä.

Turkin valtio ei virallisesti tunnusta kansanmurhan tapahtumista. Yleisesti ottaen se on muuttumassa vähitellen hyväksyttäväksi puheenaiheeksi. Toukokuussa olin konferenssissa Bahçeşehir-yliopistossa Istanbulissa, ja sikäläiset professorit ja tohtoriopiskelijat puhuivat aiheesta varsin avoimesti. Parikin esitelmää kosketteli mainittua arkaa aihetta. Toisaalta, Bahçeşehir-yliopisto on yksityinen instituutti, ei Turkin valtion laitos.

Suorastaan naiveja ovat virolaisten väitteet Stalinin muka suorittamasta virolaisten joukkotuhonnasta.

Viron rikoslain 611. artikla ulottaa kansanmurhan ja joukkotuhonnan koskemaan myös yhteiskuntaluokkia ja sosiaalisia ryhmiä, joten väite on siten lain puitteissa täysin perusteltu. Jos haluat mennä kertomaan virolaisille, että heidän rikoslakinsa on naivi, niin ei muuta kuin onnea matkaan vain.

Kyseessä ei ole mikään baltialainen erikoisuus, sillä vastaavanlainen kriteeri on sisältynyt myös Espanjan ja Portugalin rikoslakeihin. Espanja on lisäksi sisällyttänyt erillisellä pykälällä myös joukkoraiskaukset ja sukupuolisen väkivallan "ryhmän jäsenille aiheutettuihin vaikeisiin ruumiillisiin tai henkisiin sairauksiin tai vammoihin". Yhdysvaltain liittovaltiotason lainsäädäntö puolestaan on sisällyttänyt siihen vielä "huumauksen ja kidutuksen" sekä myös väkisin toteutetun syntyvyyden säännöstelyn.

Ranskassa lainsäädäntö taas toteaa "kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän tai minkä tahansa mielivaltaisin perustein määritellyn kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain" (destruction totale ou partielle d'un groupe national, ethnique, racial ou religieux, ou d'un groupe déterminé à partir de tout autre critère arbitraire). Etiopian laki kattaa myös "poliittiset ryhmät".

Espanjassa kansanmurhaa koskevia syytteitä ei voi nostaa taannehtivasti, mutta esimerkiksi Israelissa ja Kambodžassa lainsäädäntö on taannehtiva, aivan samoin kuin Baltian maissa. Kansainvälisen ja kansallisen oikeuskäytännön puitteissa tämä on nimenomaan kansanmurhatapauksissa sattumalta aivan hyväksyttävä käytäntö: "States like Cambodia and Rwanda violated no internationally protected right when they initiated genocide prosecutions based on their adherence to the Genocide Convention, but without a domestic genocide statute specifying a penalty. Israel, Lithuania and Latvia did not violate the principle of legality by prosecuting for acts committed in the early 1940s. Genocide was recognized by the UN General Assembly in 1946 as an offense that already existed in international law and thus pre-dated 1946" (John B. Quigley, The Genocide Convention; An International Law Analysis, International and Comparative Criminal Justice series, Ashgate, 71-72).

Myöhemmin teoksessa toki luetellaan muitakin, mutta yhtä kaikki, eivät Stalinin hallinnon toimet virolaisia (tai latvialaisia tai liettualaisia) ryhdytty eestiläisen ”kansanryhmän hävittämiseksi”.

Virolaisen intelligentsian, "porvariston" ja muiden ei-toivottujen yhteiskuntaluokkien suunnitelmallisesta hävittämisesta sattuu olemaan aika vahvat näytöt. Sama pätee tiettyihin uskonnollisiin ryhmiin, kuten esimerkiksi venäläisiin vanhauskoisiin.

Näissä 1900-luvun tapauksissa on se miellyttävä piirre, että pykälät ja lailliset määritelmät ovat olemassa, ja asioista voi puhua niiden puitteissa. Mitä tulee alunperin puheena olleisiin ison vihan aikaisiin tapahtumiin, niin nykyisen lain soveltaminen kolmensadan vuoden takaisiin asioihin olisi tietysti hyvin hölmöä ja anakronistista, eikä niitä ainakaan omasta mielestäni voi "kansanmurhaksi" kutsua oikein edes puhekielen suomissa rajoissa.

Toisaalta, meikäläinenhän on vain pässi satakuntalainen blues-saksofonisti, jonka rahkeet ei riitä näiden asioiden kommentoimiseen. Ugala-bugala.


Cheers,

J. J.

[Matti Lund]

Kun selasin läpi ketjussa olevia kansanmurhaan sovellettavia määrityksiä ja peilasin niitä isonvihan aikaisista tuomiokirjalähteistä lukemiini tapauksiin, kyllä isonvihan venäläismiehityksen otteet täyttävät useita kansanmurhalle asetettuja kriteerejä.


