Oireellista, eikö vain?

[Peter Tikka]

Äidinkieli on hiukan ongelmallinen termi toisaalta siksi, sillä betonoidaan rekisterimerkintää, joka ei todellisuudessa kerro kielen osaamisesta mitään ja yhtenä esimerkkinä olkoot kaikki petertikat, jotka osaavat vallan mainiosti, ehkä jopa paremmin suomea kuin ruotsia, vaikka ruotsi saattaa olla rekisteröity äidinkieli.

Äidinkieli on ternminä tosiaankin monitahoinen, ja yleensä sillä tarkoitetaan sitä kieltä, jonka ihminen opii ensimmäisenä. Useimmille suomenruotsalaisille se on ruotsi ja monille sekä ruotsi että suomi. Toiseksi sillä voidaan tarkoittaa sitä kieltä, jota ihminen osaa parhaiten. Eiköhän se useimmille suomenruotsalaisille kuitenkin ole ruotsi, vaikka helsinkiläiset suomenruotsalaiset usein (ei aina) sitä suomea yhtä hyvin osaavatkin. Kolmanneksi sen on esitetty tarkoittavan kieltä, jota henkilö käyttää eniten.

Jatkan hetken äidinkielelläni (tai omakielelläni) ruotsiksi. Alla myös suomennos::

Då mitt modersmål har nämnts skall även jag orda något om det. Du har nämligen otvivelaktigt helt rätt, bäste Klaus, i det att modersmålet kan vara uppenbart svårdefinierat i många fall. Mitt modersmål är visserligen entydigt svenska: svenska behärskar jag utan allt tvivel bäst, jag lärde mig svenska först, jag har gått i svenskspråkig skola (både i det, som man sade på den tiden, folkskola som i läroverk, jag har studerat på svenska (vid uni i Hfors), alla mina vänner och närmaste bekanta är svenskspråkiga och också mina släktingar (på mödernet) är svenskspråkiga och mitt hemspråk är svenska. Jag tänker tom. i allmänhet också på svenska. En helt annan sak är, att jag också behärskar finska rätt hyfsat och mina kunskaper i finska i skolan var också hyfsade..

Seuraa suomennos, jottei Vetehinen pääse tunkeutumaan hänen tavoilleen uskollisena kohteliaasti väliin merkillisine kohteliaine "suomennoksineen", joilla hän ”kommentoi” (oik. väärensi) tavoitellen ilkeyttä kirjoituksiani muun muassa viime kesänä:

Kun äidinkieleni on mainittu niin muutama sana siitä. Olet näet epäilemättä oikeassa, paras Klaus, siinä, että äidinkieli voi olla ilmeisen hankalasti määriteltävissä monessa tapauksessa. Minun äidinkieleni on tosin yksiselitteisesti ruotsi: ruotsia hallitsen kaiken epäilyn ulkopuolella parhaiten, opin ruotsia ensiksi, olen käynyt ruotsinkielistä koulua (sekä, kuten tuolloin sanottiin, kansakoulun että oppikoulun), olen opiskellut ruotsiksi (Helsingin yliopistossa), kaikki ystäväni ja lähimmät tuttavani ovat ruotsinkielisiä ja myös kaikki sukulaiseni (äitini puolelta) ovat ruotsinkielisiä ja kotikieleni on ruotsi. Ajattelen myös yleensä ruotsiksi. Täysin eri asia on että hallitsen myös suomen kohtuullisen hyvin ja myös kouluosaamiseni suomenkielessä oli varsin hyvä.

Jatkan suomeksi kun minulle aina yhtä kohtelias Vetehinen viimekesäisine väärennöksineen niin tahtoo:

Minusta olisi vähintäänkin eriskummallista, jos Vetehinen pääsisi määrittelemään äidinkieleni. Vetehinen kun ei osaa kunnolla kumpaakaan, ei sen enempää suomea, jossa hän sortuu svetisismeihin, omaan terminologiaansa, jossa on termejä jotka eivät ole suomen kieltä (kuten suomalaisten nimittämiseen ”suomenmaalaisiksi” yms.) ja harrastamiinsa kohteliaisuuksiin, muun muassa minun, lähes seitsenkymppisen ukon, ”pojutteluun”. Olet varmaan liki tai yli satavuotias, Vetehinen, kun katsot sinulle aina niin kohteliaasti, eikö, olevan asianmukaista pojutella minua? Viittaan viestiisi, jossa aina kohtelias nimittelysi oli ”... Muuten Petsku-poika kiinnittää...” Oletko sinä "ukkiseni" vai "vaariseni" minulle, Vetehinen??

