Molotov-Ribbentrop-sopimus 23.8.1939

[Emma-Liisa]

Molotov-Ribbentrop-sopimus 23.8.1939 70 vuotta -seminaari pidettiin Porthania II:ssa 27.8.2009

Seppo Hentilä lausui alkusanat. Hän kysyi, onko tasavuosikymmenestä toiseen toistuvassa muistelussa mieltä. Onko se vain toimittajien laiskuutta? Ei, kyseessä ovat tavalliselle ihmiselle tärkeät identiteetin rakennuspuut.
Hentilä kysyi kuka muistaa enää Münchenin sopimusta. Ilmeisesti sitä muistellaan suuremmin vain Venäjällä, jossa se on ”länsimaiden lepsuuden” symboli.
Süddeutsche Zeitungissa oli 23.9.2009 haastateltu historioitsijaa jonka nimi jäi minulle epäselväksi (Grötz? Kröpps?). Hän oli lausunut että asianomaisissa maissa muistellaan, samoin kohdemaissa. Saksassakin sopimuksen muistelu vaikeaa, koska siitä ”roistovaltion ryöstöretki alkoi”. Baltiassa ja Puolassa sopimus viitoitti kohtalon 50 vuodeksi. Puola voi sopimuksella kolauttaa molempia naapureitaan. Baltiassa kohde on vain Venäjä.
Suomessa sopimuksella ei ole samaa merkitystä, koska ”näytimme sopimukselle pitkää nenää”.
NL:ssa Korkein neuvosto tunnusti 1989 salaisen lisäpöytäkirjan olemassaolon ja tuomitsi sen. Mikä on Venäjän kanta nyt? kysyi Hentilä.

