Lars Westerlund: Sotavankien ja siviili-internoitujen sodanaikainen kuolleisuus Suomessa

[Seppo Jyrkinen]

84: Tarkasteltaessa talvisodan neuvostosotavankien kuolleisuutta kansallisuustaustan mukaan kiinnittyy huomio varsinkin siihen, että etnisten venäläisten osuus sotavangeista oli 54,5% samalla, kun venäläisten sotavankien kuolleisuus oli 60,0%. Tämä tarkoittaa sitä, että kuolleisuus oli 5,5 prosenttiyksikköä suurempaa kuin mitä venäläisten osuus sotavangeista olisi matemaattisesti edellyttänyt... Myös valkovenäläisten sotavankien kuolleisuus oli 3,3 prosenttiyksikköä pienempi kuin valkovenäläisten osuus kaikista neuvostosotavangeista.

Nämä erotukset saattaisivat antaa ymmärtää venäläisten sotavankien kohtelun olleen kovempaa kuin ukrainalaisten ja valkovenäläisten saama kohtelu ja että suomalaisten leiriviranomaisten asenteet täten olisivat vaikuttaneet kuolleisuuteen...

Tilastotiedettä kahdella ihmisellä

Mikäli lukija palaisi pari sivua taaksepäin, niin hän näkisi taulukosta, että valkovenäläisiä oli talvisodan leireillä kuollut ainoastaan kaksi kappaletta. Vaikka prosenttilaskelmat ovatkin matemaattisesti oikein, ovat tilastolliset johtopäätökset kelvottomia.

Erilaisen kohtelun kyseenalaistaminen

Samaisesta taulukosta löytyy myös tieto slaavilaisten vankien kuolleisuudesta, joka oli 76%. Eli slaavilaisten kuolleisuus oli 10,7 prosenttiyksikköä pienempi kuin vangeilla keskimäärin. Tähän seikkaan kirjassa ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota.

Jatkosodassa tilanne oli päinvastainen: slaavilaisia menehtyi enemmän kuin muita kansallisuuksia. Tähän seikkaan kirjassa kiinnitetään runsaasti huomiota.

Tämä vaihtelu talvi- ja jatkosodan kesken kyseenalaistaa eri kansallisuuksien erilaista kohtelua koskevan väitteen. Väite tulisi kirjoittaa muotoon: "Talvisodan aikana slaavilaisia kohdeltiin muita paremmin mutta jatkosodan aikana heitä kohdeltiin muita ankarammin." - Kirjassa esitettyjen tilastojen perusteella asia olisi juuri näin, mutta asiallinen perustelu mahdotonta.

Valikoivaa kansallisuustarkastelua

Kirjassa korostetaan toistuvasti (mm s 138) kuolleisuuseroja slaavilaisten ja muiden kansojen välillä. Vertailut kuitenkin jätetään tekemättä/esittämättä silloin, kun tulokset ovat vastoin kirjan pääväittämää.

Sotavankipataljoonien kuolleisuus oli selvästi keskimääräistä pienempää, mutta asiaan ei kiinnitetä huomiota. Kuten ei em Miehikkälän leirinkään kuolleisuuteen. Upseerivankien niinikään 4% kuolleisuutta ei myöskään käsitellä - itse asiassa mieleen ei jäänyt ainuttakaan mainintaa upseerivangeista. Ja väitänpä, että upseerien joukossa venäläisten osuus on ollut selvästi keskimääräistä korkeampi.

Kuitenkin näissä kaikissa kolmessa ryhmässä on ollut runsaasti venäläisiä. Eli oikeassa ympäristössä slaavilaisuus / venäläisyys ei johtanut suureen kuolleisuuteen.

Kansalliset erot ovat luonnollisia

Divisioonat perustettiin eri osissa Neuvostoliittoa joissa elinikä on luonnostaan ollut erilainen. Tänä päivänä 2000-luvulla miesten elinikäodote on Venäjällä 61 vuotta, Georgiassa 73 vuotta, Moldovassa 65 vuotta. Prosenteissa venäläisten elinikä on 16% pienempi kuin georgialaisten ja 5,5% pienempi kuin moldovalaisten. Eivätkä nuo erot häviä sillä, että heitä joutuu suomalaisten vangiksi.