Miten siis Vetehinen voisi määritellä äidinkieleni, kun häneltä edellä jo mainitun lisäksi puuttuu tyystin kyky arvostella äidinkieleni määrittelemisessä tarpeellista ruotsin osaamistani – ruotsin jota hän itse enintään auttavasti - viitonen olisi kouluarvosana, jonka antaisin - hallitsee? Ainakin hänen ruotsinkieliset kirjoitelmansa suorastaan vilisevät kielivirheitä.

Olet Klaus, minusta selostanut hyvin ja monipuolisesti mahdollisuudet ratkaista kysymys henkilöiden äidinkielen määrittelemisestä käytännössä. Et sentään hyväksy Vetehisen toivomaa määritelmää, jonka mukaan kaikki ne kielet, joita jokin henkilö sattuu osaamaan, olisivat kelvollisia hänen äidinkielekseen (tai omaksi kielekseen, jos niin halutaan sanoa). Suomi olisi alta aikayksikön silloin englanninkielinen ja torvet soisivat maassamme fingelskan kunniaksi. Minusta saamme kuulla aivan riittävästi jo nyt kaikenlaista fingelskaa.

Onkohan myös vedekieli äidinkieleni, voisi silloin myös kysyä, tuo omalaatuinen pääkaupunkiseudun varhaisnuorten harrastama ”kieli” jossa lisätään tavut ”ve” ja ”de” eräällä tavalla ”kierrettyihin” suomen kielen sanoihin jolloin saadaan aikaan tuohon salaisuuteen vihittyjen ymmärrettävissä oleva ”kieli”, vede-kieli. Osaan (tai osasin) sitäkin ennen muinoin, kun sellainen oli kohdallani ajankohtaista. Voisin Vetehisen suositteleman määritelmän mukaan myös sanoa että äidinkieleni on saksa (saksan kielen jonkin tasoisen osaamiseni perusteella).

On tosiaankin kiitettävää, että viranomaisilla on käytössään luotettavat rekisterit, joista ilmenee millä kielellä kulloinkin tulee kansalaista puhutella. Tällöin tulee tietenkin ratkaistavaksi, mikä on henkilön äidinkieli (tai oma kieli). On ilmeisen onnistunutta, että kysymys ratkeaa oman valinnan mukaan. Kysymyksessä on kansalaisen oma äidinkieli, joka luo velvollisuuksia viranomaisille (esim. käyttää itä kieltä yhteydenotoissa häneen). Niin muodoin olisi merkillistä, ellei kansalaisella olisi oikeus itse määritellä mikä on hänen äidinkielensä vaan että sen määrittelisivät erilaiset kansalaisia jo nyt aivan liikaa hyysäävät viranomaiset. Se on kaikesta päätellen Vetehisen mielipide. Tai sitten ei, en tiedä hänen mietteitään.

Petsku

[ekyto]

No ei se nyt ihan "vallalla" ollut, mutta esiintyi toki usein. Ajatuksena oli usein, että kun oman kansakunnan kieli oli suomi ja omien esi-isien kieli oli ollut suomi, oli se myös yksittäisen henkilön "oikea" äidinkieli.

Olen ymmärtänyt samalla tavalla ja tuo ajatus koski sivistyneistöä, joka oli vuosisatojen aikaisen pakkoruotsin vuoksi vaihtanut kielensä ja unohtanut äidinkielensä, mutta se ei koskenut ruotsinkielistä rahvasta, joka ei ollut vaihtanut kieltään.

Minkä ihmeen pakkoruotsin? Jos ei rahvaalla ollut pakkoruotsia, niin ei ollut kenelläkään muullakaan. Ei ketään pakotettu ainakaan valtiovallan toimesta opiskelemaan ja alkamaan säätyläiseksi. Se oli oma tai vanhempien valinta, ei valtion. Toisin kuin nykyään, oppivelvollisuutta eli koulupakkoa ei ollut.