Kimmo Rentola puhui Stalinin ajattelusta 1939
Lähtötilanne: NL ja Saksa olivat ideologia arkkivihollisia, mutta kuitenkin solmivat sopimuksen.
Toukokuussa 1939 Stalin oli jo selvillä Hitlerin aikeista hyökätä Puolaan ja kiinnostuksesta taata NL:n puolueettomuus. Tiedustelutietojen lähteenä oli joku Ribbentropia lähellä oleva henkilö.
Münchenin sopimuksen jälkeen Stalin uskoi, ettei sotaa voi välttää, kyse oli vain siitä, millä kokoonpanolla sotaa käytäisiin. Stalin ei varsinaisesti toivonut sotaa.
Miksi neuvottelut länsivaltojen kanssa epäonnistuivat? 1) keskinäinen epäluulo: Stalin pelkäsi, että länsivallat vain pelaavat aikaa ja sopivat lopulta Saksan kanssa 2) Stalin uskoi, että länsi halusi NL:n vain rengikseen ja vieläpä ilmaiseksi – Stalin halusi palkkion riippumatta pikkuvaltioiden tahdosta.
Litvinovin syrjäyttäminen ulkoministerin paikalta ei johtunut siitä, että hän oli juutalainen, vaan siitä että hän tavoittelu sopimusta lännen kanssa ilman korvausta
Saksa pystyi tarjoamaan sen mitä länsi ei: etupiirin.
Ensimmäinen kosketus Saksan ja NL:n välillä tapahtui niin, että NL:n lähetystö Berliinissä sai nimettömän kirjeen, jossa todettiin seuraavaa: 1) NL:n pyrkimys saada takaisin Venäjän vuoden 1914 rajat on tarkoituksenmukaista 2) on sovittava demarkaatiolinjasta, jota NL:n ja Sakan armeijat eivät saa ylittää.
Tähän aikaan NL:n tiedustelupalvelun ohjeena oli, että sen palvelukseen ei oteta suomalaisia, saksalaisia. puolelaisia jne.
Stalinin yksi motiivi oli selvästi kylmä suurvaltapoliittinen laskelmointi.
Oliko muita tavoitteita, esim. maailmanvallankumous? Stalinin puhe toukokuussa 1939 on ilmeisesti väärennös, joskin pohjalla saattaa olla aitoa tietoa. Stalin ajatteli sodan ja vallankumouksen suhteesta mallinaan ensimmäinen maailmansota, joka oli johtanut bolsevikkivallankumoukseen.
Lähteenä Kominternin pääsihteerin Dimitrovin päiväkirja. Dimitrov oli Kominternin pääsihteeri.
Komintern oli harjoittanut fasismin vastaista linjaa 4 vuotta. Sopimuksen jälkeen Dimitrov tarvitsi uusia ohjeita.
Stalinin lausui 7.9.1939 että oli 2 kapitalististen maiden ryhmä: hyvä että taistelivat keskenään. Ei ollut enää järkeä jakaa kapitalistisia maita demokraattisiin ja fasistisiin.
Uuden linjan läpiajaminen oli vaikeaa niissä kommunistipuolueissa, joita ei voitu suoraan käskyttää.
Aatteellinen puoli säilyi, mutta muodossa jonka Stalin ilmaisi näin: Kansanrintama tarkoitti että orjien asemaa helpotetaan, mutta nyt oli tullut aika lakkauttaa orjuus. Siinä työssä Hitler saattoi tietämättään ja tarkoittamattaan auttaa sosialismin asiaa.
Uskoiko Stalin itse tähän? Ei voi vastata joko tai. Stalin ei ollut vain kumousmielinen mutta ei myöskään vain suurvaltapoliittinen.
Tässä vaiheessa Rentola kehui Robertsin kirjaa Stalin’s wars. Stalin ajoi sekä NL:n ”kansallista etua” että kumousta (tässä vaiheessa piti tätä varalla). Rentolan mukaan Roberts korostaa liikaa kansallista etua Stalinin motiivina ja esittää Stalinin liian fiksuna. Rentolan mielestä Stalinille oli ensisijasta voimapolitiikka (= suurvallan kansallinen etu), hänestä on väärin kutsua sitä reaalipolitiikaksi, koska Stalin ei hänestä ollut kovin todellisuudentajuinen.
Stalin sanoi Dimitroville, että Puola oli fasistinen valtio, joten mitä harmia siitä on, jos sellainen valtio tuhotaan. Rentola huomauttaa, ettei Puola ollut valtiona yhtäkkiä muuttunut miksikään, vaan naapureiden suhde siihen oli muuttunut. Tuohon aikaan Stalin käytti nimitystä fasistinen vain Puolasta, mutta ei Saksasta.
