Emma-Liisa kirjoitti:Olavi Lehto kirjoitti: Miksi olisi tarve tehdä valkopesua aikalaisten kertomuksille? Enemmän uskon natsi-aikaan kohdistuvan demonisointi-manian värittävän niin lähdeaineistoja kuin niiden tulkintoja.
Jo terve järki osoittaa, että tutkijoilla ei ole mitään motiiveja demonisointiin, koska he eivät hyötyisi moisesta yhtään mitään, päinvastoin he menettäisivät paljon, nimittäin tieteellisen uskottavuutensa.
Aikalaisilla sen sijaan on hyvin vahva motiivi valkopesuun, koska kukapa haluaisi kertoa itselleen epäedullisia asioita ja menettää näin muiden (joukossa omien lastensa) kunnoituksen, ja mieluiten nuo asiat unohtaa itsekin tai ainakin selittää parhainpäin.
Ja primaarit lähteet ovat tietenkin syntyneeet jo ko. aikana natsien itsensä toimesta.
LISÄYS:
En tarkoita Onnelaa, vaan Emma-Liisaa
Tässä Emma-Liisahieman oikoo asioita. Olen kertoillut
ennen sotia tapahtuneista asioista, jolloin varmasti erittäin harvoille "tavallisille" kansalaisille tapahtui mitään sellaisia asioita joista voisi menettää muiden kunnioituksen, tai halun unohtaa joitakin valkopesun kautta.
Näistähän itse sain jo täällä Suomessa 70 vuotta sodan jälkeen leiman natsien valkopesusta. Olisiko minun pitänyt unohtaa jotakin? Ei varmasti. Jos näin täällä Suomessa tänään, niin kuinka vaarallista olisi tämän esimerkin mukaan kenenkään kehua mitään sodan jälkeen Saksassa kuinka hyvin heidän mielestään asiat ennen sotaa oli.
On aivan eri asia ja erilaiset kertomukset mitä tapahtui sodan aikana. Mistä Emma-Liisa on ajatuksensa saanut, etteikö myös vaikeista asioista keskusteltu "tavallisen" kansan parissa sodan jälkeen? Lukemalla muistelmia? Keskustelemalla?
Omia sukulaisiani on sotaa paossa maaseudulla, jonne sota ei millään tavoin osunut koskaan, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Elämä oli siellä rauhallista ja tavallaan tapahtumaköyhää.
Toisaalta olen ihan porukassa keskustellut ja kuulut toisten itku kurkussa kertoneen mitä väärin tekivät ja miten toimivat hyvinkin pahoissa paikoissa. Sukulaisten ja tuttavien keskuudessa on pyydetty anteeksi asioita ja sovittu.
Muutama "natsi" oli taasen erittäin ylpeä teoistaan, eikä lainkaan salaillut tapahtuneita asioita. Nämä oli ns. aatteenmiehiä, eivätkä olleet paikoissa, joissa kamaluuksia tapahtui.
Olen tuntenut paljon suomalaisia veteraaneja. Se, etteivät he juurikaan puhuneet sodan tapahtumista, ei tarkoita sitä että olisivat syyllistyneet johonkin ja valkopesseet asioitaan. Kyse on varmaankin yleismaailmallisesta tavasta.
Liittoutuneet olivat hyvin selvillä esim. Essenin- ja Frankfurtin alueiden asukkaista, ketkä olivat puolueen jäseniä ja mitä muuta tekivät sodan jälkeen. Ilmiantajat myös lisäsivät tiedon tasoa, mutta saivat palveluksistaan erinomaisia etuja. Näiden etujen takia moni syytönkin menetti paljon elämästään. Tässä on eräs syy miksi monet vaikenivat vaikka syytä ei olisi ollut. Jos olen oikein ymmärtänyt niin ilmiantajia oli enemmän sodan jälkeen, kuin ennen sotaa.
Emma-Liisalta odottaisin vielä tietoa kertomastaan vankileiristä, missä se sijaitsi? koska vastaavia "kertomuksia" kuulee pilvin pimein ilman faktoja. Usein on luettu jostakin jokin tarina ja sitten tämä tarina muutettu omaksi kokemukseksi.
LISÄYS: Jotain faktaa haluaisin myös siihen, millaisia
hyvin vahvoja motiiveja aikalaisilla oli
ennen sotia tapahtuneista asioista salata ja millaisiin esimerkkeihin nämä liittyvät? Millaisia tapahtumia halusivat
salata ja
unohtaa? Tässähän syyllistetään kymmeniä miljoonia "tavallisia" kansalaisia mielestäni täysin syyttä ja pelkästään mutu-tuntumalta.
Lisäys: Korjasin "Onnelan" "Emma-Liisaksi".