Heikki Jansson kirjoitti:Jos väitettä ”tahto on historiassa primääri aiheuttaja” (J.H. käytti sanaa tekijä. Minusta kuvaavampi on ”aiheuttaja” - ymmärtääkseni olennaista eroa ei asian kannalta ole) niin jos tätä kuvataan merkillä A ja väitettä ”tyhjyydessä singahteleva tahto” kuvataan merkillä B on argumentaatio ymmärtääkseni keskeisesti käynyt näin:
J.H.: A on tosi
korjaaja: 1) Jos A niin välttämättä B. 2) B ei ole tosi. 3) A ei siis ole tosi.
J.H.: En ole sanonut B. Panet sanoja suuhuni.
J.H on siis 1) nähdessään sen implikaation (B:n), josta korjaaja huomautti, niin sen synnyttämät vaikeudet argumentaatiolleen 2) kieltämättä tai selittämättä implikaatiota B:tä, pelkästään 3) kiistänyt esittäneensä implikaation B eksplisiittisesti. Korjaaja ei ymmärtääkseni ole väittänyt että J.H. olisi eksplisiittisesti esittänyt B, pelkästään huomauttanut implikaation välttämättömyydestä. Riippumatta siitä, mitä korjaaja on esittänyt J..H:n sanoneen on J.H. selitysvelvollinen, joko a) miksi implikaatioväite ( väite 1) ei olisi tosi, tai b) miksi väite 2) ei liioin olisi tosi.
.
Olet ymmärtänyt väärin (pahoittelen jo etukäteen, että joidenkin mielestä virheitä ei saa osoittaa, ja minä edelleen vaan osoittelen niitä). Keskeistä on, että tuo "singahtelumalli" on nimen omaan väite, joka on virheellinen. On kyse - niin kuin on jo aiemmin todettu - tahtoketjusta.
Mitään "singahtelua" ei tapahdu. Tämä "singahteluteoria", jonka on tuonut korostetusti esille "korjaaja", ei liity malliin. Keskeinen virheesi on, että "J.H." on jo ainakin kaksi kertaa täällä kieltänyt implikaation B totuudellisuuden, mutta se vain ei tunnu menevän perille. Liekö kyse siitä, että opponenttini mieluummin "tulkitsevat" kuin lukevat viestejäni (?).
Omassa viestissäsi koko kysymys saa ratkaisunsa, kun vastaat esittämääsi: "Ihmisen tahto määräytyy sen mukaan, että hän valitsee valittavissa olevasta sen mikä on hänelle edullista." Mikä on hänelle edullista? Mitä kriteerejä käytetään, jos ei sitä, mitä hän tahtoo?
"Ihmisen tahto ei ole vapaa:" tästä juuri on kyse, ja tiedustelinkin opponenteilta, "vapaa mistä", johon sain vastaukseksi mm. ala-arvoisen käännöksen Wikipediasta.
Sama koskee tätä:
Lausetta:
Jos tahto on primääri vaikuttaja on tahto tyhjyydessä singahteleva. Tahto ei ole tyhjyydessä singahteleva eikä siis tahto ole primääri vaikuttaja.
niin tätä lausettta vastaan ei menesty väite:
en ole sanonut että ”tahto on tyhjyydessä singahteleva”
Ei se menestykään. Sen sijaan väite menestyy sitä vastaan, että tuollaista olisi esittänyt joku muu kuin sen esittäjä itse. Kyse on siis tahallisesta ohipuhumisesta, jonka peruskeino on ottaa jokin väite, implikoida tai eksplikoida se opponentin esittämäksi ja aloittaa sitten raivoisa esitys väitteen kumoamiseksi tai sen osoittamiseksi absurdiksi. Tätä kutsutaan jo Sookrateeksen ajoista sofismiksi.
Schopenhauer-ongelma syntyy tästä: "hän tahtoo sitä mikä on hänestä myönteistä (edullista) " Mikä on "hänelle edullista"? No tietysti se, että hän saa, mitä tahtoo. Ongelmana on enemmänkin se, ettei ihminen voi a) tietää kaikkia tahtonsa perustella tehtävien tekojen seurauksia saati hallita niitä ja b) ihminen ei voi tahtoa sellaista, mikä olemassaoloa hän ei kykene kuvittelemaan.