Suomalainen identiteetti

[Jaakko Hakkinen]

Suomalaisuutta on ollut yhtä kauan kuin on ollut suomalaisiakin

Mitähän tarkoitat suomalaisilla?

Eiväthän hämäläiset käsittäneet olevansa suomalaisia, puhumattakaan karjalaisista.

Sivupersoona-Tomppako riensi puolustamaan Vetehistä? Anteeksi epäilykseni, mutta tyyliltään ja argumentaatiotaktiikaltaan kovin tutun oloista tekstiä...

Tompan lause oli sopivan ympäripyöreä, sen voinevat allekirjoittaa kaikki. Siinä näkemykset sitten eriävät, miten suomalaisuus ja suomalaiset määritellään; ja tämän määrittelyn perusteella ilmiön alkaminen myös ajoitetaan. Siksi Emma-Liisa ihan oikein pyysi kirjoittajaa selventämään ensin oman näkemyksensä.

Jos lähtökohdaksi otetaan nykyinen suomalaisuus, niin sen ikä identiteettinä ei ole vanhempi kuin nykyisten suomalaisheimojen itsenäisen identiteetin korvautuminen yleissuomalaisella identiteetillä, tai pikemminkin identiteetin laajentuminen niin että heimoidentiteettiä ylemmällä tasolla hahmotettiin vielä yksi identiteetti.

Uudempien aikojen historiaa paremmin tuntevat voinevat arvioida tämän ajankohdan, mutta keskiaikaa vanhempi ei ilmiön synty millään voi olla. Rautakauden lopussa itämerensuomalaiset heimot tunsivat monia naapureita, joista osan kieltä ymmärrettiin, osan ei. Ei voida olettaa, että mitään sukulaisuutta olisi koettu niiden kanssa, joiden kieltä vähän ymmärrettiin, koska esimerkiksi varsinaissuomalaiset todennäköisesti ymmärsivät muinaisruotsalaisia aika hyvin, johtuen jatkuvasti kasvaneesta lainasanatulvasta.

Jos lisäksi vieraan kielen taito oli ylisukupolvisesti osa identiteettiä (kuten voidaan olettaa rannikon kauppa-alueilla), saattoi kielitaidon avulla kokea identiteetillistäkin yhteenkuuluvuutta naapureihin ja kauppakumppaneihin.

Suomalaisuus on mitä ilmeisimmin alkanut orastaa joskus keskiajalla Ruotsin vallan aikana, kun Suomen heimot ovat alkaneet lähentyä yhteisen hallinnon alla; eräs merkkipaalu uuden ajan alussa voisi olla keinotekoisen kirjakielen yhdistävä vaikutus 1500-luvulta alkaen; ja "valmis" identiteetti suomalaisuus oli sitten ehkä 1800-luvulla.

[Tomppa]

Suomalaisuutta on ollut yhtä kauan kuin on ollut suomalaisiakin

Mitähän tarkoitat suomalaisilla?

Eiväthän hämäläiset käsittäneet olevansa suomalaisia, puhumattakaan karjalaisista.

Sivupersoona-Tomppako riensi puolustamaan Vetehistä? Anteeksi epäilykseni, mutta tyyliltään ja argumentaatiotaktiikaltaan kovin tutun oloista tekstiä...

Tompan lause oli sopivan ympäripyöreä, sen voinevat allekirjoittaa kaikki. Siinä näkemykset sitten eriävät, miten suomalaisuus ja suomalaiset määritellään; ja tämän määrittelyn perusteella ilmiön alkaminen myös ajoitetaan. Siksi Emma-Liisa ihan oikein pyysi kirjoittajaa selventämään ensin oman näkemyksensä.