[Vetehinen]

On tosiaankin kiitettävää, että viranomaisilla on käytössään luotettavat rekisterit, joista ilmenee millä kielellä kulloinkin tulee kansalaista puhutella.

Muissa maissa, kaikissa muissa tietääkseni, kansalaiset osaavat itse kertoa millä kielellä haluavat asioida. Rekisteröintejä ei tarvita.

Lisäksi vähemmistöjen osalta rekisterimerkinnällä ei ole juuri merkitystä, koska aika harva viranomainen osaa romania, saamea tai viittomakieltä puhumattakaan uusien vähemmistöjen kielistä, joten rekisterimerkintä ei merkitse äidinkielisiä palveluja vaikka Peterin mielestä niin onkin, mutta silloin Peter katselee maailmaa pienestä isänmaastaan käsin, eikä isolla isänmaalla ole väliä.

Milloin Suomessa on aloitettu äidinkielen rekisteröinti ja miten siihen päädyttiin? Mahtaako kukaan tietää?

[Peter Tikka]

No ei se nyt ihan "vallalla" ollut, mutta esiintyi toki usein. Ajatuksena oli usein, että kun oman kansakunnan kieli oli suomi ja omien esi-isien kieli oli ollut suomi, oli se myös yksittäisen henkilön "oikea" äidinkieli.

Olen ymmärtänyt samalla tavalla ja tuo ajatus koski sivistyneistöä, joka oli vuosisatojen aikaisen pakkoruotsin vuoksi vaihtanut kielensä ja unohtanut äidinkielensä, mutta se ei koskenut ruotsinkielistä rahvasta, joka ei ollut vaihtanut kieltään.

Minkä ihmeen pakkoruotsin? Jos ei rahvaalla ollut pakkoruotsia, niin ei ollut kenelläkään muullakaan. Ei ketään pakotettu ainakaan valtiovallan toimesta opiskelemaan ja alkamaan säätyläiseksi. Se oli oma tai vanhempien valinta, ei valtion. Toisin kuin nykyään, oppivelvollisuutta eli koulupakkoa ei ollut.

Juu, nimenomaan. Pakkoruotsi lienee lyhenne ja tarkoittanee "pakollinen ruotsin kielen opetus kouluissa". Itse olen sanonut, että silloin pitäisi kaikkiin kouluaineisiin liittää alkumääreeksi "pakko" - kuten pakkolaskento, pakkolukeminen, pakkohissa jne. Mutta eihän se auta kun vastassa on lasten vilpitön usko joka saa vahvistusta vanhemmiltaan. No, lapset tietysti uskovat, että ruotsia ei korvattaisi jollain yhtä tylsällä toisella aineella niin kuin tapahtuisi. Siksi se ei ole lasten ongelma, vaan vanhempien.

"Vuosisatojen aikainen pakkoruotsi" on tyypillinen Vetehis-anakronismi, jolla hän taas pyrkii siirtämään erään 1900-luvun alkupuolella alkunsa saaneen ilmiön, pakollisen ruotsin kielen opetuksen tuolloin säädetyn oppivelvollisuuden myötä kouluissa, aiempaan aikaan, jossa sitä ei ollut. Ennen 1900-lukua ei ollut oppivelvollisuutta eikä silloin voinut edes teoriassa olla tietenkään mitään pakollista ruotsin kielen opetusta kouluissa. Kouluja ei liioin ollut paitsi poikkeustapauksissa. Vetehinen on ihastunut sanaan "pakkoruotsi" ja rakastaisi varmaan intohimoisesti sitä joka markkinoisi käsitteen "tapporuotsi".

Ei ole siis ollut missään vaiheeessa ennen 1900-lukua mitään ilmiötä, jota voitaisiin edes verrata "pakkoruotsiin". Ei Ruotsissa eikä Suomessa eikä missään muuallakaan. So sorry, Vetehinen. Pahoittelen pettymystäsi.

