Emma-Liisa kirjoitti:Keskisarjan kirjan Viipuri 1918 tärkein kohta on epäilemättä kuvaus yli 200 venäjänkielisen joukkomurhasta heti valkoisten valloituksen jälkeen. Mitään tutkimusta kapinaan osallistumista ei tehty, kyseessä ei siis ollut poliittinen vaan "rotuvaino". Joukossa oli puolalalaisia, virolaisia ja niin edelleen. Ratkaisevaa oli "kielikoe": sanan "yksi" lausuminen.
Keskisarjan Viipuri 1918:ssa parasta on kuvaus Viipurin ja rintaman elämästä ja ilmapiiristä. Sisällissodan syttymisestä tuli väistämätön kun molemmat osapuolet uskoivat voittavansa ja halusivat sotaa. Luultavasti muissa maissa käydyillä sodilla oli vaikutusta sotailmapiirin muodostumiseen.
Kuvaus vallien teloituksista on heikoin osa. Lars Westerlundilla on yksityiskohtaisemmat tiedot silminnäkijäkuvauksista ja joukkojen sijainneista teloitusten aikaan.
Keskisarjan ansio on kirjoittaa "ruotsalainen" ruotsalaisen upseerin nimen yhteyteeen. Lars Westerlund ei kutsunut ruotsalaiseksi yhtään ruotsalaista upseeria vaikka hän käytti paljon muita kansalaisuusnimityksiä muista henkilöistä.
Keskisarja ei yhdistä vallien teloituksia yleiseen venäläisvastaiseen henkeen vaan käsittelee sitä yksittäistapauksena, mikä on kirjan puute.
Emma-Liisa kirjoitti:Sen sijaan Westerlund menee paljon pitemmälle: venäläisten joukkoteloitus oli jääkäriupseerien kaksoisprovokaatio, jolla he halusivat aikaansaada sodan Neuvosto-Venäjän kanssa ja kammeta Mannerheim pois ylipäällikön paikalta.
Tuo väite on eriskummallinen. Väitteen todentaminen on hyvin puutteellista: jääkärit vihasivat ryssiä. Ruotsalainen Ekström (kokosi venäläiset asemalle) ei ollut jääkäri, Mannerheim (ei ollut jääkäri) oli käskenyt ampua punaisten joukoissa vangeiksi joutuneet venäläiset ja Ernst Löfström (ei ollut jääkäri) oli käskenyt, että venäläiset ovat lainsuojattomia.
Westerlund päättelee, ettei Mannerheim uskaltanut jääkärien ja aktivistien pelossa käynnistää tutkimuksia venäläissurmista. Mannerheim ei uskaltanut tietääkseni käynnistää mitään tutkimuksia mistään surmista sodan aikana. Jos hän olisi käynnistänyt, olisi käynnistämättömyys venäläissurmista poikkeus, mutta venäläissurmien tutkimattomuus oli yhdenmukaista muiden surmien (myös aikaisempien venäläisten keskitysleirien surmien) kanssa. Venäläissurmista tehtiin näytösmäiset kuulustelut ulkomaisen maineen vuoksi.
Parempi selitys voisi olla, että Mannerheim ja Löfström halusivat osoittaa, etteivät ole venäläismyönteisiä ja siksi antoivat käskynsä venäläisten surmaamisesta.
Westerlundin provokaatioteoria on heikko myös siksi, että teorian mukaan venäläisten upseerien teloittamisen pitäisi saada venäläiset kommunistit sotaan Suomea vastaan. Kuitenkin samat kommunistit olivat teloittaneet omia venäläisiä upseerejaan. Miten he olisivat yht äkkiä alkaneet sotimaan samasta mitä olivat itse tehneet?
Venäläisten kohtelu mm Uudenkaupungin keskitysleirillä, jota johti von Kramer (aatelissäädyn edustaja säätyvaltiopäivillä), antoi esimakua venäläisten kohtelusta ja mm ruotsalainen Hjalmarson ampui punavankeja itse henkilökohtaisesti esimerkiksi miehilleen. Ylimmän johdon käskyt ja esimerkit antoivat luvan ensin alemmille upseereille teloittaa vangit ja teloituttaa vangit.