Häiritsijä Häkkinen ennätti jo tunnetulla ad hominem vai sanoisinko
ad hominem abusivis tyylillään heittämään herjaa vakavasta aiheesta. Minä nyt en ole oikeastaan edes argumentoinut mitään kunhan tunnustelin maastoa. Minä näkisin että suomalaisuus on syntynyt niiden heimojen ympärille jotka ovat tätä maata asuttaneet. olivat he sitten hämäläisiä tai karjalaisia tai vaikka virolaisia. Kukaan ei tule koskaan saamaan varmuutta kuka tänne ensiksi tuli mutta ei sillä ole merkitystäkään, tulijat oppivat ajan mittaan tuntemaan yhteenkuuluvuutta niiden kanssa joiden kesken he pystyivät kommunikomaan eli lähinnä suomenkielisten kanssa. Vihollisia tuli ajan myötä mutta sehän vain lujitti siteitä oman yhteisön kesken ja tässä tulee se suomalaisuus joka ei ole venäläisyyttä eikä ruotsalaisuutta. Muinais-hämäläisen ei tarvinnut miettiä mitään suomalaisuutta, hän edusti ja edisti sitä omalla persoonallaan yhteisössään.

[Emma-Liisa]

tätä maata asuttaneet

Siis mitä maata? Puhut ajasta, jolloin ei ollut rajoja, paitsi eräalueiden yms. suhteen.

tulijat oppivat ajan mittaan tuntemaan yhteenkuuluvuutta niiden kanssa joiden kesken he pystyivät kommunikomaan eli lähinnä suomenkielisten kanssa.

Mutta kun suomen kieltä ei ollut.

Yhteenkuuluvuuden tunteestakaan ei ole mitään todisteita, mutta vastakohtaisuudesta sitä enemmän.

Unohdat täysin, että tuohon aikaan meri yhdisti.

Vihollisia tuli ajan myötä mutta sehän vain lujitti siteitä oman yhteisön kesken ja tässä tulee se suomalaisuus joka ei ole venäläisyyttä eikä ruotsalaisuutta.

Todellisuudessa ei tuolloin ei ollut venäläisyyttä eikä ruotsalaisuuttakaan.

Myöhemmin uskonto loi yhteenkuuluvuuden eli ortodoksit tunsivat yhteenkuuluvuutta Novgorodin kanssa, katoliset Ruotsin kanssa. Tämä käy ilmi jo nimityksistä.

Muinais-hämäläisen ei tarvinnut miettiä mitään suomalaisuutta, hän edusti ja edisti sitä omalla persoonallaan yhteisössään.

Tämä on täysin aburdi lause.

[Tomppa]

tätä maata asuttaneet

"Siis mitä maata? Puhut ajasta, jolloin ei ollut rajoja, paitsi eräalueiden yms. suhteen."

Minä puhun Suomesta, siis tästä alueesta jota nykyisin Suomeksi kutsutaan ja jossa on asunut suomalaisia jo tuhansien vuosien ajan. Mitä rajoilla on tekemistä tämän kanssa.

En saa lainauksia toimimaan kunnolla joten vastaukset saattavat tulla pätkinä.

[Tomppa]

"Mutta kun suomen kieltä ei ollut.

Yhteenkuuluvuuden tunteestakaan ei ole mitään todisteita, mutta vastakohtaisuudesta sitä enemmän.

Unohdat täysin, että tuohon aikaan meri yhdisti."

Suomen kieltä on käytetty nykyisen Suomen alueella jo tuhansia vuosia vaikka sen nimityksenä saattoi olla varhaiskantasuomi tai mikä nyt on poliittisesti sopivin nimitys. Yhteenkuuluvaisuudesta ei tarinoita juuri kerrota, eihän mikään uutinen ole että maassa kaikki hyvin vaan uutinen on ettei kaikki ole hyvin, sodat muistetaan. Meri yhdisti ja eroitti.

[Tomppa]

Tomppa: Muinais-hämäläisen ei tarvinnut miettiä mitään suomalaisuutta, hän edusti ja edisti sitä omalla persoonallaan yhteisössään.