Kun toisaalta useat kannanottajat toteavat termin kärsineen inflaatiosta, pitää kysyä, onko määritelmä vinoutunut siten, että se ei osaa piitata sotahistorian tavanomaisuuksista tai on höllille ideologisille pitäymyksille niin altis, että
kansanmurhalle asetettavat erityiset piirteet hämärtyvät ja isonvihan aikana olisi tapahtunut vain sitä, mitä tapahtui yleensä ennen vanhaan, kun valloittajat pitivät otteessaan miehittämäänsä maata. Siten esimerkiksi "hakkapeliittojen"
raakuudet Saksan katolista siiviväestöä kohtaan 30 -vuotisen sodan aikana olisivat olleet sikäläistä "isoavihaa", parallelismia Pohjanmaan isollevihalle aikavälillä 1714-1716.




Joka tapauksessa annan tässä joitain isonvihan tapahtumien piirteitä mietittäväksi.


Isossakyrössä käytiin 19.02.1714 sodan ratkaisutaistelu, ns. Napuen taistelu, jonka jälkeen venäläiset perustivat miehitysvallan ja panivat joukot hillumaan siviiliväestöä vainoten.


Napuen taisteluun liittyy kuitenkin erityinen piirre, joka ansaitsee tämän aiheen kannalta huomion. Ruotsalaisjoukkojen ollessa pahoin vajaat ja alimitoitetut värvättiin ex-tempore taisteluun monisatapäinen nostoväki ympäröivistä pitäjistä.

Näille miehille varustettiin seipäitä ja muuta alkeellista kättä pitempää, kestittiin paloviinaryypyllä ja nämä jalkamiehet komennettiin silmittömästi päin venäläisiä ratsujoukkoja, jotka helposti sumputtivat talonpoikaisfalangit ja teurastivat siinä heidät lähes viimeiseen mieheen lähinnä miekalla sivaltelemalla hevosen selästä käsin.


Sen sijaan venäläiset jättivät teurastamatta varsinaiset ruotusotamiesjoukot: kun ne oli lamaannutettu, venäläiset ottivat siinä vaiheessa vielä elossaolevat sotamiehet sotavangeiksi, jotka he kuljettivat Pietarin lähistöllä oleviin vankileireihin.


Napuen taistelu ei ollut vielä tavallaan ohi, kun itse taistelukenttä oli hiljennyt. Venäläiset huomasivat, että muutama nostomies oli päässyt livistämään taistelukentältä. Ensimmäinen iso vaino alkoi Isonkyrön ympäristössä, koko
Etelä-Pohjanmaalla, kun "kasakat" ryhtyivät saalistamaan taistelupaikalta livistäneitä nostomiehiä. Nostoväen käyttö haluttiin kostaa viimeiseen mieheen. Tästä etsinnästä turhautuneet takaa-ajajat lahtasivat monia tielle osuneita siviilejäkin puhumattakaan tielle osuneitten naisten raiskaamisesta ja sen sellaisesta.



Siis tässä vaiheessa oli selviä kostomurhan piirteitä, joka kohdistui laajasti siviiliväestöön. On siis huomattava, että nostoväen lahtaaminen ylitti sotilaallisen tarvemäärittelyn ja on myös huomattava pelisääntöjen kannalta, että myöhemmissä
sodissa, joissa venäläiset miehittivät meidän Suomeamme, näistä raakuuksista pidättäydyttiin ja esimerkiksi raiskauksista ja ryöstöistä venäläiset upseerit rankaisivat ankarasti alaisiaan.


Kuvaavaa on, että tutkimusteni mukaan yllättävän "moni" (huomioiden täysin löydyn armeijamme tilan) vakinainen ruotusotamies selviytyi Napuen taistelusta sotavangiksi. Napuen kentille lahdattiin lähes 40 omaa esi-isääni nostoväestä,
mutta useampi esi-isieni ruotusotamiehenä ollut veli selviytyi ensiksikin hengissä taistelusta ja muutama vielä onnistui pakenemaan Pietarista vankileiriltä, tosin monen vuoden jälkeen.


"Kansanmurhan" piirteitä oli myös tavassa pakko-ottaa tuhansia siviilivankeja, enimmäkseen lapsia, joista suurin osa kuoli jo kuljetusmatkan kuluessa ja eloonjääneet ajettiin hevosmiesten toimesta Lappeenrannan lähellä olevaan järveen, jossa rantavedessä odotti rivistö hospottavia munkkeja, jotka mäiskäyttivät vangit veteen ja kastoivat nämä uusille slaavilaisille tai karjalankielisille etunimille. Näin "kansamurhattiin siististi" luterilaisen kirkon piiristä tuhansia luterilaisia ja samalla synnytettiin tuhansia uusia kreikkalaiskatolisia.


Oma lukunsa ovat venäläisten joukkojen suorittamat ryöstömurhat ja lukemattomien ihmisten kiduttamiset niitten merkeissä.

Venäläistet etenivät Pohjanmaalla väliin silmittömästi kuin heinäsirkkaparvet vehnäpellossa ryöstäen kaiken tiellensä osuneen omaisuuden; ja löytääkseen piilopaikat ja arvotavaroiden kätköt he kiduttivat lukemattomia ihimisiä. Kiduttamista käytettiin tehokkaasti myös paikallisten varallisuussuhteitten selvittämiseen ja iskettiin sitten raivokkaasti nimenomaan ökyisäntien taloihin ja näitä ökyisäntiä tapettiin palvaamalla, jos eivät olleet yhteistyöhaluisia.