Typillistä Vetehiselle. Ei edes kerkeä nostaa housujaan säädyllisesti siitä kun edellisen kerran jäi kiinni housut kintuissaan valehtelusta, ennen kuin uutta valetta pakkaa päälle, nyt anakronismien muodossa.

Petsku

[Vetehinen]

olen opiskellut ruotsiksi (Helsingin yliopistossa)

Opiskelitko kielikiintiössä kielikiintöprofessorin ohjauksessa? Helsingin Yliopistoon oli kiintiöity vähintään 7 ruotsinkielistä professuuria muistaakseni.

1800-luvulla ruotsalaisen rahvaan piirissä alkoi esiintyä ylemmyyden tunnetta, jota svekomaanit tietenkin ruokkivat auliisti, ylemmyyttä siitä, että heidän kielensä oli hallinnon ja koulutuksen ainoa kieli. Kun oma pienen vähemmistön kieli on ainoa virallinen kieli, se saa tietenkin ihmiset ajattelemaan, että olemme parempia kuin nuo toiset, jotka ovat enemmistö, mutta eivät saa käyttää omaa kieltään hallinnossa ja koulutuksessa.

Mielestäni nykyään on aika paljon samaa. Kun suomen ruotsalaiset koulut valitsevat oppilaansa, niin suomalaiset koulut ottavat jokaisen, jolloin tullee helposti sellainen mielikuva suomen ruotsalaisille koululaisille, että olemme valittuja ja parempia.

Paremmuutta varmaan pönkittää sekin, että suomen ruotsalaiseen lapseen ja nuoreen satsataan enemmän verovaroja kuin suomalaiseen ja vielä sekin, että yhteiskunta tarjoaa vesoille kielikiintiöt.

On aika helppo kuvitella, että verovaroin tapahtuva joskus jopa ällistyttävä suosiminen johtaa siihen, että suosikki alkaa kuvitella olevansa parempi kuin se, jota ei suosita, tai jopa syrjitään suosikin vuoksi.

Et sentään hyväksy Vetehisen toivomaa määritelmää, jonka mukaan kaikki ne kielet, joita jokin henkilö sattuu osaamaan, olisivat kelvollisia hänen äidinkielekseen (tai omaksi kielekseen, jos niin halutaan sanoa). Suomi olisi alta aikayksikön silloin englanninkielinen ja torvet soisivat maassamme fingelskan kunniaksi.

Ruotsin saa valita äidinkieleksi, mutta en kuule torvien soivan ruotsin kunniaksi. Kuulen vaikerrusta. Mikä vikana Peter?

[Vetehinen]

Juu, nimenomaan. Pakkoruotsi lienee lyhenne ja tarkoittanee "pakollinen ruotsin kielen opetus kouluissa". Itse olen sanonut, että silloin pitäisi kaikkiin kouluaineisiin liittää alkumääreeksi "pakko" - kuten pakkolaskento, pakkolukeminen, pakkohissa jne. Mutta eihän se auta kun vastassa on lasten vilpitön usko joka saa vahvistusta vanhemmiltaan. No, lapset tietysti uskovat, että ruotsia ei korvattaisi jollain yhtä tylsällä toisella aineella niin kuin tapahtuisi. Siksi se ei ole lasten ongelma, vaan vanhempien.

Kirjoitit käyneesi ruotsinkielisen koulun ja sukupuusikin on ruotsinkielinen (vai olikohan jokin puute isän puolella?).

Mitä aihetta sinulla on puuttua suomenkielisten koulujen opetukseen, koska eihän se koskenut eikä koske sinua. Et ole opiskellut pakkoruotsia.

Ennen 1900-lukua ei ollut oppivelvollisuutta eikä silloin voinut edes teoriassa olla tietenkään mitään pakollista ruotsin kielen opetusta kouluissa

Tavallaan totta tuo, koska koulut olivat täysin ruotsinkielisiä, mutta niissä ei opetettu ruotsia. Ruotsi siis piti opetella ennen kouluun menoa, jotta pääsisi kouluun, jossa ei opetettu ruotsia, vaan mm hepreaa, latinaa, kreikkaa jne.

Aika hauska tilanne toisaalta.

