Jussi Jalonen kirjoitti: Vitsi on siinä, että Terho kategorisoi hyvin kärkkäästi melkoisia osia kotimaisesta kulttuurista vuoroin suomettuneeksi ja kommunistiseksi, vuoroin materialistiseksi ja perinteisistä arvoista vieraantuneeksi. Sanalla sanoen, suomalaisuudessa näyttää olevan piirteitä, joita Terho ei hyväksy, ja joita hän aktiivisesti halveksuu.
Vetehinen kirjoitti: Minusta suomettuneisuus, kommunismi, materialismi ja vieraantuminen perinteisistä arvoista eivät ole suomalaisuuden piirteitä.
Totesin jo, etten erityisemmin viitsi jatkaa Terhon tuotannon kommentointia, mutta nostan nuo ylläolevat sitaatit vielä havainnollistamaan aiempaa huomautustani siitä, miksi ja miten nimimerkki "Vetehisen" kanssa käyty ajatustenvaihto aina joskus ajautuu siihen edellä kuvailemaani pisteeseen.
Huomautukseni siis koski sitä, miten "suomettuneisuuden", "kommunismin", "materialismin" tai "perinteisistä arvoista vieraantumisen" leimoja käytetään holtittomina lyömäaseina, joilla
mikä tahansa "kansallismieliseen" kaapuun verhoutuneen henkilön kannalta epämieluisa asia voidaan aina julistaa epäkelvoksi ja suomalaisuuteen kuulumattomaksi.
Kyse ei siis ollut siitä, että tämän leimaamisen kohteena olevat asiat
olisivat jollain tavoin objektiivisesti suomettuneita, kommunistisia, materialistisia tai edes niistä perinteisistä arvoista vieraantuneita. Tavallisimmin kyseessä ovat vain asiat, jotka näyttäytyvät näille "kansallismielisille" älyköille epämieluisina, koska niissä tulkitaan suomalaisuutta jostain sellaisesta perspektiivistä, jota he eivät voi hyväksyä.
Nimimerkki "Vetehinen" kuitenkaan ei huomaa tarkoitustani ja sivuuttaa omassa vastineessaan koko asian ytimen. Hän vaan vastaa yksikantaan, että no eiväthän suomettuneisuus, kommunismi, materialismi ja perinteisistä arvoista vieraantuminen kuulukaan suomalaisuuteen, eivätpä tietenkään, ja sillä sipuli.
Kuvitellaan nyt huvin vuoksi, että olisin itse jonkin sortin virallisessa asemassa oleva kansallismielinen suurylipappi. Olisin lukenut vaikkapa jonkin edellämainitun Sirpa Kähkösen kirjan tai käynyt katsomassa jonkin radikaalinpuoleisen uuden teatteritulkinnan Tuntemattomasta Sotilaasta. Todennäköisesti en olisi pitänyt niistä kummastakaan, koska poliittinen kantani olisi sellainen kuin piireissäni sopiikin odottaa (mahdollisesti en olisi pitänyt edes siitä Linnan alkuperäisestä romaanista). Miten siis menettelisin ilmaistessani närkästystäni? Tietystikin haukkumalla molemmat taideteokset "suomettuneiksi", "kommunistisiksi", "kulttuurimarxilaisiksi" tai joksikin muuksi, kuten aina.
... mutta
olisivatko ne sitä? Vai olisiko tosiasiassa vain kyse omasta ongelmastani, siitä että kansakunnassamme ja kansallisessa kulttuurissamme on piirteitä, joita halveksun omista subjektiivisista ja poliittisista syistäni, ja jotka haluan puhdistaa pois kulttuurielämää pilaamasta, häpäisemisen ja leimaamisen keinoin.Tätä siis nimenomaan tarkoitin. Valitsin tässä havaintoesimerkiksi nuo nimenomaiset leimat; ne toisenlaiset "materialismin" ja "perinteisistä arvoista vieraantumisen" syytökset tietysti säästettäisiin jollekin hömppäviihteelle, siitäkin huolimatta että myös hömppäviihde voi hyvinkin sisäistää jotain olennaista suomalaisuudesta. Helismaa on kestänyt aikaa paremmin kuin Koskenniemi.