Jatkosodan vankileireillä venäläisten kuolleisuus oli 2,9% keskiarvoa suurempaa.

Luonnollisia erojen olemassaolosta, jotka ovat kertaluokkaa suurempia, kirjassa vaietaan kokonaan.

[Seppo Jyrkinen]

Siviilien annosryhmät

Suomalaisilla siviileillä oli käytössä viisi korttiryhmää:
A-kortti: Lapset alle 7 vuotta
B-kortti: Henkisen tai kevyen ruumiillisen työn tekijät ja 8-12 -vuotiaat
C-kortti: Raskaanpuoleisen ruumiillisen työn tekijät ja 13-16 -vuotiaat
D-kortti: Raskasta ruumiillista työtä tekevät
E-kortti: Erittäin raskasta ruumiillista työtä tekevät

Sivulla 198 taulukko, jonka otsikkona "Siviiliväestön säännöstelyannosten ohjeelliset energia-arvot ja niiden osuus sotavankimuonan kilokaloripitoisuudesta". Siinä siviilien annokset kuvataan kolmijakoisena: kevyt, raskas ja erittäin raskas työ. Tällainen 3-jako oli käytössä sotavangeilla ja itäkarjalalaisilla, ei suomalaisilla siviileillä.

Sotavankien ja Itä-Karjalan siviilien ruoka-annoksien jaottelu:
A-annos: työtä tekemättömät ja kevyen työn tekijät
B-annos: raskaan työn tekijät
C-annos: erittäin raskaan työn tekijät

Jatkosodan aikaiset kalorimäärät



Osoitteessa http://www.jyrkinen.fi/historia/kuvat/k ... a-1200.png on kaavio 1200 px levyisenä.

Kaaviossa vihreällä on näytetty suomalaisten B- ja E-korteilla ostetun ruuan energiamäärä, tietolähteenä Salovaara (Utrio, Toivonen). Kirjassa s 239 käytetään suurpiirteistä ilmaisua "Varsinaisena sota-aikana heinäkuusta 1941 vuoden 1944 syksyyn vaihteli kevyen työn tekijän ostokortilla saatujen elintarvikkeiden kilokalorimäärä jonkin verran mutta oli keskimäärin noin 1.200."

Punaisella on sotavankien A, B ja C-annokset joita käytettiin myös Itä-Karjalan siviilien parissa. Sinisellä Suomen armeijan annokset. Sotavankien ja armeijan annosten lukuarvot on poimittu kirjasta.

Tuo kaavio kertoo mm:

1) Työtä tekemättömille sotavangeille annettu ruoka-annos (punainen Sotavanki A) oli läpi sodan suurempi kuin työtä tekemättömille siviileille annettu korttiannos (vihreä Siviilien B-kortti).

2) Sotavankien kuolleisuusjakso alkuvaiheessa joulukuussa sotavankien annoksia suurennettiin, A-annosta noin 30%. Tämän seurauksena työtä tekemättömät sotavangit saivat lähes kaksinkertaiset annokset työtä tekemättömiin siviileihin nähden. (päätös ruuan määrän lisäämisestä tehtiin Päämajassa, viime kädessä asialla oli Mannerheim)

3) Erittäin raskasta työtä tehneet sotavangit saivat läpi sodan suurempia annoksia kuin erittäin raskasta työtä tehneet siviilit. Mikäli siviili pystyi hankkimaan 30...50% lisäruokaa vapailta markkinoilta, hän sai suurin piirtein saman verran ruokaa kuin sotavankikin.

