Tuossa ekassa kirjoituksessaan Kemppinen puhuu eräitten upseerien tavasta tapattaa "liikaa" miehiä ja viittaa hyökkäysvaiheeseen 1941.
Tässä voinee olla enemmän totta, varsinkin kun niistä reissuista pitemmälle itään ei mitään hyödytty.
Talvela pyysi ja sai Pajarin aisaparikseen Tolvajärvelle. Hänen mukanaan tuli sitten myös rykmentti eli JR 16. Eli tässä tapauksessa "punainen" rykmentti joutui pahaan paikkaan sen vuoksi, että sillä oli komentajanaan juuri Pajari.Tolvajärvelle määrätyt joukot olivat kai Tampereen ympäristöstä eli siis ainakin osaltaan "punaisten jälkeläisiä". Olisiko nyt pääteltävä, että heitä oli aiemmin pidetty reservinä, koska heihin ei luotettu - vai että heihin nimenomaan luotettiin ja siksi varattiin tärkeisiin tehtäviin?
Ja eversti Pajari oli ennen sotaa repinyt Tampereella jossain vaalitilaisuudessa punalippujakin alas lipputangoista.JariL kirjoitti:Talvela pyysi ja sai Pajarin aisaparikseen Tolvajärvelle. Hänen mukanaan tuli sitten myös rykmentti eli JR 16. Eli tässä tapauksessa "punainen" rykmentti joutui pahaan paikkaan sen vuoksi, että sillä oli komentajanaan juuri Pajari.Tolvajärvelle määrätyt joukot olivat kai Tampereen ympäristöstä eli siis ainakin osaltaan "punaisten jälkeläisiä". Olisiko nyt pääteltävä, että heitä oli aiemmin pidetty reservinä, koska heihin ei luotettu - vai että heihin nimenomaan luotettiin ja siksi varattiin tärkeisiin tehtäviin?
Tuskinpa minkäänlaista karsintaa on ollut esim. Salmissakaan, jossa Rak.P 4. aloittiMM kirjoitti:
Tämän voimakkaampaa mainintaa vasemmistolaisten karsinnasta ei kirjasta löydy. Kun romaanin kolmas osa on luonteeltaan kovin eheyttävä ja Koskeloiden elämä vakiintuu, voi arvioida olisiko kahtiajakautumisen jatkaminen oikein sopinutkaan rakenteeseen, mutta yksinkertaisempi selitys voi olla, ettei Linna nähnyt karsintaa olleen.
Käsittääkseni otsikon teki moderaattori, koska kyseessä on toisesta ketjusta irrotettu aihe.Gerson kirjoitti: Minua hymyilytti sinänsä jo tämä topicin otsikko ja siinä valikoidusti käytetyt lainausmerkit eli "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929-30. Otsikko kertoo jo sinällään topicin aloittajan asenteellisuudesta jossa "kommunismin uhka" esitetään ikäänkuin mielikuvituksen tuotteena ja puolestaan "äärioikeiston nousu" äärimmäisen vakavasti otettava totuutena mitä se tietysti olikin paitsi että äärioikeiston nousu Suomessa näytti tyssäävän ja että jopa talonpoikaismarssin aikoina mm. Maalaisliiton piiristä alettiin ensi kerran ottamaan etäisyyttä tähän liikehdintään.
Eiköhän kyse ollut suunnitelmista?Gerson kirjoitti: Se että huolimatta jopa venäläisistä vakavasti otettavista tutkimuksista jotka osoittavat että jo vuonna 1930 oli Stalin antanut määräykset Suomen sotilaallisesta miehittämisestä (mm.Petroskoin yliopiston professori Juri Kilinin tutkimukset)
Täytynee kai jotain vastata, kun tulin aikanaan panneeksi alulle tämän "topicin". Otsake on kyllä ihan itse laatimani. "Kommunismin uhkan" panin tuolloin aivan tarkoituksellisesti lainausmerkkeiihn (ja teen niin yhä edelleenkin), koska tuin esitykseni ymmärrykseni mukaan pätevimpään aiheesta laadittuun tutkimukseen: Siltala 1985, Lackman (Riekistä) 2007, Tauno Saarela 2008. Hymyilyttävätkö siis myös näiden aihealueen spesialistien kirjoissaan esittämät, suunnilleen yhtäpitävät tutkimustulokset, joiden mukaan suomalainen kommunismi oli 1929, jo ennen "isänmaallisten kansanosan" nousua, jokseenkin täysin maahan lyöty? Ovatko siis mainitsemani tutkijatkin "asenteellisia" ja "suomettuneita"?Gerson kirjoitti:Minua hymyilytti sinänsä jo tämä topicin otsikko ja siinä valikoidusti käytetyt lainausmerkit eli "Kommunismin uhka" ja äärioikeiston nousu 1929-30. Otsikko kertoo jo sinällään topicin aloittajan asenteellisuudesta jossa "kommunismin uhka" esitetään ikäänkuin mielikuvituksen tuotteena ja puolestaan "äärioikeiston nousu" äärimmäisen vakavasti otettava totuutena mitä se tietysti olikin paitsi että äärioikeiston nousu Suomessa näytti tyssäävän ja että jopa talonpoikaismarssin aikoina mm. Maalaisliiton piiristä alettiin ensi kerran ottamaan etäisyyttä tähän liikehdintään.