Tällaista se oli. Nämä kuvaamani olivat mitä tavallisimpia piirteitä isonvihan melskeissä ja pyydän huomioimaan ne, kun asiaa pohditaan kansanmurha -epiteetin alaisuudessa. Lisäksi mittasuhde oli suhteellisesti aika suuri.


terv Matti Lund

[Matti Lund]

...

Joka tapauksessa annan tässä joitain isonvihan tapahtumien piirteitä mietittäväksi.



Oma lukunsa ovat venäläisten joukkojen suorittamat ryöstömurhat ja lukemattomien ihmisten kiduttamiset niitten merkeissä.

Venäläistet etenivät Pohjanmaalla väliin silmittömästi kuin heinäsirkkaparvet vehnäpellossa ryöstäen kaiken tiellensä osuneen omaisuuden; ja löytääkseen piilopaikat ja arvotavaroiden kätköt he kiduttivat lukemattomia ihimisiä. Kiduttamista käytettiin tehokkaasti myös paikallisten varallisuussuhteitten selvittämiseen ja iskettiin sitten raivokkaasti nimenomaan ökyisäntien taloihin ja näitä ökyisäntiä tapettiin palvaamalla, jos eivät olleet yhteistyöhaluisia.

terv Matti Lund

Lisäyksenä vähäsen ylläolevan kommenttini taustoja.

Kun näitä tapauksia lukee senjälkeisistä käräjäpöytäkirjoista (niitä on säilynyt Pohjoisen voutikunnan alueelta vuodesta 1717 alkaen ja Etelä-Pohjanmaan osalta 1721 alkaen, mutta näitä asioita otettiin esiin käräjillä silloin tällöin vielä 1700 -luvun loppupuolellakin), tullaan siihen päätelmään, että julmimpia raakuuksia harjoittaneitten miehitysjoukkojen kellokkaat olivat enimmäkseen lähtöisin Vienan, Aunuksen ja muitten lähialueitten kyliltä, eivätkä nähtävästi tarvinneet tulkkeja kuulusteluissaan. Siis ydinosa niistä vaikuttaa olleen heimoveljiä.

Ns. 25 -vuotinen sota ~120 vuotta aikaisemmin oli johtanut Pohjanmaan osalta laajaan molemminpuoliseen "kansanmurhaan". Se oli Pohjanmaan osalta "eräänlaista veljessotaa", kuten Tavastjierna valittaen toteaa sotaa käsittelevässä historiateoksessaan. 25 -vuotinen sota oli ainakin pohjalaisten ja vienalaisten osalta myös monisatavuotisen kostonkierteen päätepiste, joka johti mm. Oulujärven erämaan uudisalueen täydelliseen tuhoamiseen 1580 -luvulla ja sen monisatapäisen asujaimiston "holokaustiin". Ilmeisesti vain noin satakunta henkilöä onnistui pakenemaan ja säilyttämään henkensä. Samalla tavalla "kansanmurhattiin" kaikki kymmenien Pohjanmaan kylien asukkaat ja yhtäläistä julmuutta harjoittivat Pekka Vesaisen talonpoikaiset sissijoukot kostoretkillään Kantalahdella ja Vienan Kemissä. Kun sotiminen oli Kantalahden hävitykseen asti ollut Pohjanmaalla talonpoikaisryhmien välistä "sissisotaa", sen jälkeen suoritettuun Limingan pitäjän hävitykseen osallistui venäläisten puolelta myös armeijan yksiköitä, joissa oli joukkoja muistakin heimoista kuin karjalaisista.

Päästäänkin siihen päätelmään, että tavallaan isossavihassa myös ryöstäytyi uudestaan irti vanha karjalaisten ja pohjalaisten kostonkierre, johon nämä väestönosat olivat perin väsyneet 25 -vuotisen sodan loppuvaiheissa. Paitsi että kostonkierteessä oli ollut muinoin omaehtoista reviirien puolustusta, siinä oli myös osa "Svean" ja Novgorodin "suurvaltapolitiikan" kilpailun pelinappuloina toimimista jo varhaiselta keskiajalta lähtien. Tässä tulee pakostakin rinnastusta taannoiseen Balkanin kriisiin Srebrenitsoineen muineen, jolloin vaimeasti kyteneet monivuosisataiset naapurusten kaunat roihahtivat ikään kuin puolityhjästä, katalysoiden hirvittäviä julmuuksia ja kanavoiden yhteiskunnallisen tyytymättömyyden purkautumisen etnisten ryhmien suuntaisesti.

terv Matti Lund

[Ciccio]

Venäläistet etenivät Pohjanmaalla väliin silmittömästi kuin heinäsirkkaparvet vehnäpellossa ryöstäen kaiken tiellensä osuneen omaisuuden

