Emma-Liisa kirjoitti:Mistäs ihmeestä sinä sen yleisyyden tiedät? Yleisyyshän tarkoittaa normaalisti, että useimmat ihmiset jotain tapaa harjoittavat.
Eikös tuossa TV -dokumentissa juuri kerrottu kyseisen tavan olleen etenkin rikollisten keskuudessa jo pitempäänkin tunnettu ja kuinka uudet tulokkaat joutuivat helpoiten uhreiksi. Ja tuolla saarellahan se tuntui olleen suorastaan "pääelinkeino"...
Jos 6000:sta vangista noin 2000 selvisi hengissä, niin varsin lyhyessä ajassa kävi kova kato ennenkuin heidät siirrettiin pois saarelta.
---
Tässä Leningradin 900 päivää -kirjassa on luku 24. Pohjoinen kriisi, sivut 302-310.
Kun tuota tekstiä lukee, niin ei oikein tiedä lukeeko satukirjaa vai mitä.
Sivulla 305 puhutaan saksalaisista tankkikolonnista Siestarjoen pohjoispuolen tiellä, ja kuinka vain kourallinen Merijalkaväen sotilaita pelasti Valkeasaaren ja näin esti suomalaisia tunkeutumasta Leningradin pohjoisiin esikaupunkeihin. Syyskuun 1. päivänä 1.5. km Siestarjoelta nähtiin saksalainen T-3 tankki, jonka neuvostoliittolaiset sotilaat eliminoivat kahdella tarkasti heitetyllä käsikranaatilla sen telat katkaisten...
Sivulla 307 kerrotaan Viipurin ulkopuolella olleesta lentokentästä, jonka puolustusta hoiti 28 nuorkommunistia ja joka oli lyönyt takaisin voimakkaan laskuvarjohyökkäyksen, ollen asemissaan kentällä elokuun 29 päivä. Viipurin valtatielle ilmestyi panssarivaunukolonna, joka tuli tarkastelemaan ojissa makaavia useita satoja kaatuneita (suomalaisia) laskuvarjojääkäreitä, jotka olivat kaatuneet edellispäivän hyökkäyksissä. Tietenkin urhea suomalainen upseeri ampui haavoittuneet ja silmille sylkevät NL:n sotilaat ja sitoipa yhden kettingillä kaulastaan autonsa perään vetäen hänet mukanaan pitkin teitä... vaan eipä henki lähtenyt ja niin tämä sotilas, Kanasin, onnistui pakenemaan omiensa puolelle kertoakseen hurjan tarinansa!
Sivulla 309 on huvittava yksityiskohta jossa kerrotaan kuinka Koivistolta evakuoitaisiin vain ne sotilaat joilla oli henkilökohtainen ase. Tämä puuttui useimmilta, mutta sitten tapahtuikin ihmeitten ihme ja pian kaikilla olikin kivääri, pistooli tai konepistooli. Näin saatiin pelastettua 14 000 sotilasta joista 12 000 oli taistelukelpoista ja 2000 oli haavoittunutta.
Sivumennen sanottuna Porlammin mottiin taisi useimmilta unohtua yhtä ja toista... jopa henkilökohtaiset aseetkin.
http://www.raisala.fi/raisalainen/porlammo.html
Miljardimotti
Yläsommee-Porlammi oli elo-syyskuun vaihteessa - 41 Suomen suurimman mottisodan keskus. Siksi sitä kutsuttiin myös miljardimotiksi. Venäläisiä kaatui 7 000 ja vangiksi jäi 9 000. Neuvosto-sotilaat harhailivat metsässä tavoitteena päästä omien joukkoon, useat ilman aseita. TK-miehet (taistelu kuvaaja) olivat lehtimiehiä, valokuvaajia ja haastattelijoita. Tunnetuin heistä lienee ollut Pekka Tiilikainen. Hän haastatteli myös kirjoittajaa - 60 luvulla.
TK-mies Unto Seppänen kertoo, että kaatuneita vihollisia ja hevosia lojui ojissa. Eräs venäläinen majuri oli hirttäytynyt puunoksaan. Eräs toinen vaikeasti haavoittunut vaikeroi autossa ja pyysi, että hänet ammuttaisiin.Suomalaiset saivat sotahistoriansa suurimman sotasaaliin mm: 306 tykkiä, 19 000 kenttätykin ammusta, 55 panssarivaunua, 246 kranaatinheitintä ja 46 000 ammusta niihin, 272 konekivääriä, yli 10 000 kivääriä, 3,4 miljoonaa patruunaa, 673 autoa, lähes 300 traktoria, 154 000 litraa bensiiniä, 159 000 litraa öljyä, sekä 4 500 elävää hevosta (tiedot Juuremme Yläsommeessa ja Porlammissa kirjasta).
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/ ... omus_s.htm
Taitaa olla enemmän satu- kuin sotakirja:
Salisbury Harrison E. Leningradin 900 päivää
Weilin & Göös, 1969, s., 1. painos