Jatkan hetken äidinkielelläni (tai omakielelläni) ruotsiksi. Alla myös suomennos::Klaus Lindgren kirjoitti:Äidinkieli on ternminä tosiaankin monitahoinen, ja yleensä sillä tarkoitetaan sitä kieltä, jonka ihminen opii ensimmäisenä. Useimmille suomenruotsalaisille se on ruotsi ja monille sekä ruotsi että suomi. Toiseksi sillä voidaan tarkoittaa sitä kieltä, jota ihminen osaa parhaiten. Eiköhän se useimmille suomenruotsalaisille kuitenkin ole ruotsi, vaikka helsinkiläiset suomenruotsalaiset usein (ei aina) sitä suomea yhtä hyvin osaavatkin. Kolmanneksi sen on esitetty tarkoittavan kieltä, jota henkilö käyttää eniten.Vetehinen kirjoitti:Äidinkieli on hiukan ongelmallinen termi toisaalta siksi, sillä betonoidaan rekisterimerkintää, joka ei todellisuudessa kerro kielen osaamisesta mitään ja yhtenä esimerkkinä olkoot kaikki petertikat, jotka osaavat vallan mainiosti, ehkä jopa paremmin suomea kuin ruotsia, vaikka ruotsi saattaa olla rekisteröity äidinkieli.
Då mitt modersmål har nämnts skall även jag orda något om det. Du har nämligen otvivelaktigt helt rätt, bäste Klaus, i det att modersmålet kan vara uppenbart svårdefinierat i många fall. Mitt modersmål är visserligen entydigt svenska: svenska behärskar jag utan allt tvivel bäst, jag lärde mig svenska först, jag har gått i svenskspråkig skola (både i det, som man sade på den tiden, folkskola som i läroverk, jag har studerat på svenska (vid uni i Hfors), alla mina vänner och närmaste bekanta är svenskspråkiga och också mina släktingar (på mödernet) är svenskspråkiga och mitt hemspråk är svenska. Jag tänker tom. i allmänhet också på svenska. En helt annan sak är, att jag också behärskar finska rätt hyfsat och mina kunskaper i finska i skolan var också hyfsade..
Seuraa suomennos, jottei Vetehinen pääse tunkeutumaan hänen tavoilleen uskollisena kohteliaasti väliin merkillisine kohteliaine "suomennoksineen", joilla hän ”kommentoi” (oik. väärensi) tavoitellen ilkeyttä kirjoituksiani muun muassa viime kesänä:
Kun äidinkieleni on mainittu niin muutama sana siitä. Olet näet epäilemättä oikeassa, paras Klaus, siinä, että äidinkieli voi olla ilmeisen hankalasti määriteltävissä monessa tapauksessa. Minun äidinkieleni on tosin yksiselitteisesti ruotsi: ruotsia hallitsen kaiken epäilyn ulkopuolella parhaiten, opin ruotsia ensiksi, olen käynyt ruotsinkielistä koulua (sekä, kuten tuolloin sanottiin, kansakoulun että oppikoulun), olen opiskellut ruotsiksi (Helsingin yliopistossa), kaikki ystäväni ja lähimmät tuttavani ovat ruotsinkielisiä ja myös kaikki sukulaiseni (äitini puolelta) ovat ruotsinkielisiä ja kotikieleni on ruotsi. Ajattelen myös yleensä ruotsiksi. Täysin eri asia on että hallitsen myös suomen kohtuullisen hyvin ja myös kouluosaamiseni suomenkielessä oli varsin hyvä.
Jatkan suomeksi kun minulle aina yhtä kohtelias Vetehinen viimekesäisine väärennöksineen niin tahtoo:
Minusta olisi vähintäänkin eriskummallista, jos Vetehinen pääsisi määrittelemään äidinkieleni. Vetehinen kun ei osaa kunnolla kumpaakaan, ei sen enempää suomea, jossa hän sortuu svetisismeihin, omaan terminologiaansa, jossa on termejä jotka eivät ole suomen kieltä (kuten suomalaisten nimittämiseen ”suomenmaalaisiksi” yms.) ja harrastamiinsa kohteliaisuuksiin, muun muassa minun, lähes seitsenkymppisen ukon, ”pojutteluun”. Olet varmaan liki tai yli satavuotias, Vetehinen, kun katsot sinulle aina niin kohteliaasti, eikö, olevan asianmukaista pojutella minua? Viittaan viestiisi, jossa aina kohtelias nimittelysi oli ”... Muuten Petsku-poika kiinnittää...” Oletko sinä "ukkiseni" vai "vaariseni" minulle, Vetehinen??
Miten siis Vetehinen voisi määritellä äidinkieleni, kun häneltä edellä jo mainitun lisäksi puuttuu tyystin kyky arvostella äidinkieleni määrittelemisessä tarpeellista ruotsin osaamistani – ruotsin jota hän itse enintään auttavasti - viitonen olisi kouluarvosana, jonka antaisin - hallitsee? Ainakin hänen ruotsinkieliset kirjoitelmansa suorastaan vilisevät kielivirheitä.
Olet Klaus, minusta selostanut hyvin ja monipuolisesti mahdollisuudet ratkaista kysymys henkilöiden äidinkielen määrittelemisestä käytännössä. Et sentään hyväksy Vetehisen toivomaa määritelmää, jonka mukaan kaikki ne kielet, joita jokin henkilö sattuu osaamaan, olisivat kelvollisia hänen äidinkielekseen (tai omaksi kielekseen, jos niin halutaan sanoa). Suomi olisi alta aikayksikön silloin englanninkielinen ja torvet soisivat maassamme fingelskan kunniaksi. Minusta saamme kuulla aivan riittävästi jo nyt kaikenlaista fingelskaa.
Onkohan myös vedekieli äidinkieleni, voisi silloin myös kysyä, tuo omalaatuinen pääkaupunkiseudun varhaisnuorten harrastama ”kieli” jossa lisätään tavut ”ve” ja ”de” eräällä tavalla ”kierrettyihin” suomen kielen sanoihin jolloin saadaan aikaan tuohon salaisuuteen vihittyjen ymmärrettävissä oleva ”kieli”, vede-kieli. Osaan (tai osasin) sitäkin ennen muinoin, kun sellainen oli kohdallani ajankohtaista. Voisin Vetehisen suositteleman määritelmän mukaan myös sanoa että äidinkieleni on saksa (saksan kielen jonkin tasoisen osaamiseni perusteella).
On tosiaankin kiitettävää, että viranomaisilla on käytössään luotettavat rekisterit, joista ilmenee millä kielellä kulloinkin tulee kansalaista puhutella. Tällöin tulee tietenkin ratkaistavaksi, mikä on henkilön äidinkieli (tai oma kieli). On ilmeisen onnistunutta, että kysymys ratkeaa oman valinnan mukaan. Kysymyksessä on kansalaisen oma äidinkieli, joka luo velvollisuuksia viranomaisille (esim. käyttää itä kieltä yhteydenotoissa häneen). Niin muodoin olisi merkillistä, ellei kansalaisella olisi oikeus itse määritellä mikä on hänen äidinkielensä vaan että sen määrittelisivät erilaiset kansalaisia jo nyt aivan liikaa hyysäävät viranomaiset. Se on kaikesta päätellen Vetehisen mielipide. Tai sitten ei, en tiedä hänen mietteitään.
Petsku