Vilkaisin tänään päivällä kirjakaupassa kovassa kiiressä muutaman silmäyksen H. K. Riikosen kirjaan Nukuin vasta aamuyöstä. Tällaisella tutustumisella ei kai pitäisi sanoa oikein mitään, mutta kerron kuitenkin ensivaikutelmani:
Kirjassa on kuutisensataa tiheään painettua ja tiuhaan nootitettua sivua. Sen on siis tutkimus aivan toisessa mielessä kuin Rajalan kirja, joka antaa sujuvasti kirjoitetun mutta melko pinnallisen ja kronikkamaisen vaikutelman useinkin tyyliin "Jylhän vaikutus Katri Valaan oli suoraa ruumillista tykitystä".
Huolimatta professorimaisesta otteestaan tai juuri sen takia Riikosen kirja tuntui suorastaan houkuttelevaan lukemaan. Jo otsikot ja väliotsikot vetivät katsetta puoleensa. Pidän näin lonkaltakin heittäen mahdollisena, että Riikosen kirjasta muodostuu Olavi Paavolaisen tutkimuksen pysyvä, ohittamaton standarditeos, varsinkin kun ottaa huomioon hänen 1995 ilmestyneen teoksensa Sota ja maisema. Tutkimus Olavi Paavolaisen 1940-luvun tuotannosta korkean laadun.
HIeman mutta vain hieman tarkemmin ehdin vilkaista, mitä sanottavaa Riikosella on Yksinpuhelun autenttisuudesta. Riikonen toteaa (tässä aivan muistinvaraisesti referoituna), että totta kai jokainen painokuntoon saatettu ja julkaistu päiväkirja on jollakin tapaa editoitu. Mihinkään tietoisiin perusluonteisiin väärennöksiin Riikonen ei usko. Sen sijaan Paavolainen ilmeisesti on jättänyt pois tekstistään joitakin kaikkein kärjekkäimpiä henkilöarviointeja. Samaten Riikonen pitää "mahdollisena,jopa todennäköisenä", että Paavolainen olisi jättänyt kesää 1941 koskevasta tekstistä pois kohtia, jotka olisivat paljastaneet hänenkin innostuneen meilialansa "riemusodan" alkutahdeilla.
Riikonen siteeraa hyväksyen Kai Häggmanin Otavan historiassa esittämää käsitystä, jonka esittelin varhemmin tässä ketjussa ja joka tullee lähelle myös esim. Matti Klingen omaksumaa käsitystä Paavolaisen päiväkirjan luonteesta. Mielestäni Panu Rajalan tulkinta eroaa selvästi Riikosen - Häggmanin - Klingen tulkintalinjasta tässä asiassa. Rajala vaikuttaa ainakin minun katsannossani lähenevän perinteistä koskenniemeläis-haaviolaista käsitystä; muuten on vaikea ymmärtää edes sitä, että hän jo kirjansa esipuheessa ilmoittaa, kuten edellä mainittu, ilmeisesti myös omana silmämääränään "jatkosodan arvonpalautuksen".
-------------------
Korjaus 3.10.2014: Kai Häggman on tietenkin kirjoittanut WSOY:n, ei Otavan historiaa.