Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjasta 1944

[skrjabin]

Kehotan lukemaan uudelleen Mannerheimin pääministerin Hackzellin illalla 4. syyskuuta eduskunnassa esittämän ponnen.

Kun aihe on kiinnostava ja olet tähän aiemminkin viitannut niin mistä tämän mahtaisi saada kokonaan luettavakseen, Wirtasen kokoamasta Salaiset keskustelut teoksestako?

[nylander]

Kehotan lukemaan uudelleen Mannerheimin pääministerin Hackzellin illalla 4. syyskuuta eduskunnassa esittämän ponnen.

Kun aihe on kiinnostava ja olet tähän aiemminkin viitannut niin mistä tämän mahtaisi saada kokonaan luettavakseen, Wirtasen kokoamasta Salaiset keskustelut teoksestako?

Niin, olen viitannut asiaan ensi kerran Agricolassa 26.2.2012. Tuolloin maininta Hackzellin ehdotuksesta oli jäänyt mieleeni jostain siihen aikaan tuoreehkosta ns. vakavasti otettavasta tutkimuksesta (joko leipätekstistä tai nootista). Nyt en pysty ainakaan tähän hätään palauttamaan mieleeni teosta. Palaan asiaan, jos kohta uudelleen osuu silmiin.

Viimeksi vilkaisin sanamuotoa tosiaan hätäisesti Wirtasen toimittamasta lähdejulkaisusta. Nyt, tekstiä tarkemmin silmäillen, huomaan, että Hackzell lukikin tuolloisessa valtioneuvoston tiedonannossaan ponnet, jotka "Suomen Aseveljien Liitto [oli] hyväksynyt ja hallituksen tietoon saattanut". Jos tarkoitus siis on kumota kohdan todistusvoima, mitä tulee Hackzellin hallituksen kantaan asiassa, on kuitenkin kysyttävä, miksi Hackzell sitten ylipäätään luki eduskunnassa kuusikohtaiset, 3/4 kirjan painosivua käsittävät punktit ja miksi hän lopuksi totesi: "Näistä ponsista meillä on itsekullakin oppimista tänä vakavana aikana."

Eduskunnan päätettäväksi annetusta esityksestä ei siis ollut kysymys. Siinä myönnän hätäisyyttäni erehtyneeni.

[nylander]

Niin, olen viitannut asiaan ensi kerran Agricolassa 26.2.2012. Tuolloin maininta Hackzellin ehdotuksesta oli jäänyt mieleeni jostain siihen aikaan tuoreehkosta ns. vakavasti otettavasta tutkimuksesta (joko leipätekstistä tai nootista). Nyt en pysty ainakaan tähän hätään palauttamaan mieleeni teosta. Palaan asiaan, jos kohta uudelleen osuu silmiin.

Sehän olikin itse nykyinen professori Kimmo Rentola, joka kirjoitti väitöstutkimuksessaan Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937 - 1945 (1994) s. 462:

Vielä aselevon aikaan maan johdossa ajateltiin, että kommunistien toiminta tukahdutettaisiin.

sekä sanottuu kohtaan liittyvässä alaviitteessä 11 s. 630:

Pääministeri Hackzell sisällytti tätä tarkoittaneet Suomen aseveljien liiton ponnet puheeseensa eduskunnan rauhankeskustelussa 4.9.1944. Vp 1944, ptk III, 82. Ks. myös Tanner 1952, 370 -1.

Tästä siis täytyi olla kysymys. ("Tuoreehko" kirja oli tuolloin vain siinä mielessä, että luin sen alkuvuodesta 2012 toistamiseen lähes parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.) Jos minun siis katsotaan tulkinneen erheellisesti (mitä en kohdan löydettyäni lainkaan usko), olinpahan todella hyvässä seurassa.

