Mielestäni ei ole syytä käyttää sanaa "laillisuus", koska sekä Hitler että Stalin luopuivat käsitteestä "rule of law".jsn kirjoitti:Juristien innostus osoittaa, että laillisuutta ja totalitarismia yritettiin sovittaa yhteen lähes epätoivoisella vimmalla. Se ei ollut lain kieltämistä tai kiistämistä vaan korostamista. Hitlerkään ei voinut kokonaan sanoutua irti laillisuudesta. Silloin hänellä ei olisi ollut enää valtaa. Totalitarismi tarvitsee lakeja siinä kuin mikä tahansa järjestäytynyt yhteiskunta. Totalitarismi ei ole laillisuuden vastakohta vaan se on villi länsi, jossa oikeutta hankitaan itse ja lähinnä väkivallan avulla tai sillä uhkaamalla eikä ole yhtä selkeää valtakeskusta.skrjabin kirjoitti:Yritykset kattavan kansallissosialistisen lainsäädännön, "Codex Hitlerin" laatimiseksi Hitler myös torppasi. Juristikunta nosti lopullisesti kätensä pystyyn joskus 1940-luvun alkuvuosina kun "oikeus"ministeri Thierack totesi että antaa mennä vaan
Osittain tämä luopuminen tapahtui kirjoittamalla lait niin, että melkein mikä tahansa voitiin tarvittaessa määritellä rikokseksi, jos ihminen haluttiin poistaa yhteiskunnasta tai päiviltä.
Osittain tämä luopuminen tarkoitti, että vaikka lain pykälää ei olisi löytynyt, niin tuomio tuli silti. "Hitlerin verikoira" Freisler, joka oli tuomarina Valkoisen ruusun ja 20.7.1944 miesten oikeudenkäynneissä, sanoi suoraan, että hänen ohjenuoransa oli Hitlerin tahto. (Lisäys: Tämän tahdon ei tarvinnut olla ilmaistu, koska yleisenä periaatteena oli "työskentely Führeriä kohtia, eli tämän kuvitellun tahdon mukaisesti.)
Ja tietenkin olivat myös hallinnolliset määräykset, joissa oikeudenkäyntiä ei edes tarvittu.
Luonnollisesti samaan aikaan monet "normaalit" rikokset tutkittiin ja tuomittiin lain mukaan.