[Peter Tikka]

On tosiaankin kiitettävää, että viranomaisilla on käytössään luotettavat rekisterit, joista ilmenee millä kielellä kulloinkin tulee kansalaista puhutella.

Muissa maissa, kaikissa muissa tietääkseni, kansalaiset osaavat itse kertoa millä kielellä haluavat asioida. Rekisteröintejä ei tarvita.

Lisäksi vähemmistöjen osalta rekisterimerkinnällä ei ole juuri merkitystä, koska aika harva viranomainen osaa romania, saamea tai viittomakieltä puhumattakaan uusien vähemmistöjen kielistä, joten rekisterimerkintä ei merkitse äidinkielisiä palveluja vaikka Peterin mielestä niin onkin, mutta silloin Peter katselee maailmaa pienestä isänmaastaan käsin, eikä isolla isänmaalla ole väliä.

Milloin Suomessa on aloitettu äidinkielen rekisteröinti ja miten siihen päädyttiin? Mahtaako kukaan tietää?

En tiedä muiden maiden käytännöstä. Sen tiedän, että Suomessa määräytyvät viranomasten velvollisuudet - ja siis kansalaisten oikeudet suhteessa viranomaisiin - suoraan rekisterimerkinnän nojalla. Meillä ei vaadita mitään selittelyjä - minäkin olen saanut hankittua viranomaiselle huom,autuksen oikeusasiamieheltä, kun tämä oli kieltäytynyt puhumasta ruotsia kanssani "koska tehän osaatte suomea". Niin osasinkiin,, mutta en ollut halukas edesauttamaan tätä virtanomaista tämän käytöksestä johttuen. Rekisterimerkintä ratkaisi edukseni (todettakoon, että en ole sitä ennen enkä sen jälkeen turvautunut äidinkieleeni suhteessa viranomaisiin tai keneenkään muuhunkaan).

On tietysti totta, että pienillä kielivähemmistöille kuten esimerkeissäsi mainituille, ei rekisterimerkinnällä ole juuri käytännön merkitystä. Se kun ei anna heille muuta oikeutta kuin oikeuden käyttää suomen kieltä ja saada yhteydenpito viranomaisilta suomen kielellä - eikä esim. ruotsiksi, ja näin riippumatta asuinkuntansa esim. ruotsinkielisyydestä.

Tässäkin tapauksessa lainsäädännöllä on siis yleensä tosin näkymättömäksi jäävä merkityksensä. Esim. ruotsinkielisellä paikkakunnalla asioidessaan on vähemmistöryhmään kuuluvan henkilön (esim. vaikkapa venäläisen) suomenkielisellä asianajajalla oikeus saada viranomaisen toimituskirjat tms. suomeksi eikä viranomaisilla ole oikeutta väittää tätä vastaan ruotsinkielisen alueeseensa viitaten.

Petsku

[Tomppa]

Kun äidinkieleni on mainittu niin muutama sana siitä. Minun äidinkieleni on tosin yksiselitteisesti ruotsi: ruotsia hallitsen kaiken epäilyn ulkopuolella parhaiten, opin ruotsia ensiksi, olen käynyt ruotsinkielistä koulua (sekä, kuten tuolloin sanottiin, kansakoulun että oppikoulun), olen opiskellut ruotsiksi (Helsingin yliopistossa), kaikki ystäväni ja lähimmät tuttavani ovat ruotsinkielisiä ja myös kaikki sukulaiseni (äitini puolelta) ovat ruotsinkielisiä ja kotikieleni on ruotsi. Ajattelen myös yleensä ruotsiksi. Täysin eri asia on että hallitsen myös suomen kohtuullisen hyvin ja myös kouluosaamiseni suomenkielessä oli varsin hyvä.


Petsku

Miksi oletat että ketään kiinnostaa äidin tai isänkielesi? Ajattelet ahdasmielisesti oman näkemyksesi mukaan vaikka olet selkeästi opportunisti ja elitisti ja ajatusmaailmasi on rajoittunut omaan pieneen ankkalammikkoosi.