4) Siviilien annokset pienenivät koko vuoden 1941 ajan, mutta samaan aikaan sotavankien annokset suurenivat. Eli nälkäkuoleman riski ohjattiin systemaattisesti suomalaisille siviileille

Siviilien annoksiin (vihreä) tulee lisäksi viranomaisten ohi kulkenut ruoka jota ostettiin "maalaisserkulta" tai mustasta pörssistä. Kaikesta sodanaikaisesta kulutuksesta lienee 30% kulkenut ohi viranomaisten ja korttiannosten. Talvella 1941-42 yli miljoona suomalaista ei kuitenkaan käyttänyt mustaa pörssiä hyväkseen.

Musta pörssi se tietenkään lisännyt ruuan määrää Suomessa vaan ainoastaan ohjasi sitä varakkaammille. Kun neljänneskilo kahvia maksoi ostokortilla 7,5 markkaa ja mustassa pörssissä 500 markkaa, niin köyhillä oli tällaiseen varaa kerran vuodessa. Kansantaloudellisena mekanismina mustan pörssin käyttö johti korttiannoksien pienenemiseen. Toivonen kuvaa mustaa pörssiä "luonnon laiksi".

Armeijan ja sotavankien annokset pohjautuvat ohjeisiin jotka eivät aina toteutuneet. Sotavankien ruoka-annoksissa todettiin pistokokeissa "200, jopa 400 kilokalorin vajauksia". Vajausten yleisyydestä kirjassa ei tehdä selkoa. Maataloissa ollessaan vangit saattoivat saada normaaleja aterioita isäntäväestä riippuen, mikä aiheutti viranomaisissa ja lomalla olleissa sotilaissa ärtymystä.

Kaavio osoittaa, että sotavangeista välitettiin kirjan päinvastaisista väitteistä huolimatta.

[Seppo Jyrkinen]

Käyrää on syytä täsmentää Hyytiän kirjan tiedoilla. Hän antamiensa numeroarvojen pohjalta olen laskenut, että Itä-Karjalassa kevättalvella 1942 mm perunan loppuminen pienensi siviilien annoksia pahimmillaan 370...670 kilokaloria mikä on melkoinen lovi. Ongelmien kestoajasta ei ole tietoa.

Nähtiinkö Suomessa nälkää?

238: ...arvio siitä, että kolmannes väestöstä ei kyennyt ostamaan elintarvikkeita säännöstelyn ulkopuolelta tai ei saanut elintarvikkeita sukulaisiltaan maalta.
239: Myös muissa arvioissa on todettu, että suomalaiset selvisivät hyvin sekä elintarvikkeiden säännöstelystä että puuttuvista elintarvikkeita, eikä korttiannosten varassa missään vaiheessa tarvinnut nähdä nälkää.

Nyt asiat eivät täsmää.

Sivulla 239 kerrotaan siviilien B-korttiannoksen olleen keskimäärin 1.200 kilokaloria. Suomen armeijan laskelmien mukaan levossa oleva ihminen tarvitsee keskimäärin 2.050 kilokaloria. Auschwitzin tuhoamisleirillä vankien ruoka-annos sivun 288 mukaan oli 1.600 ... 1.700 kilokaloria.

Kuinka pärjäsi eläkeläinen, jonka rahat eivät riittäneet mustaan pörssiin ja jolla ei ollut maalla asuvia anteliaita sukulaisia. Hän sai tulla toimeen B-annoksen keskimäärin 1.200:lla kilokalorilla eli aivan varmasti näki nälkää talvella 1941-42.

Nälkä kohdentui eri ihmisiin eri tavalla.

- paras "kilokaloria henkeä kohti" tilasto saadaan, kun lasketaan kaikkien kansalaisten keskiarvo läpi sodan

- heikoin "kilokaloria henkeä kohti" tilasto saadaan, kun tarkastellaan pelkästään B-kortin varassa eläneitä talvella 1941-42 (koski mm eläkeläisiä, huonopalkkaisia kevyen työn tekijöitä, mielisairaita jne)

Nälänhädän uhka

195-196: Marraskuun puolivälissä 1941 esiintyi ensimmäinen vakava muonituskriisi, kun ravintorasva-, leipä- ja perunavarastot ennakolta arvaamatta hupenivat nopeasti. Kun varastoja 19.12.1941 arvioitiin, leipäviljan laskettiin riittävän vain 4.1.1942 saakka, peruna kuukauden loppuun, herneiden 20.1.1942 asti ja rehukauran vuoden 1942 tammikuun loppuun.