Tämä on täysin aburdi lause.

Miten niin?? Miksi suomalainen olisi miettinyt suomalaisuuttaan, se oli hänelle evvk kysymys kun hän ravinnostaan ja elämisestään taisteli tuhat tai kaksi tuhatta sitten. Suomalaisuus oli hänen persoonassaan ja hänen identiteetissään, eli näin me nykyisin määrittelemme hänen ominaisuutensa joihin kuuluivat peräänantamaton sitkeys kylmässä pohjolassa jossa yhteishenki auttoi selviytymään.

[Emma-Liisa]

tätä maata asuttaneet

"Siis mitä maata? Puhut ajasta, jolloin ei ollut rajoja, paitsi eräalueiden yms. suhteen."

Minä puhun Suomesta, siis tästä alueesta jota nykyisin Suomeksi kutsutaan ja jossa on asunut suomalaisia jo tuhansien vuosien ajan. Mitä rajoilla on tekemistä tämän kanssa.

Ei voi olla maata ilman rajoja. Vasta raja "luo" maan.

Historia on sitä, että ymmärtää, että menneisyyden ihmiset ovat käsittäneet asiat ihan eri tavoin kuin me.

[Jaakko Hakkinen]

Suotta Tomppa hiillyt, mutta mielenkiintoista ettet kiistänyt vetehisyyttäsi. Taidat olla joku toinen häirikkö Tiede-foorumilta, jos minut tunnet (ja sanavalinnastasi päätellen olen ennenkin kritisoinut fantasioitasi ja tietämättömyyttäsi).

Olet joko trolli tai täysin pihalla, mutta vastaan nyt kokeeksi yhteen kohtaan ja katson, meneekö jakeluun:

Suomen kieltä on käytetty nykyisen Suomen alueella jo tuhansia vuosia vaikka sen nimityksenä saattoi olla varhaiskantasuomi tai mikä nyt on poliittisesti sopivin nimitys. Yhteenkuuluvaisuudesta ei tarinoita juuri kerrota, eihän mikään uutinen ole että maassa kaikki hyvin vaan uutinen on ettei kaikki ole hyvin, sodat muistetaan. Meri yhdisti ja eroitti.

1. Ei voida sanoa suomeksi kieltä, joka ei ollut suomea lähelläkään. Eroavaisuus: varhaiskantasuomen *šijti vs. suomen hiisi. Huomaathan eron?
2. Ei voida sanoa suomeksi kieltä, jolla on muitakin jälkeläisiä kuin suomi. Varhaiskantasuomen jälkeläisiä ovat sekä saamelaiskielet (eteläsaame, uumajansaame, piitimensaame, luulajansaame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame, kildininsaame, turjansaame) että itämerensuomalaiset kielet (suomi, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi).

On siis täysin järjetöntä sanoa, että suomen kieltä on käytetty Suomen alueella jo tuhansia vuosia.

[Tomppa]

Suotta Tomppa hiillyt, mutta mielenkiintoista ettet kiistänyt vetehisyyttäsi. Taidat olla joku toinen häirikkö Tiede-foorumilta, jos minut tunnet (ja sanavalinnastasi päätellen olen ennenkin kritisoinut fantasioitasi ja tietämättömyyttäsi).

Olet joko trolli tai täysin pihalla, mutta vastaan nyt kokeeksi yhteen kohtaan ja katson, meneekö jakeluun:

Suomen kieltä on käytetty nykyisen Suomen alueella jo tuhansia vuosia vaikka sen nimityksenä saattoi olla varhaiskantasuomi tai mikä nyt on poliittisesti sopivin nimitys. Yhteenkuuluvaisuudesta ei tarinoita juuri kerrota, eihän mikään uutinen ole että maassa kaikki hyvin vaan uutinen on ettei kaikki ole hyvin, sodat muistetaan. Meri yhdisti ja eroitti.