Stalinin virhearvioista Rentola mainitsi ensiksi sen, että Stalin luuli Puolan kestävän pitempään. Jo 3. hyökkäyspäivänä Saksa kehotti ottamaan NL:oa ottamaan haltuunsa sovitut alueet. Stalin oli vastahakoinen toimimaan nopeasti, koska se olisi paljastanut salaisen lisäpöytäkirjan.
Rentola palasi taaksepäin ja kertoi, miten Englannin kommunistinen puolue ensin teki analyysin, että kyseessä oli imperialistinen sota joka muuttuisi vallankumoukselliseksi sodaksi. Samaa kirjoitti Kuusinen Poika Tuomiselle Tukholmaan. Mutta nämä teesit eivät saaneetkaan Stalinin hyväksyntää. 7.9. hän oli kyllä itsekin olettanut, mutta työtätekevien luottamus hallituksiinsa horjuu heti. Mutta hän peräytyi: kehitys tapahtuisikin asteettain. Mallina olivat Baltain maiden tukikohtasopimuset – tämä oli oikea tapa tuoda ne NL:n vaikutuspiiriin.
Saksan-suuntauksesta tuli yhä tiiviimpi. Ribbentrop tuli uudelleen Moskovaan ja NL lähti liikkeelle. Moskova kielsi fasismin vastaisen propagandaan – taistelu porvaristoa vastaan omassa maassa oli ensisijaista. Englanti ja Ranska olivat suurimpia syyllisiä sotaan. Molotov piti marraskuussa puheen: hitlerismi on ideologia, eikä ideologiaa voi tuhota sodalla, sotaa ei siis käydä hitlerismin tuhoamiseksi.
Oliko syynä Saksan sotavoima? Ei, vaan tulkittiin niin että Puola oli luhistunut koska se oli heikko. Saksan salamasodan voima tajuttiin vasta toukokuussa 1940.
Stalinin 2. virhearvio olikin se, että Stalin arvioi Saksan heikommaksi kuin länsivallat.
29.11. Dimitrov ennusti sodan kehittymistä näin: 1. vaihtoehto on pikainen rauha, mutta se edellyttäisi Saksalta myönnytyksiä, ja silloin Hitlerin asema horjuisi. 2. vaihtoehto on Saksan voitto länsivalloista – epätodennäköinen 3. vaihtoehto on että Saksan sisäiset ristiriidat johtavat fasismin vastustavien ryhmien nousuun Hitleriä vastaan, mutta Saksan viholliset käyttävät tätä hyväkseen jakaakseen Saksan. Johtopäätös: Saksan itsenäisyyttä uhkaavat pahiten katolilaiset ja demarit! – Taustalla I maailmansota, jolloin Saksa romahti.
Ohje Ranskan kommunistiselle puolueelle: päävastustaja ovat britit.
Stalinin 3. virhearvio: talvisota. Kumouskeskustelu joka ei vastannut todellisuutta heijastui Terijoen hallituksen asettamiseen. Ei ollut saatavissa tarpeellista määrää suomalaisia kommunisteja, apua kysyttiin USA:sta.
24.1.1940 Stalin puhui Bolshoi-teatterissa: maailmanvallankumous kehittyi eri aikaan eri maissa. Sosialismi ei voinut levitä muuten kuin puna-armeijan suojissa. Suomen suojeluskuntalaisia oli tapettu 60 000, loputkin oli tapettava. Heti tämän puheen jälkeen Stalin sai huonoja uutisia rintamalta, moitti viestintuojaa: päätökset piti tehdä perusfaktojen eikä olemattomien tunnelmien perusteella. Stalinin ajattelu kääntyi taas valtioiden voimasuhteisiin perustuvaksi.
Rentolalta kysyttiin, oliko Stalinilla aikeita laajentaa NL:oa ennen 1939. Hän vastasi: ehkä, mutta ei pannut paperille. 1939 kyllä kehui, mitä on saatu aikaan.
Martti Häikiö kysyi lähdetilanteesta. Rentola vastasi, että lähteitä on paljon avaamatta, erityisesti. ”presidentin arkisto”. Dimitrovin päiväkirja on hyvä lähde: oli paikalla ja merkitsi tuoreeltaan muistiin. Kuuli sellaista, mitä ei mainittu virallisissa papereissa.
Kysyttiin, milloin suomalaiset saivat tietää lisäpöytäkirjasta. USA:n Moskovan-lähetystö oli siitä heti selvillä. Tieto meni Rooseveltille ja Washingtonissa suomalaisille, mutta ei uskottu. Noin viikossa tieto kuitenkin oli.