Kun näitä tapauksia lukee senjälkeisistä käräjäpöytäkirjoista (niitä on säilynyt Pohjoisen voutikunnan alueelta vuodesta 1717 alkaen ja Etelä-Pohjanmaan osalta 1721 alkaen, mutta näitä asioita otettiin esiin käräjillä silloin tällöin vielä 1700 -luvun loppupuolellakin), tullaan siihen päätelmään, että julmimpia raakuuksia harjoittaneitten miehitysjoukkojen kellokkaat olivat enimmäkseen lähtöisin Vienan, Aunuksen ja muitten lähialueitten kyliltä, eivätkä nähtävästi tarvinneet tulkkeja kuulusteluissaan. Siis ydinosa niistä vaikuttaa olleen heimoveljiä.
terv Matti Lund

-----------------------------------------------------------------------------
Olen etsinyt tietoja Pohjanmaalta ( äitini suku, isänsä synt. Limingassa ) ja Raja-Karjalan Salmista, josta isäni suku.
En ole Stolbovan rajan takaa Aunuksessa löytänyt tietoja Pietari Suuren Suureen Pohjan sotaan rekrytoimista sotamiehistä. Sukulaisuus- ja/tai kauppasuhteita salmilaisilla on ollut esim. Aunuksen kaupunkiin ja myöhemmin ( rakennustyöt aloitettu 1703 ) Pietariin.
Pietarin "Eremitaasia" rakentamaan on Pohjanmaaltakin viety sotavankeja ja siviilejä.
Savosta
on ollut muuttoliikettä Pohjanmaalle ja Laatokan Karjalaan Käkisalmen läänistä Tverin alueelle lähteneiden tilalle ja taloihin.
Viipurin kuvernementin Käkisalmen läänin Salmissa on alkanut Arnanderin, myöh. Stackelbergin ( Viron saks.baltti- ja ruotsalaissukuisia ) lahjoitusmaa- aikakausi. Ruotsin lakien ohella donataarit ovat yrittäneet soveltaa Venäjänkin lakeja.
------
Mainitut käräjäpöytäkirjat ovat miehitysajan lopulta ja loputtua. Käräjiä on käyty 1700-luv. lopullakin, n. 50 - 70 v. myöhemmin. Miten on mahdollista käräjille haastetun "miehitysjoukkojen kellokkaita" miehitysajan *loputtua* ja puoli vuosisataa myöhemminkin ?
--------------------
Eräs Pohjanmaan kirkkoherra kyllästyi asumaan piilopirtissään venäläisten aikana palaten seurakuntaansa ja myöhemmin häntä syytettiin yhteistoiminnasta.
Viipurin kuvernementin ja Ruotsin Suomen rajaseudulla eräs talonpoika haastettiin käräjille ryöstömurhasta. ( ryöstetty viljaa )
Lienee turha mainita asuiko talonpoika itä- vai länsipuolella rajaa. Hän puolustautui sanoen, ettei ollut tiennyt rauhaa solmitun.
Ja ryöstämisen talonpoika sanoi kuuluvan sota-ajan normaaleihin oikeuksiin.
Oikeus ei tuominnut talonpoikaa normaaliin rangaistukseen.
--
Olikohan noissa Pohjanmaan käräjissä kyse Ison vihan jälkeisistä omaisuusselvittelyistä vielä ennen Suomen sotaa ?

Veikko Palvo

[Matti Lund]

...Stackelbergin ( Viron saks.baltti- ja ruotsalaissukuisia ) lahjoitusmaa- aikakausi. Ruotsin lakien ohella donataarit ovat yrittäneet soveltaa Venäjänkin lakeja.
------
Mainitut käräjäpöytäkirjat ovat miehitysajan lopulta ja loputtua. Käräjiä on käyty 1700-luv. lopullakin, n. 50 - 70 v. myöhemmin. Miten on mahdollista käräjille haastetun "miehitysjoukkojen kellokkaita" miehitysajan *loputtua* ja puoli vuosisataa myöhemminkin ?
--------------------
....
Ja ryöstämisen talonpoika sanoi kuuluvan sota-ajan normaaleihin oikeuksiin.
Oikeus ei tuominnut talonpoikaa normaaliin rangaistukseen.
--
Olikohan noissa Pohjanmaan käräjissä kyse Ison vihan jälkeisistä omaisuusselvittelyistä vielä ennen Suomen sotaa ?

Veikko Palvo

Muutama vastaus:

1.
Ensinnäkin eräs Stackelberg oli nimenomaan se miehitysvallan edustaja, joka piti miehitysvallan puolesta käräjiä Etelä-Pohjanmaalla. Vain joitakin näistä käräjäpöytäkirjoista on säilynyt vuodelta 1721.

2. Miehityksen aikanakin pidettiin käräjiä, mutta niistä ei ole säilynyt pöytäkirjoja aikaväliltä 1713...1716. Tietysti käräjiä jäi tällä jaksolla paljon pitämättäkin, kun tuomarit pakenivat Pohjanlahden taakse miehittäjiä.

