Emma-Liisa kirjoitti:Eiköhän muistiaineistoa sinänsä ole kertynyt jo valtavia määriä. Ongelma on pikemmin siinä, että muistelijat valikoituvat, ensinnäkin sen mukaan kenellä on tarve muistella (esim. lotat muistelivat runsaasti, eivät työpalvelunaiset), ja toiseksi kirjoitustaidonkin mukaan.
Orlando Figesin Neuvostoliittoa koskevat Kuiskaajat on hyvä esimerkki siitä, mitä voitaisiin ja kannattaisi tehdä. Syvähaastatteluja tehtiin useita kertoja ja tietoja verrattiin muihin lähteisiin, joten haastateltava ei voinut jättää kertomatta itselleen epäedullisia asioita.
Digitaalinen aineisto voidaan kerätä puheena missä tahansa, sen varastointikustannukset ovay käytännössä mitättömät ja lienee jo lähitulevaisuudessa translitterointi toimii vähintäänkin tyydyttävästi automatisoidusti. Aineistoa pitäisi vain kerätä tulevia sukupolvia varten. Emme voi tietää mitkä kysymyksenasettelut kiinnostavat historioitsijoita vaikkapa 30 vuoden päästä jolloin vaikkapa mainitsemani suuret ikäluokat ovat kuolleita. Laajamittaisen aineiston keruu mahdollistaa myös erilaiset big data -tutkimuskeinot tulevaisuuden historiatutkimuksessa, esimerkiksi kvantitatiivisten kysymyksenasettelujen uudenlaisen käytön.
Kuten mainitsin, elämäkertojen keräämisellä strukturoidusti saattaa olla jopa vanhusväestölle edullisia psyykkisia vaikutuksia.