1. Ei voida sanoa suomeksi kieltä, joka ei ollut suomea lähelläkään. Eroavaisuus: varhaiskantasuomen *šijti vs. suomen hiisi. Huomaathan eron?
2. Ei voida sanoa suomeksi kieltä, jolla on muitakin jälkeläisiä kuin suomi. Varhaiskantasuomen jälkeläisiä ovat sekä saamelaiskielet (eteläsaame, uumajansaame, piitimensaame, luulajansaame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame, kildininsaame, turjansaame) että itämerensuomalaiset kielet (suomi, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi).

On siis täysin järjetöntä sanoa, että suomen kieltä on käytetty Suomen alueella jo tuhansia vuosia.

Jaha, ylimielinen Häkkinen jatkaa henkilökohtaisuuksiin menemistä ja yrittää mollata allekirjoittanutta mielikuvituksellisilla heitoillaan. Olen minä ennenkin keskusteluissa arrogansseja tyhjiä tynnyreitä tavannut ja minä en näistä mitenkään hermostu, lähinnä hymyilen näiden tyhjänpäväisyyksille. Sitten asiaan, se että Suomen kieli oli erilaista aiemmin on luonnollista koska kielet kehittyvät jatkuvasti eli varhaiskantasuomi oli jo suomenkieltä eikä erillinen kieli. Tämä että varhaiskantasuomesta eriytyi muita suomea lähellä olevia kieliä ja kieliryhmiä kuten saamelaiskielet ei poista varhaiskantasuomen oleellista merkitystä muinaissuomalaisten kielenä ja suomalaisen identiteetin osana.

[Emma-Liisa]

varhaiskantasuomen oleellista merkitystä muinaissuomalaisten kielenä ja suomalaisen identiteetin osana.

1. ei ollut olemassa mitään "muinaissuomalaisia", vaan suomalaisilla tarkoitettiin varsinaissuomen murteen puhujia
2. kieli identiteetin osana keksittiin vasta 1800-luvulla

Kaiken kaikkiaan: nykyisten kategioiden heijastaminen historiaan = historian väärinymmärtäminen.

[Vetehinen]

varhaiskantasuomen oleellista merkitystä muinaissuomalaisten kielenä ja suomalaisen identiteetin osana.

1. ei ollut olemassa mitään "muinaissuomalaisia", vaan suomalaisilla tarkoitettiin varsinaissuomen murteen puhujia
2. kieli identiteetin osana keksittiin vasta 1800-luvulla

Kaiken kaikkiaan: nykyisten kategioiden heijastaminen historiaan = historian väärinymmärtäminen.

Kirjoitat passiivissa, että kieli identiteetin osana keksittiin vasta 1800-luvulla. Etkö tiedä kuka tai ketkä sen keksivät ja missä päin maailmaa keksijät asustelivat?

[Vetehinen]

Totesin jo, etten erityisemmin viitsi jatkaa Terhon tuotannon kommentointia, mutta nostan nuo ylläolevat sitaatit vielä havainnollistamaan aiempaa huomautustani siitä, miksi ja miten nimimerkki "Vetehisen" kanssa käyty ajatustenvaihto aina joskus ajautuu siihen edellä kuvailemaani pisteeseen.

Kirjoitit ettet ole lukenut Kanavaa ja Terho kirjoitusta siinä. Olen itse lukenut ja pidän sitä hyvänä. En oivallisena vaan ihan kelpo kirjoituksena. Lue sinäkin Jussi Jalonen Terhon kirjoitus.

Huomautukseni siis koski sitä, miten "suomettuneisuuden", "kommunismin", "materialismin" tai "perinteisistä arvoista vieraantumisen" leimoja käytetään holtittomina lyömäaseina, joilla mikä tahansa "kansallismieliseen" kaapuun verhoutuneen henkilön kannalta epämieluisa asia voidaan aina julistaa epäkelvoksi ja suomalaisuuteen kuulumattomaksi.