[JariL]

Laivattavien joukkojen myötä alueelta [Etelä-Suomesta] poistui se sotilallinen voima, jota Saksa olisi ehdottomasti tarvinnut, mikäli se olisi halunnut voimakeinoin estää Suomen irtautumisen sodasta. Samalla poistui sellainen voimaryhmittymä, jota olisi ehdottomasti tarvittu tueksi, jos maan eteläosaaan olisi haluttu synnyttää sellainen vastarintaliike, jollaista Hitler, Dietl ja von Ribbentrop olivat havitelleet.

Pitää paikkansa. Laivaussatamakin valittiin siten, että divisioona ei tullut lähelle Helsinkiä.

[skrjabin]

Vielä aselevon aikaan maan johdossa ajateltiin, että kommunistien toiminta tukahdutettaisiin.

Pääministeri Hackzell sisällytti tätä tarkoittaneet Suomen aseveljien liiton ponnet puheeseensa eduskunnan rauhankeskustelussa 4.9.1944. Vp 1944, ptk III, 82. Ks. myös Tanner 1952, 370 -1.

Tästä siis täytyi olla kysymys. ("Tuoreehko" kirja oli tuolloin vain siinä mielessä, että luin sen alkuvuodesta 2012 toistamiseen lähes parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.) Jos minun siis katsotaan tulkinneen erheellisesti (mitä en kohdan löydettyäni lainkaan usko), olinpahan todella hyvässä seurassa.

Eipä kai tuota teidän molempien tulkintaa täysin erheelliseksi kannata sanoa, ehkä pikemminkin hieman venytetyksi. Ponsien lukeminen indikoi tuota Rentolan mainitsemaa näkökantaa, Tannerin tukiessa.

Eikä siinä loppujen lopuksi mitään erikoisen yllättävää olekaan, olihan kommunisteja pyritty patoamaan vuosikaudet aiemminkin, joten vuosikausia tulisi kestämään näiden hyväksyminenkin. Laajemmin vasta Kekkosen määrätietoisen integrointilinjan myötä heidänkin katsottiin olevan legitiimejä toimijoita vaikka legaliteetti olosuhteiden pakosta jo aiemmin olikin annettu. Henkiseltä ilmapiiriltään Suomi ei ehkä aivan mahdottomasti vielä 1950-luvullakaan poikennut esim. Saksasta, missä kommunistipuolue kiellettiin 1956 vuosia jatkuneiden repressioiden jälkeen.

[Veikko I Palvo]

Toisenlaisiakin näkökulmia on helppo löytää kirjallisuudesta. Lainaan Paasikiven päiväkirjaa:

Refl. 10.9.44: Jos olisi tehty rauha viime keväänä (huhti-toukokuussa):
1) Sodan kulku oli jo silloin selvä ja sotilaiden olisi pitänyt voida se nähdä.
2) Rauha olisi voitu tehdä. Jos Mannerheim , Ryti ja hallitus olisivat sille kannalle asettuneet, olisi Suomen kansa kyllä sen hyväksynyt. Myös asia saksalaisten kanssa olisi sillä edellytyksellä voitu selvittää.
3) - -
d) Nyt olemme irtautuneet sodasta vasta sitten, kun sokeakin näkee, miten sota menee.

Ottaen huomioon Lapin sodan (joka tietenkään ei ollut vielä puhjennut) Paasikivi on osoittaa merkittävää sinisilmäisyyttä.

Käsittääkseni Kimmo Rentolan artikkeli (Stalin, Mannerheim ja Suomen rauhanehdot 1944, Historiallinen aikakauskirja 1/2001) kumoaa Paasikiven tulkinnan. Paasikivellä tietenkin oli neuvottelijana oma lehmä ojassa.