3. Miehityksen jälkeisissä käräjissä Pohjanmaalla oli luonnollisesti paljon käsittelyssä isonvihan aikaisia varkauksia ja näpistyksiä paikallisen väestön toimesta. Se että ne oli tehty hengenhädässä, ei paljoa vaikuttanut, mutta kun kaikki olivat puilla paljailla, korvauksia soviteltiin osapuolten välillä ja yleensä korvaukset puolitettiin varastetun tavaran arvosta. Kun köyhimmät eivät kyenneet maksamaan mitään korvauksia, he sovittivat rikoksensa ruumiillisella rangaistuksella ja "vedellä ja leivällä".

4. Hävitykset tulivat ilmi käräjillä verovapausanomuksissa, joita perusteltiin, kuvaamalla talojen tuhot. Esimerkiksi suuren Mustasaaren pitäjän kunkin kylän käytännössä kaikkien talojen asukkaat tulivat vuorollaan esiin näillä anomuksilla ja yleensä tarvemäärittelyn pohjalta myönnettiin 3 verovapausvuotta. Samoin oli Vöyrin ja muidenkin pitäjien laita.

5. Miehittäjien kellokkaita ei luonnollisestikaan saatu käräjille kuin muutama hasarditapaus. Mutta kuvauksia näistä henkilöistä sinne tuotiin etunimet ja joskus lisänimetkin mainiten, kun heidän raaakuuksiensa uhrit tulivat valituksineen esille käräjillä. Eräästä liivinmaalaistesta joukko-osastosta jäi kymmenittäin vankeja Vaasaan. Osa heistä asettui rauhanteon jälkeen Pohjanmaalle, muutama sai porvarioikeudet tietyin rajoituksin, mutta osa irtomiehistä muodosti varaskoplan ja näitäkin sitten tuotiin tuomiolle isonvihan jälkeisillä käräjillä.

6. Sotavankien joukossa oli paljon pohjalaiskartanoiden pääperillisiä. Kun heistä ei mitään kuulunut, jäivät näitten talojen perintöasiat yli puoleksi vuosisadaksi aivan auki ja siksi näitä isonvihan tapahtumia tuli esiin käräjillä vielä 1700 -luvun loppupuolellakin. - Ei paljoa, mutta sangen merkillepantavasti. Esimerkiksi omaan nimeeni liittyvän Lundin kartanonkin perintö makasi talossa koskemattomana lähes 60 vuotta, vaikka mm. esi-isäni, joka oli sen vävy, oli vaatinut jakoa aikaisemmin kahteen otteeseen. Syynä oli se, että venäläiset olivat vieneet 1714 pääperillisen nimeltään Anna Lund, joka oli syntynyt 1692, vankina jonnekin Pietarin lähistölle. Kun Annasta ei mitään kuulunut, ei talon perimistä voitu käsitellä kuin vasta vuonna 1776, jolloin Anna olisi ollut jo yli 80 -vuotias jos olisi ollut elossa. - Tuskin oli, sillä hyvin harva tuhansista sotavangeista selvisi muutamaa kuukautta pitempään hengissä. Eräässä noin 140 hengen vankiryhmästäkin vain yksi selviytyi valallisten todistusten mukaan hengissä pitempään ja palasi kotiseudulleen Vöyriin.

terv Matti Lund

[Ciccio]

Isossakyrössä käytiin 19.02.1714 sodan ratkaisutaistelu, ns. Napuen taistelu, jonka jälkeen venäläiset perustivat miehitysvallan ja panivat joukot hillumaan siviiliväestöä vainoten.
Napuen taisteluun liittyy kuitenkin erityinen piirre, joka ansaitsee tämän aiheen kannalta huomion. Ruotsalaisjoukkojen ollessa pahoin vajaat ja alimitoitetut värvättiin ex-tempore taisteluun monisatapäinen nostoväki ympäröivistä pitäjistä.
terv Matti Lund

-------------------------------------------------------------------------------------------------
Jo 1700 n. 450 000 as. Suomesta vakituiset rykmentit oli laivattu baltiaan, n. 25000 ja myöhemmin 25000 lisää.
Armeija ( n. 5- 8000) Suomessa saattoi olla aseissa vain noin kuukauden vuodessa, 11 kk:tta sotamies-talonpojat olivat kotiseuduillaan "huollettavana" nostoväkenä.
Kaarle XII:n seikkaillessa Ukrainassa jokainen sääty Suomessa puolusti omia etujaan, mikä heikensi resursseja, veronmaksukykyä. Talonpojat yrittivät maksaa ainakin osan veroistaan välttyäkseen häädöiltä tai "Baltian-Ukrainan" suunnalle sotaväkeen joutumista.
Yksinvaltias Pietari Suuri saattoi Venäjällä lisätä sotarasituksia säätyjen sitä haittaamatta,
niitähän ei ollut. Maaorjat eivät voineet niskuroidakaan kuten talonpojat Ruotsin Suomessa.
Ruotsista ei lähetetty apujoukkoja, sillä Tukholmassa pelättiin Venäjän laivaston hyökkäystä. Hankoniemen ( Gangut ) Ruotsin laivaston tappiokin lienee vaikuttanut, Venäjä saattoi esteettä huoltaa joukkonsa meritse Ruotsin laivaston edes yrittämättä
sitä estää.
Armfelt saattoi koota nostoväen Napuen taisteluun harkittuaan aiemmin Pälkänettä kokoamispaikaksi.
Nostoväellä ja "sotaväellä" ei näyttäisi olleen juuri eroja, ei aseistuksessakaan ?
Ja rivisotilas halusi taistella suojellakseen perhettään ja kotiaan ryöstelevältä viholliselta.
Suomalaisarmeijan johtoa ei voine sanoa kovinkaan kyvykkääksi 1713 - 1714.
Napuella venäläisiä oli myöskin kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisia.
Ja
eiköhän tuo venäläisjoukkojen "hilluminen" tapahtunut heti Napuen taistelun jälkeen.
Venäläisen miehityshallinnon omana etuna oli saada olot rauhoittumaan, myöskin viemällä suomalaisia Pietaria rakentamaan.
Ei jäänyt sotaan nostettavaa väkeäkään miehittäjää uhkaamaan.

