Kuva: The City of Edinburgh Council
Vaikka aikaisemmin tällä palstalla on jo Edinburghista ollut puhetta, ajattelin vielä itsekkin palata tämän kaupungin näkymiin, jotka tekivät minuun niin suuren vaikutuksen vieraillessani siellä viime kesäkuussa.
Edinburghin keskusta on jakautunut vanhaan ja uuteen kaupunkiin. Vanha kaupunki on keskiajalta ja muodostunut Edinburghin linnan ympärille. Vanhan kaupungin asemakaava on pysynyt keskiaikaisena ja sen läpi kulkevan pääkadun Royal Milen ympärillä on monia pieniä kujia ja katuja, sekä aukioita. Kadun toisessa päässä on Holyroodin Palatsi ja toisessa linna. Toisella puolella keskustaa on uusi kaupunki, joka on rakennettu pääosin 1700 -luvulla. Sen ajalle ominainen asemakaava on selvästi erilainen vanhan kaupungin sokkelolle; kadut menevät siististi ja tasaisesti ristikkäin. Talot edustavat valistuksen ja viktoriaanisen ajan rakentamista.
Koska Edinburghin keskusta ei ole kovin suuri tai laaja-alainen, sen kiertäminen on melko vaivatonta. Nähtävää on paljon ja aikamatkailu kahden aikakauden kaupunginosissa on kiehtovaa. Nykyaika on sujuvasti sulautettu historiallisiin puitteisiin ja jopa sen ehdoilla. Koko kaupunki henkii historiaa, ja tämä näkymä sai minut kaipaamaan Suomeen samanlaista. Täällä niin usein kaikki vanha puretaan uuden tilalta, ja vanha kaupunkikuva saa väistyä tulevaisuuden näkymien tieltä. Ihmiset, jotka eivät innostu historian tutkimisesta museoissa, saavat niin paljon irti tuollaisista kaupungeista kuin mitä Skotlannin pääkaupunki on, vain kiertämällä ja aistimalla sen katuja ja rakennuksia. Se todistaa sen, ettei historiaa välttämättä tarvitse hakea vitriinien sisältä.