1990-luvun loppuvuosina ilmestyi sitten Jari Leskisen tutkimus Suomen ja Viron 1930-luvun alussa, Svinhufvudin kauden alkaessa, käynnistetty salainen Suomenlahden merisulkua koskenut yhteistoiminta Neuvostoliiton varalta (tai, populaarimmassa teoksessa 1999, "Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta"). Olisi luullut, että Leskisen tutkimustulokset olisivat merkinneet ainakin jonkinlaista, merkittävääkin läpimurtoa myös käsityksissä Suomen 1930-luvun harjoittamamasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ihmeellisen sitkaan Leskisen tutkimustiedot kuitenkin ovat siirtyneet osaksi historian yleistietoa - jos yleensä lainkaan ovat siirtyneet. Otan esimerkiksi professori Henrik Meinanderin yleisesityksen Suomen historia. LInjat, rakenteet, käännekohdat vuodelta 2006 (alk. ruotsiksi). Leskisen tutkimukset kuitataan tässä kirjassa seuraavalla mainilla: "- - Viron kanssa kehitettiin kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa tiedustelun ja sotilasvalmiuden alan yhteistyötä." Kesällä 2012 ilmestyi lisäksi ruotsin- ja suomenkielinen uusi painos Meinanderin paljon laajemmasta itsenäisyyden ajan yleisesityksestä Finlands historia 4 / Tasavallan tiellä (suom. 1999). Tekijän mukaan vuoden 2012 laitos on "uudistettu ja laajennettu painos" 90-luvun lopun teoksesta, jonka lähdeluetteloon Leskisen väitökirja ei aikanaan ehkä vielä ehtinyt. Mielestäni on peräti kummallista, että tässä vuoden 2012 uudistetussa painoksessakaan ei Suomen - Viron sotilasakselista mainita sanallakaan (mikäli en sitten ole täysin erehtynyt omissa havainnoissani, mikä sekin on mahdollista). Ilmeisesti on siis pääteltävä, että Jari Leskisen tutkimustulokset eivät kirjoittajan mielestä olleet riittävän merkittäviä, jotta ne olisivat ansainneet paikkansa itsenäisyyden ajan laajassa yleisesityksessä. Muussa historiakirjallisuudessa Leskisen teoksille ovat antaneet niille nähdäkseni ehdottomasti kuuluvan painoarvon vain harvat tutkijat - lähinnä tulevat mieleen Martti Turtola eri yhteyksissä sekä Osmo Apunen & Corinna Wolff 2009. - Sen sijaan satunnaisen historiantarkkailijan ajatus lähti jo Leskisen kirjojen aikanaan ilmestyttyä harhailemaan jotenkin tähän tapaan: Suomi ja Viro harjoittivat 30-luvulla pitkälle vietyä sotilaallista yhtiestoimintaa. Viron ulkopolitiikka tunnetusti oli Pätsin puoliautoritäärisen hallinnon aikana tiukasti Saksan talutusnuorassa. Mikä siis oli Suomen todellinen ulko- ja sotilaspoliittinen asema 30-luvun loppupuolella?
Suomen ja Saksan merivoimien yhteistyöstä sotienvälisenä aikana Björn Forsén ja Annette Forsén julkaisivat kirjan 90-luvulla (ja heidän asiasta kirjoittamansa erityisartikkeli toki sisältyi Meinanderin Tasavallan tiellä -kirjan alkuperäiseen painokseenkin). Tämäkin asia on ainakin minun huomioideni mukaan jäänyt historiakirjallisuudessa jotenkin irralliseksi. En esimerkiksi ole nähnyt missään mainintoja siitä, niveltyivätkö Saksan merivoimat jollakin lailla niihin Suomen ja Viron yhteisiin sukellusveneharjoituksiin, jotka vielä kesällä 1939 jatkuivat Suomenlahdella.
Usein suomalais-saksalaisten kontaktien päämotiiviksi 30-luvullakin on kirjallisuudessa esitetty "perinteiset, jo keisarillisen Saksan sivistystraditiosta ammentaneet kulttuuriyhteydet". Vuonna 2012 ilmestynyt Osmo Hyytiän Suomi ja Hitlerin Saksa 1933 - 1939 ei mielestäni vallan mahdottomasti uudistanut perinteistä kuvaa keskittyessään paljolti referoimaan suomalaisen sanomalehdistön kirjoittelua kolmannesta valtakunnasta talvisotaan mennessä. Ehdottoman tärkeä tutkimustulos Hyytiän kirjassa oli se, että Hyytiä ilmeisesti lopullisesti osoitti perättömiksi ulkoministeri Holstin "juovuspäissään Hitleristä laukomat puheet" Kansainliiton diplomaattipäivällisillä Genevessä sudeettikriisin lauettua Mûnchenissä. Kuten jo Michael Jonas oli osoittanut (suomeksi 2010), Holstin kaatamisen taustalla oli hänen länsivaltoihin ja Kansainliittoon tukeutunut sekä Neuvostoliiton-liennytykseen pyrkinyt ulkopoliittinen linjansa. Kaatamisen taustalla olivat paitsi tietenkin Hitlerin Saksa ja sen Suomessa oleva kärki Wipert von Blûcher myös "suomalainen vaikutusvaltainen oikeistoryhmittymä", johon Osmo Hyytiä kirjassaan osoitti mielenkiintoisia lisiä Suomen ulkoasiainhallinnosta. - Tämänkin tapauksen kokonaistulkinta on tähän asti jäänyt suomalaisessa historiakirjallisuudessa vastausta vaille. Miten siis oli mahdollista, että suvereenin, puolueettoman, tiukan "skandinaavisesti orientoituneen" valtion ulkoministeri syöstään asemastaan vieraan valtakunnan toimesta?
Niin, tulevana syksynä pitäisi sitten ennakkotietojen mukaan ilmestyä Markku Jokisipilän ja Janne Könösen kirja Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944. Kustantajan niukka ennakkotieto kertoo kirjan sisällöstä mm. seuraavaa:
Vaikuttaa paitsi vähän kryptiseltä myös todella mielenkiintoiselta, ellei sitten kyse ole siitä, että ennakkotiedotteen laatinut kustannustoimittaja on päästänyt runoratsunsa laukalle. Parasta jäädä odottamaan.Kirja vastaa moniin kiinnostaviin kysymyksiin, jotka liittyvät Suomen ja Hitlerin Saksan yhteistyöhön ennen sotaa ja sodan aikana. Kulissientakainen sotilassuhteiden rakentaminen alkoi 1930-luvun puolivälissä, ja kumpikin osapuoli teki Leningradin sijainnista samat johtopäätökset
--------------------
Ikävä mutta välttämätön peräkaneetti: Puheeksi ottamani historian asiakokonaisuus kiinnostaa minua aidosti siitä näkökulmasta, "mitä tapahtui todella". En siis pyri esittämään mitään "syytöksiä fasismista" (niin kuin joskus on itkuisesti väitetty), kaavailemaan "hyökkäys- ja salaliittoteorioita" tai rakentamaan "olkinukkeja" (vai mitä lienevätkään). Sellaiset väitteethän ovat hyvin tuttuja eräiltä Agricola-kirjoittajilta, jos tarttuu heidän kannaltaan arkoihin aiheisiin.