Veikko Palvo

[Matti Lund]

Isossakyrössä käytiin 19.02.1714 sodan ratkaisutaistelu, ns. Napuen taistelu, jonka jälkeen venäläiset perustivat miehitysvallan ja panivat joukot hillumaan siviiliväestöä vainoten.
Napuen taisteluun liittyy kuitenkin erityinen piirre, joka ansaitsee tämän aiheen kannalta huomion. Ruotsalaisjoukkojen ollessa pahoin vajaat ja alimitoitetut värvättiin ex-tempore taisteluun monisatapäinen nostoväki ympäröivistä pitäjistä.
terv Matti Lund

-------------------------------------------------------------------------------------------------
....Armfelt saattoi koota nostoväen Napuen taisteluun harkittuaan aiemmin Pälkänettä kokoamispaikaksi.
Nostoväellä ja "sotaväellä" ei näyttäisi olleen juuri eroja, ei aseistuksessakaan ?
Ja rivisotilas halusi taistella suojellakseen perhettään ja kotiaan ryöstelevältä viholliselta.
Suomalaisarmeijan johtoa ei voine sanoa kovinkaan kyvykkääksi 1713 - 1714.
Napuella venäläisiä oli myöskin kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisia.
Ja
eiköhän tuo venäläisjoukkojen "hilluminen" tapahtunut heti Napuen taistelun jälkeen.
Venäläisen miehityshallinnon omana etuna oli saada olot rauhoittumaan, myöskin viemällä suomalaisia Pietaria rakentamaan.
Ei jäänyt sotaan nostettavaa väkeäkään miehittäjää uhkaamaan.

Veikko Palvo

Muutama kommenttini näihin.

1.
Tähän lainaus nostoväen mitoitukseen liittyen, joka näemmä perustuu J.O. Hannulan selvitykseen "Napuen taistelu", muttei ole aivan suora lainaus juuri siitä:


"Armfelt oli 15.2. lähettänyt viisikkäille ja lähipitäjien nostoväelle käskyn saapua paikalle, ja miehet olivatkin empimättä käskyä noudattaneet. 19.2. mennessä olivat ehtineet perille Ison- ja Vähänkyrön, Laihian, Mustasaaren, Vöyrin, Maalahden ja Vaasan miehet, yhteensä 1086 miestä. Ainoastaan alle puolella oli kiväärit pääosan ollessa aseistettu keihäin. Nostoväestä erotettiin sivustasuojaksi oikean siiven ulkopuolelle 200 miestä ja vasemman siiven ulkopuolelle 250 miestä. 256 miestä muodosti 4:ään 50-80 miehen suuruiseen osastoon jaettuna heikon toisen jalkaväkitreffenin, 80 miestä komennettiin tykistön käyttöön, 200 jäi vartioimaan lähemmäksi Isonkyrön kirkkoa jäänyttä kuormastoa ja 100 sijoitettiin Napuen kylään."

Mielestäni tämä antaa liian hyvän kuvan nostoväen surkeasta aseistuksesta. Siis tuon mukaan seitsemisensataa nostoväkimiestä oli itse taistelun keskipisteessä ja loput yli tuhannesta miehestä huolto- ja taustatehtävissä.

2. Kyllä hävitystä, surmatöitä ja hillumista riitti vuosille 1714-1716 siten, että oli tuo ensi kostoaalto ja vimmattu takaa-ajo heti taistelun jälkeen, jota sitäkin kesti kuukausia ja sitä seurasi erinäisiä muita vainon vaiheita. Oikeastaan vuoteen 1716 tultaessa Pohjanmaata oli hävitetty niin pahanpäiväisesti, että hävitettävä alkoi loppua.

3. Sellainen vaikutelma tulee lautamiesjärkeen tukeutuvalle siviilille, että joukkojen ruotsalainen johto oli tyhmää kuin saapas edeten töppäilystä toiseen ja että tyhmyys vaikutti tappioon enemmän kuin fyysisen puolen kaksikertainen miesalivoima???