[Tapio Onnela]

Tuon seminaarin puheenvuorot on nyt mahdollista kuunnella mp3 tiedostoina.
Uutinen tästä Uudet mediat foorumilla:Molotov-Ribbentrop-sopimus -seminaarin luennot verkossa

[Seppo Jyrkinen]

Suurvallan toiminta kansainvälisesti on luonnostaan aktiivista eli se pyrkii tietoisesti vaikuttamaan omaan asemaansa. Pienillä valtioillahan on kyse reagoinnista isompien liikkeisiin. Toimenpiteiden taustalla on aina useita tekijöitä joista jokin on ns määräävä tai liipaisin. Päätöksentekijän epäloogisen toimenpiteen ymmärtäminen on enemmän kuin vaikeaa.

Stalinilla oli haaveena koko maailmaa koskeva kommunistinen vallankumous aivan kuin Hitlerillä oli haaveena bolsevismin hävittäminen. Näitä molempia voi pitää jatkuvasti taustalla vaikuttavina voimina, mutta aktiivin toiminnan käynnistyminen tarvitsee jonkun sysäyksen. Haaveet otetaan huomioon toiminnan käynnistyessä eli kun sotaan kerran ryhdytään niin otetaan samantien kaikki mitä saatavilla on.

Talvisotaa on kutsuttu Stalinin virheeksi. Siinä mielessä se virhe olikin, että vastarinnan menestys ja sodan pitkittyminen olivat yllätyksiä kuten myös vallankumouksen jääminen pelkäksi haaveeksi. Vaikka sota rapauttikin suurvallan arvovaltaa ja yllytti Hitleriä idän sodanretkeen (liipaisin ?), se myös käynnisti puna-armeijan uudistukset joiden ansiosta Neuvostoliitto lopulta torjui Saksan hyökkäyksen. Eli ilman talvisotaa olisi Euroopan kartta saatettu piirtää sodan jälkeen Suomenkin kannalta ikävämmällä tavalla.

Stalinin nimiä ei ilmeisesti kovin monesta paperista löydy. Tätä seikkaa päivittelee myös Rautkallio kirjassaan "Kansakunnan syyllisyys". Aivan vastaava tilannehan koskee myös Hitlerin ja joukkotuhonnan välistä yhteyttä josta siitäkään ei (kaiketi) ole allekirjoitettua asiakirjaa löytynyt.

Totalitaaristen valtioitten päämiesten toimia tarkasteltaessa voidaan kuitenkin pitää heidän alaistensa tekemisiä todistusvoimaisina. Ei ole mahdollista, että Molotov olisi tehnyt merkittäviä päätöksiä ilman Stalinin hyväksyntää ja aivan samoin Himmlerin toimilla oli Hitlerin hyväksyntä.

Päätösten kohdalla totalitaarisen johtajan ja alaisen välillä on yhtäsuuruusmerkki. Diktaattori valitsee alaisensa sen mukaan, miten hyvin nämä toteuttavan diktaattorin omia ajatuksia. Niistä poikkeaminen siirtää miehen syrjään eli alaisilla on voimakas motivaatio toimia diktaattorin mielen mukaan eikä esimerkiksi oman maansa etujen mukaan. Esimerkiksi Saksassa vahvana pidetty kakkosmies Göring jäi syrjään idän sodanretken suunnittelusta, koska tämä ei ajatuksesta pitänyt.

Ehdotusten suhteen on diktaattorilla joskus valinnan mahdollisuus kun alaiset pyrkivät miellyttämään johtajaansa omilla suunnitelmillaan. Zdanovin suunnitelma ei riitä todisteeksi Stalinin aikeista, mutta Zdanovin tekemä päätös riittää.

[Emma-Liisa]

Stalinin nimiä ei ilmeisesti kovin monesta paperista löydy.

???

Käsittääkseni oli pikemmin niin, että Stalin ei allekirjoittanut esim. kuolemantuomioita yksin, vaan allekirjoituksia oli monta, jotta työtoverit olisi vedetty vastuuseen mukaan.

[oboy]

Stalinin nimiä ei ilmeisesti kovin monesta paperista löydy.

???

Käsittääkseni oli pikemmin niin, että Stalin ei allekirjoittanut esim. kuolemantuomioita yksin, vaan allekirjoituksia oli monta, jotta työtoverit olisi vedetty vastuuseen mukaan.

Niin tai sitten esimerkiksi kuolemantuomiot oli Neuvostojärjestelmässä käytävä monen eri ministeriön ja muun byrokraattisen portaan läpi joista viimeisen vahvistuksen antoi sitten hallituksen pääsihteeri[1] jona Stalin toimi. Vai oliko Stalinin logiikka sitten se että järjestelmä ei kestä ja hän varmisteli selustaansa järjestelmän kaatumisen varalta. Jotenkin tuo jälkimmäinen tuntuisi aika turhalta kun luulisi että jos Stalinin ajan Neuvostoliitossa olisi vallanvaihto tapahtunut niin Stalin olis varmastikkin ollut hirressä riippumatta siitä mitä papereita hän olisi allekirjoittanut.