"Paasikivi oli ollut valmis jo ennen Tukholmaan lähtöä valmis hyväksymään vuoden 1940 rajat, joihin hallitus ei missään tapauksessa voinut suostua. Tannerin muistiinpanojen mukaan Paasikivi oli pitänyt ehtoja "odottamattoman lempeinä."
Ennen Moskovaan lähtöä, s. 118.:
Hannu Rautkallio - Lasse Lehtinen, Väinö Tanner - unohdetut päiväkirjat 1943 - 1944, Paasilinna 2011. ( USAan 1945 ennen "sotaan syyllisten" nimeämistä ja oikeudenkäynnin aloittamista toimitetut Tannerin päiväkirjat Hjalmar Procopén papereissa Hoover-instituutin arkistoissa )

20.3.1944 Hallituksen kokous, ulkoministeri "Ramsay selosti NL:n vaatimusten merkitystä ja Suomen kannanottoa" Moskovaan lähteville valtioneuvos Paasikivelle ja ent. ulkoministeri Carl Enckellille.
mm. "Rajakysymys: Rajaksi Kannaksella ehdotettava Koivisto- Taipale- Viipuri, Enso ja Saimaan kanava koetettava säilyttää Suomelle. Petsamosta annettava osia. Olisi vaadittava kompensaatiota Kannakselta."
"Kun tultiin rajakysymykseen Paasikivi alkoi pauhata. Maalla ollut aina huono johto. Tehdään aina liian myöhään myönnytyksiä. Ramsayn ehdotusta Paasikivi ei hyväksynyt."
"Kesken istunnon tuli tieto, että Saksa on miehittänyt Unkarin."
Moskovassa
Molotov oli jo kättelyssä kysynyt, oliko Suomen "valtuuskunnalla" valtuuksia tehdä "lopullisia sopimuksia. Vastaus oli kielteinen." s. 123.
Paasikivi ja Enckell lienevät esittäneet hallituksen ja Ramsayn ehdotukset, jotka Molotov tyrmäsi esittäen NL:n ehdot.
2.4.44.
Esplanadinkatu 6:ssa neuvottelu. Georg Enckell, joka oli ollut Moskovassa sihteerinä, luki pöytäkirjat. .... Suomen valtuutettujen taholta esitettyihin huomautuksiin ei oltu lainkaan kiinnitetty huomiota."
"Paasikivi puolestaan puhui voimakkaasti ehtojen hyväksymisen puolesta saamatta kuitenkaan ketään yhtymään käsitykseensä."
Mikä Molotovin sanelemien ehtojen mukainen raja on ollut?
Ja
olisiko vaatimus keväällä -44 saksalaisjoukkojen poistamisesta maasta merkinnyt sitä, ettei Suomi olisi saanut rauhaa, vaan vain puolenvaihdon sodassa. Puna-armeijan rinnalle sotimaan saksalaisia vastaan?


lis.: "Urho Kekkonen kokosi "edustajain ryhmän", joka 22.6.44 kävi Rytin luona vaatien rauhan mahdollisuuksien nopeaa tutkimista ja uutta hallitusta. UKK:n sanoin, "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kova rauha", ja välitön irtaantuminen Saksasta."
"Pres. Ryti ei tietenkään paljastanut UKK:n ryhmälle, että hallitus oli samana päivänä 22.6. tiedustellut Tukholman kautta rauhanehtoja."
"Stalin vaati nyt ehdotonta antautumista ja Voroshilov esitti kuukautta myöhemmin 21.7.44 Stalinille "Suomen antautumisehdot", jotka Martti Turtola löysi arkistosta Moskovassa 1993."
"UKK tähyili pakolaishallitusta Tukholmaan pyytäen Paasikiveä sen johtoon. Paasikivi olikin aluksi halukas, mutta vältti myttyyn menneen hankkeen säilyttäen arvovaltansa tuleviin valtiollisiin tehtäviin."

Veikko Palvo

[JariL]

Henkiseltä ilmapiiriltään Suomi ei ehkä aivan mahdottomasti vielä 1950-luvullakaan poikennut esim. Saksasta, missä kommunistipuolue kiellettiin 1956 vuosia jatkuneiden repressioiden jälkeen.