Jos tuon oikein ymmärrän, niin mielestäsi Terho on verhoutunut "kansallismieliseen" burkhaan, joten Terhon kirjoitusta on tarpeetonta lukea, koska voit leimata hänet lukemattakin.

Nimimerkki "Vetehinen" kuitenkaan ei huomaa tarkoitustani ja sivuuttaa omassa vastineessaan koko asian ytimen. Hän vaan vastaa yksikantaan, että no eiväthän suomettuneisuus, kommunismi, materialismi ja perinteisistä arvoista vieraantuminen kuulukaan suomalaisuuteen, eivätpä tietenkään, ja sillä sipuli.

Mielestäni suomalaisten identiteetin määrittelevät suomalaiset eikä ylipappi Jalonen.

Kuvitellaan nyt huvin vuoksi, että olisin itse jonkin sortin virallisessa asemassa oleva kansallismielinen suurylipappi. Olisin lukenut vaikkapa jonkin edellämainitun Sirpa Kähkösen kirjan tai käynyt katsomassa jonkin radikaalinpuoleisen uuden teatteritulkinnan Tuntemattomasta Sotilaasta. Todennäköisesti en olisi pitänyt niistä kummastakaan, koska poliittinen kantani olisi sellainen kuin piireissäni sopiikin odottaa (mahdollisesti en olisi pitänyt edes siitä Linnan alkuperäisestä romaanista). Miten siis menettelisin ilmaistessani närkästystäni? Tietystikin haukkumalla molemmat taideteokset "suomettuneiksi", "kommunistisiksi", "kulttuurimarxilaisiksi" tai joksikin muuksi, kuten aina.

Minusta vaikuttaa, että edellä oleva kuvitelma eroaa Terhon tapauksesta sillä tavalla, että lukematta ja näkemättä teilaat Terhon kirjoituksen. Olenko oikeassa?

Tässä on siis nyt kyseessä eräänlainen selkeä inversio ketjussa aiemmin käydystä "kansallisoikeistolaisuutta" koskevasta debatista. Paapuurin puolen kulkijoilla on toisinaan tarve iskeä jo ennakolta kaikki epämieluisat tulkinnat maahan tavallisilla syytöksillä äärioikeistolaisuudesta tai ties mistä.

Parahin Jalonen. Kirjoita usein ihan järkevää, mutta nyt tunnut sortuvan aivan samanlaiseen toimintaan, kuin mitä paheksut toisten tekevän paapuurin puolelta.

... entä mitä ne perinteiset arvot muuten ovat? Pitääkö niiden tosiaan pysyä täysin muuttumattomina jonkinlaisen kulttuurifundamentalismin hengessä, missä niiden määrittely tosiaan jää sille "kansallismieliselle" ylipapille? Ovatko vaikkapa avioeron ottaminen tai raskaudenkeskeytys - jotka kiistatta ovat myös aikoinaan olleet näitä perinteisistä arvoista vieraantumista - siis myös "epäsuomalaisia" ja "epäkansallisia" asioita? Itse laskisin ne pelkästään yksityisasioiksi. Entä samaa sukupuolta olevien henkilöiden keskinäinen heilastelu?

Entä pitäisikö nuo asiat jättää "kansallismielisyyden" burkhia näkeville?

Käsittääkseni suomalaisten identiteettiä eli suomalaisten määrittelyä itsestään on tehty pikkuisen kysymällä suomalaisilta, eikä ylipapilta. Kummaltakaan.

Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi kommunismi.

Testataanpa tätä virkettä ohimennen yhdistämällä suomalaisuuteen muunkinlaisia poliittisia järjestelmiä.

Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi monarkia.

Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi syndikalismi.

Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi suora demokratia.

Olisi mieletön ajatus, että suomalaisuuteen kuuluisi aristokratia.