Tuossa vaiheessa huudettiin Saksaa apuun ja Hitler päättikin vastoin omien neuvonantajiensa ohjeita toimittaa ruokaa Suomeen. Ruotsi oli jo kesällä 1940 ilmoittanut, että sieltä ei olisi saatavissa elintarvikkeita (Jokipii), mikä päätös piti koko sodan ajan marginaalisin poikkeuksin. Elintarvikkeinen etsiminen maatiloilta aloitettiin marraskuussa jolloin valtioneuvosto velvoitti kunnat palkkaamaan tarkastajia maatiloilla olevien elintarvikkeiden löytämiseksi.

Loppuvuodesta 1941 päättäjien käytössä olleiden tietojen mukaan Suomeen oli talvella kehkeytymässä nälänhätä. Se ei toteutunut ja todellisuudessa elintarvikkeita oli maassa enemmän kuin mitä päättäjät tuolloin tiesivät, mutta tämä on jälkiviisautta.

Sotavankien joukkokuolleisuus alkoi juuri näinä aikoina. Sotavankien annoksia kutenkin korotettiin 1.12.1941, A-annosta yli 30%. Suomalaisten siviilien annokset jatkoivat pienenemistään helmi maaliskuulle.

[Emma-Liisa]

Kuinka pärjäsi eläkeläinen, jonka rahat eivät riittäneet mustaan pörssiin ja jolla ei ollut maalla asuvia anteliaita sukulaisia. Hän sai tulla toimeen B-annoksen keskimäärin 1.200:lla kilokalorilla eli aivan varmasti näki nälkää talvella 1941-42. .

Unohdat, että tuohon aikaan (lähes) jokainen kynnellekykenevä kaupunkilainen harjoitti omavaraisviljelyä.

Suomalaisten siviilien kuolleisuus (poislukien pommituksessa yms. kuolleet) ei ollut jatkosodan aikana normaalia suurempi, vaan suorastaan laski hiukan, kertoo Eino Jutillala (artikkeli kokoomateoksessa Ja kuitenkin me voitimme).

Muutenkin keskittymisesi vain ruoka-annoksiin ihmetyttää, kun Westerlundin teesi on, että sota- ja siviilivankien kuolleisuus ei johtunut ruuan puuteesta vaan taudeista, joiden syynä oli huono hygienia.

[skrjabin]

Auschwitzin tuhoamisleirillä vankien ruoka-annos sivun 288 mukaan oli 1.600 ... 1.700 kilokaloria.

Kovaa työtä tekevillä arjalaisilla kenties parhaimmillaan tuo määrä. Ja määrä riippui käytännössä myös siitä millä asteikolla sattui olemaan Auschwitzin "ravintoketjussa", ilman muilta varastettua tai muuten hankittua ruokaa vanki ei montaa kuukautta selvinnyt. Lisäksi mahdollisuus saada ruokaa ulkoa oli olematon. Onko jokin lähdekin ko. teoksessa tuolle väitteelle ilmoitettu?

Näyt toistaneen jo kertaalleen tuon väitteen; voisi kysyä että miksi mutta kaipa se on ilmeistä.

[Seppo Jyrkinen]

Unohdat, että tuohon aikaan (lähes) jokainen kynnellekykenevä kaupunkilainen harjoitti omavaraisviljelyä.

Muutenkin keskittymisesi vain ruoka-annoksiin ihmetyttää, kun Westerlundin teesi on, että sota- ja siviilivankien kuolleisuus ei johtunut ruuan puuteesta vaan taudeista, joiden syynä oli huono hygienia.