Se että huolimatta jopa venäläisistä vakavasti otettavista tutkimuksista jotka osoittavat että jo vuonna 1930 oli Stalin antanut määräykset Suomen sotilaallisesta miehittämisestä (mm.Petroskoin yliopiston professori Juri Kilinin tutkimukset) edelleenkin Suomessa kommunismin uhka laitetaan sitaattien sisään eli siihen suhtaudutaan jopa humoristisella ironisuudella kuvaa oikein hyvin suomettuneisuuden vaikutusta suomalaisessa historiankäsityksessä. Asiahan pitäisi olla jo nykyisin täysin selvä että Suomen Kommunistinen Puolue 1920- ja 1930-luvulla oli yksiselitteisesti alistettu palvelemaan Neuvostoliiton ja ennen kaikkea Stalinin tavoitteita eli Suomen liittämistä Neuvostoliittoon
Lisäksi artikkelissa tuodaan esille, että alkuperäinen ajatus oli vallankaappaus ja että marssijoilla oli aseita, jopa konepistooleja takkien alla, vaikka ne olivat kielletty."Savon historian kirjoittaja Erkki Kinnunen kaataa marssin järjestäjien rakentamia, aikalaisiin uponneita ja historiantutkijoidenkin sellaisinaan nielaisemia myyttejä. Hän on selvittänyt alkuperäisasiakirjojen avulla savolaisten marssijoiden taustat. Vain noin puolet marssijoista oli oikeasti ammatiltaan maanviljelijöitä ja hekin suurten suku- ja rälssitilojen omistajia ja jälkeläisiä. Viidenness marssijoista oli yhteiskunnan ylintä kerrosta ja keskiluokkaa saman verran. Talonpoikaismarssi oli siis herrojen marssi."
Tuo "oikeistoradikalismi" oli ainakin jo Hyvämäellä käytössä jaottelussa jossa hän teki eron fasistisiin ja oikeistoradikaaleihin. Mahtoiko termi olla jo aiemmin käytössä? Ainakaan vielä 1967 Juhani Laurilan SKJ:tä käsittelevässä työssä tuota ilmaisua ei ollut, sikäli kun riittävän tarkkaan luin (Suomen Kansan Järjestö – Kartoittava tutkimus Suomen Kansan Järjestön aatteista ja suhteesta muihin kansallissosialistisiin suuntauksiin Suomessa lähinnä vuosina 1932–1934). Laurila kylläkin nimeää AKS:nkin kansallissosialistiseksi, joten hänen käsitteiden käyttönsä on jokseenkin erikoista, vaikka työ muutoin suhteellisen asiallinen onkin.nylander kirjoitti:Olen kyllä pannut merkille, että termi äärioikeisto koetaan taas nyttemmin ns. isänmaallisissa, suomettumattomissa piireissä rumana ja suorastaan sopimattomana. Korkeintaan saisi puhua "oikeistoradikalismista" tai, niin kuin eduskunnan historiateoksessa (2006), "kommunisminvastaisesta reaktiosta", jolloin samalla oikeat "syyllisetkin" tulevat kätevästi markkeeratuiksi. No, itse pysyttelen edelleenkin termissä "äärioikeisto". Sitä käytti mm. professori Toivo Nygård lapuanliikkeestä, IKS:stä ja Akateemisesta Karjala-Seurasta tutkimuksessaan Suomalainen äärioikeisto maailmansotien välillä (1982).