ile kirjoitti:Valitettavasti tarkoitin "muilla foorumeilla" niitä
vanhanaikaisia, ei-sähköisiä keskustelutilanteita. Hyvinkin
kahvipöytäkeskusteluja, seminaareja ja tuttavien kesken esiluvussa
kiertäviä seminaaripapereita, graduja ja väikkärien lukuja.
Kiitokset hyvästä ja rehellisestä vastauksesta!
Jotain tuommoista kyllä ounastelinkin. Toisaalta muistan kuinka
näihin historia-aiheisiin verkkokeskusteluihin kohdistui melkoisen
utopistisia odotuksia viime vuosikymmenen puolivälissä, kun
H-verkko-sähköpostilista (1994) ja sittemmin myös Agricola-palvelu
(1996?) lähtivät liikkeelle. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei historia-alan
sisäinen julkinen keskustelu ole kaikista uusista tietoteknisistä
välineistä huolimatta liiemmin ainakaan lisääntynyt reilun
vuosikymmenen aikana.
Välineet ovat tietysti vain välineitä, mutta kuten ilenkin viestistä on
rivien välistä luettavissa, taustalla vaikuttavat varmasti myös
tutkijoiden niskaan kaatuvat yliopistomaailman tulostavoitteet ja
entisestään koventunut kilpailu tutkijoiden kesken. Suomen
Historiallisen Seuran puheenjohtaja, prof. Kimmo Katajala kommentoi
tilannetta mielestäni aika hyvin seuran jäsenlehden tuoreimman
numeron pääkirjoituksessa, jonka otsikko on ”Historian loppu?”
(löytyy netistä,
hirmu isona pdf-tiedostona tosin, ks. s. 3-5). Katajalan
mukaan julkisen keskustelun vähäisyys on johtanut siihen, ettei
suomalaisessa historiantutkimuksessa ole syntynyt 1990-luvun
jälkeen ”mitään menetelmien tai lähestymistapojen näkökulmasta
olennaista mielenkiintoista uutta”.
Ilen mainitsema isolationismi ja elitismi voikin valitettavasti muuttua
myös fragmentoitumiseksi ja marginaalisuudeksi, jos tutkijat
häipyvät vähin äänin omiin pieniin samanmielisten piireihinsä ja
jättävät julkiset foorumit oman onnensa nojaan. Minusta
erikoistumisen ja syvälle yksityiskohtiin pureutuvan tutkimustyön
rinnalle kaivataan uskallusta ja halua keskustella myös yleisistä
ja yhteisistä asioista, vaikka ihan kaikki väitteet eivät ehkä koko
ajan olisikaan suoraan lähdeviitteillä todennettavissa. Lisäksi
tutkijan työllä ja olemassaololla pitäisi ehkä kaikesta huolimatta
olla muitakin päämääriä ja merkityksiä kuin pelkkä oikeaoppisen
CV:n rakentaminen.
Mutta onhan meillä sentään tämä Agricolan keskustelufoorumi, jossa
olisi minusta edelleen potentiaalia enempään ja parempaankin
keskusteluun kuin mitä täällä on toistaiseksi nähty.