[1] Niin eikös tuo ollut hänen virallinen titteli joka hänellä oli vai oliko se sitten puolueen pääsihteeri. Ei voi olla varma kun kaikkialla häntä tituleerataan diktaattoriksi joka ei käsittääkseni ollut mikään virallinen NL virka

[Derkku]

Talvisotaa on kutsuttu Stalinin virheeksi. Siinä mielessä se virhe olikin, että vastarinnan menestys ja sodan pitkittyminen olivat yllätyksiä kuten myös vallankumouksen jääminen pelkäksi haaveeksi. Vaikka sota rapauttikin suurvallan arvovaltaa ja yllytti Hitleriä idän sodanretkeen (liipaisin ?), se myös käynnisti puna-armeijan uudistukset joiden ansiosta Neuvostoliitto lopulta torjui Saksan hyökkäyksen. Eli ilman talvisotaa olisi Euroopan kartta saatettu piirtää sodan jälkeen Suomenkin kannalta ikävämmällä tavalla.

Puna-armeija otti opikseen talvisodasta mutta vielä enemmän Saksan sotaretkestä Ranskaan. Tehdyt uudistukset jäivät tosin puolitiehen ja on kyseenalaista oliko niistä enemmän hyötyä vai haittaa Operaatio Barbarossan alkuviikkoina kun NL:n sotaa edeltävät asevoimat lähes tuhottiin.

Talvisota johti sodan tappioiden (mm. noin 10% NL:n panssarivahvuudesta) useisiin NL:n kannalta erittäin ikäviin seurauksiin jatkosodan sytyttyä. Kauppatie Ruotsin kanssa katkesi (Ruotsin metalliteollisuuden tuotteet olivat tärkeitä NL:n teollisuuden rakentamisella) ja Leningradin tärkeä teollisuuskeskus piiritettiin. Neuvostoliiton sisäinen tärkeä kanavayhteys Jäämereltä Itämerelle katkesi. Merkittäviä sotavoimia sitoutui Suomea vastaan. Suomen hankkiminen viholliseksi haittasi merkittävästi NL:n laivaston toimia Saksan kauppamerenkulkua vastaan Itämerellä. Jälkiviisaasti voidaan lisäksi todeta kauppayhteyden Suomeen katkenneen. Suomen teollisuuden tuotteet olisivat auttaneet merkittävästi Neuvostoliiton sotaponnisteluja ja Suomi olisi ulkomaankauppareittien katketessa ollut hyvinkin halukas myymään Neuvostoliitolle kaiken mitä myytävissä oli.

Kyseessä on toki jossittelu, mutta joka tapauksessa talvisodan seuraukset olivat Neuvostoliitolle merkittävät ja kielteiset. Leikkimielisesti voisi sanoa talvisodassa Stalinin voittaneen Karjalan mutta menettäneen Länsi-Saksan.

Sama toki pätee vielä enemmän koko Molotov-Ribbentrop -sopimukseen. Neuvostoliitolle sopimuksen tekeminen oli suunnaton virhe joka meinasi kaataa koko järjestelmän. Ilman sopimuksen myötä toimitettuja raaka-aineita ei Saksan hyökkäyksestä itään 1941 olisi tullut mitään, itse asiassa jopa hyökkäys länteen 1940 olisi ollut hyvin epävarmalla pohjalla.

[Emma-Liisa]

Stalinin nimiä ei ilmeisesti kovin monesta paperista löydy.

???

Käsittääkseni oli pikemmin niin, että Stalin ei allekirjoittanut esim. kuolemantuomioita yksin, vaan allekirjoituksia oli monta, jotta työtoverit olisi vedetty vastuuseen mukaan.

Niin tai sitten esimerkiksi kuolemantuomiot oli Neuvostojärjestelmässä käytävä monen eri ministeriön ja muun byrokraattisen portaan läpi joista viimeisen vahvistuksen antoi sitten hallituksen pääsihteeri[1] jona Stalin toimi.

No ei sielläkään kuolemantuomioita ministeriöt vahvistaneet vaan "oikeuslaitos" (joskin monia tuomiota ei antanut oikeusistuin vaan sellainen epävirallinen elin jota kutsuttiin troikaksi). Kuolemantuomiot toteutettiin parin päivän sisällä, ilman vetoomusoikeutta.