Onko sinulla tarkempaa tietoa omavaraisviljelystä jo talvella 1941-42. Harva ihminen näet osasi syksyllä varautua nälkään ja talvella tomaatinviljelyn aloittaminen ei onnistu. Seuraavasta kesästä lähtien kaupunkilaiset viljelivät ihan tosissaan. Helsingin keskusta kuulemma muistutti suurta vihannesmaata.

Keräsin kirjasta kymmenittäin kiintoisia asioita. Ruoka on vain yksi monista joskin tärkeä, sillä olen eri mieltä kirjan kanssa ruuan merkityksestä. Joskin näkökulmani on hieman erilainen ja pitää vielä etsiä hieman lisätietoa.

[Seppo Jyrkinen]

Auschwitzin tuhoamisleirillä vankien ruoka-annos sivun 288 mukaan oli 1.600 ... 1.700 kilokaloria.

Onko jokin lähdekin ko. teoksessa tuolle väitteelle ilmoitettu?

Hämärä mielikuva on, että jonkinlainen viite oli joskaan en ole varma. Käyn huomenna kirjastossa ja jos kirja on paikalla niin voin vilkaista.

Kirjassa oli myös taulukko (tavallisen ?) keskitysleirin muona-annoksista. Normaali annos kevääseen 1944 asti oli sen mukaan n 2.000 kilokaloria ja siitä eteenpäin 1.300 kilokaloria. Raskaan työn tekijällä muutos oli 2.800 ja keväästä lähtien 1.850 kilokaloria.

Asiat lähinnä mainittiin, mutta niitä ei analysoitu.

[Seppo Jyrkinen]

Sotavankien sairaansijat

s 97: Sota- ja kenttäsairaalat. Sotavankien sairaanhoidosta huolehtimaan perustettiin kaikkiaan kuusi sotasairaalaa, joissa oli enimmillään 5.124 sairaansijaa ja erään tiedon mukaan jopa yli 6.000 vuodesijaa.

324: Lääkintähenkilökunnan epäsuhta ilmenee myös sitä yksinkertaisesti tiedosta, että sotavankisairaaloita oli enimmillään 6 ja muita sotasairaaloita enimmillään 72 eli 12-kertainen määrä.

415: Tautikuolleisuus neuvostosotavankien keskuudessa oli 20-kertainen verrattuna suomalaisiin sotilaspotilaisiin. Ero johtui siitä, että sotilaspotilaat toimitettiin kattavammin ja nopeammin pätevään sairaanhoitoon sekö hoitotoiminnassa noudatetuista käytännöistä ja laatueroista. Tämä johtui taas siitä, että vuodepaikkoja ja lääkintähenkilöresursseja sotilaspotilasta kohden oli moninkertaisesti verrattuna sotavankipotilaisiin. [alleviivaus SJ]

Montako sotilasta ja sotavankia oli yhtä sairaalapaikkaa kohti?

1) Suomen armeija:

Armeijan kumulatiivinen vahvuus hyökkäysvaiheessa oli yli 500.000 miestä ja sotasairaaloissa oli sodan aikana enimmillään 50.000 vuodepaikkaa. Eli yhtä vuodepaikkaa kohti 10 miestä.

Asemasodan aikana armeijan vahvuus oli 400.000 miestä ja vuodepaikkoja 20.000. Eli yhtä vuodepaikkaa kohti 20 suomalaissotilasta. (Vuodepaikkoja koskevia tietoja kirjassa ei esitetä; ne on otettu Jatkosodan historian 6:sta osasta.)

Keskiarvona oli yhtä vuodepaikkaa kohti 15 suomalaissotilasta.

2) Sotavangit:

Sotavankeja oli enimmillään 56.000, kesästä 1942 lähtien 40.000 ja heille varattuna 5.124 tai "yli 6.000" sairaansijaa. Suhdeluvut siten minimi 6,7 ja maksimi 10,9 sotavankia yhtä vuodepaikkaa kohti.

Keskiarvona oli yhtä vuodepaikkaa kohti 8,8 sotavankia.

