Historiamatkalla Tallinnassa

[Jussi-Pekka Paija]

Keskiaika- ja menneisyysnälkäisen ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Nimittäin jo meidän meremme vastarannalta löytyy Tallinnan Vanha Kaupunki. Siellä on säilynyt nykyisyyteen asti sellaista mistä meillä on jäljellä vain perustukset savisessa maassa.

Useimmille Viron pääkaupunki taitaa olla jo tuttu, jos nyt ei kulttuuriturismin niin ainakin shoppailun kautta. Vähemmän kokeneelle matkailijalle, eli ainakin allekirjoittaneelle, Tallinna on Itämeren helmi. Sanottakoot nyt heti alkuun, että kaupungin lähinnä kulissia muistuttavat uudemmat osat eivät juurikaan houkutelleet. Kolmipäiväisen matkan tarkoitus oli ahmia mahdollisimman monta museota ja historiallista kohdetta. Ne parhaat paikat löytyvät tietysti Vanhasta Kaupungista, missä lukuisten rakennusten, näyttelyiden ja kohteiden lisäksi idylliset kahvilat ja ravintolat toimivat sellaisten nautiskelupaikkoina joilla on liikaa rahaa ja aikaa. Matkailijalle Vanha kaupunki on sopivan pieni jotta siellä liikkuminen on vaivatonta. Ahtaine-, piktoreskeine-, mukulakivikatuineen Vanha Tallinna on kuitenkin tarpeeksi eurooppalainen ollakseen erilainen ja miellyttävä.

Kaikkea mielenkiintoa nostattavaa ei kolmessa päivässä millään ehdi kokemaan. Verkkaiseen tahtiin varautuneena suljimme ulkopuolelle kaikki moderniin projektiin viittaavat kohteet, kuten nykytaiteen musot ja 1900-luvun taiteilijoiden galleriat. Tosin miehitysmuseo olisi ollut mielenkiintoinen, mutta mokoma sijaitsee kävelymatkalla tavoittamattomissa. Paras tapa päästä museoihin on Tallinna Kortti, jolla pääsee lähes kaikkiin kulttuurikohteisiin pelkällä kyseisen muoviläpyskän hinnalla. Kortti toimii hinnastaan riippuen 6, 24, tai 48 tuntia, joten vikkeläjalkaisuus palkitaan. Itse selvisimme kahdella kuuden tunnin kortilla, mikä oli myös opiskelijalle edullisin vaihtoehto.

Hieman pettymystä aiheutti museoiden ja näyttelyiden pienimuotoisuus. Esineistöistä kerrottiin usein kovin vähän jos lainkaan, kuten myös rakennuksista itsestään. Annettu englanninkielinen informaatio oli kovin niukkaa ja yleisluontoista, ikäänkuin lukijalla ei olisi mielenkiintoa tietää muuta kuin alkuperäisen rakennuksen ikä ja minkä niminen porvari siinä asui ja kuinka kauan. Kenties jollekulle muulle infoplakaatit riittävät, mutta Viron historiasta kiinnostuneelle ja tiedonnälkäiselle opiskelijalle jäi hieman ontto olo. Alueen ravintoloiden ruokalistoihin ja sisustukseen oli sen sijaan panostettu - kertonee siitä missä useimmat turistit viettävät aikansa. Huvittavasti sanaa "medieval" oli viljelty runsaasti. Vähänkin käsityöltä näyttävä matkamuisto oli "keskiaikainen", kuten myös grilliruoka-annokset jotka sisälsivät perunaa. Ai-jai. Eniten harmittamaan jäi informaation vähyys. Kuten espanjalainen turisti totesi kaupungin historiallisen museon vieraskirjaan: "kiva pikku museo, joka ei kerro mitään Viron historiasta". Huomautan tosin, että 1000-luvulta peräisin olevat arabialaiset kultakolikot itsessään ovat jo tuon museovisiitin arvoisia.

Allaolevassa Youtube-videossa on joitain kuvia Vanhasta kaupungista. Videoon ei kuulu ääniraitaa. Kuvissa esiintyy kaupungin suojamuuria, Dominikaanisen veljeskunnan luostari sekä kuvia tämän sisältä, ravintola Olde Hansa (kohdassa 1:10) miesten käymälän koristekuvan kera, tämän jälkeen yleistä katukuvaa sekä lopuksi Pyhän Olavin kirkon (1:44) tornista otettu katsaus kohti Toompeania. Pyhän Olavin kirkko oli 1400-luvulla eräs Euroopan korkeimmista rakennuksista. Viime vuosisadan myllerryksissä huippu lyheni "vaivaiseen" 124 metriin. Turistit saavat kiivetä kiivetä noin 70 m korkeuteen, eli 250 portaan matkan. Kohdassa (1:34) näkyvään Tallinnan raatihuoneen (nykymuoto 1400-luvulta) torniin sai myös kiivetä, sinne tosin matkaa oli vain 120 portaan verran. Kaikenkaikkiaan nähtävyyksissä oli paljon ahtaita ja jyrkkiä kierreportaikkoja, mikä selittänee niiden yllättävän matalaa suosiota.



Viron Tallinnassa kävi 12.-14. heinäkuuta Agricolan harjoittelija sekä historian maisterivaiheen opiskelija Jussi-Pekka Paija matkaseurana aloitteleva arkeologian sekä kulttuurihistorian opiskelija Johanna Kallio. Kuvat: Jussi-Pekka Paija

[Kaisa Kylakoski]

Vanhastakaupungista kannattaa irroittautua sen verran, että käy toiseen suuntaan ulkomuseossa (jota ei voi pieneksi haukkua) ja toiseen Kadriorgin puistossa.

Kesäterveisin,
Kaisa Kyläkoski
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/