Tässä on siis nyt kyseessä eräänlainen selkeä inversio ketjussa aiemmin käydystä "kansallisoikeistolaisuutta" koskevasta debatista. Paapuurin puolen kulkijoilla on toisinaan tarve iskeä jo ennakolta kaikki epämieluisat tulkinnat maahan tavallisilla syytöksillä äärioikeistolaisuudesta tai ties mistä. Esimerkkiä saatiin vaikkapa Heidi Komulaisen todetessa taannoin Kansan Uutisissa yksikantaan, että Sofi Oksanen on peräti natsi. Tällä forumilla Oksasen toimittamaa antologiaa tyydyttiin moittimaan vain "vihapuheeksi". Mutta vastaavasti myös tyyrpuurin puolella on oma samanlainen keskustelukulttuurinsa. Siihen taas kuuluu se ominaispiirre, että kaikki epämieluisa leimataan yhtä lailla ennakolta suomettuneisuuden, taistolaisuuden, kommunismin, punaviherstalinismin, poliittisen korrektiuden tai piru tietää minkä muun edustajaksi.
Tämän tyylin vihjailua ja suoria syytöksiäkin harrastavat esimerkiksi Vihavainen, Häikiö ja myös jo edellämainittu Terho. Tästä siis oli kysymys, ja tätä seikkaa nimimerkki "Vetehinen" ilmeisesti ei sisäistänyt. Kenties syynä oli oma puutteellinen ilmaisuni, mutta toivon mukaan tämä selostus nyt selvensi tarkoitustani.
... entä mitä ne perinteiset arvot muuten ovat? Pitääkö niiden tosiaan pysyä täysin muuttumattomina jonkinlaisen kulttuurifundamentalismin hengessä, missä niiden määrittely tosiaan jää sille "kansallismieliselle" ylipapille? Ovatko vaikkapa avioeron ottaminen tai raskaudenkeskeytys - jotka kiistatta ovat myös aikoinaan olleet näitä perinteisistä arvoista vieraantumista - siis myös "epäsuomalaisia" ja "epäkansallisia" asioita? Itse laskisin ne pelkästään yksityisasioiksi. Entä samaa sukupuolta olevien henkilöiden keskinäinen heilastelu?
Vetihinen kirjoitti: Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi kommunismi.
Testataanpa tätä virkettä ohimennen yhdistämällä suomalaisuuteen muunkinlaisia poliittisia järjestelmiä.
Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi monarkia.
Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi syndikalismi.
Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi suora demokratia.
Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi aristokratia.
Menevätkö nämä väitteet läpi? Mikäli menevät, niin saisiko yhtä virkettä pitemmät perustelut sille, miksi ne ajatukset oikein ovat mielettömiä?
... olen utelias, Vetehinen, omaatko tosiaan jonkinlaisen syvemmän tietoisuuden siitä, mikä on "suomalaisuuden" perustava
essentialistinen olemus? Onko kohtalo määrännyt kansakunnallemme jo ennakolta olemukselliseksi tietyn, perustavanlaatuiseen kansanluonteeseemme ja kansansieluumme kuuluvan hallintomuodon sekä siinä samalla poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän?
Kommunismi on kumma kyllä viehättänyt monia suomalaisia, ja näiden aatteen miesten toiveissa on kangastellut myös kansalliset lähtökohdat ottanut erityinen suomalainen kommunismi. Heille kansainvälisen ja kansallisen aatteen yhdistäminen ei ollut ongelma; ainoa ongelma oli se, että tämän tavoitteen seurauksena heidän nimensä saatettiin lisätä heidän silloisessa isäntämaassaan likvidointilistoille.
Vetehinen kirjoitti: Myös venäläinen ja saksalainen voi olla kommunisti. Siksi mieletöntä, että kommunismi kuuluisi suomalaisuuteen.
Tämäkö on se perustelu? No hyvä on, kuka tahansa voi olla etnisestä alkuperästään riippumatta kristitty. Oletko myös sitä mieltä, että on mieletöntä, että kristinusko kuuluisi suomalaisuuteen?
Tässä maassa on kaksi kansalliskirkkoa siitäkin huolimatta, että myös saksalaiset voivat olla luterilaisia ja venäläiset ortodokseja. Oletko siis myös sitä mieltä, että on mieletöntä, että luterilaisuus ja ortodoksisuus kuuluisivat suomalaisuuteen?
Mitäpä, jos tosiaan laatisit kattavan listan siitä, mitä suomalaisuuteen voi ja ei voi mielestäsi kuulua? Se nyt on tullut jo selväksi, että ruotsinkielisyys, kommunismi ja muutama muu asia eivät sen käsitteen piiriin ole tervetulleita. Mutta olisin tosiaan vain kiinnostunut näkemään, kuinka sisäisesti johdonmukainen tämä ei-suomalaisten asioiden luettelosi on, ja ennen kaikkea kuinka paljon se jättää jäljelle sellaisia asioita, jotka sitten hyväksyt suomalaisuuteen kuuluviksi.
Best,
J. J.