3) Vertailu:

Suhdeluku 15/8,8 = 1,7. Eli suhteellisesti ottaen sotavangeille oli tarjolla 70% enemmän sairaansijoja kuin suomalaisille.

Näitä tietoja kirjassa ei esitetä, vaan ne joutuu laskemaan itse.

Laskelma kumoaa kirjan s 415 esitetyn väitteen, jonka mukaan vuodepaikkoja sotilaspotilailla olisi ollut moninkertaisesti sotavankeihin nähden.

Osaako joku nimetä toista maata maailmassa joka sodan aikana menetteli vastaavalla tavalla? Toivottavasti lukijat alkavat pikkuhiljaa ymmärtää, miksi olen nyreä tälle kirjalle.

Hoitopäivien määrä

Sivulla 322 (muun muassa) moitiskellaan sotavankien samaa hoitoa puutteelliseksi vertaamalla heidän tilannetta suomalaissotilaiden samaan hoitoon. Taulukossa 53 kuvataan suomalaissotilaiden ja sotavankien saamia hoitopäiviä vuodelta 1941. Sivulla esitetään ihan hyvät pohjatiedot joten lasketaan lisää.

1) Suomen armeijan sotilaita hoidettiin 3.669.438 päivää. Kumulatiivinen miesmäärä on ollut reilut 500.000 miestä. Yhtä suomalaista kohti tulee 7,3 hoitopäivää.

2) Sotavankeja hoidettiin sairaaloissa 662.370 päivää. Sotavankien määrä vuoden 1941 lopulla on ollut 56.000. Yhtä sotavankia kohti tulee 11,8 hoitopäivää.

3) Vertailu. Hoitopäiviä sotavangeilla oli yhtä vankia kohti 4,5 päivää enemmän kuin suomalaisilla. Prosentteina tämä tekee 62%.

Kirjassa tätä tietoa ei esitetä, vaan sen joutuu laskemaan itse.

Potilaiden määrä

101 "Haavoittuneista ja sairastuneista neuvostosotavangeista lienee kuitenkin ainoastaan enintään noin 32.000 saanut vuosina 1941-44 hoitoa jossakin sotavankisairaalassa..."

Enimmillään vankeja oli 56.000 ja alimmillaan 40.000. Jos sairaalassa oli käynyt 32.000 niin "lienee kuitenkin ainoastaan enintään noin" tarkoittaa 57...80% vangeista. Ei välttämättä huonoja lukemia kirjan vähättelystä huolimatta.

Tätä tietoa kirjassa ei esitetä, vaan sen joutuu laskemaan itse.

Lisäksi vankeja hoidettiin Suomen armeijan sotasairaaloissa (vaativimmat operaatiot). Kunnanlääkärit puolestaan hoitivat mm maatiloilla ja muilla työkomennuksilla loukkautuneita vankeja.

Hoidon taso

Edellä on todettu, että sairaansijoja vangeilla oli määräänsä nähden enemmän kuin suomalaisilla ja että niitä myös käytettiin. Ja reilusti yli puolet vangeista kävikin sairaalassa hoitoa saamassa. Hoitotyöstä kirjassa lukee s 409: "Hoidon taso lienee sotavankisairaaloissa ollut kohtalaisen hyvä..."

Suuren kuolleisuuden syitä on haettava jostain muualta kuin varsinaisesta sairaanhoidosta. Ja moitteet olisi syytä perustella faktalla.

[skrjabin]

Kirjassa oli myös taulukko (tavallisen ?) keskitysleirin muona-annoksista. Normaali annos kevääseen 1944 asti oli sen mukaan n 2.000 kilokaloria ja siitä eteenpäin 1.300 kilokaloria. Raskaan työn tekijällä muutos oli 2.800 ja keväästä lähtien 1.850 kilokaloria.

Asiat lähinnä mainittiin, mutta niitä ei analysoitu.