[Peter Tikka]

Miksi oletat että ketään kiinnostaa äidin tai isänkielesi? Ajattelet ahdasmielisesti oman näkemyksesi mukaan vaikka olet selkeästi opportunisti ja elitisti ja ajatusmaailmasi on rajoittunut omaan pieneen ankkalammikkoosi.

Kysy kaveriltasi Vetehiseltä! Hän on useamman kerran täällä esittänyt minun suomen kielen taitoja koskevia kommentteja ja väittänyt, että puhun huonommin ruotsia, vaikka se on "vain muodollisesti" äidinkieleni.

Sdinun omituiset kommenttisi opportunismista yms. lienee parhaimmillaan luettava jonkinlaisen solidaarisuuden osoitukseksi Vetehiselle. En ole kuitenkaan huomannut, että hän olisi erityisesti kaivannut buuaustasi. Sellaista kuulee jääkiekkomatseissa muttei täällä.

Petsku

[Vetehinen]

Sen tiedän, että Suomessa määräytyvät viranomasten velvollisuudet - ja siis kansalaisten oikeudet suhteessa viranomaisiin - suoraan rekisterimerkinnän nojalla. Meillä ei vaadita mitään selittelyjä - minäkin olen saanut hankittua viranomaiselle huom,autuksen oikeusasiamieheltä, kun tämä oli kieltäytynyt puhumasta ruotsia kanssani "koska tehän osaatte suomea". Niin osasinkiin,, mutta en ollut halukas edesauttamaan tätä virtanomaista tämän käytöksestä johttuen. Rekisterimerkintä ratkaisi edukseni (todettakoon, että en ole sitä ennen enkä sen jälkeen turvautunut äidinkieleeni suhteessa viranomaisiin tai keneenkään muuhunkaan).

Tarinasi on aika kuvaava, koska osaat suomea varsin hyvin, mutta vetoat rekisterimerkintääsi, jotta voit kyykyttää viranomaista, mutta ilmeisesti tuossa tapauksessa et kyykyttänyt viranomaista organisaatiomielessä, vaan yhtä ihmistä, joka ei osannut ruotsia, ja tämä on yksi syy siihen, miksi on äidinkielirekisteri ja kielilaki, koska niiden avulla suomen ruotsalainen voi kyykyttää henkilöä ja kun näin on, on jokainen suomalainen koulutettu sitä varten, että hän saattaisi joskus olla mahdollisesti viranomainen ja eräs petertikka saattaisi tulla ovesta sisään.

Mielenkiintoinen seikka Suomessa on, että äidinkieli merkitsee joskus etnisyyttä, esimerkiksi venäläisyyttä, somaliutta jne, mutta suomalaiset eivät ole etninen ryhmä. Eivät vaikka äidinkieli on suomi. Syy suomalaisten etnittömyytteen on, että Suomi joutui pakosta ottamaan lainsäädäntöön etnisen syrjinnän kiellon vuonna 2004. Eu direktiivi määräsi niin.

Koska Suomi on pullollaan etnistä syrjintää, on julkisen vallan pelastus, että äidinkieltä ei pidetä osoituksena etnisestä alkuperästä suomalaisten osalta. Muiden osalta kyllä. Kieltäytymällä pitämästä suomalaisia etnisenä ryhmänä, julkinen hallinto voi jatkaa etnistä syrjintää.

Eräs johtopäätös tuosta on, että jos haluaa syrjiä esimerkiksi somaleja työhönotossa, voi ilmeisesti vaatia, että palkattava henkilö on äidinkieleltään suomalainen, koska äidinkieli ei merkitse etnisyyttä, ei ainakaan suomi, joten etnistä syrjintääkään ei pitäisi olla, koska suomalaiset eivät ole etninen ryhmä oikeuden mielestä.

Eräs osoitus etnisen syrjinnän muodosta on Vähemmistövaltuutetun ajatus, että epäsuoraa etnistä syrjintää on, jos henkilöltä vaaditaan työssä tarpeettoman hyvää suomen osaamista. Siis suomen, ei ruotsin. Tarpeettoman hyvän ruotsin osaamisen vaatiminen ei siis ole etnistä syrjintää, vaan sellaista on vain suomen osaamisen vaatiminen. Ainakin noin tulkitaan, mutta ei se oikeamielistä ole.

