yucca kirjoitti:
”Pohjoismainen yhteistyö” on (ainakin) sotilaallisella alalla lähinnä huono vitsi.
Jotkut ruotsalaisen sotilaat olivat taistelleet Suomen vapaus-/kansalaissodassa rintamalla, mm. C.A.Ehrensvärd ja Axel Rappe ja lähinnä heidän taholtaan sotilaallisen yhteistyön ja puolusliiton ajatusta näytetään Ruotsissakin pidetyn yllä.
Helmikuun 21. pv:nä 1940
rintaman siirryttyä Kannaksella lähes Viipuriin asti "Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö kenraali Axel Rappe ehdotti Per Albin Hanssonin hallituksen istunnossa, että Ruotsin oli suoritettava avoin interventio ja lähetettävä Suomeen 80 - 100 000 sotilaan armeija.
Hansson kommentoi: ´Helvetin paskapuhetta´."
Kirjoittaa
Martti Turtola, Tornionjoelta Rajajoelle - Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923 - 1940,
Puolustuspoliittinen vaihtoehto, WSOY 1984.
J.K.Paasikivikin kirjoitti teoksessaan Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1931 - 1941,
Porvoo 1958: "Jälkeenpäin
ajatellessani ja Neuvostoliiton tavattomasta sotilaallisesta voimasta huolimatta en saata tulla muuhun tulokseen kuin että tieto Suomen ja Ruotsin yhteisestä puolustuksesta olisi voinut estää talvisodan,
( ja yya-ajankin hengessä? ) varsinkin jos Suomen puolelta samalla olisi neuvotteluissa 1939 noudatettu riittävän varovaista ja järkevää menettelyä."
Ruotsissa näytetään laaditun mm. parlamentaarisessa puolustuskomission sotilasjaostossakin monia suunnitelmia 1930 - 1935 Suomen auttamiseksi. Lienee noista ´salaisista´suunnitelmista ollut tietoja aikanaan Suomessakin, mutta poliittista puolustusliittoahan ei tuolloinkaan ollut.
Turtolan teoksen johdanto alkaa:
"Moninkertainen ulkoministeri Hjalmar J. Procopé kirjoitti 1926, että "Suomen ulkopolitiikan tärkein ja jopa ainoa tehtävä on neutraloida se vaara, jota Venäjän läheisyys merkitsee."
Toistaako historia itseään "puolustuspoliittisena vaihtoehtona", joka ei toteutunut maailmansotien välisenä aikana eikä talvisodan aikana?
Veikko Palvo