Nyt kyse on kuitenkin huomattavien kommunistien kuolemantuomiosta, joista Stalin käytännössä päätti itse ja varoiksi hankki myös lähimpien työtovereittensa allekirjoitukset - ilmeisesti estääkseen heitä nousemasta itseään vastaan.

[Emma-Liisa]

Panen tähän kuitenkin omat muistiinpanoni Osmo Apusen esityksestä, koska siinä on useita mielenkiintoisia pointteja:

"Osmo Apunen aloitti muistelemalla että kun hän aloitti opintonsa Puntilan johdolla -59, M-R-sopimus oli elettyä historiaa, opiskelijat olivat kokeneet sodat lapsina. Elettiin yöpakkasten ja noottikriisin välikautta ja pelättiin että Suomi joutuisi taas suurvaltapolitiikan syövereihin.
Murrosaikojen pitkät läpi ulottuvat pitkät linjat. Stalin vetosi Pietari Suuren rajaan ja meristrategiaan. Sama koski Suomen puolustusajattelua.
M-R-sopimus on ollut Suomessa historiallisten tulkintojen ylläpitäjä: 1) miten vaikuttanut Suomen poliittiseen ajatteluun 2) M-R-sopimuksen osuus -39 neuvotteluissa
Apunen otti Puntilan Suomen poliittisen historian esimerkiksi siitä, mitä -59 opetettiin. Toisaalta Paasikiven linja: paremmalla politiikalla olisi vältytty sodalta. Toisaalta M-R-sopimusta verrattiin Tilsitin sopimukseen – uhriteoria, ”Tilsitin syndrooma”, Venäjällä vuosisatoja sama pyrkimys, mutta myös ”ystävät lännessä” (Napoleon, Hitler) pettivät Suomen omien pyyteidensä takia. Saksan petos sai kysymään, voiko suurvaltoihin ylipäänsä luottaa. Myöntyvyysmiehet: suurvallat laajentumishaluisia, pienten valtioiden ainoa mahdollisuus olla huomaamaton ja odottaa. Johti inhorealismiin (”vahvimman laki”). Koski suurvaltoja yleensä, Tshekkoslovakia uhrattu jo aiemmin. Myöhemmin NL ja länsiliittoutuneet sopivat, että NL saa pitää M-R-sopimuksella saamansa edut. Ulkopolitiikassa vallitsi arvojen anemia.
Vaikutus jatkosotaan: miksi suomalaiset eivät yrittäisi olla voittajan puolella? Lopulta -44 päästiinkin voittajan puolelle ja sopeuduttiin.
Entäpä jos Siuomi ei ollut tahdoton uhri vaan puhevaltainen osanottaja?
Paasikivi vastusti Kallion puhetta, että NL halusi bolsevisoida Suomen – Paasikivi oli valmis olettamaan, että NL oli vilpitön – tämä oli viisasta, kun NL oli valmis neuvotteluihin.
Kekkonen: sota olisi voitu välttää viisaammalla ulkopolitiikalla.
Apusen kommentti: millainen kysymys, sellainen vastaus.
Millaisena näemme Stalinin? Realisti? Tyytyi ottamaan mitä oli otettavissa.
Oletus modus vivendista – kaksi vastakkaista puolta sovittaa etunsa.
Puntila vihjasi, että M-R-sopimuksen taustalla oli laajempi kuvio kuin Leningradin turvallisuus. Sota levisi sille turvavyöhykkeelle, joka oli ollut esillä Stalinin ja länsivaltojen neuvotteluissa. Suomi ja Baltia olivat osa laajempaa turvallisuuskysymystä. Syksyn 1939 neuvotteluissa Stalin ja Molotov jättivät laajemmat kysymykset taustalle, koska Suomi torjui ne eikä Paasikivellä ollut valtuuksia.
Paasikivi pyrki diplomaattiseen modus vivendiin. Uskoi että neuvostojohto luopui pitemmälle menevistä vaatimuksista. (NL luopui -40 Kuusisen hallituksesta ja -44 ehdottoman antautumisen vaatimuksesta.)