Kuten jo edelläkin totesin, lukujen takana voi olla toinen todellisuus: se mitä leirille virallisesti toimitettiin ja annoskooksi määritettiin ei vastannut sitä mikä päätyi vangeille asti. Virallistenkaan lukujen, SS:n mukaan siis esimerkiksi Mauthausenin annoskoko ei ylittänyt 2000 kaloria (Martina Bauer diplomityössään Mauthausenin ruokahuollosta ilmoittaa luvuksi SS:n tilastojen perusteella 1900, jos kohta ruoan kehno laatu laski tätäkin), vankien kertoman mukaan tosiasiallinen oli korkeintaan 1500. Ja kaikki siis raskasta työtä tekeviä aikuisia miehiä. Sodan lopulla annoskoot romahtivat, alle 1000 kaloriin, jopa vain noin 500 per päivä. Auschwitzista tuotantolaitosten johtaja Ambros ilmoitti leirin nro III osalta sodan jälkeen määräksi 1500, jotkut arviot mainitsevat jopa vain 800 kaloria.

http://www.wollheim-memorial.de/en/ernaehrung_en

[Emma-Liisa]

Auschwitzin tuhoamisleirillä vankien ruoka-annos sivun 288 mukaan oli 1.600 ... 1.700 kilokaloria.

Onko jokin lähdekin ko. teoksessa tuolle väitteelle ilmoitettu?

Kappale koskee Saksan keskityleirien muona-annoksia, ja sitä koskeva yhteinen lähde on Cohen, Elie A.: Human behavior in the concentration camp, 1953, 51, 5-55,

Seuraavassa kappaleessa kerrotaan keskitysleirien kuolleisuudesta, joka oli Auschwitz-Birkenaun naisten keskitysleirillä maaliskuun 1942 ja helmikuun 1943 välisenä aikana 64 prosenttia (lähde Cohen ja kokonaisuutena Auschwitzin keskityleirillä 75 prosenttia (lähde Gumkowski, Janusz-Leszcynski,Kazimiersz: Poland under the Nazi occupation, 1961, 82), komendantti Hössin mukaan 70-80 pronsettia (lähde Turunen, Pekka: Suomalaisen sotilashallinnon alaiset keskitys- ja siirtoleirit Itä-Karjalassa vuosina 1941-1994. Joensuun korkeakoulun yleisen historian pro gradu - tutkielma 1978, 107).

Westerlundin kommentti: "Ilmeistä on, että puutteellinen muonitus vastasi keskitysleireillä ainoastaan osasta leirikuolleisuutta."

[Emma-Liisa]

lukujen takana voi olla toinen todellisuus: se mitä leirille virallisesti toimitettiin ja annoskooksi määritettiin ei vastannut sitä mikä päätyi vangeille asti.

Aivan sama koskee sotavankeja. Ruoka-aineita paleltui/pilaantui ja niitä korvattiin toisilla, joiden ravintoarvo ei ollut sama, ruokaa varastettiin ja jakelujärjestelmä suosi luottovankeja.

Mitä tulee siviilivankeihin, vertailua ei niinkään kannata tehdä suomalaisiin siviileihin, vaan Itä-Karjalan vapaisiin asukkaisiin. Toki "kansalliset" saivat vähän suuremmat ruoka-annokset, mutta he saattoivat hankkia osan ruuasta itse.

[skrjabin]

Kappale koskee Saksan keskityleirien muona-annoksia, ja sitä koskeva yhteinen lähde on Cohen, Elie A.: Human behavior in the concentration camp, 1953, 51, 5-55,

Seuraavassa kappaleessa kerrotaan keskitysleirien kuolleisuudesta, joka oli Auschwitz-Birkenaun naisten keskitysleirillä maaliskuun 1942 ja helmikuun 1943 välisenä aikana 64 prosenttia (lähde Cohen ja kokonaisuutena Auschwitzin keskityleirillä 75 prosenttia (lähde Gumkowski, Janusz-Leszcynski,Kazimiersz: Poland under the Nazi occupation, 1961, 82), komendantti Hössin mukaan 70-80 pronsettia (lähde Turunen, Pekka: Suomalaisen sotilashallinnon alaiset keskitys- ja siirtoleirit Itä-Karjalassa vuosina 1941-1994. Joensuun korkeakoulun yleisen historian pro gradu - tutkielma 1978, 107).