Toinen mahdollisuus syrjiä maahanmuuttajia on vaatia ruotsin osaamista, vaikka sitä ei työssä tarvitsekaan, koska jos sen perusteella tulee tuomio, tulee tuomioita roppakaupalla muillekin, tai ainakin valtion ja kuntien hallinnon on aika vaikea perustella ruotsin osaamista, vaikka sitä ei tarvita.

[Vetehinen]

Miksi oletat että ketään kiinnostaa äidin tai isänkielesi? Ajattelet ahdasmielisesti oman näkemyksesi mukaan vaikka olet selkeästi opportunisti ja elitisti ja ajatusmaailmasi on rajoittunut omaan pieneen ankkalammikkoosi.

Kysy kaveriltasi Vetehiseltä! Hän on useamman kerran täällä esittänyt minun suomen kielen taitoja koskevia kommentteja ja väittänyt, että puhun huonommin ruotsia, vaikka se on "vain muodollisesti" äidinkieleni.

Monet suomen ruotsalaisina itseään pitävät osaavat heikommin ruotsia kuin suomea ja voit itse tykönäsi arvioida miten omalla kohdallasi on, ja miten oli isäsi kohdalla, oliko hän suomen ruotsalainen vai ugriksiko häntä kutsuit, kuten muita suomalaisia kutsut, sillä mainitsit vain, että äitisi puolella on suomen ruotsalaisia, mutta isästäsi et maininnut.

[Tomppa]

Sdinun omituiset kommenttisi opportunismista yms. lienee parhaimmillaan luettava jonkinlaisen solidaarisuuden osoitukseksi Vetehiselle. En ole kuitenkaan huomannut, että hän olisi erityisesti kaivannut buuaustasi. Sellaista kuulee jääkiekkomatseissa muttei täällä.

Petsku

Ajattelen edelleen aivan itsenäisesti enkä tunne "Vetehistä" joka on saanut minutkin huomaamaan kuinka järjettömällä pohjalla tämä kielipelleily edelleen on.

[ekyto]

Kuulen vaikerrusta. Mikä vikana Peter?

Skitsofrenia? Kuuletko myös muita ääniä, joita muut eivät kuule?

[ekyto]

Mielenkiintoinen seikka Suomessa on, että äidinkieli merkitsee joskus etnisyyttä, esimerkiksi venäläisyyttä, somaliutta jne, mutta suomalaiset eivät ole etninen ryhmä. Eivät vaikka äidinkieli on suomi.

Suomen romaneistakin suurimman osan äidinkieli on suomi. Samoin Suomen saamelaisten. Suomen somaleistakin on suurin osa suomenkielisiä viimeistään parin sukupolven päästä. Kielen merkitys etnisyydessä on hyvin pieni verrattuna syntyperään ja esi-isiin. Kielen voi vaihtaa, mutta syntyperäänsä ja esi-isiään ei. Siinä mielessä kieli ei etnisyydessä merkitse sen enempää kuin vaikka uskonto (Suomen romaneista ja saamelaisistakin suurin osa on luterilaisia) .

Suomen kieli taas on keinotekoisesti Suomen eri murteista luotu kieli, joka ei ole kenenkään esi-isien äidinkieli. Suomen kielen päämääränä on ollut yhdistää Suomen eri heimot yhtenäiseksi valtioksi.

[Jussi Jalonen]

Vaikuttaa siltä, että saan syytöksiä valehtelusta siksi, etten tiennyt, oikeastaan epäilin onko moista lehteä ollutkaan...

Sitä tässä ihmettelin, kun ensin ilmoitat lueskelleesi tuota Suomalaisuuden Liiton painattamaa teosta, jossa kyseinen Svensk Vakt -lehti mainitaan... ja sitten esität täällä, että sitaatti olisikin muka HBL:n sivuilta, ja epäilet koko tuon Svensk Vakt -lehden olemassaoloa.

Tämä on, sanotaanko nyt, hieman häkellyttävää käytöstä.

(ruotsalainen kansan puolue) kansan käräjien suomen ruotsalaisten

Kas kun et vielä kirjoittanut "maan hankintalaki".




Best,

J. J.