NL kuitenkin jatkoi politiikkaa tavalla, joka osoitti että he edelleen pyrkivät laajennetun turvallisuuden tavoitteisiin. Kyseessä oli koko Luoteis-Venäjän turvallisuutta koskeva modus vivendi, alkaen Jartsevin neuvotteluista ja päättyen YYA-sopimukseen.
M-R ei antanut Stalinille aivan vapaita käsiä – oli konsultoitava – päättyi Berliinin neuvotteluihin.
Olisiko Stalin jättänyt talvisodan väliin, jos Suomi suostunut vaatimuksiin? Paasikivi erehtyi uskoessaan, että M-R-sopimusta sovellettiin eri tavalla kuin Baltian maissa. Syksyn 1939 neuvotteluissa Stalin siirsi keskustelut toiselle linjalle, vain osa kokonaisuutta: 1. Suomen poliittisen linja muuttaminen 2. puolustusyhteistyö 3. turvatakuut
Stalin saattoi odottaa, koska asiat etenivät odotetulla tavalla.
Suomen politiikka perustui toiveajatteluun, sen osoitti 1. M-R-sopimus 2. Pohjoismaisten turvatakuiden puute
NL: uskoivat Suomen tahtoon puolustautua, mutta eivät kykyyn. Tästä syystä Saksa saisi sotilaallista ja poliittista jalansijaa.
Suomen puolustussuunnitelma perustui siihen, että 1. uhka tulee vain idästä 2. kannaksella harjoitetaan viivyttävää puolustusta, kunnes apu tulee.
M_R-sopimus ongelma myös Ruotsille: joko Ruotsi joutuu sotaan – tai Suomi joutuu Venäjälle.
Stalinin tavoite: kääntää Suomen puolustuksen idästä länteen.
”Balttilainen paralleeli”: suomettarelainen Paasikivi – Suomen erityisaseman ylläpitäminen, erehdys unohtaa aikakausien erot, sortovuosien aikana Venäjällä oli sotilaallinen läsnäolo-oikeus Suomessa.
Vuonna 1939 Suomen sisäpiiri tiesi että Ruotsin mukaantulo vain jos julkinen mielipide niin vaikuttaa. Ei toteutunut.
Tanner ja Mannerheim: talvisota vältetty jos Ruotsi uhattu. Ei olisi riittänyt syksyllä 1939.
Stalin saavutti tavoitteensa vasta 1948: YYA oli vaihtoehto Suomen sovjetisoimiselle.
Voidaanko ajatella, että sota olisi voitu välttää oikealla politiikalla? Siitä mitä tapahtui -48 ei voi päätellä, mitä olisi tapahtunut -39.
Katyn osoittaa, ettei Stalinilla ollut poliittisia eikä moraalisia estoja. Hän vannoi likvidoivansa suomalaiset suojeluskuntalaiset viimeiseen mieheen.
Mannerheimin suunnitelma viivyttävästä puolustuksesta, joka rakentui lännen apuun. Suomen ja Viron suunnitelma sulkea Suomenlahti sitoi nuo maat suurvaltojen politiikkaan. Laivastosulku yksin olisi vetänyt maat mukaan. Se oli välttämätön ehto lännen avulle. Suomi valmistautui päästämän jonkun suurvallan alueelleen.
Stalin haki laajoja turvatakuita -39 – seuraus: Natsi-Saksa sai Suomesta tukialueen -40
Vuonna 1944 Suomeen ei sovellettu Baltian paralleelia."

[Emma-Liisa]

Putin on tuominnut M-R-sopimuksen "moraalittomana" - ja vielä puolalaisessa lehdessä:

http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artik ... 87?ref=msn

[Emma-Liisa]

Putin on tuominnut M-R-sopimuksen "moraalittomana" - ja vielä puolalaisessa lehdessä:

http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artik ... 87?ref=msn

Sori, linkki ei toimi. Tieto olikin liioiteltu, koska paperilehden mukaan Putin keskittyy enemmän länsimaiden syyttämiseen Münchenistä. Onhan siihen aihettakin, mutta paikka - puolainen lehti - on väärä. Ei oikein edistä hyviä naapuruussuhteita.

[Klaus Lindgren]

Toimisikohan tämä linkki? http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Put ... 5248950387