Onko sota välttämättömyys ihmisten historiassa?

[Eldron]

Hei,

Olen pohdiskellut otsikon kysymystä itsekseni ja löydettyäni tämän foorumin ajattelin laittaa sen tänne. (Löysin itse samantyyppisen aiheen vuosia sitten eräältä englanninkieliseltä foorumilta)

Sota luo niin tuskaa, tuhoa kuin puutetta, mutta toisaalta se myös esimerkiksi nopeuttaa teknologian kehitystä. Onko sota siis välttämättömyys ihmisten historiassa? Onko se kuin tulivuori, joka räjähtäessään luo tuhoavia laavavirtoja, joista myöhemmin tulee uutta hedelmällistä maata???

[Annastiina Mäkilä]

Moni menneiden aikojen historioitsija ajatteli yhteiskuntien kehittyvän nimenomaan sykleissä; eli ensin kehitytään lakipisteeseen, josta alkaa rappio, joka loppuu sisällissotaan tai vastaavaan, josta taas syntyy uusi kukoistamaan pyrkivä yhteiskunta. Itse en uskoisi, että kukaan nykypäivän historiantutkija enää ajattelee näin. Muutoinkin itse käsitys sodasta ja sen sisältö on muuttunut paljon aikojen kuluessa. Moni laskee ensimmäisen maailmansodan olleen ensimmäinen "nykyaikanen" sota, jolloin sodankäynti muuttui hyvin monin tavoin erilaiseksi kuin ennen. Jos vielä 1800-luvulla sodat ratkaistiin kahden armeijan välillä "kunniakkaissa" tarkkaan rajatuissa taisteluissa, niin ensimmäisessä maailmansodassa istuksittiin poteroissa jopa vuosia. Toisaalta myös aseiden tuhovoima oli kasvanut mielettömästi. Luulisinpa, että yksi hyvin muutos 1900-luvulle tultaessa on myös sotien kohdistuminen yhtä lailla siviileihin.

Jos sitten ajateltaisiin, että sota olisi välttämättömyys kehittymiselle, niin hurjaltahan tuo kuulostaa. Kuinka paljon fiksuja tiedemiehiä, taiteilijoita ym. on murskattu sotien jalkoihin? Inhoan kovasti jossittelua historian osalta, mutta mitä jos leikitään ajatusleikkinä mahdollisuutta, että 1900-luku ei olisikaan ollut koko ihmisten historian verisin vuosisata? Mitä jos juutalaisvihasta olisikin selvitty humaaniudella ja diplomaattisuudella? Jos tiede olisi valjastettu täysin humaanien asioiden kehittämiseen? Mitä jos meillä olisi ollut yksi Ahtisaari per kymmenen asukasta? Enpä voi uskoa, että meillä tuolloin olisi asiat ainakaan huonommin.

En ole tutkija enkä asiantuntija, mutta uskon vakaasti, että sota ei ikinä ole mitään muuta kuin suuri inhimillinen tragedia.

[Klaus Lindgren]

Ajatus siitä, että sodat olisivat välttämättömiä kehitykselle, edellyttää itse asiassa, että historialla on jokin suunta, toisin sanoen että ihmisten yhteiskunnat pyrkivät johonkin. Itse en moiseen osaa ottaa kantaa, kun en tiedä, miten ne sen oikein tekisivät ja kuka tai mikä sen suunnan tietäisi. Ainakin yksittäisten ihmisten ja laajempienkin yhteisöjen pyrkimykset toteutuvat parhaimmillaankin vain osittain, ja silloinkin saavutusten hinta on monesti täysin arvaamaton. Jälkeenpäin katsoen voidaan toki todeta, että esimerkiksi aseiden kehitteleminen on luonut teknologiaa, jota on sitten voitu käyttää muuhunkin, mutta entäpä jos se teknologia olisi syntynyt ilman tuhansien ihmisten tappamista? Niinkin on monesti käynyt.

Toisaalta aiempien vuosisatojen sodat esitetään monesti hieman idyllisessä valossa. Eivät ne niin sivistyneitä olleet, eikä niissä siviilejä säästelty. Ainakin 1700-luvulle asti sotajoukkojen huolto perustui ryöstelyyn ja sotilaiden ammatti teki heistä todellisia raakalaisia; esimerkiksi 30-vuotisen sodan historia on hirvittävää luettavaa, ei juuri ole sellaista hirveyttä, mitä ei silloin olisi tehty. Kieltämättä 1800-luvun sodat olivat sitten "sivistyneempiä", mutta vain, jos tyydymme katselemaan Euroopan sotanäyttämöitä. Siirtomaissa saattoi tapahtua mitä vain, mutta siitä ei 1800- ja 1900-lukujen eurooppalainen yleisö niin piitannut.

[tsadilainen]

Länsimaiden keskenään kilpailleet ja muutenkin modernisoitumaan pyrkineet valtiot ovat kehittäneet paljon sotateknologiaa, jolle löytyy joskus rauhanomaisiakin sovelluksia. Toisaalta tällä hetkellä Afrikassa on meneillään erinäisiäkin sisällissotia, joista tuskin syntyy ensimmäistäkään innovaatiota, ja joku Kongon sisällissota saattaa hyvinkin olla tyypillisempi sota kuin vaikkapa Toinen maailmansota.

[Jouko Heyno]

Sota on pilitiikan tekemistä voimakeinoin. Niin kauan kuin politiikkaa "tehdään", so. ihmiset ja yhteisöt ovat tekemisissä toistensa kanssa, on sodankäynti aina yksi vaihtoehto. Se siis ei ole välttämätöntä, mutta valitettavasti näyttää siltä, että väistämätöntä.

[albert]

Jos arvioi ihmiskunnan kirjoitettua historiaa kokonaisvaltaisesti, niin ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että se on sotien historiaa. Sotien kauheudesta ei opita eikä synny sellaista yleismaailmallista tahtotilaa, että väkivallan käyttö olisi niin syvästi inhottua, että siitä aidosti luovuttaisiin. Sotien tuottamat kärsimykset unohtuvat nopeasti.

Sotilaiden ammattitaito mahdolllistaa sotien käymisen tehokkaalla tavalla tappiot minimoiden. Edellyttäen tietysti, että sotilaat osaavat hommansa.

Sodassa on aina osapuoli, joka laskee hyötyvänsä siitä, aivankuin voittoa tuottavasta liiketoimesta. Neuvostoliitto laski talvisodassa helpon voiton varaan. Amerikkalaiset Irakissa kuvittelivat asiaa paljon nyt nähtyä helpommaksi.

Sotien perimmäinen syy lienee syvällä ihmisluonnossa: vallanhimo, taloudellisen edun tavoittelu, energiavarat (esim. öljy), oman ideologian/uskon levittäminen (esim. aggressiivinen islam). Asiaan kuuluu, että vastustajalta riistetään ihmisarvo. Ei synny turhia syyllisyydentuntoja.

Jos valtio on sellainen yhteenliittymä, jolla on vain etuja valvottavana eikä minkäänlaista moraalia, tulevat sodat jatkumaan loputtomiin. Mutta mikä olisi se voima, joka tekisi valtiosta (esim. jostain suurvallasta) eettisesti toimivan?

Pertti Kaven