Länsimaisessa kulttuurissa elävälle ihmiselle on itsestään selvää, että tuleva on edessä ja mennyt jää taakse. Saatamme unohtaa, että itsestäänselvyyksiltä tuntuvat käsityksemme ajan kulumisesta ovat kulttuurisidonnaisia. Tästä on hyvänä muistutuksena papuauusiguinealainen heimo, jonka aikakäsitys liittyy konkreettisesti sen asuinympäristöön ja elinolosuhteisiin.
Kalifornian yliopiston tutkimusryhmä seurasi Papua-Uuden-Guinean koillisosissa elävän yupno-heimon elämää Guan kylässä pyrkien selvittämään muun muassa näiden tapaa käsittää aikaa. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti yupnojen liikkeet ja eleet näiden puhuessa menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta. Tutkijat huomasivat, että puhuessaan menneestä vuoristoisella seudulla elävät yupnot elehtivät alarinteen suuntaan, kohti läheisen joen suuta. Tulevaisuutta käsitellessään yupnot puolestaan viittasivat aina kohti ylärinnettä, joen yläjuoksua.
Tutkijoiden mukaan kylän asukkaiden aikakäsitys on erityisen kiinnittynyt maanpinnanmuotoihin, sillä joen suu, Guan kylä sekä vuoren ylärinne eivät sijaitse toisiinsa nähden lineaarisesti. He havaitsivat myös, että ollessaan kodeissaan yupnot osoittivat menneisyydestä puhuessaan aina oviaukon suuntaan, kun taas tulevaisuudesta puhuttaessa liike oli oviaukolta poispäin – riippumatta asunnon sijainnista. Tämä johtuu tutkijoiden tulkinnan mukaan siitä, että koska yupnoilla ei ole asumuksistaan näköyhteyttä maamerkkeihin, he käyttävät apunaan kotinsa rakennetta. Yupnojen kodeissa sisäänkäynti on aina korkeammalla ja kotoa poistuttaessa on laskeuduttava alas.
Tutkijoiden mukaan syyt yupnojen aikakäsitykselle periytyisivät heidän historiastaan: kylän asukkaiden esi-isät saapuivat seudulle mereltä nousten ylemmäs rinnettä kohti heidän nykyisiä asuinsijojaan.
Tutkimuksesta uutisoi New Scientist
Time flows uphill for remote Papua New Guinea tribe