Venäjä Käsitteenä SH:ssa Ruotsin vallan aikana

[Eldron]

Hei,

Olen jo jonkin aikaa pohtinut miksi useissa Suomen historiaan käsittelevissä oppikirjoissa ja myös Suomen historian yleisesityksissä puhutaan Ruotsin vallan aikana suhteista Venäjään, eikä suhteista Novgorodiin tai Moskovan suurruhtinaskuntaan. Eikö juuri Novgorod ja vuoden 1471 jälkeen mitä suurimmassa määrin Moskova olleet Ruotsin(-Suomen) itäiset naapurit ja täten niin sotilaalliset uhkan luovat kuin itään suuntautuvan taloudellisen vaihdon osapuolet.

Kysymykseni periodisointi kohdistuu siis Suomen historiassa Ruotsin vallan aikaan ja erityisesti Ruotsin suhteisiin Novgorodiin ja Moskovaan ja siihen voiko (vai onko suorastaan suotavaa kokonaiskuvan luomiseksi) käyttää käsitettä "Venäjä" puhuttaessa Ruotsin(-Suomen) suhteista Novgorodiin ja Moskavaan.

P.s. Toivottavasti kysymykseni ei tunnu Teistä "tyhmältä"

[Jyrki Ilva]

Huomiosi ei ole ollenkaan tyhmä, päinvastoin.

Itsekin olen joskus ihmetellyt sitä, miten myöhempien
aikojen "suuri ja mahtava" Venäjä tunnutaan usein
lähes huomaamatta projisoivan myös keskiaikaa
kuvaaviin esityksiin, vaikka tällaista yhtenäistä valtiota
ei tuolloin vielä ollut olemassa.

Joiltakin osin tällaiset anakronismit kytkeytyvät var-
maankin viime vuosisadan alkupuolen muodikkaisiin
käsityksiin Venäjästä ja venäläisistä suomalaisten
"ikuisena" vihollisena.

[Hannu]

Ehkä tuo samaistaminen Venäjään tulee siitä, että meidän itänaapureitamme on aina haukuttu ryssiksi. Sana "rus" on antanut Venäjälle sen kansainvälisen nimen (Rusland), muttei se alunperin tarkoittanut venäläistä. Se oli skandinaavinen nimitys omista heimolaisista, jotka olivat asuitautuneet Suomen Lahden perukoille.
Aivan oikein, että Moskovan Ruhtinaskunnalla ei ollut suurta merkitystä olosuhteisiin 1300-luvulla kun nykyinen Suomi liitettiin Ruotsin kuningaskuntaan.
Novgorod sen sijaan oli merkittävä sekä kaupan käynnissä että vihollisena. Unohtaa ei myöskään pidä Laatokan kaupunkia (Staraja Ladoga) ja ketkä asuivat siellä? Enimmäkseen karjalaisia, viikinkien jälkeläisiä, saksalaisia kauppiaita ja tietenkin slaavilaisiin heimoihin kuuluvia asukkuita.
Iroonista kyllä, että itärajamme on vain poliittisesti neuvoteltu eikä millään tavalla etninen. Viholliskuvamme ovat poliittista manupanilointia
eikä perustu kahteen erinlaiseen kansaan, jotka muka vihaisivat toisiaan. Hannu

[Klaus Lindgren]

Kyse lienee myös siitä, että venäläiset ja muidenkin maiden historioitsijat ovat hekin vetäneet linjoja mahdollisimman kauas menneisyyteen. Näin siis Venäjän alkuna on perinteisesti pidetty 800-luvulla syntynyttä Kiovan Rusia, sitä "ensimmäistä Venäjää". Toki tietty jatkuvuus onkin olemassa Kiovasta Putiniin asti, mutta on aivan totta, että valtakunnat ja valtioiden nimet ovat tuona aikana vaihtuneet moneen kertaan. Näin siis venäläisten halu korostaa oman maansa ikiaikaisuutta ja suomalaisten ja ruotsalaisten taipumus niputtaa kaikki venäläisten valtakunnat yhdeksi "Venäjäksi" ovat saattaneet mukavasti täydentää toisiaan. Halu vetää valtakuntien ja kansojen juuria mahdollisimman kauas menneisyyteen ei ole kyllä sekään mikään venäläinen erityispiirre, vaan tyypillistä kaikkien maiden historiankirjoituksille. Missä määrin se sitten on oikeutettua, onkin kokonaan toinen juttu; useimmissa tapauksissa paras vastaus lienee jotain sellaista kuin "jossain määrin".