Menevätkö nämä väitteet läpi? Mikäli menevät, niin saisiko yhtä virkettä pitemmät perustelut sille, miksi ne ajatukset oikein ovat mielettömiä?

Saat toki.

Puhutaan siis suomalaisten identiteetistä. Pikkuriikkisen asiaan perehtyneenä olen havainnut, että sitä luodataan kysymällä.

Ilmeisesti yksi kysymys voisi olla "mitä suomalaisuus on sinulle?" Toinen "mikä on suomalaisuutta?" Tai kolmas "mitä ajattelet itsestäsi suomalaisena?. Jotenkin noin niitä käsittääkseni selvitellään.

Kysyn siis Jaloselta (luotaan Jalosen suomalaista identiteettiä) Mitä suomalaisuus merkitsee sinulle? Ja Jalonen vastaa kommunismia ja suomettumista. Vai vastaatko?

Että kommunismi kuuluisi suomalaisten identiteettiin, on tietysti mahdollista Jalosen kohdalla. Olethan suomalainen? Mutta vastauksesi olisi mieletön ainakin minulle.

Identiteettinä suomalainen on rinnasteinen vaikkapa helsinkiläisyyteen. Mitä helsinkiläisyys (tai muu paikkakunta) merkitsee Emma-Liisalle? Emma-Liisako vastaisi kommunismia, koska Helsingissä on tiettävästi kommunisteja?

Toivottavasti aukesi.

Tässä on hiukan identiteeteistä sosiaalipsykologiassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Identiteet ... tatieteet)

... olen utelias, Vetehinen, omaatko tosiaan jonkinlaisen syvemmän tietoisuuden siitä, mikä on "suomalaisuuden" perustava essentialistinen olemus?

En omaa. Kirjoitin aikaisemmin, että suomalaisen identiteetin määrittävät suomalaiset itse ja se on henkilökohtainen.

Sinä, Emma-Liisa ja ilmeisesti Onnelakin määrittelee suomalaisuuteen kommunismin. Mahdollisesti se on teille kolmelle vastauksenne kysymyksiin koskien teidän suomalaista identiteettiänne. Tehän olette identiteettinne. Mutta vastauksenne "kommunismi" on minusta mieletön - vailla mieltä. Jää täysin auki, miten te ankkuroitte suomalaisen identiteettinne kommunismiin.

Kirjoitin jo aikaisemmin, etten usko patakommarinkaan vastaavan suomalaisuutta koskevaan identiteettikysymykseen kommunismilla. Uskon, että tyhminkin kommunisti tajuaa eron merkitysten suomalainen ja kommunisti välillä. Hän vastaa mitä suomalaisuus on hänelle. Jos kysyttäisiin kommunismista, hän vastaisi mitä se on hänelle.

Mitäpä, jos tosiaan laatisit kattavan listan siitä, mitä suomalaisuuteen voi ja ei voi mielestäsi kuulua? Se nyt on tullut jo selväksi, että ruotsinkielisyys, kommunismi ja muutama muu asia eivät sen käsitteen piiriin ole tervetulleita. Mutta olisin tosiaan vain kiinnostunut näkemään, kuinka sisäisesti johdonmukainen tämä ei-suomalaisten asioiden luettelosi on, ja ennen kaikkea kuinka paljon se jättää jäljelle sellaisia asioita, jotka sitten hyväksyt suomalaisuuteen kuuluviksi.

Minulla ei tietenkään ole listaa, mitä suomalaisuuteen voi kuulua. Vaikuttaa olevan niin, että sinulla Jussi on ja Emma-Liisalla myös. Kuten jo kirjoitin, suomalaisilta voi kysyä, mitä suomalaisuus on heille. Sitä ei määritä Jussi eikä Emma-Liisa muuten kuin omilla vastauksillaan mitä suomalaisuus on Jussille ja Emma-Liisalle. Jos se on kommunismi niin "fine", mutta minusta se tuntuu mielettömältä. Haluaisin perustelut.