4. Tottakai miehittäjien parissa oli maltillisia hallintomiehiä, jotka yrittivät saada miehityshallinnon toimimaan olojen normalisoinnin merkeissä, yrittäen tehdä Pohjanmaan talonpojista pitkällä tähtäyksellä hyviä veronmaksajia Pietari Suurelle. Verokirjanpito saatiin aloitettua vuonna 1719, josta ovat lähteenä ns. "ryssänmanttaalit". Myös miehitysvallan alainen ruotuväki järjestettiin ja pakkorekrytoitiin jonkin verran paikallista väkeä siihen.


5. Kyllä fiksummat miehitysmiehet tekivät pian johtopäätöksen, että nostoväen verilöyly, hävityksen ja vainon salliminen olivat suureksi vahingoksi itse miehitysvallalle, joka teki teki pitemmän päälle mahdottomaksi koko miehitysvallan jatkamisen, vaikka ei ollut edes mitään vastarintaliikettä eikä edes varsinaista siviilivastarintaakaan, vaan eräänlaista yhteistyöhalun puutetta, täydellistä hedelmättömyyttä. Ehkä jotkut Pietarissa luulivat, että Suomen rahvas oli jo niin väsynyt Kaarle kuninkaan hillumiseen "pikku-Hitlerinä", että sen lojaalisuus Ruotsin kruunua kohtaan voitaisiin murtaa. Jotkut Pietarissa pettyivät pahasti rahvaan asennoitumiseen. Kun peilaa tätä ~25 vuoden päähän, jolloin Elisabeth julisti manifestinsa, voidaan nähdä, että kantapään kautta oltiin isostavihasta opittu ja Hattujen sodan miehittäjät käyttäytyivät Pohjanmaalla yhtä filmaattisesti kuin amerikkalaissotilaat "ison-Hitlerin" ikeestä vapautetussa Pariisissa ~200 vuotta myöhemmin.

terv Matti Lund

[Ciccio]

4. Tottakai miehittäjien parissa oli maltillisia hallintomiehiä, jotka yrittivät saada miehityshallinnon toimimaan olojen normalisoinnin merkeissä, yrittäen tehdä Pohjanmaan talonpojista pitkällä tähtäyksellä hyviä veronmaksajia Pietari Suurelle. Verokirjanpito saatiin aloitettua vuonna 1719, josta ovat lähteenä ns. "ryssänmanttaalit". Myös miehitysvallan alainen ruotuväki järjestettiin ja pakkorekrytoitiin jonkin verran paikallista väkeä siihen.
terv Matti Lund

------------------------------------------------------------------------------------------
C.G.Armfelt vetäytyi Napuen tappion jälkeen ( 8/1714 vielä jokin etuvartiokahakka )
Kalixiin. Turkista palannut Kaarle XII näyttää pitäneen Norjaa pahimpana vihollisena ja Armfelt´kin on käsketty Trondheimia valloittamaan 1718- 19 (tuloksetta).
Venäjän laivaston ensimmäisen Hankoniemen ( ven. Gangut ) 1713 voiton jälkeen
Ruotsi on voittanut Ahvenanmaalla 1720 Ledsundin ( ven. Grengam ) meritaistelun.
Pietari suuren 1717 ukaasin mukaan tsaarille uskollisuutta vannoneet sotavangit voitiin vapauttaa ja heitä saattoi käyttää tsaarin valtakunnan palveluksessa.
Pultavassa
sotavangiksi jäänyt kreivi Gustaf Otto Douglas on siirtynyt Venäjän palvelukseen ja
Suomen kenraalikuvernööriksi Turkuun.
Monet muutkin näyttävät Pultavan tappion jälkeisinä vuosina sopeutuneen ja kenr.kuv. Douglas Turussa on tarvinnut papistoakin siviilihallintoonsa, joka lienee ulottunut Käkisalmen lääniinkin Karjalaan Stolbovan 1617 rauhan rajalle ?

Viipurin kuvernementtiä ei tuolloin vielä ollut, tosin Kaarle IX:n 1611 Nyenskansin ja Kustaa II Adolfin perustaman Nevanlinnan paikalle oli 1703 alettu rakentaa Pietari-Paavalin linnoitusta, sekä Retusaarelle Kronstadtin linnoitusta.
Douglasin on kirjoitettu Turussa asuneen tätinsä Hedvig Eleanoora Stenbockin talossa.
Douglas on rekrytoinut sotaväkeä ja kerännyt veroja - joidenkin kirjoitusten mukaan omaankin taskuunsa tai ainakin "ajan tavan" mukaan ollut siitä epäiltynä.
Olot Suomessa näyttäisivät normalisoituneen.
Tsaari Pietarin laivasto on 21/5 1720 polttanut Uumajan toisen kerran, mutta
Ahvenanmaan Ledsundin (ven. Grengam) 26/7 1720 meritaistelussa kärsinyt tappion.
Tukholma oli turvattu.
Uudenkaupungin rauha on ollut solmittavissa.
Mutta miksi Pietari suuri luopui miehitetystä Suomesta "Vanhaa Suomea", Viipurin kuvernementtiä lukuunottamatta.
Kuvernementti vielä laajeni Hattujen sodan seurauksena Turun rauhassa Kymijoen läntisimpään haaraan asti rannikolla.