Westerlundin kommentti: "Ilmeistä on, että puutteellinen muonitus vastasi keskitysleireillä ainoastaan osasta leirikuolleisuutta."

No jopa on lähde, ihan vuodelta 1953 ja ex-vangin laatima teos vieläpä, joka oli fyysikko eikä historioitsija. No, Cohen toki varmaan tiesi asiansa omakohtaiselta tasolta mutta enpä usko että se nyt paras lähde oli ruokahuoltoon(kaan). Muutama hyllykilometri on keskitysleireistä kirjoitettu sen jälkeen. Miksi ihmeessä joku käyttää noin ikivanhoja teoksia?

Kuolleisuudesta suhteessa ruokaan voinee lähinnä todeta että vangit eivät kuolleet nälkään kun eivät ehtineet siihen kuolla. Melkoinen osa selviytyneistähän oli sitten ns. etuoikeutettuja jotka pystyivät hankkimaan ruokaa muualtakin, usein toisten vankien kustannuksella.

[Jussi Jalonen]

Hämärä mielikuva on, että jonkinlainen viite oli joskaan en ole varma. Käyn huomenna kirjastossa ja jos kirja on paikalla niin voin vilkaista.

Ei tarvitse nähdä vaivaa, tuoreempiakin teoksia on tarjolla.

Oheisessa kirjassakin todetaan, että 2150 kaloria raskaan työn tekijöille ja 1700 kaloria kevyemmin työllistetyille oli vain virallisesti kirjattu ohjeellinen tavoite, jota ei edes yritetty noudattaa. Käytännössä leirin vartijat ja kapot popsivat vangeille tarkoitetuista muona-annoksista osansa ja todellinen kalorimäärä oli viidenneksen pienempi.

Kalorimäärästä puhuttaessa jää myös sivuun se fakta, etteivät nuo numerot kerro paljoa ruoan varsinaisesta terveysarvosta tai vitamiinipitoisuudesta. Puutostaudit tietysti tapaavat altistaa sairauksille.

Suuren kuolleisuuden syitä on haettava jostain muualta kuin varsinaisesta sairaanhoidosta.

Kohtalosta? Kai se vastuu nyt perhana on sillä taholla, jonka käsissä ne vangit ovat.


Cheers,

J. J.

[skrjabin]

lukujen takana voi olla toinen todellisuus: se mitä leirille virallisesti toimitettiin ja annoskooksi määritettiin ei vastannut sitä mikä päätyi vangeille asti.

Aivan sama koskee sotavankeja. Ruoka-aineita paleltui/pilaantui ja niitä korvattiin toisilla, joiden ravintoarvo ei ollut sama, ruokaa varastettiin ja jakelujärjestelmä suosi luottovankeja.

Tokipa näinkin. Siksi ei pitäisi tuijottaa mitään virallisia tilastoja ja lukuja. Jyrkisen numerologia on sikälikin lähinnä kummallista. Seuraavaksi varmaan saamme kuulla että Auschwitzissa oli vangeilla jopa uima-altaat, suomalaiseläkeläisen täytyessä tyytyä yleiseen saunaan.

[Emma-Liisa]

Sivulla 295 on otsikko "Pohjoisessa saksalaisten riittämätön muonitus ei johtanut joukokuolleisuuteen". Saksalaisten ottamien sotavankien kuolleisuuden arvioidaan olleen Norjassa 13 prosenttia (lähde Neemand Soleim 2004, 171), Suomessa ja Neuvostoliitolta vallatulta alueelta ei ole tarkkaa tietoa, arvio on joko 10 tai 20 prosentin paikkeilla (lähde Westerlund 2008, 258-264).

Johtopäätös on outo, vaikka kyseessä olisi "vain" 10 prosentin kuolleisuus, niin kyllä sekin on joukkokuolleisuutta. Joskin pienempää kuin Suomen leireissä.