Suomen kieli kuuluu käsittääkseni tutkimusten mukaan suomalaisten identiteettiin eikä ruotsi. Suomenruotsalaiset ovat tutkineet suomenruotsalaisten identiteettiä. Siinä kielellä lienee iso osuus. Muistaakseni yhdessä tutkimuksessa oli kysytty isänmaata. Suomenruotsalaisten ensisijainen isänmaa on kuulemma Suomi. Toissijaista ei mainittu. Tulos viittaa kuitenkin toissijaisen olemassaoloon.

[Vetehinen]

Lainaus blogista:

Peltosen mukaan sen kiinnostavin piirre on murskaava vähättely. Suomalaisten omakuvalle on tyypillistä ominaisuuksiemme negatiivinen arvottaminen, jollaista ei muualla Euroopassa esiinny.

”Jos jotakin suomalaisuuden piirrettä on pidettävä ’suomalaisena mentaliteettina’, on se juuri tämä ’huonoa itsetuntoa’ osoittava kansallinen omakuva. Se ei kuitenkaan ole suomalaisten enemmistön ominaisuus, vaan kotimaisten suomalaisuuden määrittelijöiden diskurssi”, Peltonen toteaa.

Peltosen luonnehdinta edustaa tietysti toisenlaista kansallista ominaispiirrettä: uskoa siitä, että me olemme ylivertaisia ja ainutlaatuisia aivan kaikessa - myös meidän itsetuntomme on varmasti huonompi kuin kellään muulla, eikä kukaan häpeä itseään enemmän kuin me! Näin siitäkin huolimatta, ettei asia välttämättä niin kuitenkaan ole.

Ettei vaan leimakirves heiluisi.

Peltosen kirjoituksessa ei lue kuten olet tulkinnut. Peltonen kirjoittaa, ettei huono itsetunto ole suomalaisten enemmistön ominaisuus, vaan suomalaisia määrittelemään pyrkivien keskustelussa esiintyvä väärä luulo.

[Vetehinen]

"Siis mitä maata? Puhut ajasta, jolloin ei ollut rajoja, paitsi eräalueiden yms. suhteen."

Minä puhun Suomesta, siis tästä alueesta jota nykyisin Suomeksi kutsutaan ja jossa on asunut suomalaisia jo tuhansien vuosien ajan. Mitä rajoilla on tekemistä tämän kanssa.

Ei voi olla maata ilman rajoja. Vasta raja "luo" maan.

Historia on sitä, että ymmärtää, että menneisyyden ihmiset ovat käsittäneet asiat ihan eri tavoin kuin me.

Et kai sinä tiedä miten menneisyyden ihmiset ovat käsittäneet itsensä ja ryhmänsä. Rajakysymyskin on outo. Tarkoittaako se sitä, ettei saksalaisuutta ollut ennen Saksan yhdistymistä vuonna 1989?

Itse olen sitä mieltä, että saksalaisilla oli identiteettinsä ennen yhdistymistäkin. Itse asiassa uskon, että ihmisryhmillä ja niihin kuuluvilla yksilöillä on ollut jonkinlainen identiteetti ensimmäisistä ihmisistä alkaen.

[Vetehinen]

1. Ei voida sanoa suomeksi kieltä, joka ei ollut suomea lähelläkään. Eroavaisuus: varhaiskantasuomen *šijti vs. suomen hiisi. Huomaathan eron?

Voidaan toki sanoa. Tänä päivänä on monia erilaisia suomen murteita ja niitä kutsutaan suomeksi. Sama koskee tietenkin muitakin kieliä. Suomenruotsin murteita kutsutaan ruotsin kieleksi ja englannissa on luonnollisesti sama juttu.

Varhaiskantasuomi on vain kielitieteilijöiden antama nimitys rekonstruoidulle kielen sanoille.