Henkisestä ilmapiiristä riippumatta Saksan tilanne oli sikäli toinen että maa oli jaettu/jakautunut kahtia. Kommunistien toiminnan avoin salliminen olisi tarkoittanut, että itäblokilla olisi ollut avoin kanava Liittotasavallan sisällä omia tarkoituksiaa ajamassa. Äärivasemmisto joutui Länsi-Saksassa valitsemaan sosialidemokraattien ja jonkinasteisen laittoman toiminnan välillä. Itä-Saksassa oppositiolle ei ollut tilaa.

[skrjabin]

Kommunistien toiminnan avoin salliminen olisi tarkoittanut, että itäblokilla olisi ollut avoin kanava Liittotasavallan sisällä omia tarkoituksiaa ajamassa. Äärivasemmisto joutui Länsi-Saksassa valitsemaan sosialidemokraattien ja jonkinasteisen laittoman toiminnan välillä.

Voi tietysti kysyä johtiko kieltäminen sitten siihen että maan alla toiminut, Itä-Saksan rahoittama KPD muodostui radikaalien toimintakentäksi ja osaltaan vaikutti äärimmäisiin ilmiöihin 1970-luvulla. Kommunistinen puolue, joka reivasi ohjelmaansa maltillisemmaksi sallittiin taas 1968, muttei onnistunut enää samaan radikaaleimpia aineksia mukaansa. Äärivasemmistolle SPD ei tietysti ollut mikään vaihtoehto, ei ainakaan enää 1960-luvulla.

[JariL]

tietysti kysyä johtiko kieltäminen sitten siihen että maan alla toiminut, Itä-Saksan rahoittama KPD muodostui radikaalien toimintakentäksi ja osaltaan vaikutti äärimmäisiin ilmiöihin 1970-luvulla.

Tuskin tätä edes tarvitsee kysyä. Sitä sen sijaan voi kysyä johtiko kommunistisen puolueen kieltäminen siihen, että sen suuremmalta kannatukselta leikattiin siivet vai olisiko kommunistinen puolue muuttunut eurokommunistiseksi kun ajatellaan Liittotasavallan nopeaa kehitystä DDR:ään verrattuna? "Massoille" kommunismin houkuttelevuus on kuitenkin suorassa suhteessa omiin mahdollisuuksiin yhteiskunnassa.

[skrjabin]

johtiko kommunistisen puolueen kieltäminen siihen, että sen suuremmalta kannatukselta leikattiin siivet vai olisiko kommunistinen puolue muuttunut eurokommunistiseksi kun ajatellaan Liittotasavallan nopeaa kehitystä DDR:ään verrattuna?

Ei kai tuo joko tai ole, vaan pikemminkin ajattelisin että ensimmäinen edellyttää jälkimmäistä eli laajempaa kannatusta puolue olisi voinut saavuttaa vain laveammalla aatteellisella pohjalla ja itsenäistymällä.

"Massoille" kommunismin houkuttelevuus on kuitenkin suorassa suhteessa omiin mahdollisuuksiin yhteiskunnassa.

Jaa-a. Suhteessa siihen millaisiksi omat mahdollisuudet koettiin varmaankin tjsp? Onhan meillä kotimainen esimerkkikin missä eräänlainen kommunismi toimi mm. nuoriso/sukupolviprotestin purkautumisväylänä.

[Emma-Liisa]

Kommunistien toiminnan avoin salliminen olisi tarkoittanut, että itäblokilla olisi ollut avoin kanava Liittotasavallan sisällä omia tarkoituksiaa ajamassa.

"Avointa kanavaa" on helppo valvoa. Paljon vaarallisemmin DDR:n tarkoituksia saattoivat ajaa myyrät, joille automaattinen kansalaisuus saksalaisuuden perusteella loi oivat madollisuudet.

Liittotasavallan suhtautumiseen kai vaikutti se, että 30-luvusta tehtiin johtopäätös, että natsien ja kommunistien annettiin mellastaa vapaasti. Mutta ne taistelivatkin katujen herruudesta.