Veikko Palvo

[Kari Hintsala]

Ainoastaan väestön myyminen orjiksi oli venäläinen erikoisuus... vaikka kyynikko voisi todeta tähänkin, että jos Ruotsilla olisi ollut Turkin tai Persian kaltaisia kauppakumppaneita, niin totta kai vangittuja venäläisiä olisi myyty täälläkin orjiksi.

Turkin naapureina oli Venäjän lisäksi myös kaksi muuta eurooppalaista valtiota, Itävalta ja Puola. Myivätkö nekin vankejaan Orientin orjamarkkinoille? En kysy tätä missään fleimausmielessä, mielestäni tämä on mielenkiintoisimpia säikeitä pitkiin aikoihin ja aihe syventymisen arvoinen. Eikö venäläisten käytöstä pitäisi verrata aikakauden muihin sotiin? Pakkokastamiset kuulostivat myös melko erikoisilta. Käsittääkseni Pietari Suuri ei ortodoksikirkosta juuri perustanut, tuliko käsky käännytyksiin todellakin häneltä vai oli se "paikallinen" operaatio?

[Matti Lund]

Ainoastaan väestön myyminen orjiksi oli venäläinen erikoisuus... vaikka kyynikko voisi todeta tähänkin, että jos Ruotsilla olisi ollut Turkin tai Persian kaltaisia kauppakumppaneita, niin totta kai vangittuja venäläisiä olisi myyty täälläkin orjiksi.

Turkin naapureina oli Venäjän lisäksi myös kaksi muuta eurooppalaista valtiota, Itävalta ja Puola. Myivätkö nekin vankejaan Orientin orjamarkkinoille? En kysy tätä missään fleimausmielessä, mielestäni tämä on mielenkiintoisimpia säikeitä pitkiin aikoihin ja aihe syventymisen arvoinen. Eikö venäläisten käytöstä pitäisi verrata aikakauden muihin sotiin? Pakkokastamiset kuulostivat myös melko erikoisilta. Käsittääkseni Pietari Suuri ei ortodoksikirkosta juuri perustanut, tuliko käsky käännytyksiin todellakin häneltä vai oli se "paikallinen" operaatio?

Ei mielestäni lapsivankeja pakko-otettu orjakauppapooli mielessä eikä isollavihalla ja Venäjällä harjoitetulla orjakaupalla ollut mitään sisäistä yhteyttä keskenään. Siten tämä orjakauppa-aspekti ei kuulu tähän, ellei sitten sillä ole kansanmurhateeman kannalta yleisempää noteerattavuutta ja kantavuutta. Tätäkään ei ole mielestäni riittävästi, vaan ihmiskauppa liittyy siihen monien muitten kylkiäisten ohella, joita kansanmurhaprosessi on omalta osaltaan taipuvainen ruokkimaan.

Enemmän mielessä olivat Pietarin alueen raskaat hankkeet.


Yhtäältä olivat herrat Pietarissa, jotka määrittivät työvoimatarpeita, toisaalta miehitysjoukkojen (ali)upseerit, jotka tekivät valinnat (osittain he pakottivat paikallisia viranomaisia, pappeja ja nimismiehiä, ohjaamaan sijaiskärsijöiden noukintaa). Kun vankijoukot oli kerätty, hevosmiehet ("kasakat") ryhtyivät retuuttamaan karavaania moninaisten kiertoreittien päästä eri puolelta Pohjanmaata kohti Lappeenrantaa, joka näyttää olleen näiden karavaanien yleisin kauttakulkupaikka. On selvää, että heikoimmat aliravitussa ja suurelta osin sairaassa joukossa alkoivat tuupertua tielle jo matkan alkuvaiheissa ja useillahan oli edessä tuhannen kilometrin kävelymatka köydestä retuuttaen. Tietysti sitten ne, jotka olivat selvinneet aliravittuina hengissä tästä tuhannen kilometrin retuutuksesta, olivat hyvässä huudossa työvoimamarkkinoilla ja luulen, ettei heistä paljoa jäänyt kiertopalkinnoiksi orjakauppiaille. Tosiasia on kuitenkin, että jokin osa joutui kaupanteon kohteeksi ja muutama kymmen ihmistä kulkeutui näin Pohjanmaalta aina Aasian kaukomaille saakka, mutta väestöpoliittisesti nämä kummajaiset olivat marginaaliryhmä Pietarin seudulle jääneisiin verrattuna.

Pietarista on todistettavissa myös muutama tuhkimotarina eräille vangeille, mutta pitää muistaa, että tuhannesta vangista vain kourallinen selvyityi orjuutetuksi Pietariin ja enemmistöllä heistä oli edessä suuri kurjuus. Siis väestön suuressa vaa'assa ei onnekkailla ollut mitään painoarvoa.

Ei isoviha ole pelkästään yksi julma miehitys monien joukossa vain, vaan historiallinen kulminaatiopiste, jonka jälkeen Venäjän miehityspolitiikka Suomen suhteen täysin muuttui. Se oli suhteellisesti erittäin massiivinen verilöyly, jonka jälkeen sen kaltaiset historiamme verilöylyt päättyivät. Eräs aikakausi oli ohi.

terv Matti Lund